Mihin kehitysyhteistyötä tarvitaan – ja mitä sinä voit tehdä?

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.

Tällä hetkellä jossain kaukana-kaukana kenialaisen maaseudun kylässä on pieniä ihmisiä aika täpinöissään. Tulossa on tärkeät päivät, eli 3.-7. huhtikuuta. Ne päivät voivat muuttaa näiden lasten elämän!

Silloin nimittäin seuraavat lapset Kenian Ngoswetissa saavat (toivottavasti) ikiomat suomalaiset kummit!

Yksi näistä lapsista kolme vuotta sitten oli Maurine, joka oli silloin 8-vuotias. Kun hänen vuoronsa tuli, hän astui kohti seinälle ripustettuja valokuvia. Sitten hän kurotti kätensä kohti yhtä tiettyä kuvaa, jossa oli neljät hymyilevät kasvot ja muutama pehmolelu – ja niin hän valitsi meidät!

Myöhemmin kirjeessään hän kirjoitti, että valitsi meidät, koska:
”Valitsin teidät, koska te kaikki hymyilette kauniisti. Myös koska tyttö edessä näyttää onnelliselta tytöltä. Rakastan äitiä, koska hänellä on kaunis hymy. Rakastan myös nukkeja.”

Ja siitä alkoi meidän ja Maurinen (perheineen) välinen suhde ja kirjeenvaihto! Siitä kirjoitin aikoinaan enemmän täällä.

Mutta hei saanko tähän väliin ihan pienenpienenpienesti puhua kirjoittaa politiikkaa? Okei, kirjoitan silti, haha.

Ne pienet lapset Ngoswetissa eivät ole ainoita, joita näinä kuluvina viikkoina vähän jännittää.

Monet suomalaiset kehitysyhteistyöjärjestöt ovat nimittäin just nyt tällä hetkellä hieman huolissaan – ja huoli on ihan aiheellinen. Kuten tiedetään, vaalit ovat tulossa. Ne ratkaisevat paljon myös suomalaisen kehitysyhteistyön tulevaisuutta. Jos tietyt puolueet saavat päättää, on pelkona, että vuoden 2015 tapahtumat toistuvat.

Silloin nimittäin kehitysyhteistyöbudjetista tipautettiin 40 prosenttia, ja iso määrä tärkeitä hankkeita piti vaan kylmästi lopettaa, kuin seinään. Miten hurja tilanne! Että jossain päin maailmaa oli ensin systemaattisesti rakennettu parempaa elämää ja saatu lupausta paremmasta tulevaisuudesta: esimerkiksi saatu tyttöjä kouluun ja ryhdytty parantamaan hyvän elämän edellytyksiä yhteisöissä. Ja sitten se työ vaan jouduttiin lopettamaan – että heippa vaan, pärjäilkää.

Uuuh.

Esimerkiksi World Visionin osalta vähän yli puolet rahoituksesta tulee meiltä kummeilta sekä muilta yksityisiltä tukijoilta sekä yritysyhteistyökumppaneilta. Se on ihan valtavan tärkeä ja iso osuus, jossa me kummit olemme ihan erityisen tärkeässä osassa: me tuomme säännöllistä ja vakaata tukea pitkäjänteiseen työhön. Sitä todellakin tarvitaaan. Joten jee, hyvä me!

Mutta se on tosiaan ”vasta” vähän yli puolet – noin 44 % rahoituksesta tulee ulkoministeriöltä, jonka kumppanijärjestö World Vision on.

Jos se osuus vaikka kokonaan loppuisi (kuten eräs puolue on visioinut), niin…

No. Uuuuuh.

Eli hyvin vahvasti suosittelen, että kaiken muun supertärkeän lisäksi omassa tulevassa ehdokasvalinnassa muistaa tsekata myös sen, mitä mieltä oma potentiaalinen ehdokas (puolueineen) on kehitysyhteistyöstä ja sen mahdollisista leikkauksista.

Suomihan kuitenkin on kansainvälisesti sitoutunut käyttämään kehitysyhteistyöhön 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan. Esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska siihen pystyvät. Suomen luku puolestaan tämän vuoden osalta on vain noin 0,42 prosenttia. Ja sitäkin uhataan vielä leikata.

