(tämä postaus EI sisällä K18-matskua)
Nyt on kuulkaas pelattu tetristä meidän makuuhuoneessa.
Meillähän on ollut tuolla yläkerrassa käynnissä vähän pidemmän kaavan operaatio: ensin rempattiin saunasta kodinhoitohuone ja megaraivattiin meidän käsistäriistäytynyt vaatehuone (oho, tajuan että valmista en olekaan vielä esitellyt!). Näiden välietappien pohjimmaisena tavoitteena on ollut järjestää meidän ei-mihinkään-kuuluville tavaroille sijoituspaikkoja – tässä vanhassa talossa kun ei ole tavallisia kaapistoja eikä minkäänlaisia varastotiloja.
Ja nyt vihdoinkin ollaan tilanteessa, jossa löydettiin yläkerran määrittelemättömän rojuläjän alta ihan oikea makuuhuone.
Viimeisimmän sykäyksen koko operaatio sai viikko sitten, kun bongasin kierrätysryhmästä halvalla kerrossängyn – meille! Kun se sitten vihdoinkin saatiin kasaan (kiitos siitä EI kuulu minulle), ja sen alta raivasin ja lajittelin kerrossängyn kokoisen läjän määrittelemätöntä tavaraa (osa peräisin vielä muuton ajalta) oikeille paikoilleen, aloimme innolla katsella yläkerran muitakin huonekaluja; mitkä huonekalut sijoitamme yläkertaan, ja mistä löytäisimme niille nyt järkevät paikat…?
Ongelma on varmaan sama kuin monessa muussakin sellaisessa kodissa, jossa huonekaluja ei ole hankittu juuri siihen kotiin tai juuri sen kodin mittojen mukaan. Meille kotiin siis kertynyt paljon ihania yksittäisiä huonekaluja, joilla on rutkasti tunnearvoa – mutta joiden mitat (tai käyttötarkoitukset) eivät kuitenkaan ole ihan-ihan oikeat. Ja talon huone- ja neliömäärä kuitenkin on rajallinen.
Mutta meilläpä oli tuossa viikonloppuna kerrankin hetki aikaa (ja innostusta) pelata tuolla makuuhuoneessa hieman huonekalutetristä ja noin 293:lla järjestelyideakokeilulla (Joel meinasi jo luopua toivosta) vihdoinkin pelin palat osuivat kohdilleen – tadaa!
Yksi yläkerran sisustuksellinen pähkäilykohta meillä on ollut nuo Joelin omalle asunnolleen aikoinaan hankkimat ihanat-ihanat tatamit. Niitä on yläkerrassa ollut käytössä kolme (kuudesta), mutta ne eivät ole ikinä oikein asettuneet kohdilleen. Ja syykin on ollut ihan selvä: kylpyhuoneen ovi. Se ei nimittäin mahdu aukeamaan, jos tatamit on oikeaoppisesti (?) aseteltu.
Nooh, kymmenen minuuttia myöhemmin – mihinkäs se isi oikein katosi…?
Teit-anteeksi-MITÄ-ETTÄ-teit…?
Joo se sahasi siis ovesta pari senttiä alareunasta pois. Öööö okei? Hyvä?
Mutta nyt mahtuu ovi aukeamaan:
Pyöreä reikä on kai kissanluukku – ei meidän tekemä.
…ja hienolta ne tatamit kyllä näyttävät. Vihdoinkin.
Yläkerran järjestys varmasti vielä elää – pari rojukulmaa (taktisesti jätetty kuvista pois) täytyy vielä pähittää ja yhdelle vetolipastolle löytää uusi kierrätyskoti. Kaksi matalan tilan hyllyratkaisuakin voisi vielä tehdä. Joskus. Luultavasti ei ihan lähiaikoina.
Myöskään piano ei voi jäädä tuohon ikkunan eteen; viimeistään sitten se täytyy siirtää, kun patteria aletaan taas käyttää. Pianolle onkin jo paikka eräässä nurkassa katsottuna – kunhan se sitten sinne (toivottavasti) joskus mahtuu.
Mutta siis mahtava tunne: ei enää pyykkistudio tai sijoituspaikattomien tavaroiden säilytysläjä, vaan ihan oikea huone!
…ja siltä varalta, että ette klikkaa tuota pyykkistudio-linkkiä, mun on pakko laittaa tää ”ennen”-kuva (viime lokakuusta) tähän:
Joo et silleen.
PS. Kerrossänkykuulumisia erillisessä postauksessa lähiaikoina!
