Toiveaihe! Kas näin:
”Mitä sovelluksia ja minkä verran puhelinta lapset saa käyttää päivässä?”
Kysyin siis Instan puolella toivejuttuaiheita ja sain monta loistavaa aihetta tällaisiin ”tunnin kirjoituksiin”, kun ehdin just sopivan pikkupuristuksen verran näppäimistölle taaperon kerhotellessa. Kirjoitan siis näitä silloin tällöin – tässä ensimmäinen juttutoive!
Taustatiedot ensin: Meidän lapset ovat siis nyt 13 vuotta täyttävä, 11 vuotta täyttävä ja kesällä 3-vuotias.
Molemmat koululaiset saivat ensimmäiset älypuhelimensa kolmannen luokan syksyllä ja näin jälkeen(kin) päin katsottuna pidän tuota oikein hyvänä ajankohtana. Sitä ennen (ja edelleen) heillä oli käytössään Xplora viestintätarpeisiin sekä vanhemmille että kavereille päin.
Veikkaan, että meidän ruutuaika on ehkä keskimääräistä tiukempi tuonikäiselle: koululaisten ruutuaika kännykälle on yksi tunti.
Se on sovittu meille sellaiseksi tavoitteeksi, ja esimerkiksi just eilen toinen koululainen esitteli, että viime viikon ruutuaika hänellä oli ollut keskimäärin jotain 45 minuuttia päivässä. Ihan loistavaa! Sellaista suoritusta kehutaan – hyvähyvä!
Mutta! Tuo tiukahko ruutuaika ei ole kuitenkaan meillä sellainen ”nyt et saa enää laittaa kaverille viestiä tai kysyä läksyjä, sori” -henkinen tiukkisrajoitus. Eli lapsi saa huikata: ”ruutuaika täyttyi, saanko laittaa lisää” ja sitä lisää laittamista ei ole koskaan kielletty. Oikeastaan heille on jopa luvattu, että aikaa saa laittaa lisää. Mutta siitä pitää aina kysyä retorinen lupa, eli toisin sanoen sanoa ääneen vanhemmalle, että hupsis aika ylittyi, laitan lisää.
Tämä ihan siksi, että vanhempi tietää, että missä mennään – ja myös lapsi havahtuu itse huomaamaan (jos ruutuaika vaikka loppuu ennen kouluun lähtöä kympin aamuna), että oho onpa tullut tässä kännykkää käytettyä.
”Lisäajasta” on sovittu, että sillä tehdään vain välttämättömät. Kavereille saa viestitellä ja sopia olennaisista asioista. Mutta sillä ei ole tarkoitus enää notkua sen jälkeen, kun se perusaika on mennyt. Toinen lapsi aika päivittäin pyytää ja saa lisää ruutuaikaa ja hänelle sellaiseksi oikeaksi käytetyksi ajaksi tulee tavallisesti noin 1h 20 minuutin tasoa.
Ruutuajasta on ainakin yritetty ottaa pois ainakin Spotify. En tiedä, saatiinko se tehtyä. Lisäksi ruutua saa käyttää esimerkiksi aikuisten kannettavilta (erikseen luvan kysymällä; ja sen luvan saa kyllä) ja sitä kautta esimerkiksi voi myös kuunnella musiikkia, harjoitella tanssikoreografioita tai katsoa Pinterestistä askarteluohjeita. Tällaisen ”aktiivisen ruudun insipiroivan tekemisen” aikaa kannettavalta/pädiltä meillä ei ole rajoitettu oikeastaan muuten kuin silloin, jos joku muu tarvitsee konetta.
No mitä sovelluksia koululaiset käyttävät?
WhatsApp taitaa olla heillä käytetyin sovellus. Pinterestiä he käyttävät aikuisten koneen/tilin kautta eli se ei kirjaudu ruutuaikaan; Pinterestistä haetaan esimerkiksi askartelu- ja tyyli-insipraatiota. Toinen lapsista käyttää ison osan ruutuajastaan Duolingon parissa ja on aika pitkällä mm. espanjan ja korean opiskelun kanssa.
Spotifyta kuluu paljon toisella lapsella ja tosiaan sitä saa käyttää ns. ruutuajan ulkopuolellakin.
Sosiaalista mediaa lapset eivät saa käyttää itsenäisesti, eli ei Tiktokia, Instaa tai muitakaan. Jos haluaa katso jonkun tietyn jutun (vaikkapa oman harrastusryhmän Instan), niin aina saa pyytää vanhemmalta niin katsotaan yhdessä aikuisen kännykältä. Lapsilta ei ole tullut toiveita tähän liittyen, samoin lapset eivät pelaa, joten siihen liittyvien ruutuaikojen kanssa tai soveltuvien pelien suhteen ei ole meillä tarvinnut keskustella. Paitsi haha kertotaulupeliin toinen lapsi koukuttui jossain vaiheessa – ja osaa muuten nykyään kertotaulut vaikka takaperin unissaan!
Jos joskus joku pelikiinnostus tulisi, niin siitä olisin hyvin tarkka, että ei saisi olla sovelluksia, joissa tuntematon saa ottaa yhteyttä.
