Matkalla ludekaupungissa

Otsikko on ihan älyttömän huono ja harhaanjohtava, sillä luteita voi olla nyt ilmeisesti vähän kaikkialla. Just luin jostain (okei kännykän google-suosituksista; aiempien googlauksien ansiosta algoritmi tyrkkää mulle ludeuutisia päivittäin), että esimerkiksi Valkeakoskella on juuri nyt luteiden määrä kasvussa.

Valkeakoski ja Pariisi ja silleen.

Mutta erityisesti Pariisin ludeongelmasta on kyllä kuullut nyt niin paljon juttua, että ei varmaan ihme, että Pariisiin lähtiessä meillä oli ludehommat mielen päällä. Ennen, aikana ja palatessa. Sellaisia tuliaisia ei olisi kovin kiva saada!

Meidän linja oli, että varaudutaan ja nähdään ehkä vähän keskimääräistä enemmän vaivaa mieluummin etukäteen kuin taistellaan kotiolosuhteissa sitten luteiden kanssa. Tällaisin toimin me pyrittiin torjumaan ludetartuntaa Pariisissa.

Matkalaukuksi me valittiin kovakantinen tiiviisti sulkeutuva matkalaukku, ei siis kankaisia tai rinkkoja tai edes sellaisia, joissa on kova pinta mutta vetskarikiinnitys. Luteet kun ilmeisesti voivat mennä jopa vetskareista läpi, yyyh.

Matkalaukkua me pidettiin etupäässä kiinni ja kylpyammeessa. Eli mahdollisimman kaukana sängyistä ja lattialistoista.

Muille laukuille (reput, käsilaukut) me löydettiin asunnosta metalliset kolmiotikkaat, joille ripustettiin laukut eli ne eivät lojuneet lattialla tai tuoleilla.

Kaikki vaatteet ja tekstiilit pakattiin matkalaukkuun isoihin minigrip-pusseihin, ja niissä niitä myös säilytettiin. Kaikki käytetyt vaatteet pussitettiin heti käytön jälkeen minigrip-pusseihin.

Jos jotain vaatekappaletta (kuten villatakit, ulkohousut, puolipuhtaat) pidettiin poissa matkalaukusta, ne olivat silloin minigrip-pussissa ja pyykkitelineellä. Käytimme siis sellaista metalliritiläistä pyykkitelinettä ”pöytänä”.

Yöksi (ja kun poistuttiin asunnosta) kaikki tekstiilipintaiset tavarat minigripitettiin. Pusseihin menivät esimerkiksi myös meikkipussi ja lasten pörröpintaiset päiväkirjat.

Unilelut ja yöpaidat muistettiin myös ottaa pois sängyiltä heti aamulla. Eli (kyllä, tässä on kaava) minigrippiin ja matkalaukkuun päiväksi. Matkalaukku kylpyammeeseen.

Yöksi jätettiin vähän valoja päälle. En tiedä, onko tällä mitään merkitystä, mutta näin on totuttu matkojen torakantorjunnassakin tekemään.

Asunnossa oltiin myös tarkkasilmäisiä eli seurailtiin, näkyykö luteiden jälkiä sängyissä tai vaikkapa iholla. (ei näkynyt) Etukäteen luin myös asunnon (sadat) arvostelut tarkasti, että näkyykö matkalaisilta mainontoja luteista (ei näkynyt) ja asunto tarkistettiin sinne saapuessa.

Jos yleisillä paikoilla oli valittavissa kangaspäällysteinen ja puu/muovipintainen istuin, valitsimme jälkimmäisen. Ihan lyhyillä junamatkoilla ei edes menty istumaan. Eli Pariisissahan luteita on nähty mm. julkisissa kulkuneuvoissa ja vähän kaikkialla. Disneylandissa ei menty esimerkiksi lepotilaan, jossa pötköteltiin kokolattiamaton tyyppisellä alustalla ja tyynyillä.

Kotiin palattua me riisuttiin kaikki vaatteet ovella ja laitettiin ne suoraan minigrip-pusseihin. Kaikki vaatteet pakastetaan reiluksi viikoksi, ensimmäinen erä vapautuu pesukoneesta juuri tänään tai huomenna.

Osa vaatteista pestiin 60 asteessa ja kuivattiin kuivausrummussa. Mutta lähinnä nämä olivat Joelin vaatteita, mä en suostu antamaan omia tai lasten vaatteita sellaiseen käsittelyyn, haha.

Matkalaukku odottelee ulkona sen aikaa, että kaikki vaatteet ovat käyneet pakastuskierroksen. Kaikki kun eivät mahtuneet pakastimeen kerralla. Laitoin eka erään kiireisimmät vaatteet, heh eli mun rintsikat ja toisen lapsen yume-henkiset leggarit.

Toimenpideketju ei toki ollut aukoton – esimerkiksi kenkiä ei lähdetty pakastamaan (eivätkä ne olleet edes yöllä pussissa, jaiks!), mutta ajatuksena meillä olikin pienentää todennäköisyyksiä, että tartunta tulisi.

Jos olisimme tehneet ludehavaintoja, niin olisimme todennäköisesti käyttäneet sellaista pakastuspalvelua, johon voi viedä kaikki tavarat vaikka suoraan lentokentältä.

Nyt kuitenkin meille jäi vahva fiilis, että meidän asunto siellä todennäköisesti oli ludevapaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Niin kuin tosiaan ei tiedä Suomessa tai missään muussakaan maassa matkaillessa.

Mutta todennäköisyyksiä on nyt ainakin pienennetty, ja sitten seuraillaan tietysti tarkasti, että ilmestyykö kenenkään iholle näppylöitä tai näkyykö lakanoissa verijälkiä (iyyyh) tai mustia pieniä kakkajälkiä (iyyyh). Valkoisissa lakanoissa luulisi näkyvän parhaiten.

Aika ällöttävää, mutta tosiaan vaikka Suomessa hotellissa lomaillessa voi huonolla tsägällä käydä sama. Eli silleen pää kylmänä mutta järjellä.

Todennäköisesti tulevilla reissuillakin (ja myös Suomessa kodin ulkopuolella yöpyessä) tuohon ludenäkökulmaan suhtautuu vähän eri tavalla kuin ennen. Tätä ennen me ei olla yhtään lotkautettu korvaa koko asialle. Jatkossa varmaan enemmän.

PS. Luteita tai muita ötököitä voi huonolla tsägällä saada myös kierrätysostoksista. Mulla on ollut kautta aikojen tapana, että pakastan ihan kaiken tekstiilimateriaalin ainakin viikoksi.

30