Lisää vaunukokemuksia: Bumbleride Indie ja Indie Twin (voittajien kokemuksia)

Voittajien vaunut saatu Bumbleride-maahantuojalta

Kun on kerran päästy tässä vaunukokemusbloggailujen makuun (tsekkaa sivupalkkitägäyskaaos sanalla ”vaunut”), niin täältä pesee lisää – viime kevään vaunuarvontojen yhteydessä pyysin nimittäin myös Bumbleride Indie -vaunujen ja Bumbleride Indie Twin -vaunujen voittajia kirjaamaan ylös kokemuksiaan vaunujen käytöstä.

Puheenvuoro siis voittajille – tässäpä heidän kirjoituksiaan!

Käyttökokemuksia Bumbleride Indie -rattaista

Meillä kävi mieletön tuuri: juuri kun aloimme suunnitella yhdistelmävaunujamme pienempään kokoon menevien (matka)rattaiden hankintaa, julkaisi Krista arvonnan, jossa palkintona olivat näppärän näköiset ja kokoiset rattaat. Juoksurattaista en ollut edes uskaltanut haaveilla, koska juoksuintoni uudesta heräämisestä ei ollut mitään takeita. Olin valmistautunut juoksemaan juoksuni vaunujemme kanssa, ja jonkun lenkin ehdin jo heittääkin ennen kuin kuulin että arpaonni oli todella osunut kohdalleni!

Olin todella innoissani saadessamme upouudet Bumbleride Indie- rattaat käyttöömme, ja testattuani niitä pikaisesti pihamaalla oli jo ensituntuma rattaista jämäkkä, kevyt ja hyvin rullaava. Rattaat taittuvat todella näppärästi ja riittävän pieneen pakettiin, joten ne sopivat hyvin meidän matkaratastarpeisiimme. Rattaat ovatkin kulkeneet saapumisestaan lähtien auton kyydissä joka paikkaan, ja kaupoilla ollessamme nappaan nykyään mielelläni rattaat takakontista ja lapsen niiden kyytiin, kun ennen tuli suosittua kauppojen omia kärryjä helppouden vuoksi.

Rattaat nousivat nopeasti suosikiksi myös puistoon lähtiessämme, mutta erityisesti lenkille kaipasin jotain vakaampaa ja kevyempää menopeliä. Vakaat ja kevyet Bumbleridet todella on, jämäkkä kevyt alumiinirunko ja laadukkaan oloiset laakerit ja renkaat. Jos olisin tiennyt tämänkään vertaa laakereiden ja renkaiden merkityksestä, olisin ehkä kiinnittänyt niihin enemmän huomiota myös vaunuja hankkiessamme. Vanhojen nelipyöräisten vaunujemme kanssa lenkkeillessäni totesin niiden olevan todella raskaat ohjailla ja pitää tiellä etenkin juoksuvauhdissa, joten olin innoissani kolmesta isosta renkaasta joista edessä oleva on kääntyvä. Juoksuaskelia en ehtinyt kuitenkaan montaa ottaa, kun etupyörä alkoi väpättää ja meinasi heittää rattaat ympäri. Soitto lastentarvikeliikkeeseen ja maahantuojalle selvitti, että ilmeisesti missään juoksurattaissa etupyörää ei ole tarkoitettukaan turvallisuussyistä pidettävän vapaana vaan se tulisi aina lukita. Tieto tuotti ensi alkuun pientä harmitusta, mutta rattaat kulkivatkin melko vakaasti suoraan myös etupyörä lukittuna eikä ylimääräisiä ohjausliikkeitä tarvinnut kovin usein tehdä. Kääntyvällä etupyörällä rattaat olisivat niin älyttömän näppärät ohjailla, mutta ilmeisesti siis muissakaan rattaissa tätä ei juoksuvauhdissa suositella.

Rattaiden tavarakoriin olen erityisen ihastunut. Ensisilmäyksellä se vaikutti kapealta ja ahtaalta mutta koriin mahtuukin todella paljon tavaraa! Pidemmille retkille lähtiessämme on tavarakoriin pakattu kaksi isoa hoitolaukkua ja välillä vielä ostoksiakin päälle. Ja tavarakorin mallin ollessa melko syvä, on sinne helppo heittää vauhdissakin pienempiä tavaroita ilman että tarvitsee pelätä niiden putoavan kyydistä. Myös rattaiden vyöt saavat erityiskehut, kiinnitysklipsi on mukava ja helppo käyttää, ja vöiden pituutta pystyy nopeasti ja helposti säätelemään kun esimerkiksi lapsen nukahtaessa vaihdetaan makuuasentoon.