YouTubea lapset voivat käyttää esimerkiksi musiikkivideoiden ja tanssikoreografiavideoiden katseluun, tällöin se tapahtuu usein aikuisen kannettavan kautta. Sellaista ”YouTuben katselua” eli minkä vaan katseluajelehtimista he eivät harrasta; yhdeltä tubettajalta taitavat silloin tällöin katsoa jonkun videon.
Koukussa meillä ollaan lähinnä kirjoihin. Että joo joo oon kokenut sen, että lapsi ei kuule eikä näe ja on ihan eri maailmoissa, kun sille yrittää selittää jotain. Mutta silloin kädessä on Harry Potter tai Taru sormusten herrasta eikä kännykkä, haha.
Mä oon kokenut, että meillä nämä ruutuaika- ja sovellusasiat ovat aina olleet jotenkin tosi hyvällä tolalla ja ongelmattomia. Ruudulla ja sovelluksilla toimiminen perustuu yhteiseen luottamukseen ja lapset ovat olleet 100 % luottamuksen arvoisia. Ja kun on luottamuksen arvoinen, niin silloinhan se luottamus pysyy. Ei ole koskaan ollut sellaista, että jotain koodia oltaisiin salaa ohitettu tai yritetty katsoa jotain, mistä on toisen sovittu. Kerran kävi niin, että sellaisen ”hyvin kiltin bändin” musiikkivideon ensisekunneilla oli kauhuelementti ja lapsi stoppasi sen hyvin nopeasti ja tuli kertomaan. Esikatsoin sen loppuun ja totesin, että tässä on vain sellainen alku ja sitten söpöstely jatkuu. Katsottiin se yhdessä.
Eli sen kummempaa valvontaa meillä ei tarvitse tehdä, sillä luottamus on toiminut; joskus tulee kysäistyä, että no mikäs sun ruutuaika on viime aikoina ollut.
Ja ymmärrän ihan tosi hyvin, että jotkut lapset tarvitsevat vahvempaa valvontaa ja silloin sitä kannattaakin ehdottomasti tehdä. Eli jokainen tuntee sen oman lapsensa!
(En myöskään halua kuunnella sellaisia: ”Ehkä sä et vaan tiedä, että mitä jos lapsesi salaa tekevätkin x ja y.” Sanotaan näin: tunnen lapseni enkä aio tästä alkaa vänkäämään. Joskus voi tulla tilanteita ja luonnollisia kehitysvaiheita, jossa tilanteet muuttuvat, mutta nyt meillä on näin ja siitä saa olla iloinen ja onnellinen.)
Mutta joo hyvin sellainen ongelmaton ja helppo suhde meillä on oikeastaan aina ollut (ollaan onnekkaita!) tuohon ruutuun.
Veikkaan, että siihen on useitakin syitä. Uskon, että se verrattain myöhäinen kännykän käytön aloitus oli yksi selitys. Toisaalta lasten luontaiset kiinnostuksen kohteet on varmasti iso tekijä: heillä on niin paljon kaikkea aktiivista tekemistä harrastuksissa, kavereiden kanssa ja omien mielenkiinnon aiheiden parissa (ja sitä lukemista), että ruudulle koukuttumiseen ei ole oikein ollut tilaa elämässä. Myös sellainen aktiivinen asenne ehkä vaikuttaa, eli he tykkäävät tehdä käsillä itse eikä vaan staattisesti katsoa, kun joku muu tekee.
Ja yhtenä tekijänä myös varmasti se, että heidän kanssaan on ollut tosi helppo aina yhteisesti sopia asioita antaen perusteet, että miksi näin pitäisi tehdä. Esimerkiksi että ei Tiktokia, koska sieltä voi tulla haitallista ja ikävää sisältöä ja se on niin koukuttava, että ei kannata. Ja he toteavat itsekin, että okei joo ei kyllä kannata, en halua. Ja varmasti myös ystäväpiiri vaikuttaa eli minkälaisia tapoja olla ja viettää aikaa ystävillä on.
Eli ehkä meillä on vaan tähdet hyvin ollut kohdallaan tän asian kanssa.
Pling plang, tunti kului ja aika hakea taapero. Kääk kaivan taas vanhoja kuvia, sori! Ajankäytön haasteet tulee aina tässä kuvituskohdassa parhaiten näkyviin, haha.
Kiitos juttuaiheesta! Mitenkäs teillä muilla rajat ja sovellukset (ja minkä ikäiselle?), kertokaa alla! Kiva nähdä, että eri perheillä on eri tapoja, eri haasteita ja erilaisia onnistumisia myös!
18 Comments
Ellliiisa
1.4.2025 at 11:55Meillä puhelimet ovat saaneet sinä keväänä kun kakkosluokka loppuu, ja varsinkin pojille se on tuntunut olevan turhake siinä vaiheessa, joten jos voisin niin siirtäisin ehdottomasti puhelimen saantia vielä pitempään. Ja turhake nimenomaan siksi, että nämä pojat tuntuvat olevan meillä sellaisia jotka koukuttuvat peleihin, mihinkään muuhun eivät puhelinta käytä, whatsappia sillon kun vanhemmat yrittää tavoittaa. 😅 Tunti on meilläkin puhelinaikaa per päivä, nyt siis puhelin 5lk tytöllä, 4lk pojalla ja 3lk pojalla.
