Kesällä 2013 Lilyssä oli aloittanut ristiriitaisia tuntemuksia herättänyt ”pettämisblogi” CougarWoman.
Samoihin aikoihin ”Puuma” ilmestyi myös tänne Puutalobabyn tontille vakkarilukijaksi ja -kommentoijaksi. Sen myötä olin käynyt (niin kuin usein käyn) kurkistamassa myös tämän uuden vakkarin blogia, mutta korvat punaisina olin palannut äkkiä takaisin. Uhhh. Ehkä pik-ka-sen liian kaukana mun oman elämän aihepiireistä.
Jotenkin kuitenkin… …jännä edes kuvailla… Puuman kommentit mun blogissa tuntuivat… tutuilta on väärä sana. Eikä edes niin, että olisin suoranaisesti saanut sellaisen tunteen, että ehkä hän tuntee minut. Ei siis niin. Vaan jotenkin… …usein hän osasi sanoa tosi hyvin juttuja – no, jonkinlainen läheisyys ehkä, osasi vaikka jatkaa ajatuksenjuoksuani joissain läpänheitoissa. Erilaisuudestamme huolimatta oltiin ikään kuin selvästi samalla taajuudella.
Mutta ei siis niin, että olisin suoranaisesti tajunnut kommenteissa jotain tuttua – mutta joka tapauksessa yhä useammin kävin kurkistamassa CougarWomanin blogin puolelle.
Taisi olla sitten seuraavaa syksyä tai talvea, kun kerran (toimituksenkin vinkattua tuosta uudesta blogista) ajattelin, että no hemmetti nytpä mä kyllä yritän ylittää ennakkoluuloni ja ihan luen tätä blogia. Luin useamman bloggauksen putkeen. Ja sitten, ihan yhtä äkkiä – ei hemmetti mähän tiedän, kuka tämä kirjoittaja on! Se ei ollut edes mikään yksittäinen juttu, josta tiesin. Mutta mä vaan tiesin.
Saatoin ehkä useamman kerran hengittää syvään ja luultavasti päästää muutaman kirosanankin.
Okei. Mä tiedän. Mutta tietääkö se, että mä tiedän. Kului päivä. Kului viikko. Minä pääsin pohdinnassani yhä syvemmälle ja syvemmälle. Jos se tietää, että mä tiedän, että se tietää että mä tiedän? Uusia pettämisbloggauksia ilmestyi. Aaaaargh. Onhan se vähän hassua, että mä tiedän, mutta en sano että tiedän – mutta jos se tietää, että mä tiedän, että se tietää, että mä tiedän.
Lopulta näpyttelin puumameiliin viestin, jossa selvitin tilannetta jokseenkin noilla sanoilla.
Noooh, kävi ilmi, että olin skitsoillut ihan yksin. Puuma oli tapansa mukaan suorapuheinen ja… …no: friikkaamaton (toisin kuin minä). ”Ihan jees, että tiedät nyt”, hän yksiselitteisesti kirjoitti.
Hehe ja arvatkaa vaan, onko mun tehnyt mieli kommentoida jotain silloin, kun jotkut ovat kyseenalaistaneet koko Puuman olemassaolon. On tehnyt mieli sanoa, että on se kuulkaas olemassa – uskokaa vaan.
Pakko nyt tämän paljastuksen kerrottuani nyt vielä epäilijöille (jos nyt minua uskovat) kertoa sekin, että Puuma on blogissaan aivan hurjan aito; anonymiteettikin sen varmasti mahdollistaa. Mutta hän on (blogissaankin) ihan juuri sellainen ihminen kuin millaisena minäkin olen hänet aina tuntenut. Esimerkiksi nämä tällaiset episodit, jossa Puuma pistää ojennukseen kähmivät työkaverit – mä ihan näen ne silmissäni ja kuulen Puuman äänen niissä. Kyllä, kyllä; juuri tällainen suorasukainen nainen on minun tuntemani Puuma.
