”Minne me mennään?”, kysyy taapero, kun pakkaamme kasseihin tavaraa tai porukkaa autoon.
Hauska huomata: tällainen 2v 4kk taapero ihan selkeästi jo ymmärtää, että toiminnalla on päämäärä. Kun pakataan kamoja tai puetaan ulkovaatteita tai huristellaan autolla, ollaan menossa johonkin. Tekemään jotakin.
Ei ole (enää) vain niin, että asioita tapahtuu ympärillä ja perässä vaan mennään.
Voi toki olla, että tuollainen päämäärällisen toiminnan ymmärrys on syntynyt jo paljon aikaisemmin, mutta vasta nyt kielellinen ilmaisu on siinä kohdassa, että sitä pystyy myös muille ihmisille ilmaisemaan.
”Minne me mennään?”
Ja hänhän tykkää mennä!
Tervehdin ilolla tätä vaihetta, kun meneminen on taaperon mielestä tavoiteltavaa. Ei vielä selkäkaarella vedettyjä x-asentoja eteisessä ja päältä poistuvia vaatekappaleita sitä mukaa kuin hikinen äiti niitä sysää lapsen päälle – pikemminkin ainoa pulma on siinä, jos äiti on liian hidas lähtemään.
”Mennään, mennään!”, taapero hoputtaa, kun äiti vielä säätää kiireellä omia ulkovaatteitaan. ”Juu juu juu, odota nyt vähän, kohta mennään!”
Isompien lasten ollessa taaperoita viihdyimme ihan hyvin kotosallakin päivän jos toisenkin. En oikein koskaan ymmärtänyt (tai ymmärsin kyllä, mutta en koskaan kokenut omakseni) sellaista ajatusta, että kotiovista pitää päästä ulos joka päivä ja mielellään ennen kymmentä, tai muuten räjähtää pää ja maailmankaikkeus.
Silloin muistaakseni tykkäsin eniten sellaisesta rytmistä, että maksimissaan 2-3 päivänä viikossa oli jotain ohjelmaa, harrastuksia tai taaperotreffejä. ”Lepopäivinä” sitten ihan rauhassa kotosalla askarreltiin, piirrettiin, luettiin kirjoja, rakennettiin huolella isompia leikkejä ja oleskeltiin kiireettä yhdessä.
Mutta tämäpä taapero esittää jo viimeistään aamuyhdeksältä kirkkaalla äänellä kysymyksen:
”Minne me mennään?”
No onhan se varmaan vähän mälsää, jos aamulla isi lähtee hei hei, sisko lähtee hei hei, ja toinen sisko lähtee hei hei. Ovi vaan kopsuu ja muut menee, ja jos siinä sitten ei itse pääsisi ollenkaan menemään. Vähemmästäkin nousee kysymys: no minne ME sitten mennään, alapas jo kertoa!
Niinpä me tämän taaperon kanssa oikeastaa ihan jokainen arkipäivä mennään. Vaikka sitten ihan kirjastoon tai leikkipuistoon tai syksyn lehtiä ihmettelemään. Kunhan mennään.
Äiti vois ihan mielellään välillä ollakin, ha.
Ps. Syyslomalla mentiin Sotkamoon, sieltä nämä kuvat.
15
1 Comment
Susa
21.10.2024 at 19:16Voi että mitä muistoja nousee mieleen. Kun meilläkin perheen kolmas tyttö seisoi aika saman ikäisenä kuin teidän taapero eteisessä saappaat jalassa ja reppu selässä kyselemässä: ”Isi töihin. V kouluun. K eskariin. Minne H menee?” Monet lapsuuden jutut on vähän erilaisia niin luonteen ja persoonan mutta myös sen mukaan, mikä on oma asema sisarussarjassa.