Voiko iloisemmissa fiiliksissä viikonloppu enää alkaa: täysmakuupäivät ovat nyt virallisesti takana! Kolmen piiiiiitkän viikon jälkeen sain siis tänään vih-doin-kin neuvolalääkäriltä liikkumisvapauden – wohoo!
Makaaminen oli siis todella-todella auttanut: tilanne ”mestoilla” (Emmin ilmaisua lainaten) oli ihan täysin täsmälleen sama kuin kolme viikkoa sitten. Nopeasti edistynyt ”mestankehitys” oli siis täysin pysähtynyt tuon makaamisen ansiosta. Mutta kyllä mulla itsellänikin oli sellainen olo – ne kaikkein kipeimmät supistukset nimittäin oikeasti helpottivat jo 3-4 päivän täysmakaamisen jälkeen.
Ensimmäiset kaksi viikkoa olin siis veskikäyntejä lukuunottamatta ihan täydessä vuodelevossa. Kolmannella viikolla liikuin varovasti joka toisena päivänä, ja joka toisena päivänä lepäilin.
Mutta nyt näillä viikoilla (36+3) on kuulemma jo ihan turvallista liikkua omien tuntojen mukaisesti. Vauvan maailmaantuloa ei tarvitse enää väkisin yrittää pitkittää.
Kumisaappaissa vesisateessa – mutta ULKONA!
Tänään kyllä lähdetään liikkumisvapautta juhlimaan koko puutaloporukan voimin vakkarinepalilaiseen. Nooh, siellä oltiin jo kyllä viime perjantainakin. Mutta siihen panneer chiliin vaan ei voi kyllästyä.
Ihanaa viikonloppua kaikille! :)
Sunnny
21.3.2014 at 17:55Jee, onnea! :)
ps. Jäikö unelmien poikamiehet kesken?
Kristaliina
21.3.2014 at 18:14Hehee ajatustenlukija! Ainoa miinusmerkki tuossa vapaudessa on nyt se, että hyvä kausi Bachelorettea taitaa jäädä nyt ikuisesti kesken :)
Pipo (Ei varmistettu)
21.3.2014 at 18:47Nonni! Ja Seela syntyy ens viikolla! ;)
Kristaliina
21.3.2014 at 19:05Hihi, näin oon kuullut kyllä monesti tapahtuvan :) Lääkäri ennusti, että menisi vielä 1-2 viikkoa, mutta sitten että vastaavasti synnytys olisi aika nopea (varoitteli, että lähde kotoa ajoissa niin ei synny taksiin). Nopeus sopii mulle; viimeksi sitä synnytettiinkin silleen pitkän kaavan kautta :)
Pipo (Ei varmistettu)
21.3.2014 at 21:08Omaani synnytin viime marraskuussa aika tasan 52 tuntia ja koko sen ajan polttoja tuli 8-10 min välein! Silti tekisin sen uudestaan vaikka heti! Toivottavasti synnytyksesi menee tällä kertaa nopeasti (ei kuitenkaan sinne taksiin) ja mahdollisimman kivuttomasti! :)
Kristaliina
22.3.2014 at 22:24Uijuijuijui miten pitkään… Aika hullua hommaa tuo synnyttäminen :) Mutta se loppuun saatava palkinto on kyllä aika hyvä!
piupali (Ei varmistettu)
21.3.2014 at 20:03Tulin niin iloiseksi tästä! Ihanaa kun pääset pakkolevosta, ja ihaninta että Seela on jo niin vahva että saa luvan tulla! <3 Oot ihan huikeille viikoille päässyt, se on kyllä ihan sun omaa ansiota kun oot jaksanut olla kuuliainen lepokäskylle.
Kristaliina
21.3.2014 at 21:48Kiitos, kiitos! :) On kyllä niii-iiin iloinen olo täälläkin: just äskeen tultiin syömästä ja Silvakin ihan hihkui, kuinka kivaa oli käydä ravintolassa <3
NoName (Ei varmistettu)
21.3.2014 at 20:13Löysin blogisi tänään ja aion kahlata sen myös tänään läpi! Ihanaa tekemistä viimeisille raskausviikoille, nimittäin meillä on laskettuaika lähes samana päivänä! Mageeta seurata toista samassa tilanteessa olevaa.
