Jo muutama viikko sitten eräs some-tuttavani postasi takatalvisen lumikuvan, jonka kuvateksti kuului: ”Sanaton”. Minä en millään malttanut, vaan kommentoin: ”Mulla on yksi sana! Lumienkeleitä!”
Ja sama meno jatkuu niin kuin tämä lumentulo Helsingin huhtikuussa 2020. Muu Suomi (no okei, vähintään mun lähi- ja someympäristö) parkuu, että ”eiiiiih, ei enää lunta!”
Ja meillä puutalossa avataan verhot lumisena kevät(?)aamuna ja hihkutaan: Lumiukkoja! Lumilinnoja! Tänään mennään lumistelemaan!
Tämä kaikki johtuu tietysti Espanjan-talvien aiheuttamasta akuutista lumivajeesta. Jo reilu vuosi sitten meidän pienempi, silloin 4-5 -vuotias, leikki valkoisella hienohiekkaisella rannalla kuvitellen, että hiekka olisi lunta. Tehtiin hiekkaenkeleitä lumienkelien sijaan.
Ja nyt sitten saatiin Espanjan talven lisäksi myös Suomen talven paras osa, ilman sitä ikuisenmarraskuunpimeyttä. Ihan mahtavaa. Tämä talvi tuntuu (okei, ei oteta koronaa huomioon) ihan siltä klassiselta, että sekä syö kakun että säästää sen.
Me saatiin sekä Espanjan aurinkoinen talvi että suomalaiset lumileikit! Rusinapulla!
Hieman märät lumileikit, mutta hei, ei tässä nyt ihan Kuusamossa olla. Ja tuleepahan mahtavat lumipallot nuoskalumesta eikä pakkanen nipistä nenää!
Luminen piha on muutenkin vähän niin kuin hiekkaranta. Ei tarvita kummempaa leikkimateriaalia, mielikuvitus riittää. Voi möyriä, kontata, tehdä kakkuja, juosta, muovailla, rakentaa – ihan mitä vaan, mahtavaa.
Eilen lapset alkoivat lumilinnaa rakentamaan. Suunnitelmat olivat massiiviset: korkeat tornit ja lähes lapsenkokoiset muurit. Vau, nyt tulee Taj Mahal nyt vähintäänkin!
Lunta tosiaan oli maassa se kaksi senttiä.
Äidille ja isille riittää viisi minuuttia kumisaappaat jalassa. Pari lumipalloa – osunko leikkikatoksen seinään – pong! ”Äiti, sä oot tosi hyvä heittämään!” Kiitos, kiitos. (mä olen se, joka ei osaa oikeasti heittää palloa edes kahden metrin päähän)
Neuloshanskat kastuvat, laatikoista ei ole löytynyt niitä parempia. Eikä housuja. Ehkäpä lähdenkin tästä sisään kahvin juontiin, pusi pusi, kivaa oli. Jatkakaa ihmeessä, äiti ihastelee ikkunasta.
Seuraavana päivänä lumiukot ovat poissa. Hetken ne ovat kuitenkin siinä, pyykkipoikanenineen ja maissihiuksineen.
Riittävän täydellistä.
15
Anna
16.4.2020 at 14:01Nyt tekisi mieli olla kamalan pessimistinen ja todeta se fakta että inhoan rusinoita pullassa ja tämä kevään lumisade on nyt se rusina x’D
Toisaalta hyvä kun sataa nyt keväällä. Oli niin kuiva kesä että sade ja vesi tekee luonnolle ja kaivoille hyvää. Pitää aina välillä muistuttaa itseään siitä että tässäkin on oikeasti positiivisia puolia. Ja omatkin lapset pyörittivät eilen isot lumipallot ja tänään minun ollessa töissä on laskettu pulkkamäkeä.
krista
16.4.2020 at 14:04Mäkin oikeasti inhoan rusinoita! :D Ne on viinirypäleitä, joista on nitistetty elämänilo :D
Lauralis
17.4.2020 at 17:47Nooh, täällä päin on kyllä jo useamman kuukauden ollut pohjaveden korkeus joko yli keskimääräisen tai paljon yli keskimääräisen, joten ehkä sille luonnollekin pian jo sateet alkaa riittää. xD
Meillä varsinkin 4-vuotias on superinnoissaan kun vähänkin tulee lunta. Itselle se näin maalla asuessa lähinnä tarkoittaa sitä, että kylpyhuoneen lattia on kuorrutettu märillä ja kuraisilla vaatteilla ja ponit ja lampaat sekä niiden ulkoaitaukset ovat yltäpäältä kurassa. Ja piha myös.
A
16.4.2020 at 17:25Ihanan positiivinen asenne :D
—
Mä otan tän kyllä ihan luontoäidin **ttuiluna. Siis kun täällä Hkissä on ensin viettänyt usean kk marraskuun, ei pääse ees luonnonjäille luistelemaan koko talvena, niin sitten huhtikuussa on useampaan otteeseen lumiukkokelit. Ihan sairaan ärsyttävää. Mutta sitten toisaalta, pääsee useaan otteeseen tuntemaan Kainuun kevättä, sitä kun aurinko paistaa, räystäät tippuu, linnut laulaa ja jalkojen alla litisee. On se oikeasti ihan hassua (se loputon marraskuu ei ole hassua, se on ka-ma-laa!…ja Kainuun keväät on musta myös raivostuttavia kun siellä yleensä lunta riittää ja riittää ja riittää). Mutta joo, tänään teimme lapsen kanssa huhtikuun lumiukon nro 2. Tänä talvena on tehty pari minilumiukkoa, mutta nää huhtikuiset on aika isoja (etenkin tänään kun kaukaa viisaana vein lapsen tekonurmelle….siinä oli koskematonta lumiukkomatskua jäätävä määrä vielä iltapäivälläkin).