No, miltä se sitten tuntuu, kun ystävä kirjoittaa tuollaista blogia? Alkuun tosi kummalliselta. En ole vieläkään lukenut (enkä aio lukea) niitä Nörttipoikaseikkailujen (kröhöm) seikkaperäisimpiä kuvauksia – mutta aika nopeasti onnistuin luomaan sellaisen lukutyylin, jossa silmäni sujuvasti ohittavat ne kaakeliseinää vasten panemiset, ja sen sijaan löytävät jutuista ne tuntemukset, joita nämä tapahtumat ovat Puumassa synnyttäneet.
Tiedän hyvin, että live-elämässä minä en (omat pettämiseen liittyvät ajatukseni kun ovat hyvinkin mustavalkoisia; omassa suhteessani pettäminen olisi yksiselitteisesti sama kuin suhteen loppu) tosiaankaan olisi ollut se ensimmäinen ihminen, jolle Puuma olisi tällaisesta aiheesta uskoutunut. Tai edes viideskymmenes.
Niin kuin olen ennenkin kirjoittanut, ilman puuman blogia olisin tuskin koskaan pysähtynyt lukemaan pettäjän tuntemuksia. Olen aina kuvitellut, että pettäjällä mitään tunteita ei vaan ole. Mutta entä jos jossain tapauksessa onkin? Sen mustan ja valkoisen lisäksi niitä paljon puhuttuja harmaan eri sävyjä. Pettymyksiä, tuntemuksia… …ja roppakaupalla inhimillisyyttä. Ei elämä aina mene niin kuin olisi ennalta kuvitellut.
Jännä tajuta, että live-elämässä en olisi ehkä koskaan kuunnellut Puuman tarinaa.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 14:46Eikö nyt ole riskinä, että joku toinenkin tunnistaa? Vai suunnitteleeko puuma esiintuloa?
Elämme jännittäviä aikoja.. :)
Kristaliina
7.4.2015 at 14:58Hehe mä oon se, joka asiasta enemmän friikkaa (vrt. tuo bloggauksenkin friikkaaminen) – Puuma on jotenkin niin varma ja vakaa tyyliin ”no siitähän on valovuosi aikaa” :) Mä itse kovasti toivon, että Puuman anonymiteetti pysyy tästä ”paljastuksesta” huolimatta.
Vierailija (Ei varmistettu)
8.4.2015 at 21:08Pettäminen vie Helvettiin. ”Minkä Jumala on YHDISTÄNYT, sitä EI ihminen rikkoko.”
Vierailija (Ei varmistettu)
8.4.2015 at 21:09Itse olen täysluuseri, nolla olen. Täystyperys olen. Mutta tiedän totuuden. Totuus on Kristus ja Häneen uskova pelastuu.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 14:48Lisäys vielä. Jos tuossa ylimmässä kuvassa on äitisi, niin olette kyllä ihan saman näköisiä!
Kristaliina
7.4.2015 at 14:49Joo, mun äiti siinä meidän kaa makkaraa paistamassa – oh rakkaita lapsuusmuistoja <3
empuska
7.4.2015 at 15:43Kaipa pitää olla se pakollinen nillittäjä/vastarannan kiiski ja kyseenalaistaa, onko tämä postaus nyt ihan hyvän maun rajoissa? Haroo nimittäin aika pahasti vastaan, että puhutaan henk. koh. tasolla tyypistä, joka nyt ees näennäisesti haluaa säilyttää anonyymiteettinsä nimimerkkiin luottautuessa.
Kristaliina
7.4.2015 at 15:55No hei arvaapa viidesti, onko tää vaan mun yksin tekemä homma :)
Paljastetaanko joskus -ajatus taisi itse asiassa alun perin olla hänen (tosin en ole varma, kun ensimmäisestä heitosta on jo niin pitkä aika), ja toteutus yhteinen ja yhteisesti sovittu. Ja tämän kirjoituksen (ja kuvat) tsekkautin totta kai ekaksi Puumalla. Eli tää ”paljastetaan että tunnetaan” on ihan meidän yhteinen juttu.
Jos mä tällaista kirjoittelisin ilman Puuman lupaa, niin se ei olisi pelkästään hyvän maun rajatapaus vaan niiii-iiiiin way out. Voit uskoa, että mä en ikinä tekisi sellaista kenellekään, en tutulle enkä vieraalle.
