Maailman vessoja

Kaupallinen yhteistyö: Serla

Aikoinaan jostain ihme syystä ajattelin, että olisi mukamas hyvä idea lähteä reppureissaamaan viideksi viikoksi Intiaan uuden poikaystävän kanssa. Kyseinen poikaystävä ei ollut koskaan käynyt edes Aasiassa – tässäpä mahtava sauma näyttää hänelle mun lempparimaata ja tutustua tuohon kiinnostavan oloiseen tyyppiin perinpohjaisesti!

Tuon matkan jälkeen:
1. Joel sanoi, että se ei ikinä aio enää lähteä kotoaan yhtään mihinkään.
2. Me melkein erottiin.
3. Kakka-asiat eivät ole koskaan olleet meidän suhteessa tabu.

Kun tuoreessa parisuhteessa viiden viikon ajan joka ikinen päivä käydään keskustelu, että ”millainen kakka sulla on – voidaanko tänään liikkua kauemmas pöntöstä”, muodostuu suhde vessa-asioihin ihan omanlaisekseen.

Hmm. Kuten ehkä tässä vaiheessa voi päätellä, tämä postaus saattaa sisältää kakkajuttuja. Sain nimittäin Serlalta ihan mahtavan blogiyhteistyöhaasteen muistella kaikkia niitä maailman vessoja, joissa on joskus tullut kyykisteltyä. Hahaa! On sitä tullut pönttöön joo joskus osuttua – joskus jopa monesta ilmansuunnasta yhtä aikaa!

Mullahan on ollut (mitä Freud sanoisi tästä?) nämä vessa-asiat mielessä täällä blogissa monesti ennenkin, mm. täällä ja täällä – ja nyt siis syvennetään sitä kyykkyasentoa (se on muuten kuulemma ergonomisin vessassakäyntiasento) ja paneudutaan syvemmälle mun menneisiin kokemuksiin maailman vessoista.

Linnanmäen sirkusvessat <3

Matkustelu siis tietysti avartaa, toki. Mutta se, mistä puhutaan matkajutuissa vähemmän, on että Serengetin savannillakin voi iskeä pissahätä.

Silloin muuten meidän jeeppikuski huokaisi aika syvään. Mutta mitä mä sille voin? Olin käynyt jokaisella välipysähdyksellä kiltisti vessassa lattiareiän päällä, mutta silti siinä kuumuudessa piti juoda paljon. Jeeppi sitten tuntikausia savannin pienillä poluilla pomp-pomp-pomppi.

Ja niin sitten kävi. Tuli pissahätä. Siellä leijonien valtakunnassa, jossa ei missään nimessä saa poistua autosta. Sori.

Jeeppikuski seisoi vieressä jatimaticin (ei se varmaan ollut sellainen; Vintiöt-takauma vaan puski päälle) kanssa, kun minä kävin kyykkypissalla jeepin vieressä vilkuillen kohti heinikkoa: oliko tuo tuuli vai villipeto?

No. Se kokemus ei päätynyt vessaan vaan puskaan. Mutta maailmalla matkustaja kohtaa myös maailman vessat. Ja ne eivät aina ole samanlaisia puhtaana kimaltelevia valkoisia posliineja kuin meillä koto-Suomessa.

Käsi ylös, kuinka moni on testannut tällaista vessaa?

Oma ”kotivessa” järjestöllä Tamil Nadussa – siksi kuvassa on Intialle poikkeukselliseen tapaan myös vessapaperi.

Kyykkyvessa. Ah. Voi mistä oikein lähtisinkään tämän aiheen kanssa liikkeelle…?

No vaikka siitä, että jos asento tällaisen äärellä ei ole oikea, varaudu pesemään vessan takaseinä. Mutta kun oikean tekniikan sitten yrityksen ja erehdyksen kautta löytää, on tämä vessa itse asiassa epähygienisissä olosuhteissa jopa parempi valinta kuin perinteinen ”länkkärivessa”. Tässä nimittäin ei ole juurikaan vaaraa osua muiden ihmisten eritteisiin kuin omiinsa, muuten kuin kengänpohjillaan.