Tsemppiä sulle loppuun ja hienoa, että pääsit sängystä pois ulkoilemaan :)
Kristaliina
21.3.2014 at 21:51Kiva, että löysit tänne! Täällä on meitä (siis lukijoissakin) useampiakin, joilla laskettu aika on ihan muutaman päivän päässä toisistaan. Tervetuloa siis mukaan jännittämään, että kenellä alkaa tapahtua ekana :)
Jella (Ei varmistettu)
21.3.2014 at 20:17Ai että! Löysin blogisi tällä viikolla, viis sivua luin heti ekana iltana, mutta sittemmin on pitänyt hieman opiskella ja hieman tehdä töitä. Mutta ai että! Olen umpirakastunut! Pitkästä aikaa blogi, joka kohoaa heti lemppareitten kuumimpaan kärkeen. Kirjoitat ihanan aidosti ja eläväisesti, ihanista aiheista. Ja teijän ihana kaunis perhe, täydellistä<3 Faniuduin välittömästi. Jotenkin vaan sulla on mahtava tyyli (: Kiitos! Tsemppiä loppuraskauteen ja onnea erävoitosta :))
Kristaliina
22.3.2014 at 22:22Oi miten ihana kommentti – kiitos! <3 …ja kiva, kun löysit tänne! Käy ihmeessä opiskeluiden ja töiden ohessa täällä jatkossakin kurkistelemassa – ja luettavaa riittää tuolta juttuarkistosta, jos joskus on opiskelumotivaatio hakussessa :)
Kiitos viestistä ja tsemppitoivotuksista!
Ilona/Keskeneräinen (Ei varmistettu)
21.3.2014 at 20:21Liikkumavapaus on kyllä ihan tosi jees. Meillä oli parin kuukauden ajan sellainen aika työläs ja ei-ikinä-tyytyväinen hoitovauva. Menetin kunnon lenkkeilyt ja ulkoilut, kauppareissut, ravintolasyömingit ja lähes kaiken kodin ulkopuolella tapahtuvan setin. Kyllä neljän seinän sisällä olo meinasi hajottaa. Vaikka en ollut naulittu edes sänkyyn ;)
Nykyinen hoitovauva, mahtipakkaus, on asunut meillä viikon ja ollaan käyty jo kaksi kertaa Sagarmathassa. Kyllä nyt taas arvostan joka hetkeä tämän tyytyväisen tapauksen kanssa! Liikkumavapautta löytyy!
Hyviä oloja sinne!
Kristaliina
22.3.2014 at 22:26Joo, tuon liikkumavapauden arvon kyllä tajuaa silloin, kun se häviää… Sen jo huomaa vaikkapa pitkään jatkuvan flunssan kanssa, saatikka sitten jos se pidemmäksi ajaksi häviää.
Ihana kuulla, että teidän nykyisen hoitovauvan kanssa pääsee tuonne herkkujen ääreenkin! :)
Mintze (Ei varmistettu)
21.3.2014 at 20:35Oi ihanaa, että saat taas liikkua!
Itse makasin tasan vuosi sitten keväällä kahdeksan viikkoa kotona (vko 26-34). Ihan samalla lailla kuin sinä sain käydä vessassa ja kerran päivässä pikasuihkussa. Kun 34 viikkoa tuli täyteen, lääkäri oli sitä mieltä, että ei enää estellä, jos haluaa syntyä. Kyllä kannatti maata, pikku-ukkeli syntyi 37+4 ja on nyt ihana 9kk vanha pallero!
Kaikkea hyvää viimeisille raskauspäiville ja ihana blogi sulla!
Mintze
Kristaliina
22.3.2014 at 22:20Kahdeksan viikkoa, huh huh… Mullahan alkoi kans mennä tosi-tosi kovasti huonoon suuntaan tuossa viikoilla 25-26 ja silloin piti hidastaa tahtia ja lepäillä, mutta ei vielä täysmakuuta mun tapauksessa. Ja sitten täysmakuu tosiaan tässä vastikään. Aika hurjia suorituksia kyllä nämä makuumarathonit – mutta todellakin kannatti myös sun tapauksessa, hienoille viikoille pääsit!
…ja kiitos! <3
Hertta
21.3.2014 at 22:57Onnea, ihanaa että kaikki kävi näin hyvin :) Ilmeisesti universumissa tosiaan on tasapaino, sillä kun yks pääsee ylös, toinen pistää pitualleen… Nyt sitten vaan ootellaan teidän jännistäkin jännimpiä hetkiä! Terkuin pötköttelijä
Kristaliina
22.3.2014 at 22:04Oijoijoi – sulle tuli siis nyt makuukäsky? Vaikka se on pidemmän päälle raskasta, mua itseä motivoi ne tarinat (ja niin kuin itselläkin tuli nyt todistettua), että siitä parhaassa tapauksessa on kovasti apua. Kovasti-kovasti tsemppiä makuiluun!