Tytöllä menee enempi aikaa puhelimella, koska lukee storytelin kautta kirjoja, ei tykkää kuunnella, eikä kirjasto tunnu pysyvän lukemistahdin mukana, tai ei löydä sieltä sopivaa lukemista tarpeeksi. Eilen just hänen kanssaan keskusteltiin että kävis kirjastosta mutkan, lukeminen on hyvä harrastus mutta huono silloin jos lukeminen tapahtuu vain puhelimen näytön kautta.
Tyttö käyttää myös whatsappia yhteydenpitoon kavereiden kanssa, mutta kohtuudella, ei välttämättä päivittäinkään, joten hällä whatsapp on koko ajan käytettävissä storytelin lisäksi, vaikka tunnin aika olisi ylitettynä.
Pojilla, eikä kavereillaan vielä oikein ole mitään järkevää yhteydenpitoa whatsapin kautta, ja he tuntuvat jumittuvan katsomaan jotain youtuben lyhytvideoita jos on vähänkään tylsää, joten heillä tuo tunnin rajaus pätee siihenkin.
Lisäaikaa saavat jos on hyvä peruste, muuten meillä ei ruutuja juurikaan käytetä, itsekin hoidan kaiken virallisenkin puhelimen kautta.
Tiktokia meillä ei käytä kukaan, ei vanhemmat eikä lapset, eikä myöskään snapchatia. Lapset ei käytä instaa ainakaan vielä, ootellaan ainakin yläkouluikäiseksi ennen sinne liittymistä.
krista
2.4.2025 at 10:52Kuulostaa oikein hyvältä ja toimivalta teilläkin! Snapchatin ihan unohdinkin, joo ei sellaista meilläkään, ei todellakaan. Onneksi näihin ei ole tullut vielä painettakaan!
–
Meillä oli muuten joskus aikapaineena Zoomerangin teko sekä Whatsppin tilojen katsominen, ne oli koukuttavia ja aikaavieviä. Onneksi nämä on ns. luonnollisesti menneet ohi eli sellainen ikäryhmän/kaveriporukan huuma lopahtanut ja siksi noihin ei enää kulu aikaa, Zoomerangia ei ole esimerkiksi enää kummallakaan.
A
1.4.2025 at 12:05Meillä juuri 13-vuotta täyttäneellä ei ole ruutuaikaa ja hän on saanut ekan kännykkänsä eskarin loppuessa (älypuhelin), 7v. iässä hän sai oman iPadin (etäkoulu) ja lisäksi varmaan jostain 9v. lähtien hänellä on ollut oma tietokone, lisäksi kotoa löytyy perheen yhteiset Xbox ja Nintendo Switch (itse asiassa 4v. iässä hänellä oli jo käytössä äidin vanha Lumia ilman nettiyhteyttä). Saattaa olla, että vanhemmilla itselläänkin on laitetta jos jonkinmoista.
—
Lapsella ei siis ruutuaikaa, mitä hän noilla kaikilla laiteilla sit tekee? Varmaan notkuu ruutujen ääressä koko ajan. No ei oikeastaan. Kännykkä on yhteydenpidon väline ja musiikkisoitin, eniten käytetyt sovellukset whatsapp ja spotify. Kännykällä viestitellään ja soitetaan pitkiä videopuheluita (on kolmen tytön tiivis kopla, joista yksi muutti tokan luokan jälkeen toiselle paikkakunnalle ja edelleen 6.lk ovat tiivis kopla, kiitos modernien yhteydenpitovälineiden). Lisäksi joka päivä Duolingoa (koska streak on pidettävä yllä). Padilla taas katsotaan suoratoistoa (Disney+), opetellaan soittamaan bassoa (Yousician), piirretään ja luetaan (sähkökirjoja), tietokoneella notkutaan ihastelemassa Taylor-merchiä (jota äiti ei suostu tilaamaan) ja kuolataan levyjä levykaupoissa, tehdään kouluhommia, haetaan tietoa, Youtubesta etsitään sointuja Taylorin biiseihin ja mm. kirjoitetaan kirjaa. Somesta lapsi on pois, ei ole instaa saati mitään muuta (jos hän nyt 13 vuotta täytettyään haluaa instan, niin sellainen privatili ehkä, kun kavereillakin on, mutta niin kauan kun tätä ei manguta niin ei ja tiktokit sun muut ehdottomasti nounou).
—
Ruutujen ulkopuolella lapsi tanssii ja laulaa, näkee kavereitaan, käy kirjastossa. Yllättävän usein kun menee lapsen huoneeseen, löytää hänet kynän ja paperin kanssa piirtelemässä ja kuuntelemassa samalla musiikkia…tai askartelemassa tajuttoman hienoja pienoismalleja (esim. levykauppa, oman liimapistoolin hän sai 8-vuotiaana :D). Hän myös tykkää pelata vanhempien kanssa lautapelejä ja tehdä palapelejä (mutta myös pelata Xboxilla lätkää isänsä kanssa ja tasohyppelypelejä äitinsä kanssa). Subjektiivisella mielipiteellä ihan hyvä siitä tuli, vaikkei ruutujen käyttöä olekaan rajoitettu, vaan enemmänkin on mahdollistettu. Isoimmat riidat viime aikoina ajankäytön suhteen on huvittavaa kyllä käyty ihan perinteisin paperisen kirjan lukemisesta (kun on niin hyvä kirja, että tahtoo vaan lukea ja jää esim. läksyt iltamyöhään ja nukkumaanmeno viivästyy…jotenkin siitä sisäisesti repii huumoria kun uhkailee lasta, että jos ei nyt hommat hoidu, niin toi kirja menee jäähylle :D, niin ja siis en nyt oikeasti ollut uhkailua toteuttamassa :)).
