Täällä taas linjoilla!
Loma oli ihana! Ja uskokaa tai älkää (toivottavasti tämä ei ole ikävästi sanottu): mulla ei ollut yhtään ikävä blogia! Olo tuntui ihmeen kevyeltä eikä viikon aikana edes kertaakaan (täh? itselleni ylläri!) tullut mieleen, että ”hei tästäpä mä kirjoitan blogissa”. Ei ollut mitään sanottavaa, hahaa!
Ilmeisesti loma blogistakin todellakin joskus on paikallaan!
Itse lomakohteemme Rodoksella oli hyvin hyvin perustyyppinen pakettimatkapaikka, tai sellainen mitä sen nyt kuvitteleekin olevan. Oikein mukava ja helppo lapsiperhekohde Bamse-nalleineen ja jokailtaisine lastendiskoineen. Baby shark-ty-dyy-dy-dyt-dy-dy. Siellä sitä mentiin ja nautittiin!
Alkuun taistelimme sisäisesti (tämä me toki arvattiin jo etukäteen) Joelin kanssa sen tunteen kanssa, että missä se meidän saarihyppyreissujen oikea Kreikka oikein on. Ne pienet kujat, valkoiset talot, ovenpielissä istuvat mummelit ja paikalliset tavernat. Tuo Rodoksen Ixia hotelliresortteineen ja turisteille suunnattuine ravintoloineen kun olisi voinut sijaita oikeastaan ihan missä tahansa.
Mutta kun pari kertaa toistimme supatellen itsellemme ja toisillemme, että me tiedettiin tämä jo ennakkoon, ja tällainen loma me nyt valittiin, niin oikeastaan jo ensimmäisen päivän aikana se meni ohi, ja me aikuisetkin päästiin täysipainoiseen uima-allaspulikointi-täällä-ollaan-lasten-ehdoilla -fiilikseen.
Ja se oli ihanaa!
Nojoo, ja toki silläkin oli vaikutusta asiaan, että oikeastaan me oltiin tuossa bamseresortissa lomaviikostamme vain puolet.
Ensin siis pari päivää polskittiin täysin siemauksin altaalla. Sitten otettiin lautta ja matkattiin tunnin verran pikkusaari-Symille, kiitos kaikille vinkeistä! Se oli just niin ihana kuin kerroitte! Siellä oltiin sitten vähän aidompikreikkalaisessa tunnelmassa kolme päivää (kaksi yötä siis) Airbnb-majoituksessa. Aivan Symin värikkään sataman kyljessä, meren äärellä. Ja sitten vielä yhdeksi päiväksi takaisin uima-altaalle polskimaan.
Just sopiva yhdistelmä!
Symin saaresta jäi kyllä sellainen fiilis, että tänne me varmasti palataan uudestaan. Eikä varmasti olla ainoita. Eräässä tavernassa kuulimme pariskunnan juttelevan omistajan kanssa: pariskunta oli käynyt Symillä ensimmäistä kertaa 11 vuotta sitten, silloin siellä ei ollut kuulemma vielä autoja. No, ei ollut kovin paljon nytkään, sillä tiet Symillä olivat enimmäkseen portaikkoja.
Mutta hyvin voi kuvitella, että Symi on juuri sellainen paikka, jonne haluaa mennä uudestaan ja uudestaan. Hyvin voi ymmärtää, miten jollekin siitä tulee ”just se meidän paikka”.
Yksi mulle itselleni isoimmita vau-elämyksistä oli se, kun eräänä iltana kiipesimme korkealle korkealle kukkulan kirkolle. Nousu pitkin portaikkoja, polkuja ja sokkeloisia kujia oli oikeastikin aika rankka ja otti jo aikuisenkin jalkoihin. Mutta lapset vain tanssahtelivat mennessään eivätkä olleet moksiskaan. Olisin voinut kuvitella kaksiäänistä (tai jopa neliäänistä) valituskuoroa. Mutta ei! Hyvällä fiiliksellä kivuttiin ja kavuttiin!
Vau. Nämä lapset ovat tosiaan jo näin isoja, että heidän kanssaan voi tehdä tällaisia juttuja ihan tuosta vaan!
Alas tultiin fiilispohjalla pikkupolkuja ilman karttaa, ja päädyttiin kävelemään varmasti viisinkertainen matka. Löydettiin itsemme ihan eri paikasta kuin mihin kuvittelimme päätyvämme. Hauska ajatella, miten paikalliset varmasti tuntevat joka polun, mutkan ja käännöksen ja tuntevat parhaat reitit. Turistin silmissä se on valtava hauska sokkeloseikkailu.
