Okei no mä sain nyt just syötyä tuon tekemäni proteiinipastan linssi-chilitomaattikastikkeella, kevytfetalla ja salsalla. En ehkä enää ole niin vihainen tuolle ruoanlaitolle. Ehkä.
HelloAochi
3.1.2013 at 17:21
Hehe. Mä tein just intialaistyylistå kukkakaali-perunacurrya, tervetula syömään.
HelloAochi
3.1.2013 at 17:22
Ei kun sä söitkin jo. Nevermind.
Kristaliina
3.1.2013 at 17:27
Oh, mä niiiii-iiin oisin syönyt mieluummin sun tekemää tuota. Tai sun tekemää mitä vaan. Tai kenen tahansa tekemää mitä tahansa.
Paitsi että oli tuo mun tekemäkin ihan hyvää. Yllättävää.
HelloAochi
3.1.2013 at 17:40
Hihi. Kuulosti kieltämättä maukkaaksi sunkin ruoka. Mä oon innostunut ruoanlaitosta viime vuoden aikana tosi paljon, aiemminkin tosin tykkäsin, olin vaan laiska. Itselleen in vaan vähän tylsä kokkailla, pitäis aina olla vieraita tulossa. Alkais jo K syömään kaikkea niin ois vähän kivempaa.
annakarin
3.1.2013 at 18:43
no ei, ruuanlaitto on ihanaa! nytkin mä istun koneella ja laitan ruokaa – kala uunissa (no okei, mä en laittanu sitä sinne) ja potut kiehumassa. paitsi että pottumuusista tulee aina liisteriä.
Ruuanlaitto ON ihanaa! ..mutta vielä ihanampaa on ajoittain syödä _jonkun toisen laittamaa ruokaa_ :)
annakarin; pottumuusista ei tule liisteriä, jos muussattavat perunat ovat jauhoista lajiketta ja (kunnolla kypsäksi) keittämisen jälkeen antaa perunoiden kuivahtaa ennen muussaamista. Nestettä kannattaa lisätä muussausvaiheessa vähitellen niin koostumusta voi hallita paremmin. Noh, muusilta se liisterimuusikin maistuu ja sehän on tärkeintä! ;)
Kanelibasilika
3.1.2013 at 19:12
ps. täällä iltapalana sipsiä ja itsetehtyä valkosipuli-kurkkudippiä.. tosi terveellistä, köhöm…
Liisa
3.1.2013 at 19:55
Kokkaaminen on joskus kivaa, joskus (lue: enimmäkseen) perseestä. Toivoin ja sain äidiltä joululahjaksi valurautapadan. Aion opetella laittamaan pataruokia, koska se on helppoa. Heittelee vaan sinne kaikkea hyvää ja unohtaa levylle joksikin aikaa. Ei mitään kummempia taikatemppuja, edes hämmentämistä. My kinda cookin’.
Silti huolestuttaa, mitä Ilo tulee syömään sitten kun alkaa syödä muutakin kuin mössöä.
Liisa
3.1.2013 at 19:56
Mutta vielä iloisempi kuin uudesta padastani olen siitä, että Ilo alkaa pikkuhiljaa osata istua syöttötuolissa. Se tarkoittaa, että päästään taas ravintoloihin syömään. Blinikausi here I come.
Kristaliina
3.1.2013 at 20:24
Äh, kamalasti kirjoitusvirheitä näköjään naputtelin, kun viestittelen miniläppäriltä, jossa ei ole näyttö oikein kohdallaan – sori, ehkä ymmärsitte kuitenkin, mitä yritin sanoa :)
SonjaKookoo (Ei varmistettu)
3.1.2013 at 21:28
Word!
Hihih, mulla on just luonnosteltuna postausta samasta aiheesta. V-i-h-a-a-n ruoanlaittoa ja mun blogissakin kaikki ”ohjeet” on aina jotain sellaista mitä voi tehdä mahdollisimman pienellä vaivalla ja nopeasti. Siis kenellä on aikaa kokata?! :-D
Jonnaa
3.1.2013 at 22:02
Niin samaa mieltä,Ruua laitto on niin perseestä!
Itse tosin pakon edestä jouduin ruokaa alkaa tekemään kun esikoinen ”ilmotti” että valmispurkki soseet ei kuulu hänen ruoka listalle.Luojalle kiitos meillä se on mies joka tykkää tehdä ruokaa ja leipoa,Ikävä kyllä normi arjessa minulla on se ruuan teko vastuu jotta tässä torpassa saadaan ruokaa ennen ilta kuuta.
Itseni ei ole koskaan kiinnostanut ruuan laitto.Kesäsin kun suku viettää lomaa mökillä kaikki tietävät että minä en tee ruokaa,Mielummin pesen 14henkilön tiskit ruuan jälkeen kun osallistun ruuan laittoon.Kotona on arkena pakko vaan tehdä.Ehkä tästä johtuen esikoinen kohta 5v ei suostu kaupan puoli valmis tai eines aterioihin koskemaan.Vaikka se olisin arjen pelastus mutta ei niitä ei vaan kuulema voi syödä!