Anna
2.4.2025 at 07:57Ihana, jos on sellainen lapsi, jolle ei tarvitse asettaa rajoituksia <3 Minusta olisi aina parempi, mitä vähemmän aikuinen joutuu asettamaan keinotekoisia rajoja ja esteitä. Jos lapsi itse luontaisesti toimii toivotulla tavalla, hahmottaa ne määrittelemättömät rajat eikä jumitu liiaksi vaikka juuri ruudun ääreen niin tilannehan on ihanteellinen enkä voi kuin olla kateellinen.
Minä toivoin joskus, että ei tarvitsisi rajoja, mutta ainakin aikaisemmin kävi niin, että heti kun rajat lähti niin meni överiksi. Tosin siitä on jo aikaa ja itseasiassa voisi taas jossain kohtaa ainakin isoimmalla kokeilla tuota rajattomuutta ja katsoa kuinka käy. Hän ehkä pystyisi jo rajaamaan itse ja siirtymään muihin puuhiin.
A
2.4.2025 at 09:20Mä luulen, että rajoituksettomuus toimii meillä siksi, että ollaan pienestä pitäen ohjattu lapsi tekemään järjellisiä asioita tietoteknisillä laitteilla. Päiväkoti-iässä se ikivanha Lumia oli lapselle musiikkisoitin ja kamera. Kameran kuvista teetettiin sitten hänelle oma valokuvakirja. Siihen aikaan aikuisten tietokoneella pääsi pelaamaan Ekapelia ja sitten ehkä joku matikkapeli taisi olla kännykässä. Eskariaikaan opastettiin lapsi pelaamaan Hour of code (koodausta scratcilla selaimessa) ja sitä kautta hänellä tuli mahdollisuus ohjelmointiin. Ekan ”kirjansa” lapsi kirjoitti 5-vuotiaana (koostettiin hänen skannatuista piirustuksista ja lapsen itsekirjoittamista tarinoista kirjatemplaattiin ja tulostettiin muutama kopio). Korona-aikaan sain töistä piirtolevyn ja lainasin sitä lapselle, joka pystyi piirtämään sillä elektronisessa muodossa ja opetteli samalla käyttämään piirto-ohjelmaa. Garagebandilla ja iMoviella lapsi on tehnyt lyhytelokuvia ja äänittänyt omaa musiikkia. Tokaluokalla laitoin hänet kokeilemaan pythonilla ohjelmointia Helsingin yliopiston ohjelmointi-moocista (tämä on hyvä, toimii lapsillakin, ainut haaste oli tietyt matemaattiset tehtävät ja lapsi teki vaan ekoja viikkoja, joissa koodaus tehtiin selaimessa). Lista on oikeastaan aika loputon, mutta toisaalta tämä vaatii sen, että laitteita on käytössä (en ainakaan itse haluaisi montaakaan näistä asioista tehdä puhelimella, vaikka se periaatteessa onnistuu). Samalla kun lapselle on vinkattu mitä kaikkea voi tehdä, on myös kerrottu turvallisesta netin käytöstä ja mitä on järkevää tehdä ja mitä ei. Lopputuloksena lapsi on sitten koulussa apuopena tietoteknisissä asioista :D
—
Sitä en kyllä kiellä, että oma lapsi on tosi vastaanottavainen keskustelun ja ohjauksen avulla itse säätelemään rajojaan. Se ei tarkoita, etteikö oltaisi vuosien varrella tästä asiasta väännetty lukemattomia kertoja, koska kyllähän lapsella on kännykässä jokunen peli ja ne oli pienenä kova koukutus. Mutta toisaalta lapsi itsekin huomasi, että pidemmän päälle pelaamiseen jumittaminen on pois muusta ja omakin olo menee aika kurjaksi. Musta tuntuu, että nykyään noita kännykkäpelejä pelaa lähinnä lentokoneessa kun ei oo muutakaan tekemistä. Hän ei ole koskaan ollut erityisen videokoukuttunut, eli youtuben selailuun hän ei juutu. Niin ja jostain toisesta kommentista bongatuista whatsappin kanavista ja yhteisöistä kysyessäni (en siis ollut näitä aatellut, kun en itse käytä), vastaus oli ”joo, tiedän kanavat, ei oo omaa, seuraan parin kaverin kanavaa (kertoi kaverit), mut ei ne siellä enää oikein mitään julkaise”.
