Jokin aikaa sitten täällä asuva ystäväperheemme lähti ex tempore -henkeen autoilemaan. Ja yhtä äkkiä… …mitä… Instagramiin ilmestyi kuvia… …PORTUGALISTA! Mitä?!?!? Te ootte siellä… siis niinku SIELLÄ… ihan oikeesti ULKOMAILLA?!?!?
Joel meinasi tikahtua huvittuneisuuteensa, kun minä siinä kateudesta ähisten katselin ihania kuvia – ULKOMAILTA. Ha ha.
No. Viime viikolla mekin saimme pieniä espanjanarjestairrottautumismahdollisuuksia, kun isovanhemmat olivat täällä kylässä. Kävimme pari kertaa Joelin kanssa ihan kaksistaan aamupalalla, ja kerran karkasimme kesken eläintarhavisiitin käsi kädessä läheiselle sisäpihalle kahville ja churrolle (eikä meinattu päästä enää eläintarhaan takaisin, hupsis). Alkuun haaveilimme myös ihan koko päivän ”ilman lapsia” -käynnistä jossain – Periaatteen naisen vinkkaama Ronda meillä erityisesti oli mielessä, oh! – mutta käytännöt ja aikataulut eivät kuitenkaan sitten antaneet periksi ihan sellaiselle.
Mutta… …no hei ollaanhan me käyty kolmen tunnin minilomalla Porvoossakin, ja se oli ihanaa! Luulisi nyt täältäkin oma Porvoo löytyvän!
Ja löytyi: noin 10 kilometrin päässä on ihana ”valkoinen kylä” Mijas, josta löytyy sokkeloisia kujia ja pieniä aukioita – juuri sellainen ”haahuillaan täällä päämäärättömästi ympäri käsi kädessä” -paikka. Eli ehdottomasti meidän kolmen tunnin miniminilomamme kohde, jesh!
Öööö mun asento?
Jos joku on käynyt täällä Fuengirolassa, niin Mijas on siis just se valkoinen kylä, joka vähän siinä ylempänä kukkulalla näkyy. Sinne pääsee kuulemma näppärästi myös bussilla; me kuitenkin napattiin taksi, koska kyseiselle bussipysäkille on meiltä matkaa ja käytettävissä oleva aika oli erittäin rajallinen. Mutta taksi on täällä onneksi näppärä ja edullinen!
Ja kyllä: Mijas oli juuri sitä, mitä ajateltiinkin. Sellainen paikka, jossa parasta tekemistä on kiireettä käsi kädessä kävely. Sellainen paikka, jossa vähän niin kuin kuuluu olla eksyksissä pikkukujilla. Mihinkäs tästä pääsee? Minneköhän nämä portaat vievät? Ihana ihana ihana pikkupaikka.
Perille päästyämme (ja hetken harhailtuamme) nautimme las onces. Eli siis espanjalaisen ”kakkosaamupalan”.
”Kukaan muu ei taida syödä kakkosaamupalaa kuin espanjalaiset ja hobitit”, Joel totesi kahvikupin äärellä.
”Ja me!”, minä muistin.
Ennen lapsia meillä oli tapana viikonloppuaamuina nousta aamupalalle, mennä uudestaan ”välipäikkäreille” ja nousta sitten parin tunnin päästä uudelle aamupalalle. Oi niitä aikoja!
Tähän vuodenaikaan Mijas oli tosi hiljainen. Mijaksen tunnetut aasitkin olivat ties-missä, kärryt yksin seisoivat ringissä toriaukiolla. Turistimyymälöitä kujilla oli paljon; keramiikkaa ja nahkaa. Nyt nekin olivat hiljaisina, mutta voin arvata, että kesällä täällä on aikamoinen kuhina. Nyt oli muutamia kiinalaisia turistiryhmiä ja me.
Ihan kiva olla näin hiljaiseen aikaan liikkeellä.
Noin 90-vuotias ”sisäänheittäjä” houkutteli meidät pieneen museoon:
”Muy interesante! Muy interesante!”, papparainen hehkutti (päälle pitkät selostukset espanjaa) ja aidosti näytti siltä, että häntä itseään museo oikein kovasti kiinnosti.
Kännykkäkuva; olin unohtanut ladata kameran.
Lounaalla kävimme tuttavan suosittelemassa (kiitos!) Aroma Cafe & Secret Gardenissa – itse asiassa kävimme kolkuttelemassa paikan ovia jo aikaisemmin kahvi mielessämme, mutta silloin se ei ollut vielä auki. Mutta myöhemmin onneksi oli!
Lounas oli ihan ok-hyvä, mutta ennen kaikkea paikan ympäristö oli just ihana. Istuskelimme siellä puutarhassa, ja toisaalta ravintolasta löytyi myös sellainen mukavan hämyisänpehmeä sohvaryhmäpaikka kahvin (tai viinin) hörpsimiseen.
Ding dong, ding dong! Kuin tuhkimot – ding dong – kello tuli sitten yhtä äkkiä puolenyön kaksi iltapäivällä ja oli aika kiiruhtaa kotiin!