Onneksi mäkkäristä saa juuston mukaan pahimman hädän hetkellä :)
MirvaK
4.1.2013 at 07:53
Ruoanlaitto on perseestä kun mies on ollut syntymästään asti keittiössä. Suorituspaineet valtavat -> tee itse ruokasi, keepele. Ja kun lapset ovat kommentoineet: ”Äiti on mestarikokki, kun pysyy vain makaroonin keitossa”. Että näin. ;D
kata_eric
4.1.2013 at 12:35
Minäkään en tykkää yhtään. Oon asunut puolitoista vuotta tässä kämpässä ja käyttänyt uunia kaksi kertaa, en vaan ikimaailmassa jaksa tehdä mitään niin pitkäkestoista ruokaa joka tarvisi uunin. Ruuat ei useinkaan onnistu kun en jaksa tehdä mitään huolellisesti :D mulle ruuanlaitto on kotityö muiden joukossa.
A. Sinivaara
5.1.2013 at 18:43
Mun kohdalla ruoanlaitto on kivaa silloin, kun se on suunniteltu etukäteen, on aineksia ja aikaa. Muutoin se on sellaista pakkopullaa, mutta pakko vaan suorittaa, kun en valmisruokia syö.
Niin, enkä tykkää tehdä ruokaa yhdelle. Se on sellaista yksinäisyyden maksimointia, vähän kuin keittäisi kahvia yhdelle. Voiko sitä yksinäisempi enää olla? :D
Tiiana (Ei varmistettu)
6.1.2013 at 10:33
Ruokala – se ainut asia jota ihan ihan oikeasti kaipaan töistä. Saa valita mikä päivän vaihtoehdoista kelpaa, syödä ruuan lämpimänä ja ihan rauhassa. Tykkään periaatteessa ruuan laitosta mutta tämä kotiäitinä koko vastuun kantaminen ärsyttää, itse suunnittelee mitä syödään, käy kaupassa, tekee lämpimän ruuan kahdesti päivässä, lisäksi aamu-, väli- ja iltapala sekä kerhoeväät esikoiselle ja hoitaa vielä siivoamisenkin, aaargh.
Kristaliina
3.1.2013 at 17:16Okei no mä sain nyt just syötyä tuon tekemäni proteiinipastan linssi-chilitomaattikastikkeella, kevytfetalla ja salsalla. En ehkä enää ole niin vihainen tuolle ruoanlaitolle. Ehkä.
HelloAochi
3.1.2013 at 17:21Hehe. Mä tein just intialaistyylistå kukkakaali-perunacurrya, tervetula syömään.
HelloAochi
3.1.2013 at 17:22Ei kun sä söitkin jo. Nevermind.
Kristaliina
3.1.2013 at 17:27Oh, mä niiiii-iiin oisin syönyt mieluummin sun tekemää tuota. Tai sun tekemää mitä vaan. Tai kenen tahansa tekemää mitä tahansa.
Paitsi että oli tuo mun tekemäkin ihan hyvää. Yllättävää.
HelloAochi
3.1.2013 at 17:40Hihi. Kuulosti kieltämättä maukkaaksi sunkin ruoka. Mä oon innostunut ruoanlaitosta viime vuoden aikana tosi paljon, aiemminkin tosin tykkäsin, olin vaan laiska. Itselleen in vaan vähän tylsä kokkailla, pitäis aina olla vieraita tulossa. Alkais jo K syömään kaikkea niin ois vähän kivempaa.
annakarin
3.1.2013 at 18:43no ei, ruuanlaitto on ihanaa! nytkin mä istun koneella ja laitan ruokaa – kala uunissa (no okei, mä en laittanu sitä sinne) ja potut kiehumassa. paitsi että pottumuusista tulee aina liisteriä.
mitä on proteiinipasta?
Kristaliina
3.1.2013 at 19:03Tällaista: http://www.raisionkeittokirja.fi/raision-tuotteet/pastat/torino-special-tumma-proteiini-pasta?id=116287 :)
Mä en ole muuten ikinä tehnyt pottumuusia :D
Kanelibasilika
3.1.2013 at 19:11Ruuanlaitto ON ihanaa! ..mutta vielä ihanampaa on ajoittain syödä _jonkun toisen laittamaa ruokaa_ :)
annakarin; pottumuusista ei tule liisteriä, jos muussattavat perunat ovat jauhoista lajiketta ja (kunnolla kypsäksi) keittämisen jälkeen antaa perunoiden kuivahtaa ennen muussaamista. Nestettä kannattaa lisätä muussausvaiheessa vähitellen niin koostumusta voi hallita paremmin. Noh, muusilta se liisterimuusikin maistuu ja sehän on tärkeintä! ;)
Kanelibasilika
3.1.2013 at 19:12ps. täällä iltapalana sipsiä ja itsetehtyä valkosipuli-kurkkudippiä.. tosi terveellistä, köhöm…
Liisa
3.1.2013 at 19:55Kokkaaminen on joskus kivaa, joskus (lue: enimmäkseen) perseestä. Toivoin ja sain äidiltä joululahjaksi valurautapadan. Aion opetella laittamaan pataruokia, koska se on helppoa. Heittelee vaan sinne kaikkea hyvää ja unohtaa levylle joksikin aikaa. Ei mitään kummempia taikatemppuja, edes hämmentämistä. My kinda cookin’.