Mihin kehitysyhteistyötä sitten ylipäänsä tarvitaan? Eikö se olisi kuitenkin sellainen ”helppo” leikkauskohde, jos kuitenkin jostain on pakko ottaa pois…?

Niin. No onhan se niin, että kriisitilanteessa se oma napa (ja oman perheen ja omien läheisten navat) on lähempänä kuin toisten ihmisten navat jossain kaukana. On tavallaan ihan inhimillistä, että sellainen tulee mieleen: että hoidetaan nyt kotipesä ensin ja ajatellaan muita sitten, kun siihen rahkeet riittävät.

Mutta jos vähänkin syvemmälle pohtii…

Kriisit todellakin koettelevat maailmaa juuri nyt(kin). Käynnissä on Ukrainan sota ja muut konfliktit, nälkä, korona, luonnonkatastrofit… Ja juuri kehitysyhteistyössä tehdään töitä esimerkiksi eriarvoisuuden, konfliktien ja kriisien ihan niiden juurisyiden parissa. Kestävän rauhan ja maailman tilanteen vakauden, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi!

Eli yhtäkkiä ollaan ihan selkeästi asioissa, jotka vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa suoraan myös meihin ja meidän lapsiimme. Suomalaisten etu  ja kehitysyhteistyön etu eivät ole ollenkaan vastakkaisia, vaan oikeastaan päinvastoin! Kansainväliset kriisit koskevat myös meitä – jolloin niiden torjuminen ja ennaltaehkäisy on myös meidän asia. Kehitysyhteistyö on tavallaan myös osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Puhumattakaan tietysti siitä, että vaikkapa ihmisarvo ja lasten oikeudet pitäisi kiinnostaa meitä myös silloin, kun nämä ihmiset asuvat eri puolella maapalloa kuin me.

Tämä on vähän kömpelo ajatus – sori – mutta omalta osaltani juuri World Visionin kummina toimiminen  ja omaan kummilapseen tutustuminen on ihan konkreettisesti tuonut esimerkiksi Kenian maaseudun elinolosuhteita jotenkin ”lähemmäs” meidän perhettä. Kyse ei ole pelkästä uutiskuvien virrasta – kriisi siellä ja toinen täällä – vaan on joku henkilö siellä. Se lapsi, joka lähetti meille juuri videon, jossa hän hyppii ystäviensä kanssa hyppynarua.

Hän on joku lapsi, jonka me tunnemme nimeltä ja jonka kuulumisia saamme kuulla. Joku, joka odottaa meidän kirjettä ja me hänen vastaustaan.

Silloin se ei olekaan enää ”joku muu jossain muualla”, vaan oikea ihminen, jonka elämänkohtalosta on  henkilökohtaisesti ja aidosti itse kiinnostunut.

Kömpelöä tässä on tietysti se, että totta kai pitäisi olla kiinnostunut joka ainoan lapsen elämästä samalla tavalla. Ja onkin! Mutta varmaan se menee jotenkin niin, että ”se yksi” avaa ajatukset kaikille muillekin. Tarkoitan siis sitä, että itselle tämän kummiksi ryhtymisen jälkeen kaikki Keniaan liittyvä tuntuu merkityksellisemmältä – ja kaikki kehitysyhteistyöhön liittyvä myös.

On ikään kuin itse mukana, kokee osallisuutta. Näkee tuloksia ja iloitsee niistä.

Mitä siis meistä jokainen voi tehdä?

No ainakin tosiaan tulevien vaalien osalta omaa ehdokasta valitessa kannattaa tarkistaa, että kyseinen henkilö (ja puolue) jakaa samat arvot myös kehitysyhteistyön osalta.

Ja jos kuulee jonkun kyseenalaistavan kehitysyhteistyön tärkeyttä, voi vaikka jakaa Fingon sivuilta tämän artikkelin kehitysyhteistyön tuloksista. Jos sieltä haluaa painaa ulkomuistiin jonkun tuloksen, niin vaikkapa sellaisen, että kehitysyhteistyön ansiosta vuosien 1990-2020 välillä lapsikuolleisuus on vähentynyt alle puoleen. Eli puhutaan hyvinkin elämän ja kuoleman kysymyksistä.