CougarWoman
7.4.2015 at 15:57Meinasin tulla sanomaan ihan samaa… :)
empuska
8.4.2015 at 04:07Aa, okei! Multa meni jotenkin ohi tuo, että Puuma messissä mukana. Mä jo pelästyin, mikä suhun mennyt, kun eihän tuollainen toisten selän takana hääriminen ole ollenkaan sua. :B
Kristaliina
8.4.2015 at 12:12Joo en tajunnut muuten linkata tuohon juttuun tätä meidän synkoronoitua ”pääsiäispaljastusta!, mistä osa lukijoista tän homman hoksasi, eli mulla:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/oi-niita-aikoja
…ja samanaikaisesti Puumalla:
http://www.lily.fi/blogit/cougarwoman/tapahtuipa-kerran-virpoessa
Joo, aika karu veto ois ollut, jos olisin ihan yksinään tällaista päättänyt paljastella – juu ei :)
animals in the tropical rainforest (Ei varmistettu)
12.5.2015 at 02:25Hello colleagues, how is all, and what you want to say regarding this post, in my view its genuinely remarkable for me.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 16:40Täytyy myöntää, että molempia blogeja seuraavana olen joskus ihmetellyt, kuinka Puuma kommentoi täällä niin usein, vaikka aihe on kaukana :D ajattelin sitten vain, että tykkää kirjoitustyylistä.. En tiedä miten tässä koko paljastumisaiheessa mua ahdistaa eniten äidit, en ole aiemminkaan tajunnut, miten CW:n äiti voi lukea blogia, mutta nythän tästä tietää Kristankin äiti!
Pakko kysyä (toivottavasti en vie aihetta sivureiteille), onko Kristan suhtautuminen pettämiseen yhtään muuttunut CW-blogin ja tunnistamisen myötä? Itselle pettäminen on periaatteen tasolla ehdoton nou-nou, mutta olen antanut sen kerran anteeksi. Paras päätös ikinä, ja vaikka silloin vannoin, että uudestaan ei anteeksi saisi, tiedän kyllä nyt kuusi vuotta myöhemmin ja esikoisen möyriessä mahassa, että varmasti saisi, jos tosissaan katuisi ja haluaisi uudestaan yrittää. Toivottavasti tietty ei tilanteeseen jouduta, mutta minulla on aaaivan liikaa menetettävää elämän isossa mittakaavassa pienen asian takia, ja niin luulisin Kristallakin olevan.
Kristaliina
7.4.2015 at 17:12Äidit <3
Joo ja eikä tuo kysymys ole edes sivuraidetta ollenkaan – vastaus on kyllä ja ei :) Omassa elämässäni olen aikalailla sataprosenttisen varma, että pettäminen olisi se ainoa asia, joka esimerkiksi tämän suhteen kaataisi. Onneksi me ollaan tuon puolison kanssa tästä yhtä vakaalla kannalla, että pettäminen ei olisi anteeksiannettavissa – ja siksi molemminpuolinen luottamus on vakaa; itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni voin luottaa. Eli omalta kohdaltani ei. Oon niin jäykkis :)
Tavallaan pakko kuitenkin sanoa, että ei sitä myöskään tiedä ennen kuin se omalle kohdalle osuu. (toivottavasti ei enää ikinä osu) Vaikka luuleekin sataprosenttisesti tietävänsä. Nää on niin isoja juttuja.
Mutta sitten taas kyllä siltä kannalta, että ennen en olisi voinut nähdä minkäänlaisia olosuhteita, joissa olisin ollut valmis edes keskustelemaan pettämisestä muuta kuin täysin tuomitsevasti, närkästyen, suuttuen, tunnekuohun valtaan joutuen ja niin edelleen. Omat kokemukset pettämisestä (siis olen aiemmissa pätkäsuhteissa ollut se petetty) olleet niin karseat. Nyt tosiaan niitä harmaan sävyjä on tullut nähtyä; että pettäjä ei tee sitä välttämättä aina puhdasta pahuuttaan, vaan taustalla voi olla paljon monimutkaisempia kuvioita.
