Olin palaamassa eilen illalla Kampista kotiin päin. Rautatieaseman edessä punaisiin valoihin pysähtyneenä sain sellaisen hassun tunteen, että joku katsoo mua.
Nostin katseeni ja huomasin vastapäätä liikennevaloissa polkupyöräilijän, joka hymyili minulle ystävällisesti. Mies oli erittäin selvästi hippityylinen; tukka vähän sekaisin ja sellainen sopivasti romuuntunut fillari alla. Ja siinä auringonpaisteisessa kevätillassa se odotti vihreää valoa ja katsoi avoimesti minua.
”Apua, tunnenko mä tuon jostain?”, kelasin paniikinomaisesti mielessäni (jos vaikka se aikoo pysähtyä juttelemaan) ja yritin kelata muistiani, että kuka kuka kuka. Joku Joelin kaveri? Mutta ei. Mun huonolla kasvomuistillanikin väittäisin, että en tunne.
”Ehkä se luulee MUA joksikin muuksi”, päättelin ja kun en muutakaan keksinyt, käänsin katseeni sivuun.
Sivusilmällä näen, että se katselee minua edelleen. En voi muuta kuin kääntää katseeni takaisin. Se hymyilee vieläkin ystävällisemmin. Ääk! Hymyilen orastavasti vähän eksyneen oloisena takaisin. Mitä se oikein haluaa? Mitä se yrittää mulle viestittää? Ehkä se myy jotain?
Valot vaihtuvat vihreiksi. Hippimies polkaisee pyörällä ohitseni ja hymyilee vielä kerran.
Kävelen kohti bussia. Raks-raks-raks, sanovat aivot Het-ki-nen. Noin 20 sekuntia myöhemmin välähtää.
Sehän flirttaili! Oo äm gee. En yhtään tajunnut!!!
Katsahdan itseäni ulkopuolisen silmin. Värikäs samettitakki, hieman punertavat hiukset, värikästä kengissäkin. Sehän luuli mua joksikin kanssahipiksi!
”Anteeksi! Johdin harhaan! Mä oon naimisissa oleva kahden lapsen äiti Toukolasta!”, teki mieli huutaa perään.
Asu oli tämä; keli huomattaavasti keväisempi.
En taida kovin usein liikkua ilman lapsia missään.
49
Karoliinan
19.5.2017 at 12:07Haha voi ei! :D olis ollu hyvä että olisit alkanu paniikissa selitteleen avioliitot, lapset ja puutalot :D
krista
19.5.2017 at 12:09Joo, lähtenyt juoksemaan perään ja huutanut, että ”MÄ OON NAIMISISSA!!!!!” :D
murina
19.5.2017 at 12:40Onneks raksutti hitaasti niin oli ehtinyt jo karkuun! ;)
krista
19.5.2017 at 12:41Hahhahaha! :D
Karin
19.5.2017 at 13:19Joskus nuorena menin kesäksi töihin Ruotsiin. Yhtenä aamuna odotin omaa ratikkaa väsyneenä penkillä istuen, verkkarit päällä ja tukka tuulenpuuskissa liehuen. Edessä oli ratikka, jonka ikkunassa nuori mies katseli suoraan minuun. Yritin katsella muualle, mutta lopulta käännyin tuijottamaan vähän vihaisestikin tyyppiä, joka vaan tuijotti ja tuijotti. Hetken päästä oli pakko alkaa hymyillä, ratikka lähti liikkeelle ja hymyilimme toisillemme kunnes hän katsoi näkyvistä.
Se oli outoa ja mukavaa, ja olen monta kertaa miettinyt häntä. Se katseiden lukkiutuminen oli häkellyttävää.
Ninnni
19.5.2017 at 13:22Hihi, se on jännä miten helposti unohtaa että voi olla muutakin kuin vain se äiti, vaan myös vaikka sitten vieraan ihmisen silmissä nainen, joka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ”flirttailtavalta” (ei varmaan ole edes oikea sana 😀)
Mutta millaisia tunteita tällainen flirttailu siussa herätti?
Iida
19.5.2017 at 14:24Hahha! 😝 hot mama!
Sellainen juttu vain että mobiililla lukiessa toi oranssi yläpalkki jää vöijymään tuohon tekstin päälle ärsyttävästi. Jos sille sais jotain tehtyä 😊
Sanjana
20.5.2017 at 00:16Hmm! Mä luen aina mobiilissa, nytkin, eikä jää :o voisiko olla puhelimesta kiinni?
Torey
20.5.2017 at 20:56Mullaki se vaivas eilen yhdessä kohtaa!
krista
21.5.2017 at 10:44No hitsi! Sitä korjattiin joskus ja sitten, kun otin mainosbannerit käyttöön, korjattiin uudestaankin – mutta onkohan ongelma taas ilmestynyt…? Onko vielä sama juttu, vai oliko väliaikainen ongelma? Jos vielä jatkuu, niin mun täytyy laittaa eteenpäin tästä viestiä!
Torey
19.5.2017 at 14:47Hyvä Krista! :DD
Ei sitä edes itse naimisissa 6 vuotta olleena ja pienten lasten äitinä edes tajua, että hitto soikoon miehet yhä kattelee perään! :D Oltiin viime kesänä mieheni kanssa liikenteessä ja mentiin huoltikselle. Minä edellä ja mieheni tuli hetken päästä perässä. Päästyään luokseni hän naurahti, että oli lähellä ollut nuorimies tsekannut minut aika tarkasti ja selkeästi jäänyt silmillään kiinni minun pebanderiin, kunnes oli tajunnut perässäni tulevan miehen olevan todnäk seuralaiseni. Ja ai että miten se lämmitti mieltä! Kahden lapsen puskemisesta huolimatta, pyllyni kelpaa yhä vieraittenkin kuolattavaksi! Pieniä on nämä äiti-ihmisen ilot! :’D Plus se kun tuntematon tarrasi takamukseeni joulukuussa baarissa. SIIS olin sekä shokissa törkeästä käytöksestä, että iloinen kun kaikista pikkujouluksi laittautuneista naikkosista tuo nuori mies valitsi juuri minut tarrattavakseen. :D
Jenny/Vastaisku ankeudelle
20.5.2017 at 07:32Mua nauratti tää postaus, kun mulla on just pyöräillessä tai juostessa tapana hakea ihmisiin katsekontaktia ja hymyillä. Toissa päivänä lenkilläkin hymyilin vaikka kuinka monelle, ja olipas ihanaa kun vanhempi nainen ja nuori tyttö hymyilivät takaisin. Mietin sillon just, että miks miehet on niin vakavia, kun harva heistä hymyilee takas, mutta tän postauksen luettuani tajusin, että ehkä nekin luulee, että mä flirttailen!!
Se kun ei ole tarkoitus, vaan enemmänkin jakaa omaa hyvää fiilistä muille hymyn kautta.
Ehkä toi pyörämies siis oli kuin mä tai sitten se tosiaan aatteli, että onpa hehkee bööna ja halus flirtata :)
Kivaa viikonloppua!
Lele
27.5.2017 at 03:28Oi ihana juttu! Tulin ekaa kertaa lähes vuoteen blogimaailmaan. Etsin satunnaisesti vain jonkun mitä lukea ja tää sun juttu tuli ekana vastaan, koukutti, luen lisää ! :)
krista
27.5.2017 at 09:21Mahtavaa, kiitos ihanasta viestistä! <3 Ja tervetuloa blogiin, toivottavasti jäät lukemaan lisää!