Sitten suihk taksimatka alas kukkulalta ja kotiin laittamaan lapsia päiväunille.
Hyvä päivä. Tärkeää kahdenkeskistä aikaa. Tärkeää ja harvinaista kahdekeskistä aikaa.
Vaikka väsytti, niin hymyilytti.
PS. Muistutuksena: se Lasten ensiapukurssi -arvonta on käynnissä vielä huomiseen ti klo 16 asti!
Eli blogissa täällä, ja lisäksi voi osallistua myös Puutalobabyn Facebookissa ja Instassa ko. kuvan kohdalla. Yksi kurssiosallistuminen arvotaan blogissa, yksi Facebookissa, ja Instassa arvotaan kaksi kurssia; nimittäin jos kun sata kommenttia ylittyy, sain Instaan toisenkin paikan arvottavaksi :) Käykää siis vielä ihmeessä klikkaamassa kommenttinne mukaan arvontaan!
ninieni
16.1.2017 at 17:27Jos tulee lisää tilaisuuksia, niin Benalmadena Pueblo on myös samantyyppinen, ihana kylä ja lähellä sekin! Sinne pääsee huristamalla ensin Renfellä Los Bolichesista Benalmadenaan ja sitten asemalta bussilla puebloon kukkuloille.
Nauttikaa ihanista aurinkopäivistä! Täällä koto-Suomessa taivas on niin harmaa että päivälläkin on hämärää. :D
krista
16.1.2017 at 17:37Oi, kiitos vinkistä! Toivottavasti tulee, jos vaan saadaan vielä munkin äiti tänne kylään :) Tsekkasin jo kartaltakin! Tuonne on meiltä vain reilu 10 minuutin ajomatka – joten taksi varmasti napataan sit sinnekin, jos aikaa on vaan vähän käytettävissä! :)
–
Joo oh täällä on just nyt IHANAT kelit. Ihan pilvetön taivas (mutta tuulee välillä aika paljon) ja auringossa tosi lämmin; varjossa vähän viileämpi, mutta varmaan 20 asteen pinnassa silti. Just sopiva <3
krista
16.1.2017 at 17:40Katselin jo kuviakin, kivalta näytti! Toi vois olla meidän seuraava tavoite! :)
Minttu MAMI GO GO
16.1.2017 at 23:02Siinä on muuten ihan kävelymatkan päässä myös se perhospuisto ja buddhatemppeli, suosittelen kaikkien kolmen komboa :-) !
krista
17.1.2017 at 09:46Ooo joo niissä vois käydä kans! Mua itseä jotenkin kiinnostaa tosi paljon se buddhatemppeli, siitä oon nähnyt sullakin niin hienoja kuvia! Voikohan sinne ihan vaan mennä katselemaan koska vaan?
Minttu MAMI GO GO
18.1.2017 at 19:03Joo, se on siis tosi pikkuinen, sellainen yksi huone vaan – mutta tosi kiva kyllä! En ole ihan varma miten se on auki, itseasiassa viime kerta oli eka kerta kun päästiin sinne sisään, muuten ollaan vain käyty ihmettelemässä siinä pihassa ja näkoalatasanteella :-D
Eevi
16.1.2017 at 19:11Hei, en tiedä haluatko tai pystytkö tähän vastata, eikä tarvitsekaan, mulla vain ihmetyttää tosi paljon tuo, miksi teille ei edes yhtä yötä järkätä niin, että saisitte olla kaksistaan? Isovanhemmat tulevat Espanjaan asti, eivätkä voi olla pienten kanssa edes yhtä yötä…? Uskon, että on rankkaa hoitaa kahta pientä, mutta luulis nyt että edes yhden yön voisi kestää… näin ajatellen, kun en heistä enkä heidän tilanteestaan mitään tiedä :) Kovasti vaan nyt särähtänyt korvaan, ja ”pakko” oli ääneen ihmetellä. Ei pahalla ketään kohtaan. <3
krista
16.1.2017 at 19:21En halua kertoa muiden asioista, mutta isovanhempamme auttavat siis meitä mahdollisuuksiensa mukaisesti ihanasti ja niin paljon kuin mahdollista <3 Meillä oli ihana viikko! Olisin voinut laittaa sinulle yksityisviestin (jos asia aidosti kiinnostaa), mutta et jättänyt aitoa sähköpostiosoitetta; olisi kiva, jos tällaisissa kommenteissa (ja muutenkaan) ei käytettäisi feikkisähköpostiosoitteita :)
Maura Silmu
16.1.2017 at 21:49Hei!
Minua kiinnostaa aidosti ja minun sähköpostiosoitteeni on ihan aito. Meillä on itsellä kaksi lasta, koululainen ja viskari. Aloitettiin verrattain myöhään yökyläilyt, koska tukiverkkoja on varsin vähän, lapset olivat pienempinä suht haastavia nukkujia. Mutta meidän muksujen ollessa teidän muksujen ikäisiä, kyllä niitä yökyläkeikkoja oli jo muutamia vuodessa, ihan vaan siksi, että oli ihanaa saada puolison kanssa vähän pidempi pätkä omaa aikaa.
