Matkamuistoja 2: raskaana reppureissulla Vietnamissa

Eilen päästiin vain pakkausvinkkeihin – jokohan tänään ehdittäisiin ihan Vietnamin-tunnelmiin asti…?

Rakenneultran jälkeisen pikapikapakkaamisen jälkeen suuntaisimme siis möhömahoinemme ja rinkkoinemme Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja sieltä Varsovan kautta Hanoihin. Kalenteri näytti tällöin 21. joulukuuta; raskauskalenteri 19+4.

Pakko myöntää, että itsehän olen aivan kurkkuani myöten täynnä aasialaisia suurkaupunkeja – viime vuosina olen lähinnä matkannut niiden läpi (mieluiten taksilla) lentokentältä bussiasemalle tai rautatieasemalle ja suunnannut äkkiä ulos ruuhkahe*vetistä, ajatuskuplassa ainoastaan rauha ja yksinäinen, mielellään jopa sähkötön paratiisiranta bambumajoineen ja riippumattoineen.

Hanoita kuitenkin kehutaan Aasian ehkä viihtysimmäksi isoksi kaupungiksi. No hmm. Ehkä se sitä tavallaan olikin. Jos nyt vaikka verrataan Chennai-p*rsläpeen (anteeksi), jossa liikennepoliisit käyttävät kaasunaamareita, ihokarvat muuttuvat saasteista nahkeiksi tunneissa ja nenäräkä (anteeksi) pikimustaksi vuorokaudessa.

No joo, Hanoin liikenteeseen tottui parissa vuorokaudessa. Aasian kauheimmassa skootteriruuhkassa luoviminen toimii jalankulkijan osalta näin: jos haluat päästä tien yli, lähde ylittämään ylittämään katua (mitkä suojatiet? ihan mistä vaan siis) vakaalla vauhdilla, suoraan ja tasaista vauhtia. Sadat, sadat skootterit väistävät sinua kyllä, kunhan et lähde poukkoilemaan mihinkään suuntaan vaan pidät pään kylmänä ja rytmin vakiona. Ja sitten vaan onnea matkaan, että et joudu minkään hullun ajokaistalle (kuten tapahtui eräälle Kristalle kerran Goalla kräts).

Hanoista löysimme aika nopeasti ne ”omat keitaat”, joissa pääsi hetkeksi rauhassa hengähtämään kadun kaaosta. Hyvä esimerkki ihana Highlands Coffee -ketju (!), jonka Vanilla Ice-cream Lattesta haaveilen edelleen…

Hanoin sähkötyöt olivat ihan Intia-luokkaa…

 

Joo joo joo, paikalliset pienet putiikit ja katukeittiöt ja autenttiset kokemukset joo joo joo. Nähty ihan tarpeeksi. Pakko myöntää, että tällä reissulla ilmastoidut loungemusiikkikahvilat kunnon vessoilla houkuttivat vähän enemmän. ”Tässä Joel syö friteerattua torakkaa Kamputseassa” – ”tässä Joel oksentaa kolme päivää maakuoppavessassa” -kuvat eivät kuulu tämän reissun kuvastoon. Onneksi. Jotain on ehkä opittu. Ehkä.

vinkki 9: Lonely Planet! Toisaalta se vie sinut helposti samoihin paikkoihin kuin kaikki muutkin länkkäri”travellerit” – toisaalta saat sieltä näppärästi kaikki tarvitsemasi vinkit mm. liikennevälineistä, nähtävyyksistä, knoppitiedoista, ja tietysti kartat. Itse en lähde matkalle ilman tätä matkaraamattua, mutta majapaikkojen ja ravintoloiden suhteen en suostu täysin olemaan LP:n armoilla, vaan pidän omat silmät ja korvat auki.