krista
16.4.2020 at 19:38Joo siis asenteen taustalla varmaan se, että me oltiin poissa suuri osa sitä ”ikuista marraskuuta” – tää tuntuu vain bonukselta, että jesh me saatiin talvikin! Meillähän oli Espanjassa tarkoitus mennä juuri Sierra Nevadaan ”lumistelemaan” silloin, kun tilanne kärjistyi, mutta se tietysti peruuntui (eikä oltaisi lähdetty, vaikka ei olisi peruuntunutkaan). Ja sitten ei päästykään Sotkamon hangille pääsiäisenä, eli ”menetettiiin ” meidän molemmat lumisuunnitelmat tälle talvelle. Joten nyt, kun sitä yllärinä täältä tuleekin taivaalta, se tuntuu ihan tuuletuksen arvoiselta jutulta! :D
–
Mutta siis hei totta, tässä on myös saanut kokea sen ”lumensulamiskevään” nyt monesti, viimeksi tänään! Havahduin joku päivä sellaiseen ”solinaääneen”, että hei voiko olla – ja kyllä! Se oli sellainen lumen sulamisen ääni <3 En ollut kuullut sitä tosi-tosi moneen vuoteen! <3
Enski
16.4.2020 at 21:46Mä oon yks noista ”Eijjeij lunta!! Just saatiin pihalle paikka kukkaistutuksille ja kaikelle” Noh, se kevät ja kesä vielä tulee! Mutta asiasta ihan muuhun, törmäsin tällaseen haastattele lasta juttuun, ja joskus oon teijän lapsista sellasen jo lukenut, mutta siitä taitaa olla jo monta vuotta. Tekisitkö joskus uudestaan, näitä on niin hauska lukea! (Blogissa josta tän kopioin, oli ensin muutama pv sitten äidistä, ja nyt isästä)
1. Mitä isäsi aina sanoo sinulle?
2. Mikä tekee isin onnelliseksi?
3. Mikä tekee isin surulliseksi?
4. Miten isin saa nauramaan? Miten isi saa sinut/teidät nauramaan?
5. Millainen isäsi oli lapsena?
6. Kuinka vanha isäsi on?
7. Kuinka pitkä isäsi on?
8. Mikä on isäsi lempipuuhaa?
9. Mitä isäsi tekee, kun et itse ole paikalla?
10. Jos isästäsi tulisi kuuluisa,niin miksi?
11. Missä isäsi on tosi hyvä?
12. Missä isäsi ei ole kovin hyvä lainkaan?
13. Mitä isäsi tekee työkseen?
14. Mikä on isäsi lempiruoka?.
15. Miksi olet ylpeä isästäsi?
16. Jos isäsi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
17. Mitä sinä ja isäsi teette yhdessä?
18. Mitä samaa on sinussa ja isässäsi?
19. Mitä eroa teissä on?
20. Mistä tiedät, että isäsi rakastaa sinua?
21. Mikä on isäsi lempipaikka, minne mennä?
krista
17.4.2020 at 10:03Mäkin oon jo kaksi kertaa möyrinyt kukkapenkissä keväthommia – ja sit lumi on peittänyt kaiken :D Mutta tavallaan just nyt näyttää esimerkiksi meidän pihalla tosi kauniilta. Krookukset ovat kestäneet yllättävn monta lumipeitettä, ja nyt pihalla on valkoisia lumilaikkuja (jopa puhtaanvalkoisia, ei likaisenharmaita) siellä täällä. Näyttää keväiseltä!
–
Ja kiitos vinkistä! <3 Mä oonkin tuon tosiaan moooo-ooonta monta vuotta sitten tehnyt, voisin kysäistä tytöiltä, että josko innostuisivat vastailemaan uudestaan! :)
Karina
17.4.2020 at 12:18Vaikka mä en mikään talvifani ole ( ja jos on normaali lumitalvi ja se kestää yli maaliskuun, niin kyllä ottaa pannuun) niin nyt nämä muutamat ”talviaamut” on olleet jopa kivoja! Kun tietää että se lumi ei kuitenkaan kestä montaa tuntia, niin osaa nauttia siitä kauneudesta, ja mekin tehtiin takaterassilla talven eka lumiukko! Fiiliksiin siis vaikuttaa hyvin paljon, se, että säännusteissa on kuitenkin plussaa joka päivä ja maassa ei ole vanhaa lunta. Toisaalta analysoin tätä vähän enemmänkin eilen, ja tulin siihen tulokseen että kun ollaan tälleen koronakaranteenissa eikä muutenkaan pääsis mihkään Löylyn terassille fiilistelemään kevättä niin mulle on aivan sama millanen sää tuolla on :D Samaan konkurssiin.
krista
17.4.2020 at 16:53Samat ajatukset! Just tuon suhteen, että se kuitenkin se lumi kohta sulaa pois ja tietää, että aurinko paistaa. Hmm PAITSI hei ihan viimeistä lausetta en pysty allekirjoittamaan, koska siis muhun jotenkin noi yksittäiset harmaat säät vaikuttaa aina suoraan jotenkin ”lässäyttävästi”. Heti tulee jotenkin sellainen plääh- olo, vaikka ei olisi edes aikeissa mennä ulos :D Mutta sit taas toisaalta jos aurinko paistaa, mulla on tavallisesti hyvä mieli, riippumatta siitä, että lämmittääkö se aurinko edes vielä. Kunhan paistaa :)