Symillä on myös muutamia rantoja. Yhteen pieneen pääsee kävellenkin, ja yhteen bussilla, mutta muut ovat venematkojen päässä.
Sesonkiaikaan noille veneellämentäville paremmille rannoille menee ilmeisesti paljonkin taxiboat-liikennettä, mutta tähän aikaan syksyä oli enää liikkeellä ainoastaan yksi vene. Tai se yksi me vain bongattiin. Ja se meni vain kahdelle rannalle, sillä muut rannat olivat jo suljettuja tältä sesongilta. Mutta yksi vene ja yksi rantahan riittää; eihän me enempää tarvitakaan!
Ja se rantapäivä oli kyllä aivan huikea. Alkuun pienellä kivisellä rannanpoukamalla oli meidän lisäksi vain kolme ihmistä, ja iltapäivällä sinne käveli vähän matkan päästä kylästä muutama ihminen lisää. Mutta siis ihana rauha, niin kuin pieni kivikkorantaparatiisi! Lämmin kirkas vesi ja pienten aaltojen liplatus. Kikatus vaan kuului vedestä, kun lapset polskivat koko päivän.
Ja Symin jälkeen pääsimme vielä yhdelle puolikkaalle ja yhdelle kokonaiselle polskintapäivälle Rodoksen hotellille.
Niin ihanaa kuin lomalla olikin, lapset olivat kotiinpaluustakin ihan riemuissaan! Oma sänky! Isin tekemät ruoat! (niitä mullakin tuli jo ikävä) Koulu ja päivähoito! Jee! Aikuinen tosin manasi mielessään, että täpötäysi duunikalenteri ja syksyn pimeys ovat vasta edessä. Vähäisillä yöunilla (lähtö kentälle oli klo 2.30, ihan hullua!) on ehdottomasti osuutta asiaan.
Mutta pitää ottaa esimerkkiä lapsista! Arki jee! Ja silleen.
Ehkä seuraavan kahvikupillisen jälkeen jo vähän helpottaa. Ja viiden pyykkikoneellisen.
Ihana ihana ihana loma kuitenkin takana!
PS. Apua, mä en osaa avata enää kommenttikenttää :D :D :D Avasin kommentit muka aamulla, mutta se avasikin vain vanhaan eikä tähän uuteen – ihmettelinkin, että eikö kukaan sano mitään, mut on ihan unohdettu hei viikossa :D Mitämitämitä, mistä se kommenttien avaus löytyy, APUA! Toimii nyt! Huh!
krista
21.10.2019 at 19:57Testi testi
krista
21.10.2019 at 20:07JESH KOMMENTOINTI AUKI! Kiitos Iituhe, kun laitoit Instassa viestiä! Olin muka aamulla avannut, mutta se ei koskenutkaan uusinta – ja ihan meinasi paniikki iskeä, kun en löytänyt, että mistä se aukeaa :D No mutta nyt toimii!
–
Iitun sanoin: ”tulin takaisin, mutta en mä teidän kanssa jutella aio” :D :D :D Juu eli ei :D
Anna
21.10.2019 at 20:31Ei ole yhtään pahasti sanottu ettet kaivannut Blogia :) Niin sen kuuluu mennäkin. Vähän kuin sen kameran kanssa. Että kun sen jättää pois ja lakkaa katsomasta asioita linssin läpi niin samalla tavalla kun lakkaa katsomasta asioita sitä kautta mistä voisi kirjoittaa blogiin on paljon enemmän läsnä oikeassa elämässä ja hetkissä.
tervetuloa takaisin :)
krista
21.10.2019 at 20:37Just näin! Mä luulin, että mä olisin jotenkin liian koukussa bloggaamiseen, että ajattelisin kaiken (liikaa) sen läpi. Mutta irroittautuminen koko blogiajatuksesta olikin yllättävän helppoa! Eräs tuttu kysyi viikon aikana, että miltä tuntuu olla ilman blogia. Ei tarvinnut paljon miettiä, kun tuli sana: ”kevyeltä”. Rakastan blogin pitämistä ja tämä antaa mulle tosi paljon – mutta silti tekee joskus hyvää olla ihan ilman sitä! Aion pitää blogilomaa toistekin :)
Torey
21.10.2019 at 21:29Kreikka on kyllä niiiiin ihana! Vähän ehkä olin kateellinen teidän aurinkoisista kuvista ja vedessä polskimisesta, kun täällä on tullu vettä ku Esterin perssiistä ja ollu niin pirskatin pimiää!