 

Tavallisesti emme ennakkovaraa majoituksia muuten kuin ensimmäiselle yölle Suomesta saapuessamme (jolloin matkaajan olemus tavallisesti huutaa: ”olen juuri saapunut maahan, väsynyt ja ihan pihalla – huijaa minua”). Tällä kertaa kuitenkin raskaus teki meidät vähän varovaisemmaksi, joten laajensimme varaustekniikkaamme: varasimme kustakin tulevasta kaupungista Lonely Planetin perusteella ensimmäisen yön. Sitten katselimme rauhassa paikkoja ja vaihdoimme tarvittaessa majoitusta kivempaan.

 

vinkki 10 siis: Jos et uskalla matkustaa täysin hotellitta, varaa aina ensimmäinen yö. Kun saavut uuteen paikkaan, jätä varusteesi hotellille ja tee majoituskatselmus hintoja kysellen, sesongin mukaan jopa tinkien – ja siirry tarvittaessa yhden yön jälkeen mukavampaan paikkaan. Tällöin saat usein valita myös huoneen toisin kuin  ennakkovaratessasi. Huoneiden taso/näkymät voivat vaihdella saman hostellin sisälläkin ihan hurjasti!

vinkki 11: Jos matkustat sesonkiaikaan, varaudu siihen, että joskus kaikki paikat ovat 100 % täynnä (kuten kävi eräille Kristalle ja Joelille Gokarnassa). Käytä maalaisjärkeäsi: tarvittaessa tingi vapausilluusiosta ja varaa ennakkoon! Useimmiten kuitenkin kannattaa matkustaa ”varauksetta”, näin löydät ne ihanimmat bambumajat pienistä merenpoukamista.

vinkki 12: Jos/kun matkustat ilman hostellivarauksia, älä joudu taksikuskien huijaamaksi! Haluamasi hostelli tuskin on ”kiinni” tai ”täynnä”, kuten taksikuskit yrittävät sanoa – he vain yrittävät lykätä sinut paikkaan, josta itse saavat välityspalkkion (jonka sinä päädyt maksamaan). Väitä, että sinulla on jo ennakkovaraus (vaikka ei olisikaan).

 

Ai niin, ja se masussa majaillut pienenpieni vauvanalku – se antoi ensimmäiset potkumerkkinsä jouluaatonaattoa vastaisena yönä!

Olimme majoittuneet Hanoissa hostelliin, joka… hmmm, ei ehkä ollut maailman paras, rotat vilistivät käytävillä. Keskellä yötä heräsin painajaiseen, jossa vauva oli peruna, joka löi päätään puuritilään (kyllä). Ja kun heräsin, kuulin pään paukkeen edelleen ja tajusin olevani vieraassa paikassa. Hullunlaillasäikähdys!

No, metelin aiheuttaja oli Joel, joka yön pimeydessä yritti paukuttaa kiinni vessan ovea torakkainvaasioiden varalta. Säikähdyksestä sain kuitenkin ilmeisesti niin paljon adrenaliinia vereen, että vauvakin sai ihmevoimat. Niinpä viiden minuutin kuluttua – oho, potku, toinen, kolmaskin! Ja heti alkuun niin kovia, että Joelikin ne tunsi kädellään. Oh, meillä todellakin on vauva mukana tällä reissulla. <3

 

Jouluaattona sitten matkattiin tänne: risteilemään utuiselle, upean kauniille Halong Baylle:

Tähän aikaan vuodesta Halong Bay on siis yleensä aika sumuinen – joskus jopa aivan hernerokkamainen, jolloin seilaamiset peruuntuvat. Sumuinen kirkkaus teki kuitenkin maisemista ehkä vieläkin maagisemmat. Vaikka auringonpaiste ja bikinisäätkin olisivat tietysti kelvanneet…

 

Vinkki 13: Selvitä säätilat! Aasiassakaan ei ole aina aurinkoista, ja sadekaudet saattavat vaihdella ihan maan sisälläkin – kuten Vietnamissakin. Monsuunin kourissa reisiä myöten mudassa (tavallisesti yhdistettynä yöhön ja sähkökatkokseen) ei välttämättä ole kovin mukavaa.