"alkuperäinen vierailija" (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 18:43Tuo on kyllä totta, vaikeahan sitä etukäteen on tietää. Olen edelleen sitä mieltä, että pettäminen oli meidän tilanteessa ainoa, mikä saattoi enää koko parisuhteen pelastaa :D Oltiin nuoria ja tyhmiä ja tehty eroa yli puoli vuotta, pettäminen aukaisi silmät, ja ollaan oltu superonnellisia sen jälkeen. Ja nyt nauroin tätä keskustelua miehelle, että lienee aika suuri luottamuksenosoitus kertoa kumppanille, että antaisi pettämisen anteeksi tietäen, ettei toinen hyväksikäytä tietoa :D
Kristaliina
7.4.2015 at 18:48No hei tässäpä just hyvä esimerkki siitä, etteivät asiat ole aina niin mustavalkoisia!
Natis
8.4.2015 at 09:22Itse tuomitsen pettämisen jyrkästi. En ikimaailmassa voisi kuvitella pettäväni. En myöskään ikimaailmassa voisi kuvitella, että mieheni pettäisi. Luottamus molempiin on syvä. Mutta… Tai nyt jo pyörrän puheeni. JOS kuvittelen, että mieheni pettäisi… ;) Kyllä voisin antaa anteeksi. Kauhea kriisi se olisi ja asia hiertäisi pitkään. Mutta toisaalta en osaa kuvitella asiaa, jota en voisi antaa anteeksi.
Se, että on valmis antamaan anteeksi ei mielestäni kerro, että olisi täysin toisen pompoteltavissa. Minua on aiemmissa suhteissa petetty ja olisin jättänyt tyypit saman tien, jos olisin saanut asioista tietää. Valitettavasti sain tietää vasta suhteiden päätyttyä. Eli olen ollut ehdoton minäkin. En enää. Ja varsinkaan en tässä suhteessa.
Silti en missään tapauksessa pettämistä hyväksy. Puuman blogia on ollut avartavaa lukea. Ymmärrän, että kaikki ei ole niin mustavalkoista. Olen sen ennen Puuman blogiakin ymmärtänyt. Mutta todella mielenkiintoista on nähdä henkilö pettämisen takana.
————
Ajatukseni taisi olla, että se että on valmis antamaan anteeksi pettämisen, ei anna lupaa tai hyväksyntää siihen.
Höpöhöpö (Ei varmistettu)
10.4.2015 at 16:16Kiios kivasta blogista.
Jäin miettimään, että ihanko pettäminen on ainoa asia joka suhteen kaataa. Pettäminen = vieraan kanssa yhdyntä. Mites väkivalta, alkoholismi jne? Miksi vieraan kanssa paneminen on parisuhteen synneistä suurin? Keksin heti pari muuta karumpaa tapaa pettää kuin esim joku kännisähläys.
Naiset (en nyt puhu sinusta) kestävät ukoiltaan turpaan vetämistä, talousrahojen hassaamista nettipokeriin, työttömyyskorvauksen ryyppäämistä jne, mutta se vieraissa käynti vasta kamalaa onkin. Ei ymmärrä.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 17:36Mä aina ajattelin, että koko blogi on ainakin suurimmaksi osaksi fiktiota. Mutta nyt tämän luettuani mulla tuli itse asiassa tosi surullinen olo. Vaikka ymmärrän puuman pettämissyyn, oon tosi surullinen ykkösmiehen puolesta. Sen vuoksi kuinka höveli puuma on oman anonymiteetin kanssa. Monelle ihmiselle puuma on nykyään aivan tunnistettava. Ja musta on aivan puistattavaa, että vaikka kuinka ykkösmies olisi pettämisen ”ansainnut”, ei hän ole ansainnut sitä, että ”puoli kylää” tietää, mitä vaimo häärää, mutta hän itse ei.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 17:50hmmm… blogin kirjoittaja on nyt tunnistettavissa mutta mutta, tarina voi silti olla fiktiota. Ehkä tarinassa on totuuden siemeniä puuman aiemmasta elämästä tms. mutta en usko että ko. ykkösmies on tällä hetkellä olemassa. Olen tästä nyt varma koska kuten sanoit tämä paljastuminen olisi niin nöyryyttävää hänelle että en usko Kristan mitenkään lähtevän mukaan selaiseen :)
Tämä ainakin oma veikkaukseni, jännää on :)
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 17:54No joo, ihan totta. Ajattelinkin tuota, että miten lähtee mukaan tähän nöyrryyttämiseen… oon pitäny Kristaa ihan järkevänä tyyppinä.
