Mattoneule

Muistatteko mattoneuleen?

En yhtään ihmettele, jos ette muista. Aloitin sen neulomisen nimittäin maaliskuussa.

Kaikki lähti liikkeelle tästä. Matosta.

Joku muu näkee tässä ehkä tavallisen pienen maton, mutta akuutissa neuloosissa oleva saattaa saada päähänsä, että pakko saada tämä sama mulle villapaitana. Pakko, pakko!

Ja jopa niin pakko, että aloitin projektin ilman oikeankokoisia puikkoja. Ja ohjeita. Kunhan tässä pääsee vauhtiin, niin eiköhän tuollaiset pienenpienet yksityiskohdat selviä matkan varrella!

Lopulta ”pohjaksi” vakiintui tämä Novitan Pohjolan kutsu -kirjoneuleohje. Kuvio (ja esimerkiksi kaulus) on siis ihan erilainen, mutta sen mukaan katsoin, että missä kohdassa aletaan leventää tai kaventaa, tai miten kaikenlaiset kainalosysteemit tapahtuvat.

Kuvion sen sijaan… no, tein itse, tietysti! Ois aika hakuammuntaa, jos valmiista neuleohjeista löytyisi ohje hakusanoilla ”se meidän oranssi matto”.

Mutta… Sanotaan nyt niin, että kuvioiden suunnittelu ei ollut ihan niin helppoa kuin olisi näppituntumalla voinut kuvitella. Hitsi! Sehän oli ihan korkeampaa matematiikkaa! Piti ajatella jakolaskua enemmän kuin varmaan vuosiin, haha.

Eli että miten joku tietty kuvio on jaollinen just sillä silmukkamäärällä, mitä työssä sillä hetkellä on – ja kuinka leveä kuvio saa olla ennen kuin paidan silmukoihin tulee taas lisäyksiä tai kavennuksia, jotka sotkevat koko kuvion.

Noooooouh!

Joel sitkeästi auttoi ja piirsi mulle photoshopilla kuviomalleja. Tuo isoin keskikuvio suunniteltiin ja piirrettiin kuusi kertaa ennen kuin osui kohdalleen. Joka kerran siis aloin neuloa ja parin ensimmäisen kerroksen kohdalla totesin, että nyt ei täsmää.

Laskettiin se siis ensin varmaan kaikilla mahdollisilla tavoilla väärin. Suoritus sekin.

Jossain vaiheessa neulomismatkan varrella taisin muuten Insta Storyissa lupailla omaa neuleohjetta tähän paitaan. Haha. Sori. Mulla ei rehellisesti sanottuna ole näin jälkikäteen enää mitään käsitystä, että mitä ja miten nuo kuviot ja silmukkamäärät sitten loppupeleissä menivät.

Jotenkin ne vaan sitten menivät, mutta jostain kumman syystä totesin, että seuraavan neulomistyön taidan tehdä kyllä sitten suoraan ohjeesta. Vaihtelun vuoksi jos ei muuten.

Mattoneule valmistui jo (teoriassa) kesäkuussa.

Siinä oli sitten vain sellainen ihanpikkujuttu kuin neuleen päättely. Koska kuvioissa oli hurja määrä erivärisiä lankoja samoilla riveillä, niiden kaikkien kuljettaminen neuleen takana ei vaan toiminut. Niinpä langanpätkiä todella oli.

Kesäkuumalla päättely ei juuri napannut, mutta nyt eräänä syksyisenä viikonloppuna sain toimintabuustin.

Päättelyn lisäksi mulla oli vielä muutakin mielessä. Tupsut! Koska alkuperäisessä matossakin tietysti on maton tupsut reunoissa. Kuviota viimeistelin vielä silmukoimalla lisää kuvionjatketta sellaisiin kohtiin, joissa monen langan takanakuljettaminen olisi ollut mahdotonta.

Usko meinasi jossain kohdassa kyllä loppua, mutta se on kuulkaas valmis nyt! Ja tänään se oli mulla eka kertaa päällä.

Okei. Oli mulla siis takki ja huivi ja hanskatkin. Kunnon huippumallin tapaan otin ne kuitenkin kuvienottoa varten pois.

Jos näyttää siltä, että mulla on kylmä, niin se johtuu vaan siitä, että mulla on kylmä.

Ai että! Ennakkoon en tiennyt yhtään, millainen tästä tulee, mutta tästä tuli ihan juuri sellainen!

Vaikka neulominen on tekniikaltaan (ja siksi kuviomahdollisuuksiltaan) tietysti ihan eri juttu kuin kudottu matto, oon ihan supertyytyväinen, miten alkuperäisen maton henki aidosti tuntuu toistuvan tässä paidassa! Jea!

Mutta joo. Seuraavan neuleeni teen suoraan ohjeesta.

Sen olenkin muuten jo aloittanut.

50