Paitsi jos liukastuu.

Intialaisethan eivät käytä vessapaperia vaan pesevät. Usein vettä on laskettu hanalla tuollaiseen isompaan sankoon, ja sitten pienemmällä vadilla sieltä jotenkin… …loiskutellaan.

Karsein intialainen vessakokemukseni (jos mieli ei ole blokannut pahimipia pois) oli erään chennailaisen elokuvateatterin vessa. Se oli eräänlainen ”linjasto”, jossa naisetkin kykkivät rivissä vähän niin kuin miehet pisuaareillaan. Ja se sotku… Uhh mä en edes kerro tästä lisää; kamalaa se oli.

Kyykkyvessoihin olen törmännyt Intian lisäksi ainakin Thaimaassa ja Vietnamissa, muistaakseni Tansaniassakin oli enimmäkseen lattiareikävessoja. Usein elämys on sen verran raju, että siinä ei tee mieli viettää yhtään ylimääräistä sekuntia valokuvaa ottamassa. Mutta jokseenkin tällaisiltahan ne voivat näyttää ulospäin:

Pelkkä urinal-sana tuo kylmät väreet. Kuvan kirja on Lonely Planetin ”Toilets”.

Kerran muuten yritin selittää intialaisille suomalaista kesämökkimeininkiä. Että me suomalaiset tykkäämme vetäytyä etenkin kesällä korpeen kesämökeille – mielellään vesistön äärelle, kauas naapureista ja usein hyvin alkeellisiin olosuhteisiin. Ei juoksevaa vettä, ei sähköjä.

Ja että niillä kesämökeillä vessa on perinteisesti sellainen metsässä seisova puinen koppi, jossa… …tuotokset menevät esimerkiksi sankoon. Puucee pitää sitten tasaisin väliajoin itse tyhjentää.

Intialaisten ilmeet olivat tyrmistyneitä. Että yök sentään. Noinko länsimaissa todellakin eletään? Heillä nyt sentään on sivistys ja vesivessat.

Jepjep.

Uusimman Espanjan-kodin siisti vessa.

Espanjalaisesta vessakäyttäytymisestä olen jo avautunutkin, täällä. Täällä(kin) julkiset vessat ovat usein tosi roisissa kunnossa: vetämättä ja pissaroiskeissa. Sitä on vaan niin vaikea ymmärtää: siistin näköinen hyvinpukeutunut ihminen voi jättää jälkeensä aivan kuvottavan kaaoksen julkiseen vessaan. Voi yök.

Sen sijaan olen nyt tänä keväänä vihdoinkin päässyt tuon vieressä olevan…. pyllynpesurin (mikä sen nimi oikein on?) makuun! Siis tämän:

Tässä on sama juttu kuin siinä lattiareikävessojen kyykkyasennossa: mä luulen, että mun fysiikka ei ole ihan optimaalinen tähän. En siis pinnistelyillä ja ponnisteluillakaan pääse millään tavalla sellaiseen asentoon, että tuolta tuleva vesisuihku edes… …osuisi niihin oikeisiin paikkoihin. Mutta aikani äherrettyäni olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että ihan vaan istun siihen (kotioloissa!) niin kuin normaalille pöntölle istuttaisiin.

Ja hana päälle. Toimii.

Tuo on kyllä ihan näppärä vehje täällä, kun täkäläinen vessapaperi on mitä on. Sellaista, mistä sormet tulee heti läpi pyyhkiessä. Yhh. Suomalaista hyvää vessapaperia on kyllä täällä (ja muuallakin maailmalla) ihan akuutisti ikävä!

Mutta onhan niitä huikeitakin vessakokemuksia maailmalta! Varsovan hienoista vessoista olen hekumoinut aikaisemminkin (täällä) – siellä törmäsin nimittäin ravintoloissa tosi upeisiin vessoihin, jotka oli sisustettu yhtä huolella ja samaan tyyliin kuin ravintolatkin.