Kristaliina
7.4.2015 at 18:00Hihi kiitos :)
CougarWoman
7.4.2015 at 18:05Olin juuri tulossa heittämään saman spekulaation – eli että vaikka ihminen on olemassa, se ei tarkoita suoraan sitä, että bloginsa olisi totta.
Ihan siis vaan näin yleisenä järkeilynä tämä, eikä tapauskohtaisesti.
Kristaliina
7.4.2015 at 18:00Mä olin ensin vastannut tähän kommenttiin (hih ja omasta mielestäni ihan kivasti; sisällössä ei ollut mitään kyseenalaista), mutta päädyin silti heti julkaistuani poistamaan oman kommenttini. Tuli vaan olo, että hitsi äh enhän mä voi/halua kommentoida toisen tekemisistä juuta tai jaata. Mielipiteitä siis saa esittää (koska koko Puuman blogi on sellainen, että se herättää tuntemuksia) ja Puuma vastailee niihin oman fiiliksensä mukaan täällä tai myös omalla tontillaankin.
Mä voin vaan vastata sen verran, että mitä itse omassa parisuhteessani pettämisestä ajattelen. Ja toisaalta että mitä yleisellä tasolla pettämisestä ajattelen. Eli siis niin kuin olen jo kertonutkin :)
CougarWoman
7.4.2015 at 18:06Joo, saa esittää!
Mä ajattelin muuten ihan samalla lailla vielä viitisen vuotta sitten…
Kristaliina
7.4.2015 at 18:18No hei mä olin vielä viitisen vuotta sitten ihan sitä mieltä, että en muuten ikinä sit tee lapsia. Elämä yllättää; ”ei koskaat” ei välttämättä ole niin ”ei koskaita”, miltä sillä hetkellä tuntuu…
CougarWoman
7.4.2015 at 19:14Se on tässä iässä tullut jo piinallisen selväksi.. (käynnistää rollattorin ja kaasuttaa takavasemmalle)
Savolaisen pettämä (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 19:17Joo-o. Muakin säälittää nyt ykkösmiehen puolesta JOS hän on todellinen. On vain hetken kysymys, milloin joku häntä tästä hommasta infoaa. Tämä suomenmaa on niin pieni, että noista kuvista ja jutuista tulee puuman henkilö selväksi ja sitä kautta ykkösmies. Jos jollain on jotain ollut hampinkolossa puuman suuntaan, niin tässäpä se on oivallinen keino kostaa.
Mutta siis, jos ykkönen on todellinen, niin voi itku. Itse petettynä I really feel for him. Olen kyllä itse vahvasti sitä mieltä, että ensin toimimaton (oli syy mikä vaan) suhde poikki ja sitten vasta uutta putkeen. Kaikki muu on ihan suunnattoman itsekästä ja osoittaa täydellistä toisen arvostamattomuutta.
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 19:57Sherlock täällä miettii, että ehkä puuma asuukin nykyään jossain ihan toisaalla kuin täällä Suomessa, eikä täällä syntyvät kohut ja paljastukset samalla tavalla yhdisty ykkösmieheen tai puuman nykyiseen elämään.
CougarWoman
8.4.2015 at 09:20You go Sherlock! ;D
RusselPTomberlin (Ei varmistettu)
2.6.2015 at 09:00I don’t even know how I ended up here, but I thought
this post was great. I do not know who you are but definitely you are going to a famous blogger
if you aren’t already ;) Cheers!
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 17:06Vaikka ymmärrän juttusi pointin on musta silti ihan todella mautonta ja lapsellista sekä tyypin omassa blogissa että nyt myös täällä tämä ”itsekeskeisen pettäjän tarina on kuulemisen arvoinen” -höpinä. Se ei ole inhimillistä vaan itsekästä roskaa.