Mutta on meillä kohdattu vastoinkäymisiäkin. Ensimmäisen kerran kun rattailla olin liikenteessä niin, että matkalla lapseni oli valmis nukahtamaan, aloin säätää selkänojaa makuuasentoon. Selkänojaa säädetään hihnalla jossa on muovinen stoppari, jonka vapautus tapahtuu stopparissa olevaa nappia painamalla. Nappi ei painunut pohjaan ja stoppari ei liikahtanutkaan vaikka rystyset valkoisena sen kimpussa riehuin. Tuskaisena soitto lastentarvikeliikkeeseen, ja ensimmäisenä saatu vinkki selkänojan keventämisestä ennen napin painamista tehosi. Siitä huolimatta stopparin nappia täytyy painaa todella lujaa, ja tekisinkin sen mielelläni kahdella kädellä, mutta toinen käsi täytyy olla keventämässä selkänojaa jotta toimenpide onnistuu. Ennen tätä kaikkea punnerrusta jarrut tulee laittaa päälle, jotta rattaat pysyvät paikoillaan. Voimaa ja tarkkuutta vaativaa tehtävää ei ole kovin helppo suorittaa seisten, vaan itse teen sen kyykkyasennossa selkänojan takana. Lisäksi stopparin kiristys ja löysäys tulisi tehdä huolellisesti suoraan vetäen, jotta hihna ei jumitu stopparin väliin. Ei siis käy kovin nopeasti eikä vauhdissa, kuten erilaisella systeemillä varustetuissa vaunuissamme. Säätö on kyllä huomattavasti kevyempi silloin kun lapsi ei istu kyydissä tai nojaa selkänojaan, mutta harvemmin sitä selkänojaa tarvitsee niissä tilanteissa säätää. 

Lapsemme ei ole enää hetkeen juurikaan viihtynyt kasvot työntäjään päin istuen, joten heittoaisatoimintoa tai muuta kääntömahdollisuutta en ole kaivannut. Sateella ja viimalla olen kylläkin ottanut mieluummin yhdistelmävaunujemme rattaat käyttöön niin, että lapsi istuu minuun päin, jotta pystyn paremmin seuraamaan lasta ja suojaamaan matkustajan sääoloilta. Lisäplussa myös kuomussa olevasta kurkistusluukusta, josta on helppo kurkata kuomun sisään kun kuomun ollessa auki lapsen kasvoja ei muuten näe.

Kun itselläni vertailukohtana on erään saksalaismerkin valmistamat yhdistelmävaunut, joihin kaiken kaikkiaan olemme olleet tyytyväisiä, vie Bumbleridet kuitenkin voiton edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi myös jarrujen helppokäyttöisyydessä ja luotettavuudessa, sekä työntöaisan tukevuudessa ja sen säätömekanismin toimivuudessa. Ainoastaan selkänojan säätömekanismista Bumblerideille iso miinus, kun vanhoissa vaunuissamme tuo säätö on erityisen helppokäyttöinen. Lisäksi myönnettäköön, että kävelen tosi lujaa, ja etupyörä alkaa välillä väpättää jo pelkässä kävelyvauhdissakin. 

Kaiken kaikkiaan rattaat ovat olleet todella mieluisat ja kätevät. Vaikka yhdistelmävaunurattaamme ovat olleet oven vieressä käyttövalmiina, on mieheni ihan vaan lähipuistoonkin lähtiessään silti mieluummin kävellyt autolle ja hakenut takakontista Bumbleridet. Kysyessäni kerran miksi, sain vastauksen: ”Mä vaan tykkään näistä niin paljon enemmän!”. 

*******

Käyttökokemuksia Bumbleride Indie Twin-rattaista

Kyyditettävinä meillä on Akseli 1v 11kk ja Siiri 5 viikkoa. Käytössä meillä on siis sekä tuo vaunukoppa että tavallinen istuin.

Vaunujen käyttötarkoitus meillä on lähinnä siirtyminen kotoa leikkipuistoon tai pienille kauppareissuille äidin ollessa lasten kanssa liikenteessä ilman iskää. Asumme paikkakunnalla, jossa julkista liikennettä ei juurikaan ole, joten vaunujen mahtuminen bussiin tms. ei ole meille ongelma kun sellaisia emme käytä. Lähinnä mahtuminen kauppojen ovista sisään on mietityttänyt, mutta ainakin paikallisen postin ovesta mahduimme hyvin. Kesällä ehkä vaunuja tulee kuskattua enemmän mukana pidemmilläkin reissuilla. Vielä emme kuitenkaan ole koittaneet näitä autoon sovittaa, mutta uskoisin, että ne farmariauton peräosaan saadaan sopimaan tuhannen ja yhden matkakassinkin kanssa :D Harkinnassa on adapterin hankkiminen, koska meillä käytössä oleva turvakaukalo sattuu olemaan sellainen, jonka saisi adapterilla näihin liitettyä. Tämä ehkä madaltaisi kynnystä ottaa nämä vaunut mukaan myös isommille kauppareissuille, kun ei vaunukoppaa tarvisi joka kerta yrittää mahduttaa matkaan mukaan.

