Ja kappas! Missä onkaan se syyspimeä selviytymismoodi-melankolia?
Oikeastaan ihan vahingossa kävi just niin kuin yhdessä uumoiltiinkin: kun joulukuu eteni kohti puoliväliä, ihan vahingossa ajauduimme väkertämään kransseja ja kasaamaan beléniä. On leivottu pipareita (reels-video täällä) ja laulettu joululauluja. Ai niin, sitä ennen neuloin Joelille pipon, ja sitten loppulangoista itsellenikin pipon – ja vielä löytyi jotain lankaa, josta olen neulomassa lapsille yhteisiä villasukkia. Koska siis lankaa riittää enää yksiin sukkiin.
Mutta mihin se kaikki angstaaminen unohtui?
Kävi vähän niin kuin kerran aiemmin syksyllä. Kuvittelin kaikenlaisia oireita, jotka menivät ohi, kun unohdin kuvitella.
Nyt ehkä unohdin kiinnittää huomion harmauteen ja ankeuteen.
No, liikuntaintoa en sentään saanut syksyllä päälle (se tuntuu painona etenkin keskivartalolla), tein kyllä jotain, mutta tosi laiskasti. Ensi vuonna paremmalla energialla! Mutta jossain siinä kranssin ja villasukkien välillä hoksasin: sehän on tosiaan se innostuminen, joka sitä energiaa tuo!
Kun kaivoin kaapeista lasten monen vuoden takaisia tonttuaskarteluita ja teippailin niitä keittiön oveen hymyssä suin (”oi katsokaa, muistatteko tän! katsokaa tätäkin tonttua!”) tajusin, että tämä on nyt mulle parasta kotikeittiöitseterapiaa tähän hetkeen. Pieniä iloja! Vaikka tuollaisen kolmivuotiaan itseväkerretyn kokoisia.
Jotenkin näin: Kun on hyvä olla, tulee helposti hymy huulille. Mutta myös näin päin: kun jostain asiasta tulee hymy huulille, se tuo hyvää oloa.
Kun siis löytää sen hymynpoikasen, se on ollut mulle jo orastava lähtökohta melankolian taittumiselle.
Juttelimme myös lasten kanssa tästä joulunlaiton ”ennemmin vai myöhemmin” -asiasta. Ja tämä oli mulle jopa yllättävää: lapset itse toivoivat (ainakin tällä hetkellä), että joulukuusi koristeltaisiin meillä vasta aattoaamuna!
Perusteena oli sellainen, että aatossa on niin paljon sitä joulupukinodottamisjännitystä, että on kiva, jos siinä on paljon kaikkea vipinää ja tekemistä.
No hei, hyvin ajateltu!
Pidätän kuitenkin oikeuden mielenmuutokseen, jos fiilis iskee.
Kuusi tosiaan nostettiin sisään jo viime viikonloppuna, tuossa se kauniisti kimmeltää pikkuvaloissaan. Ja muutakin jouluista on tosiaan pikkuhiljaa laitettu kotiin.
Yhden uuden joulukoristehankinnankin tein, tai no siis läjän. Toinen lapsi vannotti, että kaikki valot sitten sammutetaan, että voidaan olla jouluvalojen varassa. Ja jotta sitten näkisimme sen joulupukin (joka on siis isi), laitoin ruokakauppatilauksen mukaan kasan jouluvaloja. Meidän aiemmat valot olivat jääneet siis suurilta osin Espanjaan.
Pääsiäiskoristeetkin on vielä esillä, ei se mitään.
Joululahjat me tilattiin netistä jo viime viikonloppuna ja ne ovat saapuneet: molemmille yksi lelulahja – lapset ovat siis selanneet lelukuvaston sivut käppyrälle ja lopulta päättäneet toivevalintansa. Hienosti osasivat ottaa huomioon jo sellaiset, että valitut lelut ovat ”yhteisleikittäviä” ja myös yhdistettävissä aiempiin leluihin. Eli vahvasti Barbie-maailmaan mentiin tänä vuonna valinnoilla.
Meinasi kyllä tulla taas Mirella-meikkipää robottilelu-tapaus (sama kuin viime vuonna, täällä), mutta se onneksi ylitettiin tänäkin vuonna. Ihan vaan pohtimalla, että tuleekohan sillä sitten varmasti leikittyä.
Lisäksi molemmille lapsille ostettiin yllärinä kirjalahjat ja perheelle yhteislahjaksi (ja välipäivien iloksi) uusi lautapeli.
Selvästi aiempia viikkoja paremmalla mielialalla siis tässä laskeudutaan kohti joulua. Lasten toiveiden mukaisia pikkupuuhasteluja varmasti vielä paljonkin tehdään, yksi ikkunkoristelu tässä ainakin on vielä vireillä. Lunta ikkunaan, kun sitä ei muuten tule!
Minun omassa mielessäni puolestaan häämöttää joku ilta, jolloin voisi kuulua viinilasillinen (tai kaksi), leffa ja noiden villasukkien neulomista.