krista
2.4.2025 at 10:59Mä olin aikeissa kirjoittaa (jos olisin ehtinyt vastata ennen kuin jatkoitte Annan kanssa keskustelua), että hih näistä meidän ja A sun erilaisista toimintatavoista tän asian suhteen mä oon valmis jo vetämään mielipiteen, että ei sillä loppujen lopuksi ole väliä, mitä vanhemmat tekee :D Että hyvin eri tavoilla (esimerkiksi meillä myöhäinen aloittaminen, teillä aikainen) voi päästä siihen tulokseen, että asia on hallinnassa ja siinä ei ole ongelmia :D Että tavallaan ei ole yhtä avainta onnistumiseen tai epäonnistumiseen, vaan eri toimintatavat toimii eri tilanteissa :)
–
Mutta sitten sun ja Annan jatkokommenteissa tuli ahaa-elämys, entäs jos se oiskin jotain tällaista: teillä ei ole rajoitettu, teillä on kuitenkin aktiivisesti ohjattu! Eli vähän päästään siihen kasvatuskeskusteluun, että miten ne rajat asetetaan jne. Eli tavallaan aktiivisella opastuksella (ja koska teillä vanhemmatkin ns. suuntautuneita näihin) on päästy sellaiseen, mihin meillä taas on päästy eri tavalla. Eli vaikka ette ole rajoituksilla rajoittaneet puhelimen käyttöä, ootte opastuksella ns. kasvattaneet siihen! Voiskos noin ajatella…?
–
Eli oikeastaan jos rajoitukseton tarkoittaisi sitä, että rai rai antaa mennä mitä vaan, niin sitähän teillä oikeastaan ei ole ollut vaan hyvinkin syvällistä kasvattamista. Tää tuntuisi istuvan jotenkin tosi hyvin siihen aiemman postauksen kasvatuskeskusteluun, vai yhdisteleekö mun pää nyt vaan aasinsiltoja ihan omiaan :D
A
2.4.2025 at 13:25Just näin, eli vaikka ei rajoiteta (no, somea rajoitetaan varmasti tiukemmin kuin moni vanhempi), niin se ei tarkoita etteikö olisi rajoja. Itse olen aika vahvasti sitä vastaan, että puhelimet tai sähköiset laitteet nähdään vaarallisina ja että pois vaan lapsien ulottuvilta. Se on musta huono strategia, koska fakta on, että laitteet on tärkeitä nykymaailmassa ja jossain vaiheessa niiden käyttö tulee vastaan. Joten miksi ei hyödyntää lasten ennakkoluulottomuutta ja kykyä oppia myös tässä maailmassa ja sitä kautta kasvattaa lasta toimimaan vastuullisesti digimaailmassa. Ihan kuin fyysisessä maailmassa, digimaailmassa on vaaroja ja eihän kukaan omaa ekaluokkalaistaan kylmiltä laita liikenteeseen kulkemaan, vaan uusia asioita harjoitellaan yhdessä. Sama pätee digitaaliseen maailmaan. Jos lapselle vaan antaa kännykän ja ei kerro mitä sillä voi tehdä, niin ei sillä sitten välttämättä tehdä kuin niitä helpoiten mieleen tulevia asioita. Muistan myös, että kun lapsi sai aikanaan oman (silloin mun vanhan) tietokoneen, häntä kovasti jännitti sen käyttö, että eihän se mene rikki. Kun käyttäjärajoitukset oli asetettu lapselle sopiviksi (=ei ylläpito-oikeuksia), niin oli helppo sanoa lapselle, että kokeile. ei se rikki mene.
—
Lapsi on otettu myös pienestä pitäen mukaan ”huoltohommiin”, eli katsotaan (ikätasoisesti toki) miten asetuksia säädetään, miten asennetaan päivitykset, millainen on turvallinen salasana, mistä tietää, että nettisivu on sitä mitä väittää olevansa. Ja nämä on musta oikeasti hyödyllisiä kansalaistaitoja. Netin suhteen lapsella on ollut miedot rajoitukset (selaimen tarjoamissa rajoissa), pikkukoululaisena hänen kanssaan oli sovittu, että yhdessä kansiossa puhelimessa on sovellukset joita käytetään aikuisten kanssa (esim. puhelimen asetusten säädöt ja nettiselain) ja sitä kautta nettihaut tehtiin yhdessä, nykyään jo koulutöihin tarvitsee löytää lähteitä netistä ja sitä kautta onkin saatu keskusteltua lähdekritiikistä ja sivustojen luotettavuudesta.
—
Omat ajatukset on toki nykyisellään varsin orientoituneet teini-iän haasteisiin ja käyttöskenaarioihin ja rehellisesti sanottuna sen voin kyllä myöntää, että eka- tai tokaluokkalainen ei mihinkään tarvitse älypuhelinta (oman lapsen koulussa ja ip:ssä esim. oli puhelinten käyttö kielletty, joten aika turhan panttina se puhelin repussa kulki kaksi ekaa vuotta), mutta totaalikielto on mun mielestä huono juttu. Mieluummin valistusta ja fiksumpia käyttötapoja. Eli, että jos eka tapa käyttää puhelinta ei olisikaan youtubevideoiden tuijottelu tai pelaaminen, vaan vaikka valokuvaus ja omien videoiden tekeminen ja editointi, niin olisiko lopputulos erilainen? Oon itse ollut 8v. kun kotiin tuli eka tietokone ja pelaamisen (jota muuten tehtiin iso lapsiporukka yhdessä, koska yksi kone) lisäksi ekoja asioita mitä koneella tehtiin oli ohjelmointi Basicilla ja piirtäminen Paintilla.