Lisäksi voi tukea omalta osaltaan kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä. Sekä jakamalla tietoa että tukemalla taloudellisesti, jos vaan mahdollisuutta on. Yksittäisiin keräyksiin osallistumalla voi ”hajauttaa” panostaan erilaisiin hankkeisiin. Ja sitten tällaisena syvällisempänä ja pitkäjänteisempänä tapana osallistua suosittelen ihan valtavan lämpimästi tätä kummiksi ryhtymistä.

Se ihan oikeasti antaa ihan valtavan paljon myös kummille.

Just nyt tällä hetkellä joku lapsi Ngoswetissa voi nimittäin odottaa juuri sinua!

Näissä ”Anna lapsen valita” -kummitilaisuuksissa erityistä on se, että moni näistä valitsemaan pääsevistä lapsista on juuri sellaisia, jotka ovat odottaneet omaa kummia jo vuosikausia. Ehkä muut lapset ympärillä ovat saaneet kummeja, mutta muutamat lapset ovat syystä tai toisesta jääneet ilman. Esimerkiksi itse huomasin itse, että meidän kummitytöstä löytyi World Visionin Plus-palvelusta kuvia jo ihan taaperoisena. Jo silloin hän olisi siis ollut kummia vailla, mutta vasta 8-vuotiaana sai meidät kummikseen.

Ja nyt juuri nämä pisimpään odottaneet lapset pääsevät valitsemaan ihan itse itselleen kummin! Se on tärkeä hetki, ja jo ihan sellaisenaan voi antaa kokemuksen siitä, miten voi itse vaikuttaa omiin asioihinsa.

Jokainen kummiksi ryhtyvä tarkoittaa siis yhtä lasta, joka siellä päässä saa ison positiivisen muutoksen elämäänsä! Jos vaikka viisi tämän blogin lukijaa alkaisi kummiksi, viisi Ngoswetin lasta saisi oman kummin! Tai edes jos tämä postaus saisi vaikka yhden uuden ihmisen tästä meidän joukosta ryhtymään kummiksi, se olisi valtava voitto. Se yksikin kummi nimittäin on ihan hurjan tärkeä – hän on juuri se oikea kummi sille yhdelle lapselle.

Siksi siis huikkailen taas, että ajoitus on sopiva: jos olet ollut aikeissa ryhtyä kummiksi, niin NYT on taas Kenian Ngoswetissa sellainen valintatilaisuus tulossa ja lapsia siellä toiveikkaana odottamassa.

Kun siis su 26.3. mennessä täyttää tietonsa tänne ja liittää mukaan kuvan (oma kuva tai vaikka koko perhe,!), pääsee mukaan seuraavaan valintatilaisuuteen Kenian Ngoswetissa 3.-7. huhtikuuta.

Me kirjoitettiin omalle kummitytöllemme Maurinelle tällä viikolla täältä Espanjasta käsin. Ympyrä tavallaan sulkeutui, sillä myös ihan ensimmäinen kirje me askarreltiin silloin reilut kolme vuotta sitten täältä Fuengirolasta.

…ja jos joku kahdehtii, että voi nuo ne aina saa aikaiseksi kirjoittaa kummitytölleen ja minä en arjessa ehdi, niin paljastettakoon: tässä kirjeessä me vasta eka kertaa kerrotaan, että meidän perheessä on uusi perheenjäsen! Hup-sis! Tästä sitä itsekin huomaa, että meidän kirjoittamasta viime kirjeestä on päässyt kulumaan aikaa – Maurinesta puolestaan tässä samassa ajassa jo tullut useamman kerran kuulumisia World Visionin Plus-palveluun.

Mutta itse ajattelen niin, että tämä kirjeenvaihto on ilo, ei velvollisuus!

Ainakin meille tämä tuottaa tosi paljon iloa. Ja se käy tosi helposti ja nopeasti, kun hommaan vaan ryhtyy. Nyt siis lähti meidän perheen kuulumiset kohti Kenian maaseutua. Ja toivottavasti siellä kolmen viikon kuluttua taas uusia lapsia saa oman kumminsa! Olisiko sinulla tai teidän perheellä mahdollisuus ryhtyä kummiksi jollekin Maurinen kavereista?

Täältä pääsee ilmoittautumaan kummiksi seuraavaan valintatilaisuuteen!

Hihkaise ihmeessä tähän alle, jos aiot ilmoittautua mukaan seuraavaan tilaisuuteen tai jos sinulla on jo oma kummilapsi! Se voi innostaa muitakin mukaan!

14