Silti huolestuttaa, mitä Ilo tulee syömään sitten kun alkaa syödä muutakin kuin mössöä.
Liisa
3.1.2013 at 19:56Mutta vielä iloisempi kuin uudesta padastani olen siitä, että Ilo alkaa pikkuhiljaa osata istua syöttötuolissa. Se tarkoittaa, että päästään taas ravintoloihin syömään. Blinikausi here I come.
Kristaliina
3.1.2013 at 20:24Äh, kamalasti kirjoitusvirheitä näköjään naputtelin, kun viestittelen miniläppäriltä, jossa ei ole näyttö oikein kohdallaan – sori, ehkä ymmärsitte kuitenkin, mitä yritin sanoa :)
SonjaKookoo (Ei varmistettu)
3.1.2013 at 21:28Word!
Hihih, mulla on just luonnosteltuna postausta samasta aiheesta. V-i-h-a-a-n ruoanlaittoa ja mun blogissakin kaikki ”ohjeet” on aina jotain sellaista mitä voi tehdä mahdollisimman pienellä vaivalla ja nopeasti. Siis kenellä on aikaa kokata?! :-D
Jonnaa
3.1.2013 at 22:02Niin samaa mieltä,Ruua laitto on niin perseestä!
Itse tosin pakon edestä jouduin ruokaa alkaa tekemään kun esikoinen ”ilmotti” että valmispurkki soseet ei kuulu hänen ruoka listalle.Luojalle kiitos meillä se on mies joka tykkää tehdä ruokaa ja leipoa,Ikävä kyllä normi arjessa minulla on se ruuan teko vastuu jotta tässä torpassa saadaan ruokaa ennen ilta kuuta.
Itseni ei ole koskaan kiinnostanut ruuan laitto.Kesäsin kun suku viettää lomaa mökillä kaikki tietävät että minä en tee ruokaa,Mielummin pesen 14henkilön tiskit ruuan jälkeen kun osallistun ruuan laittoon.Kotona on arkena pakko vaan tehdä.Ehkä tästä johtuen esikoinen kohta 5v ei suostu kaupan puoli valmis tai eines aterioihin koskemaan.Vaikka se olisin arjen pelastus mutta ei niitä ei vaan kuulema voi syödä!
Onneksi mäkkäristä saa juuston mukaan pahimman hädän hetkellä :)
MirvaK
4.1.2013 at 07:53Ruoanlaitto on perseestä kun mies on ollut syntymästään asti keittiössä. Suorituspaineet valtavat -> tee itse ruokasi, keepele. Ja kun lapset ovat kommentoineet: ”Äiti on mestarikokki, kun pysyy vain makaroonin keitossa”. Että näin. ;D
kata_eric
4.1.2013 at 12:35Minäkään en tykkää yhtään. Oon asunut puolitoista vuotta tässä kämpässä ja käyttänyt uunia kaksi kertaa, en vaan ikimaailmassa jaksa tehdä mitään niin pitkäkestoista ruokaa joka tarvisi uunin. Ruuat ei useinkaan onnistu kun en jaksa tehdä mitään huolellisesti :D mulle ruuanlaitto on kotityö muiden joukossa.
A. Sinivaara
5.1.2013 at 18:43Mun kohdalla ruoanlaitto on kivaa silloin, kun se on suunniteltu etukäteen, on aineksia ja aikaa. Muutoin se on sellaista pakkopullaa, mutta pakko vaan suorittaa, kun en valmisruokia syö.
Niin, enkä tykkää tehdä ruokaa yhdelle. Se on sellaista yksinäisyyden maksimointia, vähän kuin keittäisi kahvia yhdelle. Voiko sitä yksinäisempi enää olla? :D
Tiiana (Ei varmistettu)
6.1.2013 at 10:33Ruokala – se ainut asia jota ihan ihan oikeasti kaipaan töistä. Saa valita mikä päivän vaihtoehdoista kelpaa, syödä ruuan lämpimänä ja ihan rauhassa. Tykkään periaatteessa ruuan laitosta mutta tämä kotiäitinä koko vastuun kantaminen ärsyttää, itse suunnittelee mitä syödään, käy kaupassa, tekee lämpimän ruuan kahdesti päivässä, lisäksi aamu-, väli- ja iltapala sekä kerhoeväät esikoiselle ja hoitaa vielä siivoamisenkin, aaargh.