Hertta
22.3.2014 at 22:46Ihan ei pakkovuodelevossa vielä viimekäynnin jälkeen, mutta supistuksia pitää välttää niin pitkälle kuin mahdollista -> onnistuu vain pötköllänsä, muutoin tulee jat-ku-vas-ti. Joten aika lähellä. Toivottavasti ihan tyystin vuoteenomaksi ei tarttisi vielä näillä viikoilla jäädä, mutta jos tilanne sitä vaatii, niin valmiina ollaan.
Vierailija (Ei varmistettu)
22.3.2014 at 07:53Ihanaa! Olet kuule nepalilaisesi ansainnut!!! Ja ihan itku pääsi puolestasi ja puolestanne. Itsellä takana niin täysmakuulepoa kuin siitä huolimatta ennenaikainen synnytys, keskosvauva ja äidiksi opettelu teho-osastolla. Tiedän mistä olet siis viime viikot bloggaillut ja aivan mieletöntä, että olet saanut kriittiset viikot kasaan. Nyt voit niin hyvillä mielin lampsia vesisateessa ja vaikka hyppiä lätäkössä pienet sadetanssit. Ihanaan aikaan vauva syntyy, yhtä aikaa kevään ja luonnon kanssa. Kesällä kelpaa sitten pihalla ja puistossa pötkötellä. <3
Kristaliina
22.3.2014 at 22:18Voi kiitos ihanasta viestistä! <3
…ja onneksi meillä on niin mahtava keskoshoito, että pienenpienistäkin ihmisaluista kasvaa ihan tavallisia naperonpulleroita <3 Nojoo tosin tuo meidän keskosena syntynyt tirppana on kyllä edelleen ihan minityyppi, mutta kun hänen geenejään katsoo (tai siis meitä vanhempia), ei voi kyllä tietää, että johtuuko se pieni koko keskosuudesta vai olisiko tuon kokoinen ihan muutenkin :)
Odotan kyllä kovasti tuota kesää! Silvahan myös syntyi huhtikuun alussa, ja minä & Joel ollaan molemmat syntyneet toukokuun alussa. Se taitaa olla meidän perheessä se uuden syntymän aika :)
Marsikka
22.3.2014 at 12:48Ihanaa, onnea! Nyt voikin alkaa sitten oikein kunnolla jännäämään että milloin alkaa tapahtua. :)
Kristaliina
22.3.2014 at 22:27Niinpä – ja nyt ei tarvitse enää pelätä vaan voi pelkästään jännätä :)
Marsikka
23.3.2014 at 11:44Juuri näin. :)
Titia (Ei varmistettu)
22.3.2014 at 17:18Itse makasin toisesta kotona 28-34. Sitten antoivat luvan nousta, ei esteltäisi enää, mutta makasin viikolle 36+ koska halusin myös selvitä ilman keskolareissua. Nousin ylös kunnolla 36+5, poika kiiruhti maailmaan alle kahdessa tunnissa 38+0. Joskin mulla oli kanava kokonaan hävinnyt rv 31 ja 3-4cm auki (muttei synnytyssupistuksia, se oli vain salakavalasti auennut) :) Sairaalassa ehdittiin olla vartti ennen syntymää, vesien menosta syntyi alle minuutissa :) Onnea synnytykseen, kun sen aika on, toivottavasti kuitenkin vasta viikkojen päästä <3
Kristaliina
22.3.2014 at 22:08Mulla kans viime viikko oli vähän sellainen ”saat nousta mutta varman päälle kannattaa maata” -viikko, neuvolasta siis sanoivat niin. Päädyin makaamaan joka toisen päivän :) Mutta ajattelin kans just tolleen varman päälle – kun on napero kotona, on kiva ajatus, että sairaalassaoloaika olisi (toivottavasti) mahdollisimman lyhyt…
Aika massiivisen makaamisurakan teit kyllä, vau! Nämä on sellaisia ”sankaritarinoita”, joihin jotenkin voi tosi-tosi hyvin samaistua :)
EevaE (Ei varmistettu)
22.3.2014 at 18:49Oooooo, mahtavaa!
Minttunen
22.3.2014 at 20:55Hieno homma! Mietinkin tässä,et mitähän puutaloon kuuluu, kun en oo pariin päivään päässy kattomaan päivityksiä. Mikä on muuten sun lempparinepalilainen? oon suuri nepskuruoan ystävä!