Kristaliina
7.4.2015 at 17:23Kyllä munkin mielestä pettäminen on itsekästä – totta kai, ei siinä mitään humanistista laupeudentyötä olla tekemässä, vaikka asian miten päin tahansa kääntäisi. Ja omassa parisuhteessani se on ihan ehdoton ei-ei.
Mutta pettäjän (tässä yhdessä tapauksessa) näkökulmaan en olisi tosiaan koskaan tullut tutustuneeksi ilman tuota blogia; siinä mielessä siis silmiäavaavaa.
EMerituuli
7.4.2015 at 17:12Itse lopetin Puuman blogin lukemisen aikoinani kun blogissa kuvailtiin melkoisen ikävään sävyyn esimerkiksi Nörttipojan fyysisiä ominaisuuksia, mikä oli minulle jo sitten vähän liikaa. Koko blogin aihepiirikin oli toki jo vähän siinä rajoilla, mutta tykkäsin kovasti kirjoitustyylistä! Jos Puuma joskus intoutuu kirjoittamaan muista aiheista, ryhdyn kyllä vakkarikävijäksi :)
Kristaliina
7.4.2015 at 17:24Puuma on kyllä ihan huippukirjoittaja!
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 20:28En ymmärrä, että mikä tämän paljastuksen funktio oli. Ketä palvelee se tieto, että Krista tuntee Puuman ja päinvastoin. Kuka hyötyy siitä tiedosta, että he tuntevat toisensa… Ei yhtään kukaan, vaan päinvastoin. En näe mitään muuta syytä koko postaukselle kuin kävijämäärien lisääminen.
Kristaliina
7.4.2015 at 20:37Öööö miten olisi sellainen kuin rehellisyys…? Eli on jollain hassulla tavalla kaihertanut, kun ollaan oltu niin kuin ei tunnettaisi, vaikka tunnetaan. Lisäksi tuo kuvapääsiäisjuttu oli meidän mielestä vaan ihan hilpeän hauskaa :)
Hehe mutta ilmeisesti joillain on aina syynsä epäillä jotain kataluuksia.
Kristaliina
7.4.2015 at 20:43Ja lisäyksenä: mitä minkään postauksen funktio on, jos näin niin kuin filosofiselle linjalle lähdetään? Ihan samalla tavalla tämä kuin mikä tahansa muukin on postaus postausten joukossa; ihan samalla tavalla mitä vaan postausta voi syyttää lukijamäärien kalastelusta (mikä on tosi kummallinen syyte sinänsä) ihan vaan siitä syystä, että se on julkaistu :)
Mikä on funktio siihen, että haastattelin Silvaa eilen? Että joku tykkäis lukea. Niin tähänkin. Ei se sen kummempaa salatiedettä kuulkaas ole :)
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 21:51No varmaan tunnet muitakin ihmisiä, joita et ole rehellisyyden nimissä meille esitellyt, mutta ihan sama. Minulle tänä postaus menee samaan kastiin kuin joulupukkirehellisyys, eli hyppään yli ;)
Kristaliina
7.4.2015 at 22:13Hihi, no se on totta. Mutta itse asiassa jos minulta kytkös johonkin kiinnostavaan/yllättävään ihmiseen löytyisi – tyyliin olisin Sauli Niinistön veljentytär tai Johanna Tukiaisen ripari-isonen – ja eteen tulisi joku kiva tapa sellainen ”paljastaa”, niin toki sen saattaisin sopivassa saumassa tehdä ja hihitellä reaktioita :) Siis heidän suostumuksellaan tietty:)
Mutta en siis ole :D
Hei ja tuo ”hyppään yli” -asenne on just hyvä! Aina ei kaikki kiinnosta kaikkia :) Tolla tekniikalla mäkin luen vaikkapa just Puumaa :) (sori vaan Puumis, mä en lue niitä seksikohtauksia :D )
CougarWoman
7.4.2015 at 21:31Ja käänteisesti – mikä oli tämän kommentin funktio? :P
vierailija (Ei varmistettu)
10.4.2015 at 15:29Olikohan Puuman puolella joku maininnut, että Suomi on pieni maa? Vaikka mäkin tunnen monia ihmisiä, en ikinä postaisi heistä näin tunnistettavalla tavalla. Vaikka olisinkin saanut heiltä luvan. Tulee sellainen olo, että ”minäpä tiedänkin ja tunnenkin, hih miten jännää, tepä ette tunne”. Liekö syynä tähän kävijämäärien lisääminen vai tuo minkä edelliseen lauseeseen kirjoitin, Kristan toiminta on mun mielestä kyseenalaista. Se, että haluaa olla sinisilmäinen loppuun asti ja uskoa pelkkää hyvää kanssaihmisistä ei taida tosielämässä toimia. Ja että oikeasti tuli yllätyksenä ihmisten uteliaisuus Facebookissa? Ihanko oikeasti?