Edellisen neulontasökerröykseni (se mun pipo, pitääkin ottaa siitä kuvia!) taustaleffana muuten oli The Invisible Man (Näkymätön mies), se on vuokraleffana Viaplayssa. Olipa todella tehokkaasti otteessaan pitelevä… trilleri ehkä? Ei ihan kauhu (sellaisessa böö-mielessä), mutta kauhistuttava kuitenkin. Pariin otteeseen meinasin sohaista Joelia bambupuikoillani, kun jotain säikähdin, haha.
Että jännittävässä leffassa yhdistettynä neulomiseen on riskinsä.
Meinaan nyt tässä eksyä aiheesta ja alkaa taas kertoa siitä, miten kerran eräs läheiseni virkkuukoukun päälle, mutta jätänpä nyt silti väliin.
Mutta lörpöttevän kirjoitukseni pointti ehkä oli, että parempi fiilis. Oi selvästi, niin selvästi.
Onko teillä muilla jo marrasangstit hellittäneet? Isot virtuaaliset (koronaturvalliset) etähalaukset teille, jotka vielä rämmitte. Yritetään selvitä virtuaaliyhdessä, jaetaan tunnelmia ja tsemppejä, jos ahistaa. Ja muutenkin!
Mulle ainakin auttoi ihan selvästi jo silloin ne pariin aiempaan melankoliapostaukseen tulleet kommenttinne. Jännä, miten toisen ihmisen empatialla voi olla iso merkitys!
Joten: kiitos! <3
20
Sumonen
17.12.2020 at 10:34Siis todellakin on hellittänyt täälläkin! Jesh! Monta viikkoa meni kyllä jotenkin alakynnessä. Kävelin vaunulenkeillä löntystellen ja tein oikeastaan vain sen mikä huvitutti. Kämppä sai siis olla kaaos ihan rauhassa, eikä se etes haitannut. Yritin kuitenkin pitää tiettyjä rutiineja yllä ja kerran salilla aloin vaan ihan todella paljon kaipaamaan tanssitunneille. Heti kotiin palatessa aloin kaivelemaan etäzumbailupaikkoja. Noh, löysinkin FunWellness hyvinvointipalvelut sivustoilta aivan tosi kivan kotitreenin. Seitsemän eri lajia (zumba, afro jam, pilates, jooga miun lemppareita) ja kaikki tehtävissä just sillon ku itelle sopii. Vauva ulos nukkumaan ja treenaamaan. Siitä se lähti. Jos vuoden alussa kaipaat jotain kotitreeniä, niin tuota voin suositella kokeilemaan. Ja kyllä kaikki joulun odotus ja tunnelmointi on nostanu mielialaa myös. Mahtia et siellä on myös päästy nääh-olotilasta eroon.
krista
17.12.2020 at 10:47Hei KIITOS, mä ihan ehdottomasti tsekkaan tuon FunWellnessin! Mulla on ollut tosiaan vähän myös sitä haastetta, että tekisi mieli löytää joku JUST itselle kolahtava tunti! Ja tää mun nyt tekemä on sellainen, että se tulee vain tiettynä kellonaikana eli jos sen missaa (usein unohdan), niin sit se meni… Ois kivempi sellainen just, että voi tehdä koska vaan!
–
Ihana kuulla, että sielläkin on helpottanut! <3 Oli toi marraskuu kyllä... huh huh. En muista noin raskasta marraskuuta omalta kohdalta kuin viimeksi silloin, kun pienempi lapsi oli vauva. Mutta siitä selvittiin ja tästäkin, ja toivottavasti muistakin notkahduksista! <3
A
17.12.2020 at 12:23Kiva että siellä marras-angsti helpottaa. Joulun odotus on kyllä mahtava juttu :)
—
Täällä on tilanne so-so. Marraskuu meni todella flegmaattisena ja päänsäryssä, nyt on testailussa migreenin estolääkitys ja pidän peukkuja todellakin pystyssä että tepsii. Keho ja mieli olisi valmis hiljentymään joululomalle, mutta taustalla on paniikki ja stressi tammikuusta. Silloin loppusyksyn tekemättömät työt kaatuu päälle, kuten myös tuleva asunnon remppa (plussaa on, että remppa-asiat on joulun alla edistyneet ja tekijät on kontaktoitu & varattu ja päätettiin myös lykätä osa rempasta loppukevääseen, mikä on ollut iso huojennus itselle). Remppaan liittyen paljastui vähän yllätystä, ei sinällään huonoa, mutta se pakotti pohtimaan aiemmin tekemäämme lattiavalintaa. Paljastui nimittäin, että kyseessä on talon alkuperäinen ja materiaalina tosi arvokas lattia ja joudumme pohtimaan, onko suuri synti korvata se uudella (olen pääsääntöisesti todellakin erittäin paljon alkuperäisten materiaalien säilyttämisen puolesta, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaisi luopumista yhtenäisestä lattiasta koska tietysti asunnosta löytyy kolmea muutakin eri lattiamateriaalia). Dilemma on suuri, koska ajatus oli kerrankin tehdä ”lopullista” (=kestää isältä pojalle) ja oman maun mukaista (mitä nykyinen lattia ei ole, minkä voinee päätellä siitä että oletimme sen olevan 90-luvulta ;)). Voih, olisi niin paljon helpompaa jos kyseessä olisikin joku 90-luvulla asennettu parketti.