Teillä näkyy olevan monella tapaa omaa kasvatusfilosofiaa vastaava meininki perheessänne, mutta tämä on minuakin pidempään kiinnostanut? Teidän lapsethan eivät ole enää vauvoja ja nuorempikin täyttää kohta kolme, eikö vaan?
Eli onko teillä joku kiintymysvanhemmuuteen tms liittyvä syy, ettette halua olla itse lapsistanne yötä erossa? Jännittääkö, että lapset heräisivät ja pelästyisivät, kun ette ole lähellä?
Olen vilpittömän ja ystävällismielisen kiinnostunut ja kuulisin mielelläni lisää, jos haluat vastata minulle tuohon sähköpostiosoitteeseen.
Mukavaa viikonalkua! :) T: Maura S.
krista
16.1.2017 at 21:54Tää on mulle ikävä aihe, koska en halua kertoa muiden asioita. Mutta olen siis aiemminkin kertonut, että meidän tyttöjen puolesta yökyläilyt kävisivät oikein hyvin ja pari kertaa tällainen viime kesänä onnistuikin ihan mahtavasti! Ja se oli IHANAA! :) Mutta joo, jos sua niin kovasti kiinnostaa, niin heitän sinulle meiliä :)
Ande
16.1.2017 at 20:08Venäjällä on myös (lapsille?) kakkosaamupala, vai oisko se sittenkin niin että lounas jaettu kahtia.. niin tai näin niin sielläkin syödään jotain ennen lounasta!
krista
16.1.2017 at 20:12Oi, kiinnostavaa! Onkohan muualla? Mikä siellä on sen kakkosaamupalan nimi, tai siis onkohan sille oma nimi?
–
Täällä ainakin itse päättelin, että ”las onces” tulee once = yksitoista. Eli ”yksitoistaset” tai jotain? Eli että niihin aikoihin se tavallisesti syötäis…? Jotenkin hauska :) Toisaalta ton ymmärtää tosi hyvin, koska lounasaika on vasta kahdelta! Tuleehan siinä jo nälkä eka aamupalan jälkeen…
Ande
17.1.2017 at 11:30Se on полдник (=poldnik) ja nimi viittaa puoleenpäivään (pol= puoli). Wikipediasta kurkkasin että jäänne maalaiselämästä, jolloin herättiin töihin jo ennen kukonlaulua, loogista!
Ande
17.1.2017 at 11:42Ilmeisesti sillä tarkoitetaan nykyään kuitenkin välipalaa (ennen päivällistä). Asia alkoi kiinnostamaan ja googlettelin venäläisiä lasten ateriarytmejä ja aika monessa paikassa tämä malli:
-ensimmäinen aamupala
-toinen aamupala
-lounas
-välipala (полдник)
-päivällinen
Iltapalaa ei siis Venäjällä syödä, sen minäkin muistan lapsuudesta, kaikki muu on kyllä jäänyt unholaan :D Mutta kyllä me esimerkiksi mökillä (mun venäläisten vanhempien kanssa) otetaan kahvit ja nisut aamiaisen ja lounaan välillä.
Ansku
16.1.2017 at 21:09Oi tuommoset retket suloisissa paikoissa ovatkin ihan parasta ♡
krista
16.1.2017 at 22:08Joo! Mä niii-iiin tykkään pienistä paikoista ja päämäärättömästä kiireettömästä ajelehtimisesta sellaisissa <3
Jenniuu
16.1.2017 at 22:32Kakkosaamupala on meillä täällä Panamassa myös ihan normiarkea. Olen sen itse mieltänyt amerikkalaiseksi tavaksi, asiaan yhtään sen enempää tutustumatta. Ihan vaan omien kokemusten kautta :) mutta siis ihan nelivuotiaalle pojallenikin pakkaan viisituntiseen koulupäivään aina snackin ja lounaan. Lapset syö siis aamupalan, pienen välipalan 10:00 aikaan, lounasta 12:30, välipalaa taas 15:30 ja illallista kuuden jälkeen ja meidän mussukat vielä kaurapuuroa iltapalaksi. Apua. Näin kun sen kirjoittaa niin ei me paljon muuta ehditä tehdä kuin syödä.
Jos Suomen kaupat ovat täynnä puolieineksiä ja valmisruokaa niin täällä taas on hirmuiset valikoimat välipalajuttuja, pneiä keksipaketteja, sipsiä, mehuja ja kaikenlaista pientä naposteltavaa, jota en edes tunne tai tiedä mitä niissä paketeissa on.
Mutta siis ihanan kuuloinen aamupäivä teillä, kauniilla kylänraitilla!
krista
16.1.2017 at 22:43No niin, paljon siis muitakin kakkosaamupalallisia kuin hobitit! :D
–
Mutta joo jos lounas on myöhä, niin onhan se luontevaa, että siinä välissäkin syödään vähän jotain. Meillä tavallisesti siinä aamupäivässä onkin aika pitkä ruokatauko, mutta maistuupahan sitten lounaalla – ehkä :)