Muista upeusvessoista pitää tietysti mainita Helsingissä ravintola Tornin vessa, jonka näköalat oli kyllä tosi hienot. Ihan erikseen halusin siellä joskus just siihen vessaan.  Jonoakin tietysti oli, kun ihmiset ottivat selfieitä asiointinsa jälkeen. Mutta näköalan lisäksi muistaakseni tuo vessa ei juuri ollut muuten erityinen, ei siis mitään megaluksuselämystä siellä.

Luksusvessoista puheen ollen Joelin ikuinen hekumoinnin kohde: japanilaiset monitoimivessat. Ne kun kuulemma pesevät ja kuivaavat ja ties sun mitä pöristelevät. Joel on moneen kertaan kaavaillut, että joskus kun meille tulee kotiin kylppäriremontti, se haluaa meille juuri sellaisen.

Tarina myös kertoo, että joku miespuolinen tuttu oli kerran vahingossa laittanut japanilaisen vessan naisten pesuasetuksille.

Sen jälkeen hän oli laittanut sen aina naisten pesuasetuksille.

Haha.

Omat tunnelmallisimmat vessamuistoni tulevat kuitenkin – vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa – juuri noista ”vessakarseusmaista” eli Intiasta, Thaimaasta ja Vietnamista. Siellä nimittäin jossain bambumajoissa on ulkovessa. Ihan kirjaimellisesti siis. Pöntöllä käydään avoimen kirkkaan tähtitaivaan alla. Yöpissalla pimeydessä, viidakon äänten sirityksissä ja naksutuksissa… Siinä on vaan jotain tosi maagista.

Mieleenpainuvin oli Goan Agondassa, joka silloin oli vielä muutaman bambumajarykelmän paratiisipaikka. Meillä oli Joelin kanssa siellä hiekkalattiainen pienenpieni maja. Vessan ”juokseva vesi” oli letku, josta vettä sai sankoon, ja sankollinen itse sitten kipattiin pönttöön. Mutta ah, ne miljoonat tähdet vessan kattona.

Ja sitten oli tietysti tämä luksusveski Thaimaassa:

Erot eri maiden vessakulttureissa ja käytännöissä ovat kyllä valtavia. Hygieniaerot on helppo ymmärtää vaikkapa Suomen ja Intian välillä, mutta on ollut jännä huomata, että on niitä tosiaan Suomen ja Espanjan välilläkin.

Esimerkiksi tämä ihana-ihana lastenvessa Miramarin ostoskeskuksessa täällä Fuengirolassa…

…olisi ihan superihana, jos haju siinä ei olisi ollut aivan kuvottava. Ja kun esimerkiksi tätä kuvaa ottamaan jonotin tähän vessaan, sieltä tuli ulos lopulta aikuinen espanjalainen nainen. Oliko edes vetäissyt? No ei.

Koti-Suomesta kaipaa vessahygienian lisäksi kyllä myös sitä hyvää vessapaperia. Vaikka tätä Serlan oravaa.

Mitenkäs sulla – jaa ihmeessä tähän vessamuistosi! Mikä on erikoisin tai mieleenpainuvin vessa, jonka sinä olet nähnyt maailmalla?

Tämä on myös arvonta! Serla nimittäin antoi tähän myös palkinnon – vessapaperipalkinnon, totta kai! Ihan mahtavaa, en olekaan koskaan ennen arponut vessapaperia :D

Kolme tämän postauksen kommentoijaa voittaa itselleen Serlan Hellä -pakkauksen (16 rullaa) JA lisäksi arvotaan yksi Lonely Planet´s Toilets -kirja. Eli juuri tuo, joka tämän postauksen kuvissakin vilahtelee vessa-aiheen kuvittajana :)

Kilpailu on voimassa ma 2.4. klo 12 asti, ja kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Tuosta kirjasta muuten bongasin yhden ihan tutun veskin – mä oon käynyt täällä, jee! Onko kukaan muu teistä pissannut Olduvaissa?

Tansanian Olduvai ja Olduvain vessa. Parempi kuin leijonapusikko.

Yhteistyössä: Serla