Huomenna maanantai. Mitäs sitä tekis?
Noooh, mitäpä jos vaikka sahattais mun leukaluu kahdesta kohdasta poikki ja siirrettäisiin leuka 8 millimetriä eteenpäin.
Mun päässä sinkoilee noin viisi miljoonaa ajatusta ja ehkä puolet niistä on painokelpoisia. Joudun tässä tiivistämään (koska kamalasti asioita vielä tekemättä ennen kuin muutun ruhjekasvoiseksi morfiiniletkuzombieksi) tuntemukseni kuitenkin, joten tiivistän kahteen sanaan. Tämä lainaus suoraan meidän tirpan suusta:
”VOI PERSELE!”’
PS. Pliis pitäkää peukkuja! On tää hullua hemmetti vie. Mutta klo 6.45 huomenna aamulla sitä sitten mennään. Hyvästi, vanha leuka! Oon päättänyt suhtautua asiaan niin kuin vaikka synnytykseen: menen sinne ja teen, mitä käsketään. Luotan niiden osaamiseen. Mutta jännittää. Jännittää ihan oikeasti. Voi persele.
87
Morgaise
18.10.2015 at 21:21*pitää peukkuja ja seisoo varpaillaan*
Marsikka
18.10.2015 at 21:28Tsemppiä tsemppiä! Ihan älyttömästi! :)
krista
18.10.2015 at 21:29Kiitos kaikille näin yhteisesti! <3 <3 Saas nähdä, pääsenkö sairaalassa vastailemaan enemmän - ja missä kunnossa... KÄÄK! Mutta siis KIITOS piti sanoa :)
Sanna
18.10.2015 at 22:25Hurjasti tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen!!
Vannikkila
18.10.2015 at 22:29Tsemppiä, sulla on just oikea asenne! :)
Lauralinnea
18.10.2015 at 23:21Tsemppiä! Peukut on pystyssä <3
Emmakko
18.10.2015 at 23:25Hienosti se menee, Suomessa on huippuhyvät lääkärit! Muista ajatella pitkällä aikavälillä: vuoden päästä se on muisto vain – kymmenen vuoden päästä jo ajan kultaama muisto :)