Aina ei voi mennä ihan oikein – nämä eivät ole sanoja, mutta voisivat olla.
Otteita tirppa – suomi -sanastosta:
- kylmin varpain = paljain jaloin
- konsantti = croissantti
- kihveli = kirahvi
- jaippa = vaippa
- ovala = orava
- lalat = jalat
- mieskinkku = meetwursti
- kompsahtaa = yhdistelmä sanooista ”kompastua” ja ”kopsahtaa”, eli kaatua satuttaen itsensä; todella näppärä sana lapsiperheessä
Mitä teillä?
PS. Kökköhuilikka ja muita lapsen sanoja myös aikaisemmin Tassuja ja töppösiä -blogissa :)
M-M
10.6.2014 at 18:29hiukkut = hiukset
mehmä = lehmä
Millalla on myös tuo ovala = orava
helipoptori = helikopteri
hentokone = lentokone
Elinabeth
10.6.2014 at 19:36En tiedä, onko tää murresana, mutta meillä on puhuttu rikkakihvelistä tai harjasta ja kihvelistä. Eli kihveli on se rikkalapio siinä harjasysteemissä, joka joka kodissa (?) on…
Sanph
10.6.2014 at 21:19Ei mielestäni edes murresana, vaan ihan suomenkieltä on :)
Kristaliina
10.6.2014 at 21:26Joo, kihveli on ”mun kielellä” myös se rikkalapio! Näppituntumalla ihan yleiskielen sana jopa eikä murretta…
Hilmukka (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 20:00Omaan sanavarastoon on varmaan jäänyt pysyvästi kummipoikani keksimä sana: ”häiskää”=häikäisee. Esim. aurinko häiskää.
Oma poikani viljelee paljon sanaa crrhao=traktori.
MirvaK
10.6.2014 at 20:03Paras on ehkä ollut esikoisen huuto VIINAA VIINAA, kun hän halusi katsoa tiettyä ohjelmaa. Tovi meni ennen kuin äiti ymmärsi mitä Viinaa Viinaa tarkoitti. Selvisi kun poika ilmoitti, ettei se ole kaapissa. Huomasin, että sieltä puuttui OLIPA KERRAN ELÄMÄ -dvd-boksi. Ja mistä tuo viinaa viinaa sitten tulee. No kun laulussa lauletaan niin, tosin useimmat sen kyllä kuulee La Vie.
Esikoisen kaveri huusi pienenä joka paikassa aina, että haluaa kirkasta (sopii hyvin tähän meidän viinaa viinaa linjaan). Ja kyse oli siis vedestä.
Tutun lapsi pyysi pöydässä aina PEPPUA eli ketsuppia.
Esikoinen tykkäsi juju-lopuista: rujuju = rusina ja kajuju = kaivuri.
Perinteiset muunnokset ovala ja aklaavio (akvaario) ovat kanssa meillä käynneet.
Kuopuksen puheet ovat vikan tavun toistoa. Aika moni sana loppuu -ka eli täällä saa koko ajan arvailla, että mitä se kakka tällä kertaa tarkoittaa. Kaikki pienet eläimet (kissa, koira…) sanovat miua ja isot (lehmät, hepat…) ihahaa.
MirvaK
10.6.2014 at 20:12Niin ja mies on pienenä ilmoittanut että esim. kirsikkatomaatti on kirsikan ja tomaatin HARHAUTUS (tarkoitti risteytys).
aihio
10.6.2014 at 20:33Omat elämään jääneet versiointini olivat karvatullit = kulmakarvat ja pampunpersio = bambunverso
Nannannaa
10.6.2014 at 20:34Mieskinkku aiheutti täälläkin spontaanin repeämisen. :D
Viime aikojen parhaita on ollut affa (rasva), affi/affet (lapsi/lapset) ja taffaa (kasvaa). Näitä taitaa olla muitakin. Hassuinta on, että aiemmin nuo sanojen keskiosat tuli oikein tai edes sinne päin, mutta nyt on menossa joku f-vaihe. :D
Nannannaa
10.6.2014 at 20:35Ahhahaa, ja nyt kun aloin miettiä, niin toi k-kirjaimen vääntyminen t:ksi aiheuttaa aika paljon väärinymmärryksiä. Ehkä jopa niin paljon, että mun on vähän kirjoitettava aiheesta omaan blogiin.
Nannannaa
10.6.2014 at 21:03Kas näin.
Henna- (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 20:47Meidän lasten paras sana oli nuorimmaisella pojalla, 2-vuotiaana. Hän oli aivan ihastunut Nuuskamuikkuseen. Nuuskamuikkunen oli kuitenkin liian vaikea sana, joten siitä muotoutui suuhun sopiva ”pikpikam.” Ja voi sitä riemua kun poika kerran sai lahjaksi huuliharpun, siitä tuli ”pikpikam hyyhyy hyyhyy” :D
Merih (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 21:05Kolmevuotiaalla ei enää hassuja sanoja ole kovin paljon, ellei niitä tahallaan keksi – ja niitähän se keksii joka päivä. Tosin uusia sanoja opeteltaessa saattaa vielä mennä vähän sinnepäin… Laitoin just meille tilaukseen spirulinaa, ja seuraavana päivänä lapsi kysyi multa: ”koska se piruliru tulee meille?”
