Viime viikonloppuna mökkeilyvaatteita pakatessani tajusin, että mun molemmat kashmirneuleet olivat yhtä aikaa pyykkikorissa, noooooouh! Mun viime aikojen syysmökkeilyn paras vaateyhdistelmä on siis ollut merinovillakerrasto iholla ja kashmirneule siinä päällä. Ah!
Sohvalla vielä villashaalin alla ja tuli takassa, luonnollisesti.
Ne kashmirneuleet ovat muuten jo kohta kymmenisen vuotta vanhat, ajalta ennen lapsia. Vähän ne ovat ehkä jo pesussa kärsineet (pesen ne pyykkikoneessa käsinpesuohjelmalla), mutta aivan ihanat edelleen. Hmm paitsi toiseen koi nakersi reiän suoraan etuosaan silloin, kun Seela oli vauva ja meillä ei ollut energiaa koisotaan. Mutta kötöstin sen ompelemalla umpeen, ja seuraavan pesun jälkeen se paikauskohta vaan maagisesti hävisi sinne pörröisen villan sekaan. Eikä sitä huomaa enää ollenkaan! Pitää ihan etsimällä etsiä, että missäköhän se oli.
Mutta joo, nyt siis molemmat olivat pyykkikorissa.
Nämä eivät siis ole niitä paitoja vaan villashaaleja.
No, ei se mitään, onhan mulla tuolla laatikollinen muitakin vanhoja neuleita! Minäpäs kaivan sieltä jonkun mahdollisimman lämpimän!
Hmmmm useita paljon käytettyjä ohuita liehukkeita (ihania kesäaikaan) ja myös paljettikoristeltu ihanuus – esimerkiksi Espanjan-talvi-ilmastoon juuri sopivia keveitä pitkähihaislämmikkeitä. Mutta missäs mun lämpimät…?
Tuossa ois yksi, villaneule ajalta ennen lapsia! Oranssikin! Katson materiaalilappua. 100 % akryylia. Jaahas, taisin käyttää sanaa villaneule tässä nyt todella väärin. Neuletta olen käyttänyt vain ihan muutamia kertoja – pesty se on ehkä kolmesti – ja silti paita on ihan nyppyinen. Käyttämättä se muistaakseni jäi siksi, että se on niin valtavan sähköinen, että mun pitkät hiukset vaan ritisee sen kanssa.
No entäs tämä valkoinen paksu pörröisyys sitten, näyttää lämpimältä! Tätä olen käyttänyt ja rakastanut: villatakki on näkynyt usein blogissakin, ostettu näköjään vuonna 2013, täällä kuva. Oho, 60 % akryylia ja 40 % polyamidia. Että ei varsinaisesti villaneule tämäkään. Vaikka tosiaan onkin ollut aivan ihana ja etenkin nahkatakin kanssa toimii hienosti. Nyt kaipasin tuonne mökin syyskalseuteen ennen kaikkea lämmittävää paitaa.
Lopulta löytyi yksi, jonka kelpuutin mukaan syysmökkireissulle. 50 % villaa, 35 % puuvillaa ja 15 % nylonia. Käytössä se oli merinovillakerraston parina sopivan lämmin ja silti hengittävä. Hyvä valinta, mutta lämmittämisominaisuudet sillä eivät tietysti olleet ihan maksimissaan.
Meidän kahdesta villashaalista toinen on 100 % villaa (saatu vuosia sitten Mithun Heidiltä) ja toinen on Espanjasta ostettu, 40 % villaa ja 60 % akryylia. Molemmat ovat ihania, mutta ero lämmittävyydessä merkittävä.
Mä myönnän: jossain vaiheessa kymmenisen vuotta sitten salaa ”elitististä hifistelyä” -pyörittelin silmiäni, kun kuulin puhuttavan neuleiden materiaaleista. Kun sanottiin, että tietyt paidat on muovia, ja sitten ne ”ihanat oikeasti hyvät” olivat niitä monen sadan euron arvoisia ja usein harmaita ja tylsiä.
Nääh, mä ostan mieluummin tän oranssin henkkamaukan, 19,95e, kiitos.
Sitä paitsi mä olen helppouden nainen. Mun vaatteet pitää saada pesukoneeseen, en todellakaan pese käsin tai muuten huoltele ja hoitele.
Porttiteoria materiaalien tajuamiseen mulla taisi lähteä liikkeelle muutamia vuosia sitten merinovillakerrastoista. Että okei tuntuuhan tämä nyt sitten ihan erilaiselta. Joel alkoi käyttää merinovillapaitaansa ympäri vuoden.