Mä haaveilen välillä, että joskus tulevaisuudessa muuttaisin just jollekkin Kreikan minisaarelle!
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/10/21/paljastuksia/
krista
22.10.2019 at 09:22Tuolla Symillä tuli kyllä just ajateltua, että millaistakohan olisi elämä siellä <3
A
21.10.2019 at 22:41Aurinkoiselta näyttää loma, hiukkasen kateellisena (positiivisen puolella kuitenkin) katselen. Oma aurinkoloma vaihtui Helsingin syyssäästä nauttimiseen kun perheenjäsen sairastui juuri ennen lähtöä (mutta toisaalta onni, Barcelonan koko viikon jatkuneiden mielenosoitusten seuranta aitiopaikalla ei ehkä olisi ollut kivointa perheloman tekemistä). Onneksi on vakuutukset kunnossa ja mennään uudelle lomalle sitten myöhemmin…Oli yllätys miten paljon ex tempore tekemistä keksittiin lapselle korvaamaan menetettyä matkaa, oli melkein runsauden pula, eli siinä mielessä ei paha juttu (tosin sää, huoh, aurinkoa nähtiin vilaukselta yhtenä päivänä).
krista
22.10.2019 at 09:25Oi ei, ai teillä kävi sellainen sairastuminen, toivottavasti ei mitään vakavaa ja on helpottanut jo! Ja onpa hyvä, että on tuollaista varten vakuutus – sitten vaan joku toinen kerta <3
-
Ja tuon kyllä huomasi jo silloin, kun syyslomaa ei itse viettänyt: että erityisesti syyslomaviikolle on Helsingissä vaikka minkälaista tapahtumaa ja tekemistä! Olitte reippaita, kun ette antaneet aurinkoloma peruuntumisen lannistaa!
Puumis
22.10.2019 at 14:53”Baby shark-ty-dyy-dy-dyt-dy-dy” kiitti hei, just sain ton korvamadon pois (itse siis n. kk takaperin kans resorttilomalla mutsin kanssa ja jotenkin osuttiin aina sinne lasten discoon) :D Mut siis hei, karkasitteko te sieltä resortista ”omin päin” pois ja maksoitte sitten tuplat majoituksista? Vai miten tää oli järkätty?
krista
22.10.2019 at 17:38Hahaa, ole hyvä vaan :D Toi on kyllä just korvamatojen korvamato, arvaa vaan kuinka paljon mekin sitä sitten päivisinkin laulettiin :D
–
Joo siis ns. karattiin omin päin, eli huone jäi sinne odottelemaan pariksi yöksi tyhjilleen. Eli tuplaahan siinä tavallaan (eikä pelkästään tavallaan vaan oikeastikin) maksaa sen pari yötä, mutta ainakin nyt syysloma-aikaan laskeskeltiin, että silti tulee edullisemmaksi (ja helpommaksi) ottaa pakettimatka & pari Airbnb-yötä päälle kuin jos olisi ottanut erikseen lennot sekä majoitukset Rodokselta ja Symiltä.
–
Kerran (ennen lapsia) me ollaan itse asiassa otettu Joelin kanssa äkkilähtöpakettimatka Kosille ja oltu huoneessa vain yöstä seuraavaan aamuun, ja heti aamun eka lautalla lähdettiin saarihyppelemään eteenpäin Kalymnosille. Hotellihuone jäi itsekseen kahdeksi viikoksi. Silti se oli huomattavasti halvempaa kuin mitä pelkät lennot ois ollut (ja sai suorat lennot), hassua. Mutta tietysti hinnat vaihtelee.
Hanna
22.10.2019 at 15:13Missä hotellissa olitte? Näyttäisi juuri sellaiselta jossa lapsemme voisivat mainiosti viihtyä.
krista
22.10.2019 at 17:41Hotelli oli Blue Star Sun Beach Resort (tai vastaavaa), ja kyllä – tämä oli kyllä just aivan ihana lapsille! Suosittelen noin 95-prosenttisesti eli en ihan varauksetta, yksi miinus sattui meidän kohdalle. Jos ootte aikeissa varata, niin saa laittaa privaviestiä niin kerron sen jutun. En viitsi julkisesti :) Koska kaikki muu (palvelu, sijainti, lasten huomiointi!) oli niin paljon plussaa, niin en halua yhdellä jutulla ”pilata mainetta” :)
Raija
22.10.2019 at 23:09Symi on todella ihana paikka lomailla. Kaksi kertaa siellä on vietetty viikon lomaa. Tulee mieleen upea Nanoun ranta jonne mentiin taxiboatilla. Hotellit oli kivoja eli molemmat yksikerroksisia pieniä rakennuksia. Ihan kuin omakotitalossa olisi asunut. Ja ne upeat värit kaikissa taloissa. Pari kertaa on Rodokselta käyty päiväretkellä myös. Paras Kreikan saari ehdottomasti.