Aluksi, kun saimme vaunut tuntui vaunukoppa kovin pieneltä verrattuna noihin meidän aiempiin yksilövaunuihin. Mutta kyllähän tuollainen pieni sinne hyvin sujahtaa untuvapusseineen päivineen. Ja kesää kohden kun mennään niin vähenee tietysti tuo pukemisen tarvekin, eli tilaa tulee sitä myötä lisää.

Kopan kuomu suojaa hyvin ja on helppo nostaa ja laskea kun vauvaa vaunuihin laittaa tai ottaa pois. Kopan jalkasuoja (vai millä nimellä sitä kutsutaan?) on vetoketjullinen, joka alkuun vaati hieman totuttelua. Kesää ajatellen olen miettinyt sitä, että saako sitä siirrettyä kuinka kätevästi sivuun tai vain vähän avattua. Kovin montaa kertaa koppaa meillä ei ole rattaista irroitettu, mutta vaikuttaa melko kätevältä tuo kiinnitys/irroitus. Toisaalta, ei olla kyllä kokeiltu vielä vauvan kanssa sitä irroittaa, eli en tiedä, kuinka paljon vauva saa heilutusta, jos sitä yrittää vauva kyydissä irroitella. Alun perin sijoitin kopan vaunuihin työntäjän oikean käden puolelle, mutta melko pian vaihdoimme sen toiselle puolelle koska tuntui, että koppa peitti näkyvyyden kyydissä istuvalta esikoiselta.

Ratasosa on melko kapea, mutta esikoinen toppavaatteineen mahtuu hyvin kyllä kyytiin. Selkänoja tuntuu jäävän melko makaavaan asentoon, vaikka olemme mielestämme sen nostaneet niin ylös kuin sen saa. Akseli ei kuitenkaan itse ole valitellut asennon olevan huono, mutta helposti alkaa itseään kallistaa eteenpäin niin, ettei nojaa päätänsä rattaiden selkänojaan.

Turvakaaren irroitin parin kokeilukerran jälkeen kokonaan pois, koska koin, että toppapukuineen ja toppakenkineen Akselia oli vaikea saada kapeisiin rattaisiin pujoteltua turvakaaren ali. Isoin miinus minulta tulee siitä, että ratasosan turvakaaressa ei ole haararemmiä! Turvakaari saattanee meillä jäädä tästä syystä käyttämättä, koska rattaiden vyöt on joka kerta kiinnitettävä joka tapauksessa. Joskus olisi kiva yhtäkkiä vain ”heittää” lapsi vaunuihin ilman että täytyy aina vyöt kiinnittää. (Hysteerinen äiti kun pelkää, että lapsi luiskahtaa rattaista pois, jos ei ole haararemmiä..). Vyöt kuitenkin on näppärät avata ja sulkea ja mahtuvat hyvin toppavaatteista riippumatta.

Itse en kovin näppäräksi koe tuota istuimen selkänojan säätöä, jotenkin minulla tuntuu olevan hankaluuksia sen nauhan vetämisessä. Mutta ehkä siihenkin ajan kanssa tottuu. Pääosin meillä istuin on kuitenkin istuma-asennossa. Kaipaisin ratasosan jalkaosaan vielä mahdollisuutta säätää sitä hieman alemmas, mutta tämä lienee makuasia. Vielä pitäisi myös tutustua ratasosaan siltä osin paremmin, että saako ratasosan kangasosia jotenkin suojattua kuraisilta kengiltä tai kuinka hyvin näitä ylipäätään saa putsattua kurasta ja liasta.

Rattaat ovat kevyet ja näppärät työntää ja liikkuvat sujuvasti. Työntäjä ei huomaa kyllä tuplia työntävänsä, vaan vaunut kulkevat yhtä kivasti kuin yksilövaunummekin. (Meillä on Oran Jetit). Ja vaikka painoeroa kyyditettävillä on lähes 10 kiloa, vaunut eivät kyllä työntäessä puolla yhtään. Vielä ei keliolosuhteet ole olleet huonot, mutta uskoisin, että noilla isoilla renkailla päästään eteenpäin myös lumessa ja loskassa. Ainakin leikkipuiston hiekkamaalla rattaat kulkivat hyvin.

Meille molemmille työntäjille työntöaisa saadaan säädettyä sopivalle tasolle. Tavarakori vaikutta tilavalta, ja materiaaliltaan sellaiselta, että se on helppo myös puhdistaa esimerkiksi hiekkaisten kurahousujen ja ämpäreiden kuljettelun jälkeen. 

*******

Iso kiitos vielä teille, voittajat, että jaoitte käyttökokemuksianne – ja hyviä ajeluita jatkossakin!

Onko teillä muilla kokemuksia näistä? Ainakin Etkaisäänymuavarte-blogin sanumarian supersuloiset kaksoset ajelevat näköjään just näillä samoilla tuplilla :)

0