Jossain vaiheessa hoksasin, että joku tuollainen akryyli kyllä tavallaan joskus jopa lämmittää – mutta sellaisella hyvin hikisellä tavalla. Eli että ei tule mukavanlämmin vaan ennemminkin suora hiki ja märät kainalot.
Kun vaatteen ottaa pois, tulee kylmä. Kun sen laittaa päälle, tulee hiki. Milloinkaan ei ole sopiva.
Sitten tajusin, että tosiaan hyvä materiaali lämmittää ja hengittää. Toki olin sen naistenlehdistä, nettijutuista ja somesta lukenut sen satatuhatta kertaa. Silti se oli vähän eri itse ahaa-elämyskokea.
Olen kuitenkin huomannut, että sekoitekaan ei ole mikään yksinomaan huono juttu, kun se on huolella valmistajalta mietitty. Etenkin lasten kovaan käyttöön tarkoitetuissa kerrastoissa jollain sekoitteella haetaan käsittääkseni kestävyyttä. Tai jossain yhteyksissä vaikka joustavuutta.
Siinä materiaalilappua syynätessä puntaroinkin samalla myös luottamustani tuotteen valmistajaan: Onko yhdistelmä tehty siksi, että se olisi toiminnallisesti mahdollisimman paras, vai onko sillä yritetty vaan alentaa kustannuksia?
Hyväksi havaitsemistani yhdistelmistä vielä: villaan sekoitettuna ainakin silkki on aivan ihanaa, samoin tencel. Ja parina viimeisenä kesänä olen tullut kurkistaneeksi niiden ihanimpien ilmavien kesämekkojen materiaalilappuihin: ahaa, tämä on siis viskoosia!
Villapaitojen hyvistä materiaaleista (niistä oikeasti villoista) merinovilla, kashmirvilla ja ”ihan tavallinen villa” ovat itselleni ne tutuimmat. Mutta sittenhän olisi olemassa vaikka alpakkaa ja mitäs niitä kaikkia onkaan…?
Millaisia ovat teidän lempparivillapaidat?
PS. Villavaatetta hankkiessa kannattaa tietysti aina tsekata, että villa on mulesing-vapaata!
14
A
5.10.2020 at 13:54Mä luotan merinovillaan. Mieluiten yhdistettynä ei mihinkään. Oon ostanut Stokkalta (joku niiden oma merkki, ehkä Global) 100% merinovillaneuletakkeja useassa värissä vuosien mittaan ja ne pitää pintansa vuosi toisensa perään. Nämä kestävät konepesun villaohjelmalla 30 asteessa, ehkä jopa 40 asteessa (noh, yhden mies kutisti laittamalla ensin 40 asteen normipesuun ja sit vielä perään kuivausrumpuun…ounou, mutta hoh, säilytin huopuneen villatakin, joka on nyt 8-vuotiaalle just sopivan kokoinen ja ihanan lämmin villatakki). Villakerrastot on pääosin Pierre Robertilta (nuorten mallistoa pääosin, mutta musta niiden laatu on huonontunut jotenkin, villahousut ei kestä entiseen malliin, vaan viime syksynä hajosi useammat).
—
Viskoosi on mun inhokki-suosikki. Siis kun viskoositrikoo tai viskoosineule ei kestä kuivausrumpua (eikä about ees 40 asteen normipesua) ja sen takia oon pitkään jättnyt viskoosivaatteet väliin (koska, noh, meillä nyt vaatteet saattaa eksyä kuivausrumpuun ihan vahingossakin). Mutta nyt vahingossa tilasin kesäpaidaksi kudotun (ei joustoa) 100% viskoosipaidan ja se on ihana. Oon pessyt sen 40 asteessa ja on eksynyt pari kertaa kuivausrumpuunkin ilman ongelmia. Siksipä meille tuli lisää viskoosia (mulle toinen kesäpaita ja lapselle ihana hulmuileva kesähaalari).
