Ilmaisia lastenmenoja Helsingissä: Linnanmäki

Meidän perhe käy Linnanmäellä ainakin viisitoista kertaa kesässä – tänä kesänäkin jo kolmesti.

Kamalaa rahanmenoa? Itse asiassa ei ollenkaan. Peräti kymmenen Linnanmäen pienten lasten laitetta (sekä kaksi leikkipaikkaa, joista toinen on tämän kesän uutuus) ovat täysin ilmaisia.

Tämän ansiosta me käydään Lintsillä vähän niin kuin perus-leikkipuistossa käytäisiin – ex-tempore -hyppäys ratikkaan vaan, ja 20 minuutin päästä ollaan huvittelemassa.

Meidän monen vuoden vakkari(ilmais)laitteemme ovat:

1. Pienoiskaruselli (autot) – ylivertainen ykkönen, etenkin Seela totaalifanittaa. Silva 3-vuotiaana vielä jännitti viereisen lohikäärmekarusellin hurjaa menoa, mutta nyt laitteiden paikka on muuttunut sopivasti ja lohikäärmeihin oli riittävä hajurako :)
Vinkki: jos on pelkoa, että lapsi keksii lähteä liikkeelle kesken matkan, suosittelen kuorma-auton (vai onko se paloauto?) ohjaamoa. Siitä nimittäin saa oven selkeästi kiinni ja lukkoon.

2. Muksupuksu – tiilisen ”vesitornin” ympäri kulkeva juna, jossa matkustetaan ilman vanhempaa. Meillä Silva uskalsi sinne 3-vuotiaana eka kertaa. Seela puolestaan halusi kovasti – mutta matka päätyi itkuun. Tunneli oli ollut jännä. Silva puolestaan nyt 4-vuotiaana ihan pokkana muksupuksussa jo matkustelee ja tykkää kovasti.
Varoitus: nykäisee aika kovasti liikeellelähtiessään.

3. Kotkot – täysin harmiton ja rauhallinen tipubongausjuna, jossa voi ajella aremmankin lapsen kanssa. Tai vaikka tyyliin imettää (kröhöm kokemusta on). Isommalle lapselle uutta sisältöä tuo punahuivisten tipujen laskeminen – montako löytyy?
Varoitus: jonottaessa aremman lapsen kanssa kantsii väistellä kummitusjunan noitaa, joka kurkistaa yllättäen ikkunasta just siinä sen pienenpieneimpien lasten Kotkot-junan jonon kohdalla. Auts. Mulla ja Joelilla on molemmilla tuosta lapsuustraumat, omille lapsille ollaan onnistuttu välttämään pitämällä niitä sinnikkäästi jonotuspaikoilla kasvot Vekkulaan päin.

4. Vankkurikaruselli – etenkin Silvan suosikki 1- ja 2-vuotiaana. Kaksivuotiaan Silvan sanoin: pamppurikaruselli.
Huomaa: vankkurikaruselliin pääsee kerrallaan vain yksi aikuinen. Turvavöitä ei ole, eli kannattaa arvioida, kuinka monta liikkuvaishenkistä lasta pystyy pitämään kerrallaan paikoillaan.

Silva vankkurikarusellissa 1-vuotiaana kesällä 2013.

6. Panoraama – siinä on kiva käydä koko perheen kanssa maisemia katselemassa. Näkyykö kotiin asti, ja meneekö tuo ratikka sinne päin? Näkyykö sitä junaa, millä ämmi matkustaa? Missä on meri, ja mitkä tornit ovat kirkkoja?

5. Rumpukaruselli – vähän liian jännä. Silva kieltäytyi tänä vuonna, mutta aiemmin on menty. Seela halusi kerran, mutta se riitti.

Rumpukaruselliselfie vuonna 2014 Silvan kanssa ja vuonna 2016 Seelan kanssa.

