Tirppa sai joululahjaksi TiTi-nalleukkelipaketin – oh! Lelut olivat jopa sen verran hitti, että muiden pakettien avaaminen tyssäsikin sitten siihen:
”En minä halua enää avata paketteja, minä haluan leikkiä näillä!”
Muutaman päivän (viikon) kuluttua puutalossa ajauduttiin kuitenkin nallekriisiin: missä ne muut nallet ovat? Paketissa oli vain Titi, Tau, vauvanalle ja Riitta-täti. Missä isi? Äiti? Isoisä? Isoäiti? Trioli?
”Mutta kun mulla on ikävä isoisänallea”, Silva voihki useampana päivänä.
Tadaa, apuun säntää tietysti näppärä (ei) äiti-ihminen!
Muistin, että meillähän on ollut (kröhöm jo 2,5 vuotta) jossain vaatehuoneen uumenissa paketillinen das-massaa. Siitä piti tehdä (kröhöm 2,5 vuotta sitten) sellaiset vauvan jalanjälkitaulut Silvan varpaista.
Ei tehty.
Mutta hei nyt askartelemaan! Titi-nalleja! Joo!
Toi Das-massa olikin mulle ihan uutta (heh tai noo siis 2,5 vuotta vanhaa, jos ei tullut jo aiemmin selväksi, heko heko), mutta Darwi-massalla joskus lapsena kyllä askarreltiin. Jotenkin näppituntumalla oli aika samaa kamaa?
Mutta joo paketti auki ja hommiin, hei tän mäkin osaan!
Ensimmäisenä valmistui isoisä:
Nallet päätettiin tehdä istumaan, jotta ne pysyisivät vähän paremmin pystyssä. Pähkäilin jonkin aikaa, olisiko ne ollut järkevä muovailla jotenkin yhdestä palasta… Se tuntui kuitenkin mun taidoille ylivoimaiselta. Niinpä tein useammasta palasta ja tökkäilin tulitikkuja ja liimaa raajojen pidikkeiksi.
Silva teki isoisälle hienon navan:
Titi-nalle oli iloinen, kun kaiken ikävöinnin jälkeen vih-doin-kin pääsi pitämään isoisää kädestä:
Imetystauolla isikin pääsi hommiin, vaikka ”en mä osaa” -protestoi kovasti. Ja teki sitten kaikkein hienoimman nallepään – tietysti. Sen mielestä se ei ollut hyvä pää.
Oli se.
Mä itse oon enemmän sellainen ”hei kuule kato mä vaan tost noin laitan niinku, ei se oo niin justiinsa” -tyyppi. Mihin taidot ei riitä, niin sen epärealistinen käsitys omista kyvyistä paikkaa.
Äiti-nalle in the making:
Mutta sitten – oi ei – Trioli!
Jos et tiedä, kuka se on, niin check that kortin röyhelövaate/käkkäräpää:
”Ei me varmaan sit Triolia enää tarvita, meillä on jo niin monta nallea…”, minä yritin.
”Mutta kun mulla on ikävä Rrrrrrriolia”, Silva vastasi.
Huokaus. Mitäpä sitä ei lapsensa edestä…
Ihan hyvä. Ihan hyvä.
lue: oikeesti mä oon kyllä ihan sairaan ylpeä tosta Triolista :D
Sitten nalleperhe polttouun… hyllylle kuivumaan muutamaksi päiväksi.
…ja sit vaan parin päivän (vuoden) päästä pistokeikka johonkin askartelutarvikeliikkeeseen värejä ostamaan.
Tadaa! Joo. Kyllä-kyllä. Ite tein. Oon ylpeä. :D
2
M-M
7.1.2015 at 17:27Hienoja. Milla hihkui vieressä ”Ti-Tin Trioli! ”
Meilläkin on nuo pikku-ukkelit, Tirillä vain käsi irtoaa.
Kristaliina
7.1.2015 at 17:31No niin irtoaa! Kahvittelija sanoi samaa! Ja meillä siis kans. Pitää olla tarkkana, etteivät nallet pääse vauvan leikkeihin…
Meinasin ensin liimata ne kädet, mutta sitten niillä ei vois enää leikkiä ”tassut toisen olalla tää joukko matkustaa” -jonoleikkiä. Mikä on tärkein leikki ehkä ikinä :)
Kristaliina
7.1.2015 at 17:32…ja uu vähänks hienoa, että Milla tunnisti ton Triolin! Jee!
Huitu
7.1.2015 at 17:43Tosta massastahan vois saada Kanallekin vähän kestävämpiä tavaroita. Mä oon tähän mennessä väsänny sille lähinnä muovailuvahasta rantavarusteita ja viimeksi pulkan (josta todisteita tulee lauantaina), mut kuivuessaan muovailuvaha helposti säröilee ja halkeaa. Hyvä et pulkkakin säily ehjänä kuvaamisen ajan…
Kristaliina
7.1.2015 at 17:51Hihi, joo!