krista
5.10.2020 at 16:41Merinovilla on kyllä i-ha-naa! Mulla itselläni ei ole siitä mitään villatakkia tms, vain noita ohuita – ja niitä on kyllä pesty pidetty pesty pidetty pesty pidetty ja niin edelleen, näköjään viiden vuoden ajan! Heh näppärää, kun voi omasta blogista tarkistaa. Hahaa ja meillä on muuten tapahtunut vastaava huopuminen, mutta se oli lasten itseneulotulle villatakille – siitä tuli sitten nuken villatakki :D
–
Viskoosia mä en olekaan ehkä hoksannut niin yhdistelminä, että millaisen fiiliksen se tuo – noista kesämekoista vaan olen hoksannut, että ne ilmavimmat ihanuudet on 100 % viskoosia. Olin kuvitellut, että ne on jotain puuvillaa. Mutta mä toki pesen ne aina käsinpesuohjelmalla 30 asteessa eikä meillä kuivailla rummussa (tai no pesukoneen kuivaustoiminnolla) muuta kuin lakanat ja pyyhkeet, eli senkään takia huonoksimenemiskokemuksia noista ei ole tullut. Ja ne onkin tosiaan ollut noita 100 % viskoosimatskuja niin kuin teilläkin noi hyvänä pysyneet, joten ehkä silläkin voi olla vaikutusta…?
Anna
5.10.2020 at 17:13Pierre robertia mekin käytetään aika paljon ja toinen on Varusteleka. Varustelekan sukkia on käytössä koko perheellä jonkun verran, mutta minä käytän ympäri vuoden pelkästään niitä. Kokeilin joskus tavallisia marketin perus sukkia (materiaaleista ei enää siinä kohtaa mitään hajua) ja kahden tunnin päästä riisuin ne kun ihan lämpimänä päivänä varpaita paleli ja samalla olivat hiestä märät. Vedin vähän liian lämpöiset merinot jalkaan ja heti oli paljon kuivempi ja parempi olla. Sen jälkeen en ole muita sukkia suostunut käyttämään kuin merinovillaa ja talvella jotain villasekoitevillasukkia.
Myös lekan merinohupparit on olleet hyvä. Tosin niissä sekoitussuhde ei ole minusta ihan optimaalinen jos mukavuutta ajattelee, mutta yllättävän pitkään kestivät hyvinä. Nyppyyntymistä ei tullut juurikaan. Lopulta kului reikä hihansuihin ja käden alapintaan siihen kohtaan jota nojaan pöydänreunaan tietokoneella ollessani. Nyt odottavat paikkausta. Myös lasten marinovillahaalarit on Lekasta ostettu vaikka hinta kirpaisi. Ovat ehkä pehmeimmät ja ihanimmat välihaalarit ikinä. Sen sijaan Lekan merinoalusvaatteita en enää osta. Housuja on pidetty kolmesti ja yksi reikä paikattu ja kaksi muuta. Siinäkään ei ehkä materiaalien suhde tai joku ole ihan kohdillaan.
Yksi lempparivillapaita on myös Lekan mutta armeijan ylijäämää. harmaa ja tosi yksinkertainen. Ihana pitää kylmällä säällä.
–
Ainut vika Pierre robertilla on se että merinorintsikat on tehty tosi pitkäselkäisille. Itse kun olen pieni pituusmitaltani, mutta S-M noin muuten niin liivit roikkuivat niin alhaalla että tissit olivat puoliväsissä matkalla kohti napaa xD Piti lyhentää selkäkappaletta.
krista
5.10.2020 at 20:20Meillähän Pierre Robertia on pal-jon (kuten heh tiedätte), Varusteleka on meille sit sen sijaan sellainen ”Joelin kauppa”, esimerkiksi tuo takki (tän postauksen lopussa: https://www.puutalobaby.fi/vanhimmat-vaatteeni/) on sieltä. Itselleni tai lapsille en ole tullut edes ajatelleeksi, että siellä vois olla jotain.
–
Ja OI, merinovillarintsikat! Ne voisin ottaa taas syyskäyttöön, ah pakkaan mökille ens lähtöä varten. Hassua, onkohan mulla pitkä selkä sitten, kun mulle ne on sopivat, ja mulla varmaan sama koko. Tai sit mun tissit on luontaisestai puolivälissä kohti napaa, ahhhaha :D Mut varmaan se on vaan erilaisesta vartalotyypistä kiinni, kun siinähän ei muistaakseni mitään lyhennyskiristyssysteemejä olla. Mutta hyvä, jos sait lyhentämällä sopivaksi!
Anna
6.10.2020 at 09:16Ei ole joo lyhennysmahdollisuutta ja ihan varmasti on vartalotyypistä kiinni. Taitoin vaan takakappaleen alapäästään lyhyemmäksi ja ompelin kiinni. Vähän ”patti” siihen jäi, mutta liivin sain melkein sopiviksi. Harmittaa hurjasti ettei nuo oikein sovi minulle kun muuten ovat niin ihanat hyvät.