Kristaliina
10.4.2015 at 16:38Suomi pieni – maailma iso. Ja jos pitää valita, onko sinisilmäinen vai kuvitteleeko kaiken takana olevan jotain ikävää (kävijälukulisäystä-mitävaanperusteetonta), valitsen elämänasenteekseni ensimmäisen.
Muihin juttuhin olenkin vastannut, en jaksa toistaa itseäni.
Emmakko (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 21:21Mun mielestä Puuman blogi on älyttömän mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Eikä Puuman tilanne häiritse mun ajatusmaailmaa – enemmän mua ahdistaa vaikka jonkun koiraihmisen blogi, missä selitetään postaustolkulla hännän typistämisiä, turkin trimmaamisia, kuumia ajomatkoja näyttelyihin ja muita turhia eläimelle aivan juttuja… Ihmiselämään sentään kuuluu onnellisuudentavoittelu, ja jonkun elämässä se kokonaispaketti voi välillä koostua useammasta ihmisestä. Kukaan ulkopuolinen ei voi ratkaista, onko se hyvä vai huono juttu – varsinkin, kun touhuun ei sotketa iskän ja äitin käytöstä hämmästeleviä lapsia mukaan!
CougarWoman
7.4.2015 at 21:32Kiitos – lupaan olla vastaisuudessakin typistelemättä häntiä! Ehe-ehe ;D
pire (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 22:08Tämä kristan ja puuman tunteminen oli niin hauska juttu! :D Yritin tätä yhteensattumaa selittää miehelleni ja hän oli ihan äimän käkenä, että miten voi ihminen eläytyä noin ihan tuntemattomien ihmisten asioista :D
Minusta Puuma kirjoittaa tosi taitavasti ja varmasti alkaisin seuraamaan toistakin blogia jos päättäisi sellaisen joskus perustaa. Pettämistä en itse suvaitse, mutta ystäväpiirissäni olen huomannut, että pettämiseen johtavat syyt ei aina ole mustavalkoisia. Minustakin tuntuu pahalta ykkösmiehen puolesta, vaikka ymmärrän puuman syyt miksi toimii noin.
KKrista (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 22:26Hahaa, mulla oli ihan sama, kun pääsiäisenä hihittelin tälle niin mies kyseli, et mikä on noin hauskaa. .. no jotenkin kerrottuna kuulosti tylsälle :D
Mun mielestä hauskasti ja oivaltavasti toteutettu paljastus :) Keep up the good work :)
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 22:29Olen miettinyt, että onkohan puumalla joku gran plan tulla ”julkisuuteen” lähiaikoina? Tiedättekö, mediarummutusta (noh, blogirummutusta ainakin) ja tadaa! Julkaisee kirjan tms, ihan omalla nimellään. Kun eihän tarvitse kuin katsoa sitä virpomiskuvaa ja selata Kristan Facebook-kaverilistaa (joka on julkinen) niin kyllä sieltä hänet tunnistaa. Kuvan ja niiden tietojen perusteella mitä Puuma on itsestään tuonut julki blogissaan.. :-)
Vierailija (Ei varmistettu)
7.4.2015 at 22:35Ja joo, ostaisin sen kirjan ;-D
CougarWoman
7.4.2015 at 22:48Haha, hyvä idea! :D Juu eikäkun mä oon tuonne musiikkipuolelle menossa ;)