Ja hei sit lapsena paljon kaikkea askarteluhommia tehtiin myös sellaisesta värikkäästä askartelumassasta – hitsi en nyt kyllä muista sellaisenkaan nimeä… Mutta mietin, että sellaista meillekin vois hankkia seuraavaksi!
Cpop
7.1.2015 at 22:57Entäs taikataikina!? Helposti tekee itse kotona löytyvistä aineksista, eikä oo muuten myrkkyjä! Netistä löytyy ohjekkin (:
Miä muistan kun siskon ja tädin kanssa väkerrettiin mökillä taikataikina yhdessä (minä olin alle kouluikäinen, isosisko 4 ja täti 6 vuotta minua vanhempia) ja sitten muovailtiin siitä vaikka jos mitä! Miulla oli joku örvelö vielä yläasteikäisenäkin ehjänä kunnes tuli ”hei vähäx noloi jotkut vitsin taikataikina otukset”-ikä :D
Kukkavarvas (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 17:45No hei se Kynä ja Paperi-taiteilijatarvikekauppahan on ihan naapurissa! Sieltä värit :)
Kristaliina
7.1.2015 at 17:49Onks täällä kulmilla tollainenkin…? En tiennytkään, kiitti! Sinne!
nenone (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 17:59Ja jos joskus iskee akuutti tarve saada jotain muovailtua ja kaapista vaan löytyy suolaa ja jauhoja niin ei muuta kun taikataikinan tekoon. Ohje löytyy ainakin googlaamalla :) Mä olen askarrelut siitä mm. töissä päiväkodissa kaikenlaista lasten leikkeihin ja bonuksena nopea kuivatus uunissa.
Kristaliina
7.1.2015 at 18:13Hihi tänkin muistan omasta lapsuudesta; aina piti maistaa, vaikka tiesi, että se on ihan saamarin pahaa :D
Annalise (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 19:50Me lapsena nuoltiin niitä valmiita taideteoksia – ihanan suolaista! :D
eppunen
7.1.2015 at 18:40Upeita nalleja! :)
Kristaliina
7.1.2015 at 18:53Kiitti! Valoisa tulevaisuus keramiikkataiteilijana! :D Hakemus Arabialle postiin! :D
tittoroo (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 18:42pakko kommentoida. trioli-kohtaan päästyäni repesin täysin. just tuo ajatus siitä, kuinka sitä aina yrittää lapsensa eteen. silvan mielikuvitus viimeistelee hahmon, joten ei hätää!
Kristaliina
7.1.2015 at 18:52Mmmmmmmitä, eiks se sun mielestä sit oo ihan näköinen? :D
Vierailija (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 23:00Mulla tuli heti mieleen, että kiharat olis pitänyt tehdä puristamalla massaa valkosipulinpuristimesta läpi. Sormet melkein syyhyää kokeilla toimisko :-)
Adiina
7.1.2015 at 19:42Vau, mitä luovuutta! :) Pitää varmaan itse ryhtyä taiteilemaan Hevisauruksia, kun mammaloma starttaa. :)
Vierailija (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 20:33Hienoja! Sit jos niiltä alkaa raahat tippumaan niin kuumaliimalla vain kiinni – johan pysyy.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 20:34*raajat
Miitu (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 20:52No siis todellakin syytä olla ylpeä! Tosi hienoja. Ja ennen kaikkea se, että viitsii nähdä vaivan.
Miitu (Ei varmistettu)
8.1.2015 at 12:02Ai niin: Varokaa ostamasta laastareita, ellette halua askarrella niitä Trioli-kuvituksella. Meillä tahtoo tulla kriisinpoikasta Triolin puuttumisesta (ainakin vielä) noista. Aiemmat hahmot taitaalöytyä kaikki. Sinänsä kunnioitettava ”kaikki mukaan” -asenne näillä lapsilla, mutta hivenen haastava näin vanhemman näkökulmasta.
Riika V.
7.1.2015 at 21:09Ihan huippuja!! :)
Vierailija (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 21:52Meillä kävi likan joululahjan suhteen sama ”mutta sillä on ikävä” -ilmiö. Likka toivoi yhtä tiettyä pehmoa niin hartaasti, että hellyttiin, vaikka pehmoja on jo monta laatikollista. No heti aattona selvisi, että uusi elukka ei ole meillä ollenkaan tyytyväinen oloonsa, kun ei ole ketään samanlaista kaverina! Mutkään muut nallet, nisset ja nasset ei auta. Välipäivinä yritettiin marketista (Prisma :)) epätoivoisesti löytää otukselle kaveria, mutta tietenkään ei löytynyt. Toivottavasti en joudu ompelemaan, unikaverina tuollainen massaotus ei ole ehkä parhaimmillaan.
poppaliini (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 22:19Kylläpä oli taas kerran oikea hyvän mielen postaus :) En mä osaa ees muuta kommentoida kun <3 <3
Paprika (Ei varmistettu)
7.1.2015 at 23:02Taas sai nauraa niin että melkein pisut lirahti! JA en kestä, Joel vaikuttaa just semmoiselta ärsyttävältä ihmiseltä joka on hyvä kaikessa mihin se ryhtyy…. Ite oon sen vastakohta :D