–
Lekalla on vaikka mitä naisille ja jotain lapsillekin sopivaa :) Toki tyyli on vähän militaarinen. Esim. merinohaalarit lapsille ovat erivärisissä maastokuoseissa tai mustana. Mutta parkatakkia saa keltaisena ja påunaisena ja hupparistakin on olemassa ainakin punainen. En ole aikoihin tutkinut värivalikoimaa sen tarkemmin. Ja noista sukista tykkään hurjasti.
rva Harakka
5.10.2020 at 17:26Villa on maailman helppohoitoisin materiaali, ei sitä edes tarvitse pestä. Mun miehen (kallis) merinovillaneule sai aikoinaan oikein mojovan puklun. No, mies sitä vähän pyyhkäsi jollain ja sitten olikin taas jo kiire. Myöhemmin sitten etsin sitä puklua paikkapestäkseni. Ei näkynyt missään mitään, eikä haissut. For real. Villa on ihan uskomaton materiaali. Pellava on toiseksi paras.
krista
5.10.2020 at 20:22Mulla on tässä vielä oppimisen paikka! Kun siis aina sanotaan, että villaa vaan tuuletellaan tms, niin mä en jotenkin siihen kykene, vaan musta alkaa tuntua, että mulla on vaan likainen paita päällä… Niinpä pesen oikeastaan aika samaa tahtia kuin muitakin vaatteita… Jaiks, ei ehkä kannattaisi :D Toisaalta nuo lempparit on kyllä sen kestäneet!
–
Onko teillä tuulettajilla sen alla aina toinen paita? Kun eiks siitä ala jo sitten kainalotkin haista, vai oonko mä vaan haisuli….? Mä oon siis monesti lukenut, että tuulettaminen riittäisi, mutta en ole sit kuitenkaan uskaltanut siihen luottaa :)
A
5.10.2020 at 20:55Minäkin pesen villaa ihan huoletta (en siis ns. turhaan, mutta joku aluspaitanut ollut tai pyöräilyssä ollut villahousut, niin on kyllä sen verran hikinen muutaman käytön jälkeen, että menee lempeään pesuun muutaman päivän jälkeen). Likakin nyt kuitenkin syö kuituja. En koe että olisi mun villat pesuista kärsineet, siis esim. noi mun merinovillatakit on käytössä joka päivä talvisaikaan (ja öisinkin, jos on oikein kylmää :D) ja ei ole kyllä menneet miksikään (ainut missä käyttö alkaa näkyä on kyynerpäät, joissa vanhimmissa takeissa alkaa ohentua langat, pitää harkita jotain kivoja paikkoja ehkä).
rva Harakka
5.10.2020 at 22:12Jos on hyvälaatuinen, sataprosenttinen villa, hajut ei tartu. Koko viime talven mulla oli maihareissa aina merinovillasukat, ei muita sukkia. Neljät eri sukat siis kierrossa, että kerkes tuulettua ja kuivua välillä. En pessyt niitä kertaakaan. Koko talvena. Eivätkä haisseet YHTÄÄN siinä vaiheessa kun muodon vuoksi laitoin pesuun keväällä. Mutta materiaalit ja ihmiset ja tilanteet on erilaisia… kannattaa silti testailla rohkeasti. :)
Tilia
6.10.2020 at 08:15En ole ikinä saanut hienhajua villaisesta tai villasilkkisestä aluspaidasta pelkällä tuulettamisella lähtemään, ja testannut olen kyllä lukuisia kertoja ja tuulettanut vaikka miten pitkään, vaikka viikon kerrallaan. Hyvä, jos toisilla toimii, mutta meillä joutuu kyllä pesemään. Myönnän kyllä olevani aika tarkkanenäinen.
Anna
6.10.2020 at 09:20Minäkään en saa kyllä esim. kainalohajuja lähtem,ään pelkällä tuuletuksella vaikka yritetty on. Mies käyttää teollisia deoja minä taas kookosöljyä ja kummankin kanssa jää tuoksu vaikka kaksi päivää tuulettaisin. Mutta noita merinosukkia voin pitää aika pitkäänkin pesemättä välissä. Kun tavallisia sukkia vaihtoin päivittäin niin näitä vaihdan ehkä kolmen päivän välein jos eivät erikseen oikeasti likaannu. Yöksi vaan ilmavasti roikkumaan ja aamulla taas jalkaan.