Riina
1.4.2025 at 17:16Seuraavatko teidän lapset whatsappissa jotain kanavia tai kuuluvatko yhteisöihin? Oon yllättynyt siitä, miten whatsappistakin on tullut jonkinlainen ”insta”, jossa kuka vaan voi seurata ketä vaan (julkkista tai yksityishenkilöä). Sielläkin helposti törmää haitalliseen sisältöön. Ja nuorten tyttöjen yhteisöihin hakeutuu myös ikävissä tarkoituksissa vanhemmat miehet.
krista
1.4.2025 at 17:53Hyvä lisäys/kysymys, moni vanhempi ei hoksaakaan, että esimerkiksi kanavien kanssa lapsi voi jakaa hyvinkin tarkkaa tietoa esimerkiksi sijainnista ja ei tiedä itse, että kenelle kaikille tämä tieto menee.
–
Meillä on niin, että lapset eivät saa itse pitää kanavaa juuri yllä mainitusta syystä. Tuttujen kanavia seuraavat, samoin kuuluvat ihan pariin yhteisöön, jossa vain tuttuja. Myös ryhmien kanssa kannattaa olla tarkkana! Meillä on tässä hyvinkin tiukka linja: saa kuulua vain sellaisiin ryhmiin, jossa tuntee kaikki henkilökohtaisesti ja tietää luotettavaksi. Ja jos tulee esimerkiksi viesti/kuva joltain tuntemattomalta (tai tutultakin niin, että epäilys herää), näyttää ensin vanhemmalle, joka varmistaa, että se on ok. Kuvat eivät aukea itsestään vaan tulevat blurrina ja ne pitää avata. Tää on toiminut ihan hyvin, meillä lapset ei itsekään halua nähdä mitään haitallista, joten reagoivat herkästi ja tulevat kysymään :)
Anna
2.4.2025 at 08:00Lisäisin vielä, että siellä saa sellaisen rajauksen, ettei kukaan ulkopuolinen saa liittää lasta mihinkään ryhmään tai yhteisöön vaan hänen pitää aina itse liittyä (pyytää liittymislupaa). Meillä on tällainen asetus esikoisella ja hänen kanssa on myös sovittu, että minun on lupa katsoa halutessani ryhmäviestit. En siis tiedä hänen puhelimensa avauskoodeja, mutta pyydän, että näyttää. En kyllä ole aikoihin tarkistanut ja kahdenkeskisiä keskusteluja en koskaan avaa. Ne on lapsen yksityinen asia, mutta on puhuttu, että kertoo, jos siellä on jotain, mistä tulee huono tunne.
krista
2.4.2025 at 11:02Joo kyllä, meillä on tämä rajoitus kans ja pidän kans sitä olennaisena!
pikkukalanen
1.4.2025 at 20:33Kuulostaa tosi hyvältä, oikeastaan ihanteelliselta, samansuuntaiseen tahtoisin pyrkiä itsekin tulevaisuudessa. Mutta se taitais edellyttää että ensin vanhemmat taistelis itsensä irti puhelinkoukusta koska esimerkkihän se on mikä on tärkeä… 😅 Valitettavasti itse tulee puhelinta tuijotettua edelleen liikaa vaikka kaikenlaisia rajoituksia oon itselleni laittanutkin sovelluksiin 🤭 Lapset on vielä taaperoita niin heidän ruutuaika on lähinnä telkkaria, pari jaksoa jotain lastenohjelmaa suoratoistopalvelusta. Olen myös aika tarkka siitä, millaisia ohjelmia saavat katsoa, eli sellaisia ”kilttejä” ja hidastempoisia, joten esim. Ryhmä Hau on vielä ainakin toistaiseksi kiellettyjen listalla, ehkä vähän isompana voivat sitä katsoa jos haluavat mutta mielestäni on liian levoton 1,5- ja 3-vuotiaille. (Ryhmä Hauhun ollaan tutustuttu kirjoina, että tutustuvat hahmoihin niin eivät jää ulos kavereiden jutuista yms. 😊) Puhuttiin myös puolison kanssa että jos mahdollista niin hankitaan alkuun tuollaiset kellopuhelimet, kuitenkin halutessaan sovelluksia voi käyttää sit kotona tabletilla vanhempien valvonnan alaisena.