33
Nipsu
2.8.2016 at 21:10Millainen vetolipasto? :o
krista
2.8.2016 at 21:25Näkyy ministi tuolla eka kuvassa, sängyn vieressä oikealla. Eli tuollainen suht korkea valkoinen/vaaleapuinen. Mulla on ollut joskus siinä kosmetiikkaa ja siinä on ihan näppärät neljä suht korkeaa vetolaatikkoa – mutta ei löydy oikein paikkaa meidän talosta nykyään.
anonyymi
2.8.2016 at 22:08Hei pakko laittaa, älä julkaise tätä!!!
että teillä on kuvan mukaan lipasto tms portaiden juuressa siinä kerrossänkyjen vieressä? Ei kai siitä voi kiivetä ja tippua alas? (Sori jos oon ylihysteerinen, pelkään portaita, kaks pikkulasta itsellä kotona ja portaat, onneksi on turvaportit)
krista
2.8.2016 at 22:30Haluatko siis, että poistan tämän (nämä siis ilmestyvät automaattisesti, en ennakkomoderoi)…? Mutta vastaan vaikka ensin ja poistan, jos haluat :)
–
Joo, siinä on lipasto ja oli myös aikaisemmin (ennen pianoa), sitä ei vaan kuvista näkynyt rojun takaa :D Meillä tytöt eivät ole osoittaneet pöydillekiipeilytaipumuksia missään vaiheessa ja tuon sen verran korkeakin (paitsi tuosta keskikohdasta), että tuohon jos pääsisi kiipeämään, pääsisi kiipeämään myös portin yli. Mutta tytöt ovat tosi varovaisia portaissaliikkujia; ylhäällä tarvitaan porttia oikeastaan enää vain yöaikaan ja siksi, että jos juoksuleikeissä/pirueteissa tulisi horjahdus – mutta eivät ”salaa” yritä mennä, ja alhaalla porttia ei ole tarvittu ollenkaan. MUTTA ymmärrän hyvin, mäkin oon noiden suhteen hysteerinen; Silvakaan ei saa mennä muuta kuin peppu edellä alas tai kontaten ylös. Yksikin lipeäminen kun voi olla TOSI paha. Tuohon sängyn kulmalle jatkettiin turvakaidetta (kuvista näkyykin) sängyn lähelle Ihan Kaiken Varalta, vaikka sekin ehkä on ylivaroivaisuutta. Mutta mieluummin varovasti kuin vahinkoja.
–
Ja pitääkin muistaa varoittaa tulevaa vuokralaista, jos heillä lapset ovat kiipeileväisemmät!
Salvia
2.8.2016 at 23:48Toivon ettei tämä mitenkään loukkaa, mutta todellako käsket yli neljävuotiaan konttaamaan portaissa? Miten ne sitten ikinä oppii kävelemään normaalisti ylös? Varovaisuuteen kannattaa kannustaa mutta tuon ikäinen on jo iso lapsi, kyllä se osaa, ja mitä vapaammin saa liikkua sitä paremmin myös oppii :)
Hieno makuuhuone!
krista
3.8.2016 at 09:17Ihan todella käsken :) Mutta joo siis se liittyy just näihin meidän sisäportaisiin: nää portaat ovat jyrkät ja tosi liukkaat, ja samalla tavalla niitä kulkevat meillä isommatkin lapset – ja vähän vanhuksetkin :) Liukuesteet ja kaide on kyllä tarkoitus pian laittaa. Mutta joo tavallisissa portaissa menee ihan normaalisti, on oppinut :)
–
Ja kiitos! :) …ja ps. nämäkin kommentit häviävät, jos alkuperäinen kommentoija haluaa tuon poiston. Mutta ehkäpä ehdit nähdä tän! :)
nimetön
3.8.2016 at 13:14Mun silmät rekisteröi heti ihan saman, oma 4v pojanviikari olisi välittömästi pomppimissa yläsängystä lipastolle ja loikka sille uloimmalle tasolle. Sen jälkeen yritys tasapainotella kaiteella pystyrimoista kiinni pitäen. On se niin uskomatonta miten erilaisia lapset voikaan olla harkintakyvyn ja itsesuojeluvaiston suhteen :) onneksi jokainen äiti vaistoaa riskipaikat oman lapsen kohdalla, Krista sitten noiden portaiden kanssa :)
krista
3.8.2016 at 15:01Hui! :D
–
Joo lapset on kyllä ihmeen erilaisia; meidän tytöt on varmaan jotenkin erityisen sääntöorientoituneita – joskus vähän liikaakin, kun meinaavat olla poliiseja muillekin lapsille :D Lähinnä on opeteltu sitten sitä, että joissain kodeissa ja joissain perheissä voi olla erilaiset säännöt. Mutta heh yksi esimerkki tästä omien lasten tapojen tuntemisesta aikoinaan oli sellainen, kun joskus Silvan ollessa alle 2-vuotias sivulauseessa mainitsin käväiseväni joskus yläkerrassa hakemassa puhdasta harsoa niin, että Silva istuu sellaisessa baby-setillä varustetussa syöttötuolissa syömässä sillä aikaa. Joku kauhisteli, että mitä jos se kiipeää siitä ja tipahtaa. Mä olin ihan, että TÄH, eihän se millään nouse ruokapöydästä ennen kuin on annettu LUPA nousta :D Mutta joo, onneksi omat vanhemmat tietää ne omien lapsensa tavat ja riskit!