MMinne
6.10.2020 at 09:44Käytän merinovillakerrastoa talven urheiluissa, esim. hiihdossa (pliis, tulisi lunta tänä talvena!!). Paita saattaa olla aivan läpimärkä hiestä kun tulen ja tuulettamalla siitä tulee ”puhdas”. Ei niitä ihan oikeesti tarvitse pestä. Pesemällä siitä vaan huononee ne ominaisuudet.. Mulla on tosi tarkka hajuaisti ja ei niissä kyllä hiki haise vaikka miten nuuhkuttelisi.
Anna
6.10.2020 at 20:59Voisiko tässä vaikuttaa myös ihan se ihmisen oma hiki? Kai sitäkin on erilaista. Minä nimittäin haistan sen kyllä meidän vaatteissa.
MMinne
8.10.2020 at 09:05Joo, tokikin. Kyllähän sen huomaa tuolla urheilua harrastaessa ryhmissä, että toiset tuoksuu paljon enemmän kuin toiset..;) Varmasti on myös paljon tekemistä sillä vaatteella, millaista se materiaali on/miten tehty, onko jotain muuta seassa jne.
Lilah
5.10.2020 at 22:21Merinoita kerrastoina on käytössä niin lapsilla kuin itsellä. Viime talvena ostin kaksi Alpan villatakkia. Muuta en sitten oikein koko talvena pitänytkään. En ole niitä kertaakaan pessyt, tuuletellut vaan ajoittain. Toinen oli uusi, toinen käytetty. Ensimmäinen on vielä vähän karkea ja kutittaa ministi jos alla on lyhythihainen paita. Toista pidän ihan minkä päällä vaan, usein pelkän hihattomankin. Välillä ajattelin, että pidempi villatakki venahtaa kamalaksi, kun on istuessa välillä pyllyn alla, sohvalla röhnöttäessä miten vaan ja usein illalla riisun vaatteet kasaan tuolille sen enempää viikkailematta. Mutta ei, villatakki on aina yhtä kaunis. Ja käy niin trikoiden kaveriksi kotona kuin suorien housujen ja kauluspaidan kanssa toimistoon. Siis R-A-K-A-S-T-A-N enkä enää taida muita neuleita juuri ostaa.
krista
6.10.2020 at 13:28Mulla tämä Alpa näkyy usein FB-feedissä mainoksina – varmaan myös siksi, kun olen välillä siellä käynyt ihailemassa. Se okranvärinen villatakki <3 <3 <3 Mutta en ole raaskinut vielä! Mutta mitä useammin siellä käyn katselemassa, sitä enemmän saan varmaan niitä mainoksia, ja joskus sit vaan päädyn ostamaan - ja se ei todellakaan olisi mikään tragedia :D Ovat siis olleet hintansa arvoisia? No, viestistäsi päätellen ovat! :)
Lilah
6.10.2020 at 13:56Tunnustan ostaneeni käytettynä eli puoleen hintaan suunnilleen. Sillä oon tyytyväinen. Mutta uusia en ole minäkään vielä raaskinut ostaa. Mutta alpakan villa on melko nyppyyntymätöntä ja toisinkuin merinovillavaatteeni nuo ovat kestäneet myös repun kantamista ja käsilaukkua olalla menemättä rumiksi. Eli käyttöikä edustuskelpoisina on varmasti pidempi kuin merinoilla, joita mulla on muitakin kuin kalsariasuja (Cubukselta, erittäin kohtuuhintaisia, mutta nyppyyntyviä).
Heya
6.10.2020 at 21:46Mulla on se okra Alpa. Se on mun lempivaate. Päällä niin töissä kuin joogatunnilla kuin retkellä. Kerran tai kaksi olen tainnut pestä sen parin vuoden aikana. :)
A
6.10.2020 at 12:05Villavaatteiden pesemiseen vielä sellainen aspekti, että ainakin turkiskuoriainen tykkää liasta ja villasta. Niinpä meillä (asumaan lähes 100 vuotta vanhassa kaupunkiasunnossa, jossa on maltillinen turkiskuoriaiskanta ja jossa varastoidut ts. ei-aktiivikäytössä olevat villat säilytetään vakuumissa) kyllä turkiskuoriaisvaurioita tulee justiinsa niihin kohtiin jotka on hikisiä (esim. bye-bye Pierre Robertin merinovillapipot). Että kyllä noi elukat ainakin sen lian löytää. Niin ja siinä on kyllä materiaalitietoisia elukoitan kans, niille ei mitään akryylisekoitus tai ees seiskaveikka kelpaa, nih.