krista
2.4.2025 at 11:06No mun täytyy kans myöntää, että kyllä meillä lapsilla tuo on paremmin hallussa kuin meillä aikuisilla :D
–
Mutta jotenkin oon kokenut tässä(kin), että koukutuksen ennaltatorjuminen on helpompaa kuin koukun katkaiseminen (tämä on myös selittelyä itselle, haha) eli tosiaan jos sellaisen akuutin koukutuksen pystyy jo torjumaan tälleen ennakkoon, niin sitten ei tarvitse käydä vääntöjä lasten kanssa myöhemminkään. Se onkin muuten ollut tosi onnekasta, että mitään aika/sovellus/kännykkävääntöjä meillä ei ole koskaan jouduttu jälkikasvun kanssa käymään! Ajat ym. on silleen sopuisasti sovittu ja lapset ymmärtää itsekin, että se on omaksi hyväksi <3
_
Pienimmästä unohtuikin ihan kirjoittaa, kun keskityin noihin koululaisiin. Meillä pienimmälle oon itse keksinyt sellaisen linjauksen, että ohjelmia katsotaan vain autossa ja kipeänä. Se on ollut tosi toimiva, kun silloin hän ei edes tinkaa ruutua kotona ollessa, kun ei hoksaa, että sellaista optiota ole. Meillä kans suositaan hidastempoisia, Kaapo on tän hetken ylivertainen suosikki. Ryhmä Hauta on katsottu kyllä, että ei sitä silleen kielelletykään ole, mutta enemmän ohjataan vaikka just Kaapoon tai Pipsa Possuun. (vaikka mua häritsee Pipsa Possussa useampikin juttu, mm. isälle tai muuten muille nauraminen)
Anna
2.4.2025 at 07:18Lapsi sai älypuhelimen kolmannelle luokalle siirtyessä, mutta puhelimessa on rajoituksia. Esimerkiksi netissä saa käydäö vaan sallituilla sivustoilla. Lapsi voi tarvittaessa pyytää vanhempaa hyväksymään jonkun sivuston. Aina tätä ei ehditä tekemään ihan heti, mutta onkohan ehkä kerran ollut tilanne, että ei olle suostuttu hyväksymään.
Ennen tätä exblora käytössä. Kun kavereilla ei ole samaa kellopuhelinta niin käyttö on ollut tosi rajoitettua, mutta silti ollaan koettu, että se riittää. Sitten pitää vaan soittaa viestittelyn sijaan. Ja nuo lapset eivät muutenkaan tunnu jaksavan kirjoittaa, vaan laittavat ääniviestejä joten… Onkohan tuo vaan meidän alueen kulttuuri vai onko ihan yleinen, että tekstin sijaan lapset lähettävät toisilleen ääntä?
Pelejä meidän lapset kyllä mielellään pelaisivat ja musiikkiakin kuunnellaan kausittain. Ollaan sovittu viikonloppuihin tunnin peliaika, mutta saa katsoa myös kun toinen pelaa oman peliaikansa, jos välissä pidetään kunnolla taukoa. Peleinä on ollut Sims ja Minecraft (ilman hirviöitä) sekä Stardew walley.
Lasten käytlössä olevissa tableteissa ja älypuhelimissa on asetettu laitepaussi, joten niitä ei pysty räpläämään iltaisin eikä niihin voi unohtua aamulla ennen kouluun lähtöä.
Meillä vanhemmat pelaa myös, joten ruutuaika oikeasti vähän paukkuu yli kun lapset välillä katsovat aikuisten peliä. Ja samasta syystä myöskään tuon tiukempi rajaaminen on hankala perustella, koska aikuisetkin ovat paljon ruudulla. Siihen nähden meillä on mielestäni tosi hyvä tilanne. Ja puhelimien suhteen Ongelma on ennemminkin se, että ne unohtuvat kokonaan. Joko loppuu lataus tai puhelin lojuu jossain ties missä, eikä kuulla jos se soi.
Nuorimmainen kohta 2V. on katsonut välillä jonkun jakson Pikku prinsessaa tai muumia tai jotain lauluja youtubesta. Leppäkertun sadelaulu on suosikki. Mutta niitä ei silti katsota päivittäin ja jaksokaupalla. Hänelläkin tulee suurin osa ruutuajasta kun katsoo aikuisten ruudunkäyttöä.
Aikuisten ruudun käytöstä taas sen verran, että yritetään aina huomioida, että lasten ollessa katsomassa pelit ja ohjelmat ovat sellaisia mitkä sopii lapsille. Esikoinen osaa myös itse tosi hyvin rajoittaa pelottavia juttuja. Hän myös pelkää joitakin K7 elokuvia vaikka täyttää 11, mutta saattaa hyvin katsoa jonkun vähän ikärajoja venyttävän elokuvan aikuisen kanssa. Hänellä on vähän erikoisia ne jutut, jotka pelottaa. Mutta hienosti tunnistaa ne itse.
Keskimmäinen taas pystyy vaivattomammin katsomaan vähän hurjempia kuin ikärajan mukaisia (on joskus kutsuttu leikillään häntä meidän goottilapseksi), mutta hänen kanssa pitää vanhempien olla tarkkana sisällöistä, koska hän prosessoi tosi paljon näkemäänsä käyttäytymistä leikin ja mielikuvituksen kautta. Eli hänelle lempeät kauhuelementit on tosi ok, mutta väkivalta huono.
