Andalusian valkoiset kylät taitaa olla ihan käsite. Hyvällä tsägällä (lentoreitistä riippuen) niitä voi nähdä jo yläilmoista: valkoisia läikkiä jylhien kukkuloiden katveessa tai rinteillä. Ne näyttävät siellä kuin… kuin… kuin… apua, tulee mieleen vain: kuin joltain sienitaudilta kalliomaiseman kyljessä.
Okei, ne ansaitsisivat kyllä vähän kauniimman kuvailun.
Yksi näistä kylistä näkyy Fugesta katsottuna ylempänä rinteessä – Mijas. Se on ihana ja helppo (ja suosittu) päiväretkikohde, jonne pääse bussilla, tai taksilla tai omalla autolla vartissa.
Omalla autolla muuten kannattaa ehdottomasti selvittää parkkipaikka etukäteen. Ihan sinne ”ytimeen” ei missään nimessä kannata mennä autolla seikkailemaan, vaan auton voi jättää parkkialueelle vähän kävelykeskustan ulkopuolelle.
Alkuun Mijas oli meille sellainen aikuisten päivätreffikohde: sinne me mentiin käsi kädessä haahuilemaan muutamaksi tunniksi silloin, kun töiltä ehdittiin ja lapset olivat päivähoidossa tai isovanhempien kanssa.
Mutta niinpä vain kävi tällekin paikalle, että aikuisten paikasta tuli kuin vahingossa koko perheen paikka. Lapset kävivät siellä meidän kanssa kerran jahekin ihastuivat paikkaan – ja niinpä me nykyisin mennäänkin sinne aina uudestaan ja uudestaan koko perheen kanssa.
Koko perheen kanssa Mijasissa käydessä meillä on ohjelmassa usein tällaista:
1. Mayan Monkey -suklaatehdas
Kiva pieni ohjelmanumero: tee itse omaa suklaata suklaatehtaalla! Kokemuksia aiemmin täällä.
Tällä kerralla tehtaalla (ja koko Mijasissa – ehkäpä paikallisen talvilomaviikon takia) oli sen verran ruuhkaista, että jätimme suklaatehtailun seuraavaan kertaan. Mutta lapsille on luvattu, että tämän kuukauden aikana käydään. Toivottavasti on vielä yhtä kiva kuin silloin muutama vuosi sitten!
2. Mayan Monkey -suklaatehtaan jäätelöt
Tuolla samalla Mayan Monkeylla on suklaatehtaan yhteydessä kahvila, ja vähän ”syvemmällä” Mijasissa toinen kahvila. Ja sieltä jätskitiskiltä löytyi paras ikinä maistamani jäätelö, siis ihan tajunnanräjäyttävän hyvä!
Maku oli nimeltään banoffee tai vastaava – joka tapauksessa banaanin ja toffeen yhdistelmä. Ja se banaani oli jotenkin yllättävän tuoreen banaanin maku, nam! Mijasiin on pakko lähteä uudelleen ihan vaikka tämän jäätelön takia!
3. Leikkipaikka
Lähellä härkätaisteluareenaa, kirkkoa ja näköalapaikkaa on kiva lasten leikkipaikka, joka oli uusittu meidän viime käynnin jälkeen. Köysirata, jesh! Monet kiipeilylaitteet tosin vähän pienemmille lapsille suunnattu, mutta kyllä siellä kiippahipassa viihtyy isommatkin lapset.
Ja siellä on ehkä huikein kokemani leikkipaikan näköala.
4. Näköalakierros
Sieltä leikkipaikan luota sitten ihanalle pienelle kävelylle suoraan näköalaan. Vaunujen kanssa pitää vähän katsella reittejä, sillä muutamia porrasaskelmia on kaikkialla. Mutta löytyi sieltä reitit ja maisemat vaunuilijallekin.
5. Suihkulähdeaukio
Tähän me yleensä päätetään näköalakierros. Varjoisalla aukiolla on useampi kaunis suihkulähde ja siellä on kiva… haha ihan vaan juoksennella.
Mutta hei ohjelmanumero nimeltään juoksentelu on ihan keskeinen tekeminen lasten kanssa päivää viettäessä. Toimiva autoton juoksentelupaikka on tärkeä lapsiperhenähtävyys, haha.
6. Kirkko
Tällä kerralla käytiin ensimmäistä kertaa sisällä myös Mijasin pienessä kirkossa – oi, miten hieno! Kannattaa siis kurkistaa sisään vaikka ihan lasten kanssa. Pieni se on, mutta tunnelmallinen. Ja Jeesus- ja Maria-patsaat ovat vaikuttavia.
7. Yleinen haahuilu
Mijasin keskeisin juttu on mun mielestä aina ollut haaluilu ja pikkukujien päämäärätön kävely. Tätä voi harrastaa myös lasten kanssa, kunhan vaan kenelläkään ei ole kiire, nälkä tai pissahätä.
Vaunuja tosin saa jonkin verran nostella portaikkoja.
Tällä kertaa lapset löysivät Barbieille flamenco-mekot. Mikä löytö!
8. Lounas näköalassa
Heh meidän vakkarilounaspaikkaa (Pizzeria Oscar) kuvailen aina näin: keskinkertainen ruoka, huikea näköala.
Aina se ruoka ei ole (meille) pääasia, kelvollinenkin riittää. Jos maisema on tällainen.
Mä syön muuten aina Diavolo-pizzan, jonka tulisuudesta tarjoilija varoittaa kolme kertaa. Ja se on tulinen; niin tulinen, että mitään ei maista, mutta itkettää. En todella tiedä, miksi mä aina sen tilaan. Mutta tilaan silti. Aina.
Näillä kuluu Mijasissa kivasti sellaiset 3-4 tuntia. Ja sitten rullaillen takaisin alas Fuengirolaan. Tie on muuten sen verran jyrkkä, että korvat menevät helposti lukkoon niin kuin lentokoneessa.
Mijasiin menee myös (kuulemma) kiva patikointireitti Los Pacosista. Sekin meillä on vielä tekemättä – joskus varmasti kokeillaan!
PS. Harkitse ennen kuin teet: aasi- ja hevoskyydit. Mijas on tunnettu aasiajeluistaan, mutta valitettavasti myös yhtä tunnettu aasien kaltoinkohtelusta.
Huomasin nyt aasien luona kyltin, että aasien oloja on rutkasti parannettu ja niiden kohtelua valvotaan. En osaa sanoa, onko tilanne sen myötä parantunut. Joten kannattaa harkita, että haluaako mennä. Me ei olla käyty.
22