Näistä yllä mainituista siis Kotkot-junaan, Vankkurikaruselliin ja Rumpukaruselliin sekä Panoraamaan voi mennä yhdessä vanhemman kanssa, joten näissä meidän tytöt ovat käyneet jo 1-vuotiaina. Ennen ilmaislaitteissa oli myös joku ilmapallokaruselli (se oli aika hurja), mutta tänä vuonna sitä Lintsillä ei enää ollutkaan vaan siinä oli maksullinen laite tilalla.

Lisäksi maksuttomia ovat Kuuputin, Merirosvolaiva, Miniautot, ja Pilotti, joihin tytöt ovat vielä liian pieniä (yli 100-senttisille).

Leikkipaikkoja Lintsillä on Angry Birds -teemainen leikkialue sekä uusi peikkoaiheinen kiipeilyleikkipaikka. Molemmat siis myös ilmaisia.

Maksuttomien laitteiden käyttäjien kannattaa muuten muistaa, että ne menevät kiinni kaksi tuntia ennen huvipuiston sulkemisaikaa. Nimimerkillä ”me ei muistetu”. No, onneksi leikkipaikoilla viihtyi silti, ne ovat auki.

Elämyksiä Lintsillä tuottavat myös hienot sirkusvessat ja prinsessavessat (pojilla muistaakseni rallivessa ja jonkinlainen kauhuvessa) – niistä viime vuonna täällä.

Täysin ilmaiseksi Lintsin-keikasta selviytyisi tietysti ottamalla mukaan omat eväät tai menemällä kotiin syömään, mutta meillä on ollut sitten kuitenkin tapana syödä siellä. Kerran erehdyttiin menemään siellä silloin vasta-avanneeseen ”parempaan” hampurilaisravintolaan (mikä lie olikaan nimeltään, muistaakseni joku Hans Välimäki -paikka), mutta ruoassa kesti ikuisuus, se oli kehnoa ja palvelu tylyä. Siirryimme sitten takaisin perusmeininkiin eli jatkossa syötiin helppous- ja nopeussyistä ihan makkaraperunat naurukujan viereiseltä grilliltä (jossa ei ollut perus-ranskisten lisäksi mitään kasvisruokia, höh): Mutta tänä vuonna sitten satuin ihan sattuman kaupalta bongaamaan Angry Birds -leikkipaikan viereisestä ruokakopperosta avokadohodarin. Ihan jär-jet-tö-män hyvää.

Sama piti päästä syömään seuraavallakin kerralla (ajattelin sitä koko Lintsi-käynnin ajan) ja pahoin pelkäsin, että kakkoskerta olisikin pettymys. Mutta ei. Edelleen jär-jet-tö-män hyvää.

En tarkalleen tiedä, miksi sitä kutsutaan hodariksi – siinä on hodarisämpylän välissä avokadoa ja erilaisia kasviksia ja mausteita. Eikä siis minkäänlaista makkaraa tai vegemakkaraa. Mutta joo: jär-jet-tö-män hyvää. Mulle ei ole enää mahdollista Lintsi-käynti ilman avokadohodaria.

Pelkästään ilmaislaitteissa ja leikkipaikoissa käymällä meidän perhe viihtyy Lintsillä hyvin sen kolmisen tuntia; juuri sen, mitä tämän  muun lapsiperhelogistiikan lomassa siellä ylipäänsä on kerralla mahdollista olla. Pari kertaa ollaan kyllä ostettu yksittäislippuja klassikkolaitteisiin: hepparataan ja perinteiseen nostalgiakaruselliin, mutta ollaan pyritty siihen, että ei oteta tavaksi.  Vielä.

Isommilla lapsilla sitten varmasti huomattavasti kalliimmat huvitukset.

Mutta meillä nautitaan toistaiseksi tästä tilanteesta, jolloin Lintsillä voi käydä oikeastaan niin usein kuin huvittaa.

…ja mitä niistä kieputtimista, kun kuitenkin klassisesti kaikkien lasten ikimuistoisin Lintsi-elämys on kuitenkin tämä:

Tanssivat vedet. Hypnoottista.

PS. Aiempi ”ilmaisia lastenmenoja” -postaus Lasten kaupungista täällä.