–
Mutta täytyy silti myöntää, että me ihan varalta eilen illalla vielä tsekattiin tuo kohta, että oisko siinä riskiä – mutta todettiin, että ei kyllä näille lapsille mitenkään. Tuota itserakennettua ylimääräistä suojakaidettahan voisi kyllä hyvinkin tuosta jatkaa, jos jossain vaiheessa alkaisi näyttää, että kiipeilybuumi iskee. Kop kop puuta :)
murina
3.8.2016 at 07:55Oi mä rakastan huonekalujen uudelleen järjestelyjä! Teen yleensä ruutupaperilla ensin ennakkosuunnitelmat, mittailen ja kokeilen eri vaihtoehtoja niin ei tarvi sitten moneen kertaan niitä huonekaluja raahailla edestakaisin…. Mutta oon kyllä todella minitilaan saanu esim. tungettua parisängyn + lasten sängyt + pari vaatekaappia, kävelytilaa sinne ei sitten juuri jäänytkään :D nyt olis taas uutta tetristä tiedossa, kun esikoiselle oon luvannu parvisängyn :D
krista
3.8.2016 at 15:17Joo paperisuunnitelma ois ollut tässäkin näppärä – mutta meillä tää kävi nyt tälleen pikameiningillä (koko ajan odotettiin, että koska lapset tulee kotiin) kokoamissession päätteeksi. Mä en ole muuten koskaan päässyt sisään sellaisiin suunnitteluohjelmahienouksiin, mitä netissä näkee. Ruutupaperi on paras! :D
Karin
4.8.2016 at 02:40Siis teillä on puuliesi yläkerrassa? Aika huima, hienolla tavalla.
*
Taisit joskus kirjoittaa, ettei teidän tytöt ole kiinnostuneita availemaan keittiön kaappeja tai laatikoita. Varmaan aika yksilöllistä, ja omassa lähipiirissäni melko sukupuolijakautunuttakin. Pojat pääsääntöisesti avaavat laatikoita ja ovia, tytöt eivät tai ainakin harvemmin. Meillä poika myös on kiivennyt laatikkoon. Laajentaa ylettymistä huomattavasti. Sen sijaan portaat mennään alas pylly edellä, aina menty eikä siihen ole tarvinnut puuttua tai opettaa millään lailla. Nyt on alkanut pieniä yksittäisiä askelmia mennä kasvot edellä, mutta se on ihan ok. Aika huoletta olen siis tuota poikaa terassilla pitänyt, mutta jonkun toisen kanssa sama ei olisi onnistunut.
Lilah
5.8.2016 at 00:01Pakko sanoa kun tämä keskustelu on jo hiljentynyt (oletan että kommentista tulee sulle joku ilmo jonnekin), että tuttavaperheen parivuotias hukkui perheen mökkirantaan, vaikkei koskaan sitä ennen poistunut luvatta ulko-ovesta tai mitenkään tunkenut veteen tai laiturille. Tämä aina tulee mieleeni, kun luotan tuntevani omien lasteni aivoitukset. Kerta se on ensimmäinenkin, ja huonolla tuurilla myös viimeinen.
Meidän Seelan ikäinen on kova ja erittäin taitava kiipeämään. Meillä on myös portaat, ja portti laitettiin vasta kun lapsi jo osasi kiivetä niitä (n. 1v) eli jotta ei pääsisi yläkertaan puuhailemaan valvomatta. Nyt on jo pitkän aikaa kulkenut portaita seisaaltaan ylös ja alas. Puolapuita kiipesi kattoon puolitoistavuotiaana. Ei ole kuitenkaan koskaan kiipeillyt pöydille tai kirjahyllyyn, vaikka varmasti osaisi. Nyt kesällä ikkunan ollessa auki (ei erillisiä tuuletusikkunoita) löytyi kuitenkin kerran polvillaan ikkunalaudalta avonaisen ikkunan äärestä katselemasta pihalle. Pudotusta maahan on puolisentoista metriä, saman kun olisi tehnyt yläkerrassa olisikin ollut vähän enemmän…(tästäkin syystä portti ylhäällä niin voi rauhassa tuulettaa)
krista
5.8.2016 at 00:25Hui, ihan kamalaa… :(
–
Mulla on muuten avonaisista ikkunoista pieni oma neuroottisuus; tiedän sen taustankin, Lars von Trierin Antichrist-leffan alku… Oon tosi tyytyväinen, että meidän alakerran ikkunat on tällaiset vanhan talon ikkunat, joissa tuuletusikkuna on ylin ruutu – sinne ei pääse kuin hämähäkkimies. Mutta yläkerrassa on yksi ikkuna, johon periaatteessa voisi lapsi päästä esim. laittamalla jonkun porrasaskelmaksi. Hrr. Oon ihan supertarkka, että se ei KOSKAAN ole valvomatta auki. Siinä on onneksi katos alla – mutta silti putoaminen siitä… …hrr.
–
Mutta joo, oon sitä koulukuntaa, että mieluummin vähän varovaisemmin. Tuossa portaiden yläpäässä ei kuitenkaan ole riskiä; se riski sen sijaan on, että portaissa liukastuu/kaatuu. Niin kuin aina portaissa – mutta nämä tosiaan vielä erityisen liukkaat ja jyrkät, siksi tyttöjä on alusta asti opetettu olemaan erittäin varovaisia niissä – ja niin onneksi ovatkin.