Esimerkiksi Vietnamissa matkamme aikaan ainoa takuuaurinkoinen ja lämmin paikka oli aivan toisella puolen maata. Siksi valitsimme reittimme niin, että viimeiseksi viikoksi päästään varmaan aurinkoon löhöämään – jolloin alkumatkan viileys ja satunnaiset vesisateet eivät päässeet lannistamaan reissaajia.

 

Olimme siis viisastuneet aiemmista ”etsimme jouluaattona suojaa majataloista” -kokemuksistamme ja varanneet Halong Bayn risteilyn jo Suomesta käsin. Olimme pyytäneet hostellistamme (kyllä, siitä rottapaikasta) jo etukäteen suosituksia tyyliin ”my wife is pregnant and we want something peaceful”, ja onneksemme päädyimmekin aivan upealle laivalle ja hyttiin, joka oli huomattavasti hienompi kuin me itse.

 

Calypso Cruiserin yläkannella lempparimatkakumppanimme: hollantilainen eläkeläispariskunta, jonka rauhalliseen pöytään aina sujahdimme pakoon ”oh my God this is so amazing” -pepsodenthymyjenkkejä sekä australialaisia kaljankittaajia.

vinkki 14: Hakeudu eläkeläisseuraan, jos haluat olla rauhassa :D

Hytti sotkujemme jälkeen. Hytissä oli muuten ikkunaseinällinen suihku, jossa suihkutellessa pystyi ihailemaan Halong Bayn upeita maisemia. Luksusta. Lämmintä vettäkin riitti ensimmäiselle peseytyjälle.

 

”Perusristeilyt” Halong Baylle ovat kaksipäiväisiä, mutta me kaipasimme pidempää relaksoitumusmahdollisuutta – lyhyet risteilyt kun tavallisesti ovat vain pieniä makupalapyrähdyksiä, pidemmillä voi hyvällä omatunnolla vaikkapa nukkua päiväunet laivan kannella. Tai vaikkapa käydä melomassa ja luoliin tutustumassa:

Kajakilla melominen oli yllättävän kivaa, kun lähti vähän ”perusturrepöhinää” kauemmas: useimmat jäivät pyörimään kajakeilla laivansa ympärille…

 

Halong Bayllä olisi myös päässyt kiipeilemään, mutta ”varausepäselvyyksien” (grr) takia se jäi meiltä väliin – josta jätin matkanjärjestäjälle tulikivenkatkuista palautetta. No okei, mä en ois ehkä kiivennyt, mutta olisin voinut lököillä rannalla ja katsella yläilmoissa pyllyilevää Joelia.

vinkki 15: Jos teet jotain kallista kerran-elämässä-tyyppistä, kuten puuveneristeilyä, safaria tms., kiinnitä huomiota tekemisen pituuteen. Kyllä: esimerkiksi kolmipäiväiset safarit ovat edullisempia kuin viisipäiväiset, mutta haluatko ”juosta” läpi elämyksesi vai panostaa siihen kunnolla, kun kerran olet niin kauas lähtenyt…?

Selvitä, milloin rahallinen panostus on sen arvoista. Joskus voit kompensoida matkan ”huippukohdan” kalleutta pysymällä tiukalla budjetilla muun reissun ajan – tai köyhäilemällä sitten koto-Suomessa. Suhteuta rahanmenosi. Usein kyse on esim. yksien farkkujen tai suomalaisen baari-illan hinnasta, vs. elämäsi ehkä yksi ikimuistoisimmista elämyksistä…

 

No, saimmeko sitten sitä kaipaamamme rauhaa?

JOO…

…JA EI:

”Pig phaatee, pig phaatee” -selostukset saivat meidät jo pelkäämään pahinta. Kyselimme tarkemmin ja meille kerrottiin, että ”cherry chestna, cherry chestna”. Vieläkään ei aivoissa raksuttanut, ei ennen kuin meille selvitettiin, että ”Valentine’s bööthei cherry chestna”. (merry christmas)

Emme siis päässeet joululta pakoon edes buddhalaisessa kommunistisessa maassa. Nice.

