Mun täytyy nyt kehua: mä oon ihan tör-KEEN hyvä avaamaan kaikenlaisia purkkeja! Kyse ei todellakaan ole voimasta – olette ehkä nähneet mun koomiseen asti voimattomat rimpulakäsivarret. Mutta useamman kerran on käynyt jopa niin, että meidän voimamies-Joel on ähertänyt jonkun purkin kanssa, kun minä olen kävellyt paikalle. Olen hengittänyt syvään, keskittynyt hetken… …naps. Ihan keveästi, hymy huulilla.
Kutsun sitä mentaaliseksi tekniikaksi.
Opin sen itse asiassa vuosia sitten eräältä huuhaa-juttuja (hänen oma nimityksensä) harrastavalta rastahipiltä. Ja aion kertoa sen teille eteenpäin nyt.
Kyse ei itse asiassa ole edes niin huuhaasta, mitä voisi kuvitella. Kyse on keskittymisestä ja sen myötä voiman suuntaamisesta oikeaan paikkaan.
Avaamisen virheenä nimittäin tavallisesti on, että voimaa tulee käyttäneeksi aivan liikaa kannen puristamiseen. Eikä suuntaa sitä riittävästi kiertoliikkeeseen. Mun mentaalinen tekniikka menee siis näin:
Ota kiinni purkin kannesta ihan höyhenenkevyesti. Keskity hetki siihen, että et purista vaan käännät. Sitten: päätä kääntää, keskitä voimasi kääntöliikkeeseen, käännä, ja… naps.
Ihan keveästi, hymy huulilla.
Saattaa kuulostaa ihan älyttömältä. Mutta testaapa ensi kerralla. Toimii.
2
P (Ei varmistettu)
1.8.2014 at 12:21Tää toimi, tää toimi, jee!!! Sain salaattijuustopurkin auki ihan itse, vaikka AINA tarvin apua mieheltä. Sekään ei välillä saa purkkia inahtamaan ilman veitseä. Meinas et oli moukan tuuria, et seuraavalla kerralla ei enää onnistu. Aion vakaasti kyllä saada purkin auki! :D
MarjaH (Ei varmistettu)
2.8.2014 at 00:01En saanut purkkia auki, sormet luisti :( Sellaista kumihärpäkettä käytin sitten apuna, ja ihan totta, kun voimat keskitti kiertämiseen napsahti purkki helposti auki!
Kissis (Ei varmistettu)
3.8.2014 at 20:19Yksi sana: vakuumiavaaja.
Silkkitassu
3.8.2014 at 23:26Mä naksautan aina kannen auki veitsellä. Toimii.