Olimme liikkeellä Tampereella ja Ikaalisissa ilman sen syvempiä jatkosuunnitelmia. Että minne sen jälkeen mennään ja mitä tehdään. Päädyttiin jäämään Ikaalisiin toiseksikin yöksi. Mutta entä sitten?
Sää ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta – ehkä nyt vaan tältä erää vaan kotiin.
Paitsi hmm. Onhan tässä ollut taas niin kivaa, toisaalta ei jotenkin raaskisi vielä kotiin lähteä… Kahden ja puolen tunnin ajomatka. Siinä lasten nukahdettua turvaistuinpäikkäreille iski hassu idea: mitä jos ajetaan tasan niin kauan, että takapenkiltä kuuluu ensimmäisen kerran kitinää? Sitten katsotaan googlemapsista lähin mahdollinen yöpymispaikka ja jäädään siihen vielä yhdeksi yöksi.
Kitinäbingo! Takapenkkikitinä ratkaisee, missä ensi yönä nukuttaan!
JOO!
Ensimmäinen takapenkkiherääminen meinasi käydä Hämeenlinnassa.
Toinen Hyvinkäällä.
Vielä jatkui matka. Vielä jatkui matka. Etupenkillä alkoi olla hiirenhiljaista, tuskin uskalsi hengittää. Päästäänkö me kotiin asti päästäänkö me kotiin asti?
Vantaa!
Hei mut tää ei ois paha:
Takapenkiltä kuului kahinaa.
”Toinen ainakin hereillä”, minä supatin.
Kehä III: ”Minne me oikein ajetaan?”, kuului heleä ääni takapenkiltä.
”Kotiin, kulta – mutta ollaan vielä ihan hiljaa ettei Seela herää.”
Kehä I.
Hakamäentiellä takapenkiltä alkoi kuulua aiempaa voimakkaampaa tutin imemistä – muisk muisk muisk.
”Jalat liikkuu – hereillä on”, Joel kuiskasi.
”Apua! Googlaa, mikä nyt ois lähin majoitus!”
”Park Hotel Käpylä”, Joel supatti.
Siinähän se oli.
Viimeisiä isoja risteyksiä – ihan sillä rajalla, että päästäiskö nyt kotiin vai jäätäiskö Käpylään.
Sydän alkoi pampppailla.
”Kniigh”, kuului takapenkiltä.
”Kniigh, kniigh, kniigh.”
PRUUP.
Pieru.
Sitten hiljaista.
Ei vielä yhtään kitinä-ääntä.
Viimeiset liikennevalot. Kotiristeys. Kotitie. Kotipiha.
Pysähdys.
Kirkas ääni takapenkillä:
”Saako kotona sitten tanssia?”
Ensi yön majoitus siis – tit-dit-dii – OMA SÄNKY!
Ei sitten kuitenkaan harmita.
Vierailija (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 21:03Hehe, meillä olis käynyt tolla strategialla niin, että oltais menty helposti toiset 250 km kodin ohi. Ollaan reissattu lasten kanssa niin paljon, että hyvin harvoin vaivautuvat kitisemään autossa.
nm Lapin lumilta etelään 2:lla stopilla
Kristaliina
11.7.2015 at 21:07Vau! Meitsit ois päässyt jonnekin Baltiaan asti – uuuu ehkä Pärnuun! :)
Meillä Silva jaksaa hereilläkin about tunnin, Seela ei (vielä?) ole niin kärsivällinen. Onneksi molemmat nukahtavat hyvin, jos vaan ajoitetaan ajot tasan päikkäriaikaan. Siksi me ehkä ollaan nyt intouduttukin tähän lähikaupunkimatkailuun, kun ollaan huomattu, miten hyvin päivällä voi ajaa sellaisen parin tunnin matkan paikasta a paikkaan b :)
Vierailija (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 21:04Useammat suunnittelevat lomansa loppuun asti millintarkasti. He häviävät spontaanisuushaasteessa 1/10. On mahtavaa herätä valttikortit kädessään. Minne seuraavaksi? Suomessa on niin helppo suunnitella ja varata alkuloma, mutta jos vaikka sitten loppulomasta antaisi mahdollisuuden yllätyksille. Esim. Takapenkki päättää, tai tien varrelle osuu upea kohde, tai sää ratkaisee. Suosittelen kaikille!