 

Miehistön huolenpito raskaanaolevan naisen perään oli aivan liikuttavaa: minua olisi haluttu taluttaa jokaisen kynnyksen yli, vaikka yritin sanoa, että olen ihan kunnossa. Raskaana olevan ei ilmeisesti heidän mielestään ole soveliasta esimerkiksi hyppelehtiä näin:

 

Ai niin, ja 10+ myös kasvissyöjän huomioinnista! Ikinä-ikinä-IKINÄ en ole saanut tuollaista palvelua. Olin laivan ainoa kasvissyöjä ja pelkäsin pahinta. Mutta joka ikiselle ruokalajille (ja niitä oli paljon: joka ruoalla ainakin 5) minulle tuotiin oma annos, ja mitä mielikuvituksellisimpia annoksia, kiitos buddhalaisten kasvissyöntivaikutteiden: buddhalaisvaikutteisessa keittiössä kasvisruoat usein naamioidaan lihan tai kalan näköiseksi, jotta ei-buddhalaiset vieraat eivät tuntisi oloaan vieraaksi, kun heille tarjoillaan lihatonta ruokaa.

(ennen kuin tiesin tämän, olin tyhmyyttäni kysellyt kymmeniä-kymmeniä kertoja, että eihän tämä varmasti ole lihaa tai kalaa – miksi tämä näyttää ihan katkaravulta, mitä ih-met-tä tämä on…?)

Risteilyn jälkeen kävin sitten totta kai koputtamassa keittiön oveen ja kävin erikseen kiittämässä ja antamassa ison tipin jaettavaksi erityisesti keittiöporukan kesken – ruokahöyryjen keskellä puurtajat eivät osanneet englantia, mutta ymmärsivät elekielellä tipin syyn ja vaikuttivat ikionnellisilta.

vinkki 15: Jos sinulla on ”erityisrajoitteita”, kuten kasvissyönti/raskaus/liikuntarajoite/matkustat esim. iäkkäämmän matkaseuralaisen kanssa, mainitse siitä aina etukäteen, vaikkapa vain sivulauseessa! Usein ”I’m travelling with my prengant wife/old mother” -lausahduksella saa ekstrahyvää huolenpitoa osakseen, ainakin Aasiassa.

(esim. olin Intiassa reippureissaamassa 70-vuotiaaan äitini kanssa (kyllä), ja hän sai esim. yllärinä kamelisafarillamme Rajastanissa oman kuskin ja ”kuningatarvaunun” hedelmätarjoiluineen)

vinkki 15,1: Rajoite (raskaus, ikä, liikuntarajoite) on rajoite, ei este. Ota oppia esim. aiemmin mainitusta hollantilais-eläkeläispariskunta. Rouvalla oli jalkavika eikä hän pystynyt edes kävelemään ilman avustusta – silti he olivat useamman kuukauden rinkkamatkalla ja olivat käyneet jopa vuoristossa.

vinkki 15,2: Jos saat erityiskohtelua, KIITÄ NIIN LÄMPIMÄSTI JA VILPITTÖMÄSTI KUIN PYSTYT JA TIPPAA niitä, jotka palvelut ovat sinulle antaneet!  Teet samalla suuren palveluksen seuraaville matkaajille, joilla on sama erityisrajoite.

Turisti-look: mukavat sandaalit ja vaaleanpunaiset villasukat.

 

Hups, matkamuistot etenevät hitaasti kuin reippureissaajan matka vietnamilaisessa junassa (siitä lisää ensi kerralla) – tällä kertaa oltiin koko postauksen ajan jumissa Halong Baylla. Katsotaan, saadaanko huomisessa kolmannessa ja toistaiseksi viiimeisessä Vietnam-aiheisessa postauksessa harpottua tämä reissu loppuun asti…

Huoli pois, Puutalobaby ei kuitekaan ole muuttumassa reissublogiksi – jatkossa voisin (jos haluatte) tehdä matkusteluaiheisia postauksia silloin tällöin, vähän fiiliksen ja toiveiden mukaan. Kyselen huomisessa postauksessa lisää toiveitanne, pysykää siis kuulolla! :)

0