krista
23.10.2019 at 08:22Joo se Nanou näyttikin kuvissa hienolta! Sinne ei nyt enää ollut liikennöintiä tähän aikaan vuodesta, tää ”meidän” biitsi oli Agios Nikolaos, ja myös Marathountalle olisi päässyt samalla veneellä, mutta me valittiin tämä eka, kun näytti niin kivalta :)
–
Tuolla viikon lomaillessa pääsisi kyllä varmasti sellaiseen rentoon ihanaan lomafiilikseen! <3 Ja mä en edes huomannut, että siellä on hotelleja! Mutta ne on varmaan just sellaisia "ei-hotellimaisia", niin ne ei edes osuneet silmään <3 Katselin myöhemmin, että Airbnb-majoitustakin olisi ollut Pedin pikkukylässäkin, joskus olisi kiva olla muutamassa paikassa ympäri saartakin <3
Tiina/Fit Fat Mama
23.10.2019 at 12:49Kuulostaa niin huipulta että saitte bamse matkailun lisäksi tuon toisenkin kokemuksen :). Iteki pidän ulkomaanlomilla blogilomaa,tekee gutvanaa
krista
27.10.2019 at 17:00Joo kyllä, tämä oli tosiaan just sopiva combo: osittain bamseilua ja osittain aidompaa :) Toisaalta tämä oli meidän eka bamsekokemus, joten sekin tuntui kivan ”eksoottiselta”, tavallaan :D
sarvis
25.10.2019 at 15:19Kreikka on ihan joo, mutta voi mahoton mikä tukka teidän esikoisella on! Ihan valtavan pitkä ja paksu! :-O Perisuomalaistyyppisellä lättätukalla iskee melkein kateus. (Mutta vain melkein – jos meidän muksulla esim. olis tuollainen, se lähtisi päiväkotiin vielä enemmän peikon näköisenä kuin nykyään. Tukan harjaus ja letitys on ihan no-no aamuisin.)
krista
27.10.2019 at 17:03Hihi, kiitos! Näin lomilla (ja kotona ollessa) sitä pidetään nykyään vähän aukikin, kun lapsi itse niin haluaa – mutta muutoin on aika usein just letillä. Etenkin päivähoidossa ja koulussa, koska ois kauhua saada näidän meidän hiuksiin jotain täitä :D KOP KOP PUUTA, ei ole koskaan ollut :D Mutta meillä tuo letittäminen on sellainen jokapäiväinen aamurutiini ja myös nukkumaan mennessä katsotaan, että letti on siistinä, tällöin välttyy peikkotakuilta aika hyvin näiden lasten tukkalaaduilla. Harjataan pari kertaa viikossa eli pesujen jälkeen. Mutta meillä tosiaan tuo letitys on niin pitkäaikainen rutiini, että ei sitä lapset edes hoksaa kyseenalaistaa. Joskus jos on ollut miniprotestia, niin oon ehdottanut vaihtoehdoksi leikkaamista – niin onpahan motivaatio nopeasti tullut letitykseen :D Tykkäävät siis molemmat siitä, että on pitkät hiukset :)
Anna
25.10.2019 at 20:56Hei,
Kiinnostaisi tietää tarkeniko altaissa uida vielä Lokakuussakin? Muistaakseni etsitte lämmitettyjä altaita, mutta Välimeren maissa taitaa olla todella harvassa ne hotellit joissa sellainen löytyisi.
krista
27.10.2019 at 16:59Jaiks unohtui vastata, oletko vielä kuulolla? Eli joo siis allas oli lämmittämätön, ja ekalla iltauinnilla se tuntui KYLMÄLTÄ aikuisten mieleen. Mutta jotenkin siihen tottui, ja päivällä kun oli kuuma, niin oli virkistävän viileä vaan. Ainoana pilvisenäkin päivänä lapset olivat viisi tuntia vedessä :D Eli ainakin noilla keleillä oli vielä ihan 100 % polskittavaa, vaikka ei ollutkaan lämmitetyt altaat!
Anna
27.10.2019 at 20:56Jep, kuulolla oltiin. 😊 Kiitos vastauksesta!