—
Se mitä mä luulen, että menee tässä ”villa puhdistuu itse” keskustelussa sekaisin, on että tuo lausunto taitaa viitata eniten sellaiseen vähemmän käsiteltyyn villaan, jossa on lanoliini tallella ja muutenkin se villan luonnollinen olemus. Että jos nyt on käytössä superwash-käsitelty villa, niin se on mielestäni eri asia. Eli jos mulla ois suomenlampaan villasta kehrätystä langasta neulottu neule, niin varmasti koittaisin välttää sen turhaa pesua, mutta arkikäytössä hikoilussa olevat teolliset villakerrastot ja rintsikat kyllä menee ihan säännöllisesti lempeään pesuun (btw, oon tahaltani pessyt Pierre Roberin 100% merinovillapöksyt 60 asteessa ja kuivausrummuttanut perään, kun halusin huovuttaa rikkimenneet ompelutarkoituksiin…ei huopunut, tuli kuivausrummusta täysin kunnossa ja kutistumattomana ne pöksyt).
krista
6.10.2020 at 13:33Allekirjoitan. Meillä on Seelan vauva-aikana koi-invaasio, kun meillä ei vaan riittänyt energiaa reagoida heti. Se meni aika pahaksi, piti saunottaa (onneksi oli sauna silloin) kaikki tekstiilit, ja paljon meni pilalle :( Onneksi päästiin kuitenkin niistä eroon eikä sen jälkeen ole näkynyt. Mutta turkiskuoriaisia sen sijaan oli kerran Espanjasta paluun jälkeen – mutta niistäkin päästiin eroon. Mutta tarkkana pitää vanhassa talossa olla, ja just säilyttäminen on tosi tärkeää! Minigrip-pusseissa me yritetään niitä pitää, ja vaatehuoneessa kaikki (joita ei päivittäin käytetä) on kannellisissa laatikoissa!
–
Onneksi noi (ainakin just noi itsellä olevat) villavaatteet tosiaan kestää sitä pesuakin, se on kyllä etu! Yksi villavaate on oikeanlaisesta pesusta huolimatta mennyt meillä pilalle, se oli (lahjaksi saatu) lasten Benettonin villatakki, se harmitti. Jostain syystä ei kestänyt pesukoneessa edes sitä villapesua, kaikki muut ovat kestäneet hyvin. Paitsi tosiaan sitten, kun vahinkoja on käynyt. Ai niin, ja Helsingin villasukkatehtaan yhdet villasukat pesin tarkoituksella kuumalla, että sain niistä mun jalkaan sopivat :D Toimi! :D Mutta ei voi tietty suositella ”ääneen”, riskinsä tuollaisessa aina on!
HannaTee
6.10.2020 at 15:22Villa on ihanaa! Mä olen aivan hurahtanut siihen! Mun omat suosikit on Alpan alpakan villaiset neuletakit ja minusta myös tuo Varustelekan naisten huppari on toiminut hyvin, se vaikuttaa kestävämmältä kuin 100% villa. Ja mitä pesuun tulee, lapsi yrjösi bussissa Norjassa mun Alpan neuletakin ylt’ympäriinsä ja olin ihan varma, että 200 e maksanut neuletakki oli entinen, kun en päässyt sitä heti edes pesemään. Mitä vielä! Kotona pesin sen ensin käsin ja sitten koneessa eikä neuleeseen jäänyt mitään vauriota, ei edes hajua.
Lapsella mun suosikit on Popin merinovillasukat sekä Ruskovillan hihattomat topit ja t-paidat aluspaitoina. Molempia lapsi käyttää koko talvikauden, joka just koht tässä alkaa. Mun lapsi hikoilee helposti ja nuo villaiset sukat ja aluspaidat varmistavat sen, ettei talvellakaan hikoillessa tule kylmä, kun ihoa vasten on lämmin villa eikä mitään nihkeän märäksi muuttuvaa kylmää puuvillaa. Itselleni olen ostanut nyt jemmaan näitä villaisia/silkkivillaisia aluspaitoja myös. Haaveilen vielä siitä, että saisin vaikka 3 ohutta lyhyt- tai pitkähihaista t-paitaa, joita voisi pitää neuletakin alla aluspaita / pukeutumispaitana. Saa vinkata, jos jossain myydään paitoja, jotka sopivat aluspaidaksi, mutta joita voi käyttää yksinäänkin.