—
No, mutta onneksi Suomi sulkeutuu joulun viettoon ihan justiinsa, niin voi pohtia rauhassa remppasuunnitelmia. Olisi kiva, jos sää muuttuisi sen verran, että aurinko vähän paistaisi, nämä harmaat päivät on aika haastavia virkeystilalle. Jouluun todellakin ollaan valmiita laskeutumaan, viimeinen joululahja saapui tänään UPS:n lähetin kiikuttamana, jouluruuat toimittaa Foodie ensi viikolla. Lapsi aloittaa joululomansa koulusta hiukan aikaisemmin eli jo huomenna, mikä varmaan tarkoittaa että työläppäri sulkeutuu ainakin pyhiksi. Toivon, että välipäivinä olisi sitten energiaa kuroa kiinni syksyllä menetettyä työaikaa. Silleen toiveikas olo kumminkin, että pahin alkaa olla ”marraskuun” osalta ohi, kohta mennään kevättä kohti ja tietyllä tavalla koronarokote tuntuu musta ihmeelliseltä joululahjalta.
krista
18.12.2020 at 11:23Peukut isosti pystyssä, että migreenilääkitys tepsii!
–
Uuuh, teillä on remppahommat alkuvuodesta: stressaavaa, mutta ah niin ihanaa sitten, kun alkaa näyttää ”omalta”. Onpa hankala tuo lattiakysymys! Millainen se alkuperäismateriaali on, parketti siis? Jos teidän iso unelma on yhtenäinen lattia, saako vanhan materiaalin jätettyä siististi (niin että irtoaa vaurioitumatta) alle? Silloinhan voisi toteuttaa omannäköisyyden, mutta jättää option sitten ”palautukselle”, jos joskus tulee toisiin ajatuksiin!
–
Säätiedotusbloggaaja täällä terve, mutta siis UHH mä oon katsellut noita sääennusteita, ja siis on tulossa koko viikollinen harmautta! Toivottavasti tää fiilis ei tästä lässähdä, ainakin just nyt on niin sateista ja harmaata, että apua. Äiti kertoo Sotkamosta pakkasista ja miten kaikki on ihan valkoista ja jouluista. Kateeksi käy!
A
21.12.2020 at 12:50Lattiapuuhat ratkesi siihen, että ”loppuelämän” kodissa ei haluta tyytyä tilkkutäkkilattiaan, vaan laitetaan kaikkialle samaa tammiparkettia (luvattu kestoikä ~100 vuotta). Valitettavasti vanhaa lattia ei voi säästää (ts. ei voi jättää alle, kun asennetaan liimattava sauvaparketti, ei haluta uivaa parkettia, koska se on olennaisesti lyhytikäisempi ratkaisu), eikä sitä tod.näk. valitettavasti saa irti (liimattu sekin) niin että sen voisi uudelleen asentaa. Toki koitetaan löytää ostaja arvokkalle puumateriaalille, mikä vähän helpottaa tuskaa. Tämä kaikki toki sillä jännitysmomentilla, että ei tiedä mitä lattioiden alta löytyy (asbestilotto käynnissä) ja miten vanha parketti on kiinnitetty (voi kuulemma olla pikisivelyllä, mikä ei oo kivaa, koska sisältää kaikenmaailman haitta-aineita ja siinä tapauksessa todellakin haluaa sen pois, asbesti sentään on ok, jos siihen ei koske). Lopputulos voi olla, että ollaan konkassa ja meillä ei oo lattiaa kun muutataan, mutta se jää nähtäväksi. Onneksi parkettityyppi oli luottavainen, että ”no problemos” :D
krista
21.12.2020 at 16:32No JESH, kannattaa vaan kuulla toi ammattilaisen ”no problemos” ja luottaa, että järjestyy! Nää on tiukkoja ratkaisuja kyllä, mutta tosiaan kun itselleen loppuelämänkotia tekee, niin munkin mielestä siinä on ihan hyvä ajatella sitä, että miten oikeasti itse haluaa/mikä toimii itselle. Meillekinhän moni ihmetteli esimerkiksi saunan poistoa ja että se laskee asunnon arvoa. Mutta kun me ei sitä tarvittu, niin ei siinä MEILLE mitään arvoa ollut ja me ei aiota tätä myydä, niin miksi me jotain myyntiarvoa ajateltaisiin. Silloin pitää ajatella vaan sitä, että mikä on omalle perheelle järkevintä ja meille se oli tosiaan lisätila kodinhoitohommiin.