Somessa ei ole vielä kukaan lapsista eikä sen aikakaan minusta ole ihan vielä. Esikoiselle on harkittu tunnuksia yhdelle keskustelufoorumille, jossa vanhemmatkin on ja siellä on tosi tiukka valvonta, hyvä keskustelukulttuuri ja se liittyy perheen yhteisiin mielenkiinnonkohteisiin. Se on kuitenkin vielä auki, koska siellä on myös ihan aikuisten keskustelua, mutta luotan, että ainakin vielä hän uskoisi jos sanotaan, että tietyt huoneet on niitä, joita hän saa lukea. Ja aikuisten keskustelukin on tosi asiallista verrattuna suurimpaan osaan nettiä. Vaikka välillä on kiihkeää niin henkilökohtaisuuksiin puutututaan todella herkästi. Asiat riitelee, ei ihmiset. Tuo olisi meistä turvallinen ympäristö harjoitella netin keskustelukulttuuria ennen muualle siirtymistä, joka varmaan on edessä viimeistään yläasteella, halusimme sitä tai emme.
Meidän perheen kokemuksella hankalin ruutuvaihe (tähän mennessä) on ollut siinä 5-6-vuotiaana. Silloin jouduttiin vääntämään ruutuajasta ja aiheutti dramaattisia kiukkukohtauksia, mutta tällä hetkellä on seesteinen vaihe menossa ja lapset touhuaa paljon muuta.
krista
2.4.2025 at 15:14Me ollaan aika lailla noudatettu ikärajoja ja ehkä vähän ”toiseen suuntaan” eli meillä on molemmat olleet aika herkkiä erilaisille liikkuvan kuvan asioille (on se sitten liiallinen jännitys, riitely tms, eri lapsilla eri jutut). Mutta nyt ehkä ihan viimeisen vuoden-parin aikana on selvästi näkynyt sellaista, että jännittävä ei enää niin jännittävältä tunnukaan. Jos en ihan väärin muista, lapset katsoivat isin kanssa pätkissä Tarun sormusten herrasta, jaiks en edes tiedä ikärajaa. Myöhemmin vähän kyselin, että het-ki-nen katsoitte MITÄ KATSOITTE?!? :D Olin itse taaperon kanssa nukkumassa :D Mutta ei jäänyt traumoja, lapset tykkäsivät valtavasti. Ja olihan tarinakin jo tuttu, kun kirjaa on luettu sekä iltasatuna että toinen lapsi itsekin (toinen taisi lukea Hobittin). Mulla itsellä on ollut sellainen ”ei niitä ikärajoja turhaan aseteta” -asenne eli en ole alkanut liian aikaisin näyttää mitään, mutta näköjään nyt lasten kasvaessa sekin vähitellen muuttuu :D
Lilah
2.4.2025 at 11:40Kuten joku muukin kirjoitti, minunkin kokemukseni on, että pojalla koukuttuminen on ihan toista luokkaa kuin tytöillä. Lisäksi tytöt helpommin keksii omaa tekemistä yksikseen kuin poika, jos toki hänkin rakentelee, piirtää ja lukee. Meillä alakoululaisilla on kännykkäaikaa tunti päivässä, viikonloppuisin kaksi. Jos askelmittari näyttää yli kymppitonnin, ja muuten hommat sujuu, voi saada lisätunnin. Poika katsoo paljon tubettajia, pitkälti englanninkielisiä ja sen ansiosta hänellä on kielitaito kehittynyt valtavasti. Lisäksi pelaa Robloxista pelejä ja Minecraftia. Pelikonsoleita meillä ei ole, mutta kun puhelimesta on peliaika loppu, poika pyrkii helposti siirtymään telkkarille jatkamaan samaa… Niin kauan kuin koulu sujuu, liikkuu, harrastaa ja on myös kavereiden kanssa, en tee tästä ongelmaa vaikka aika usein puuskahdan ”taasko sä olet siinä ruudun ääressä”.
krista
2.4.2025 at 15:16Voi olla! Vai tuleeko tästä liian sukupuolittunut ajatus, en tiedä. Ehkä se koukuttuminen on myös erilaista? On pelaamiseen koukuttumista (sitä voi tietysti tulla niin pojille kuin tytöille), mutta sitten on sellaista sosiaalista koukuttumista myös. Lähinnä siis sellaista, että pitää joka ikinen Whatsappin tila ja kanava katsoa, tuntee sellaista sosiaalista painetta että pitää olla kaikki kavereiden jutut nähnyt ja niitä juttuja kun voi tulla paaaaaaljon :D
Lilah
2.4.2025 at 16:01Tyttöjen ja poikien pelaamisessa (ja sitä kautta ruutuajassa luultavimmin myös) on eroja ihan tutkimustenkin mukaan, mm. https://pelitutkimus.journal.fi/article/view/129786/89385. Myös pelien merkitys sosiaalisen kanssakäymisen muotona on eri sukupuolilla erilainen. Erilaiset tavat ehkä on myös someaktiivisuudessa. Omissa mielikuvissa ainakin tiktok on enemmän tyttöjen kuin poikien juttu ja tytöt enemmän tuovat itseään esiin somesisällöissä kuin pojat. Viestintään meillä ei poika käytä puhelinta kuin kaveria kysyessään, pädi ja pelit on se juttu. Tytöt taas voi pitkän aikaa keskustella kaverin kanssa viestein. Enkä siis yleistä että näin yleensä olisi mutta meillä eri sukupuolten välillä on hyvin selkeä.