päivi123 (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 21:36Mä tulin vaan kertomaan että…olen koukuttunut granaattiomenaan, koska sä sitä niin täällä hehkutit! Tarttisin ehkä myös Dylonin värit tämän innostuksen myötä, koska kaikki vaatteet on mehuroiskeissa, sen verran kovaa puuhaa tuo omenan teurastaminen! Tein myös hyydytettävän kakun sitruunarahkasta ja siihen päälle granaattiomenan siemenet sopii myös todella hyvin :) Ei mulla muuta.
maiuli (Ei varmistettu)
12.6.2014 at 13:47Kuori se veden alla, niin ei roisku, ja ne siemenet menee pohjaan roskien jäädessä pinnalle. Helpointa ja siisteintä ikinä :)
Emmanna (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 21:39Meilläkään ei oma sanoja enää juuri tule, mutta, koska poikani ei osaa täysin oikein ääntää ääkkösiä eikä ärrää, hänen lempiruokaa ovat puolukat, eli pyörykät. Tämä hämmentää usein. Pikkusiskollani oli sama vika ja kun hän lopulta oppi ääkköset, niitä piti myös käyttää ja syntyi sanoja kuten jyystöhöylä.
Marikah (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 21:41Mieskinkku, miten pätevä sana! Ja meilläkin kompsahdetaan joka päivä. Nyt sille on erinomainen sana :D
Omien lasten suusta sitten… hmm..
Mieleenpainuvimpia sanoja 4veen suusta on ollut työpakko (=lompakko) ja murhalainen (=muurahainen). Ja voi että ne murhalaiset oli muuten pelottavia! :D 2veellä on taasen tullut sipulit vaippaan vatsataudissa ja muijaa on huudettu kaupassa, kun mehua on ollut vailla.
Joskus noilta lapsilta tulee niin ihania/söpöjä väännöksiä sanoista, ettei niitä halua edes lähteä korjaamaan. Ilokseni 4v sanoo vieläkin tiitos (=kiitos) vaikka hyvin tietää, miten oikeasti sanottaisiin :)
Idieh
10.6.2014 at 21:54Käytättekö Joelin tai muiden läheisen aikuisten kesken Silvan kieltä? Tai siis kun vaikka mieskinkku on teillä sanana yleistynyt onko se tarttunut aikuisiin vai onko Tirppa ainoa, joka termiä käyttää?
En toki itsekään tiedä mitä mieltä olen siitä, tavallaanhan on legendaarista kun omat sanat jää elämään, erityisesti lastensuusta-lempinimet, mutta kyllähän se vähän pöhköltä kuulostaa jos aikuiset taantuu lässyttämään omituisella uudissanoilla :D
Kristaliina
11.6.2014 at 17:17Näistä kylmin varpain ja kompsahtaa on sellaisia, jotka meille on siirtyneet ”perhekäyttöön”. Mä en ole tehnyt asiaan mitään ”virallista linjaa”, mutta näin kun asiaa ajattelee, niin ehkä jotenkin niin, että ”kirjainvirhettä” (vrt. jaippa, ovala) en mielelläni alkaisi itse toistaa, mutta tuollaiset osuvat sanayhdistelmät on asia erikseen. Onhan siinä jotain tosi suloista, että perheellä on omia sanaleikkejä.
Mä en muuten noita varsinaisesti korjaakaan, eli en sano tyyliin ”ei se ole kihveli vaan se on kirahvi”. Mutta silleen leikin lomassa usein toistan sanan oikeassa muodossa, tyyliin:
Silva: Kihveli lähtee nyt kauppaan.
minä: Oi, niinpäs lähteekin, kirahvi lähtee kauppaan, kenen kanssa kirahvi lähtee…?
(tai jotain siis tuohon suuntaan)
Kristaliina
11.6.2014 at 17:17Näistä kylmin varpain ja kompsahtaa on sellaisia, jotka meille on siirtyneet ”perhekäyttöön”. Mä en ole tehnyt asiaan mitään ”virallista linjaa”, mutta näin kun asiaa ajattelee, niin ehkä jotenkin niin, että ”kirjainvirhettä” (vrt. jaippa, ovala) en mielelläni alkaisi itse toistaa, mutta tuollaiset osuvat sanayhdistelmät on asia erikseen. Onhan siinä jotain tosi suloista, että perheellä on omia sanaleikkejä.
Mä en muuten noita varsinaisesti korjaakaan, eli en sano tyyliin ”ei se ole kihveli vaan se on kirahvi”. Mutta silleen leikin lomassa usein toistan sanan oikeassa muodossa, tyyliin:
Silva: Kihveli lähtee nyt kauppaan.
minä: Oi, niinpäs lähteekin, kirahvi lähtee kauppaan, kenen kanssa kirahvi lähtee…?
(tai jotain siis tuohon suuntaan)
meg (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 22:06Pikkuveli tykkäsi eläimistä ja autoista:
Kinkinkonka = kilpikonna
Kuppakoppari = Kuplavolkkari
Mihuri = Mitsubishi
Minä sanoin pienenä aina ”mähmään” eli syömään. Sitä käytetään perheen kesken vieläkin :)
meg (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 22:09Ai niin, musta oli niin söpöä kun mun hoitolapsi Pyry kutsui pienenä itseään nimellä Pulu :D
Iisakki2012 (Ei varmistettu)
10.6.2014 at 22:111v 9kk ikäisen sanoja:
Kepusti = ketsuppi
Pinkkivesi = vesipullo, joka tietenkin on pinkki
Nonja ärrällä = yritin lapsen saada sanomaan oman nimensä r-kirjaimella (osaa siis sanoa r-kirjaimen ihan hyvin) ”sano Ronja ärrällä”. Vastaus oli siis ”Nonja ärrällä” :)