Kristaliina
11.7.2015 at 21:10Me kans ollaan etenkin reppureissuilla hullaannuttu siihen, mitä me kutsutaan ”vapauden illuusioksi” eli että on vain aikaa eikä mitään suunnitelmia. Tulee olo, että hei mä voin tehdä ihan mitä vaan. (vaikka ei tietysti oikesti ihan voikaan; siksi ”illuusio”) Mutta näköjään tätä voi toteuttaa ihan yhtä hyvin Suomessakin! Suomen kesä <3 (silloin kun ei sada)
Kristaliina
11.7.2015 at 21:11PS. Suomessa plussaa myös se, että välillä voi valita käydä nukkumassa myös omassa sängyssä ja pestä omalla koneella pyykkiä :D
HennaK (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 21:51Tämänpäiväinen kansallispuistoretki sisälsi omien eväiden syöntiä mutta tulipa myös nälkänälkä ja päätettiin pysähtyä ekaan ruokapaikkaan (aapeeseelle en mene, totesi mies). Tuli lounais-hämeen portti, jossa oli yksityistilaisuus, mutta henkilökunta järkkäs omat superhyvät lohisopat ja vastaleivotut pullat terassille. Tosiminihinnalla. Hyvä Häme!
HennaK (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 21:46Kokeilkaapa retkeä kakkostien varressa olevaan Liesjärven kansallispuistoon ja Korteniemen perinnetilalle. Lyhyt ajo, ihan hurjan hieno kohde. Oltiin tänään ensin tuolla ja sitten lähiympäristössä, kahdeksanvuotias oli ihan täpinässä.
Virkaihmis-äiti
11.7.2015 at 22:55Joo suosittelen! Ja jos ja kun metsäily alkaa kyllästyttää niin Liesjärven Keppana Kellarissa voi käydä nauttimassa oluen; valinnanvaraakin nimittäin on, jotain 200 eri merkkiä!:)
HennaK (Ei varmistettu)
12.7.2015 at 15:41Mun kuski ei suostunut pysähtymään KeppanaKellarin kohdalla, vaikka yritin väittää, että mulla on yhden oluen kokoinen aukko kaljamahassa.
Kristaliina
12.7.2015 at 15:50Hihihihi!
Virkaihmis-äiti
12.7.2015 at 21:46Ai ihana:D Toi sanonta pitää laittaa korvan taa, niin hyvä, mut höh miksei kuitenkaan tehonnut..!:)
Lennu_ (Ei varmistettu)
11.7.2015 at 23:53Tulkaa Lappeenrantaan joskus. :) Holiday Club Saimaan kylpylähotelli (sirkusfiilistä allasosastolla Angry Birds sisähuvipuisto kirjaimellisesti aivan naapurissa) inhimillisen ajomatkan päässä sekä Lappeenrannan että Imatran keskustoista, Lappeenrannassa hiekkalinna, ihania leikkipuistoja ja Saimaan uimarannat :) Sekä tietty isälle atomit tai vedyt ja kasvissyöjä äidille maan parhaat vegepiirakat ;)
Kvvh (Ei varmistettu)
12.7.2015 at 01:02Ai asutte tuolla jossain lähellä, mun äiti asuu puu-Käpylässä :) On kyllä kivaa seutua!! Tulee aika usein käytyä pojan kanssa mummilassa kylässä, osaatko suositella kivaa leikkipuistoa sieltä nurkilta?:)
Kristaliina
12.7.2015 at 22:12Intian leikkipuisto, ehdottomasti! Siellä me usein käydään :)
jennajohannasi
12.7.2015 at 01:07Haahuilu on parasta! Jos ei odota tiettyyn kohteeseen pääsyä niin siitä matkalla olemisesta nauttii paljon enemmän, kun osaa keskittyä kaikkeen kohdalla olevaan eikä mieti mikä määränpäässä odottaa. Ja kun ei ole aikatauluja, voi poiketa kaikenlaisille sivupoluille löytämään vaikka mitä nähtävyyksiä. Ihan vaikka paaaljon pienemmässä mittakaavassa kotiympäristössä: annan koirien päättää lenkillä minnepäin mennään. Tosin, aika usein matka tyssää siihen, etä kaikki kolme päättää vaan jäädä syömään nurmikkoa ekaan rehevään paikkaan..