Kristaliina
22.3.2014 at 22:06Meidän tämänhetkinen ykköslemppari on Tikkurilan Sagarmatha – se on meidän mielestä ”Helsingin” paras :) Mulla onkin muuten ajatuksena ollut tehdä sellainen nepalilaisravintolabloggaus, kun noissa kans on tullut aika paljon käytyä :) Täytyy varmaan ottaa työn alle! :)
Minttunen
23.3.2014 at 22:01Ihana idea toi nepalilaisravintolapostaus! Jään odottelemaan..Oon itse asunut Nepalissa kolme kuukautta ja sieltä himo nepalilaisruokaan. Satkar on mielestäni ollut Helsingin parhaita nepalilaisravintoloita ennen, mutta viime aikoina taso on hieman laskenut, enkä oo löytänyt uutta yhtä hyvää. Kuulemma Sagun Nepal Kontulan metroaseman läheisyydessä on hyvä, mut en oo testannut, kun ei oo ollut muuta asiaa niin itään. Täytyy testata toi Tiksin paikka!
Kristaliina
24.3.2014 at 11:54Satkar on mullakin ollut pitkäikäinen lemppari; ihan 2000-luvusta asti, jolloin se oli pieni ravintola (muistaakseni) Lönkalla. Kun se muutti Kamppiin, välttelin sitä muutamia vuosia, koska tila vaikutti liian ”hallimaiselta” mun makuun. Mutta sitten tuli uusi Satkar-kuherruskuukausi, kun Joel asui siinä aika lähellä Kampissa; käytiin siellä varmaan joka viikko. Nyt siellä käydään vähän harvemmin, ehkä tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa.
Tuota Kontulaa en ole testannutkaan – pitäisipä tehdäkin ihan varta vasten retki sinne, jos sitä kerran kehutaan! Nytkin me tosiaan mennään Tikkurilaan asti nepalilaisen perässä :) Tässä meidän lähistöllä ei harmi kyllä nepalilaisia ole…
Hanna R.
2.12.2014 at 19:22Oli pakko tulla kommentoimaan, että haettiin tänään iltaruoat tuolta Tiksin Sagarmathasta :) Oltiin Malmilla käymässä ihan muilla asioilla, kun alkoi tehdä mieli take awayta. Ja kappas, mieleen tuli jostain, että Tikkurilassa olisi joku hyvä nepalilainen, jota olet täällä blogissa kehunut. Miehen ajaessa suoritin sitten nopeat googlaukset ja Sagarmathaan päädyttiin. Hyvät setit oli eli kiitos tästä vinkistä :)
Retkemme/Eeva (Ei varmistettu)
22.3.2014 at 22:37No voi ihanuutta, että olette jo tuollaisille viikoille päässeet! Ihan mahtavaa :) Lepposaa ja stressitöntä loppuodottelua sinne <3
Vierailija (Ei varmistettu)
24.3.2014 at 11:35Tsemppiä loppusuoralle!
Itselläni ei ole ihan noin dramaattisesti ole mennyt, mutta toisen kanssa voi tosiaan päästä paremmille viikoille, kun on tiedossa ensimmäisen raskauden eteneminen. Esikoinen syntyi 37+0 (eli täysaikainen :) ), mutta viikkoihinkin nähden pienipainoisena. Kuopuksesta sanottiin viikoilla 33, että voisi ottaa rauhallisesti. Supisteluista huolimatta kuopus syntyikin sitten vasta pari päivää ennen laskettua aikaa lähes neljäkiloisena.
Noorajanika (Ei varmistettu)
25.3.2014 at 20:43Oli pakko kommentoida kuin luin noita muita kommentteja ja keskustelua noihin nepalilaisiin liittyen, että minäkin tykkään Tiksin Sagarmathasta! :) Se on itseasiassa samassa rakennuksessa kuin mun duunipaikka, joten siellä on tullut käytyä perjantailounaalla. =) Kotona ollessa taas tulee useammin käytyä Himshikharissa Pitkänsillan kupeessa, se kun on tuossa ihan kivenheiton päässä meiltä kotoa. Oma uusi suosikkini saattaa kyllä olla Munkkisaaren Fulbari, ootteko testanneet? :)
Kristaliina
25.3.2014 at 20:54Himshikharissa käyty kyllä – mutta jostain syystä lasku meillä on siellä ollut usein yllättävän iso; en tiedä, että ollaanko vaan sattumalta valittu listalta jotain normaalia kalliimpaa vai onko tosiaan kalliimpi kuin muut nepalilaiset… No okei kyse ei ole kuin muutamista euroista varmaan, mutta on jäänyt sellainen ”täh, miten tää tuli näin kalliiksi” -olo lopputuntumaksi… Ootko sä huomannut mitään sellaista?
Tuo Munkkisaari on ihan tuntematon, en ole kuullutkaan! Ehdottomasti täytyy testata, jee kiitos vinkistä!