Sadonkorjuuaika! Nyt sitten sellainen suloinen kori kädessä kiertämään tiluksia ja keräilemään talteen luonnon antimia!
Öööö?
No ensin punainen viinimarja:
No okei okei: tämän vasta tänä kesänä istutin. Ei siihen marjoja kai niin pian kuuluisi tullakaan. Hyvä, että on hengissä. Toistaiseksi.
*******
Ja sitten karviaiset, oh mun ihanat karviaiset! (mun pitää aina googlata ennen kuin kirjoitan tämän – jostain syystä sekoitan aina karviaiset ja karpalot) Hmm, missäs se meidän pensas nyt sitten olikaan…? Täällä?
Pientä viidakoitumista havaittavissa. Pitäiskö tässä pensaassa olla muutakin kuin oksat?
Uskokaa tai älkää, tämä lättänäpensas oli pullollaan marjoja vielä elokuun alussa. Katselin onnellisena, kuinka marjat alkoivat mehevästi punoittaa – ooh. Ja sitten satoi kolme päivää vettä. Seuraavana kuivana hetkenä menin katsomaan, ja – tyhjä pensas.
Ääääääh! Ihan sama juttu viime vuonna!
Tänä vuonna mukanäppäränä emäntänä tein karviaispuskille tällaiset suruliputuslauhat vanhasta videonauhasta. Mutta ei. Ei estänyt rastaita. Ärrin murrin, sinne meni kaikki!
Rastasverkkoja en halunnut käyttää, koska ne ovat kuulemma varsinaisia ansoja pikkulinnuille ja siileille. Ensi vuonna täytyy varmaan virittää verkot, mun ihanat karviaiset, GRAAAAAH!
Käytättekö te muuten verkkoja vai miten suojaatte marjat ahneilta linnuilta?
*******
Ja lopuksi omenat – no niitä nyt ainakin pitäisi tulla ihan riesaksi asti! Joo tota…
Bongaa kuvasta kaikki kolme omenaani.
Siis mitä on tapahtunut? Voisikohan syynä olla alkukesän kehrääjäkoit…? Ahnaina suunnistimme kohti anoppilaa – no siellä niitä omenoita ainakin riittää; muistaakseni kuuden puun verran. Mutta ei. Vain muutamat hassut omenat sielläkin.
Joillakin pihoilla omenoita näyttäisi olevan kuitenkin ihan oksat notkollaan. Mitä, mitä, mitä?
Silkkitassu
3.9.2013 at 12:11Äidille kävi kirsikoiden kanssa sama juttu. Ennen viikonloppua puu oli täynnä punaisia kirsikoita ja kun sunnuntaina pääsi niitä keräämään niin kaikki oli kadonnut…. Onneks toisessa puussa oli tummempia (vanhempi puu) niin niitä ne linnunpenteleet eivät olleet vieneet. :(
Kristaliina
3.9.2013 at 19:57Toi on kyllä niiii-iiin turhauttavaa – p*rkleen luonto… eiku… :D
Viime kesänä meillä meni kirsikkatomaattisato etanoille. Yök. Tai kaikki ei edes mennyt, mutta ei niitä kukaan halunnut syödä, koska tiedettiin, että etanat olivat kuitenkin möngerrelleet siellä. Tänä kesänä en kirsikkatomaatteja yrittänytkään.
Toista se muuten oli ennen parvekeviljelijänä! Etanat kun eivät Punavuoreen ja 5. kerrokseen juuri löytäneet :D
Silkkitassu
3.9.2013 at 20:22Itse voisin kokeilla parvekeviljelyä ensi kesänä, kun nyt olen tuon yhden kukan saanut pysymään kesän hengissä. :)
Harmillisia nuo kaiken maailman linnut, etanat ja öttiäiset. Voisivat etsiä metsästä ruokaa. :/
Kristaliina
3.9.2013 at 20:38Nii just, menkööt metsään perhana eikä ihmisten omille pihoille! :) Jotain rotia niillekin :)
Mulla oli partsilla ainakin yrttejä (tuikkasin ihan sellaiset market-basilikat multaan), ja myös kuukausimansikkaa suosittelen lämpimästi partsille, jos tilaa riittää (mulla ainakin siitä tuli aika iso puska, isossa ruukussa) – siitä oli iiiiihana käydä napsimassa sellaisia pieniä makeita mansikoita joka päivä; se teki marjaa jostain kesäkuusta syksyyn asti koko ajan…
Silkkitassu
3.9.2013 at 20:41Kuulostaa hyvältä. Kyllä tohon mahtuu, ainut ongelma tietty näädät (ja niiden rakkaus multaan ja asioiden tuhoamiseen) kun ne kesällä saa olla partsilla aika vapaasti, mutta tietty pöydälle voi tehdä yrttitarhan. :) Ja sellanen amppelimansikka mulla oli pari vuotta sitten.
Pallero (Ei varmistettu)
3.9.2013 at 12:18Itsekkin piti leipoa ja menin marjapensaille… No eipä ollut marjan marjaa. Onneksi löytyi pieni kätkö jossa oli vielä jäljellä yhtiin muffinsseihin.
Kristaliina
3.9.2013 at 19:59Buhuu! No mutta onneksi edes yhdet muffinssit! Me ehdittiin syödä karviaisia pensaasta suoraan suuhun kymmenkunta – onneksi tuli syötyä edes ne!
(oli muuten hyviä, karviaiset on mun mielestä parhaita ihan sellaisinaan suoraan pensaasta)
tiia_
3.9.2013 at 12:29Jep, punaherukoiden ja karviaisten suhteen on meidänkin korkeusasteilla havaittavissa ihan totaalista katoa lintujen takia. Naapurilta hävisi viidestä valtavasta punaherukkapuskasta joka ikinen marja. Äiti vannoo verkkojen käyttöön, ja irroittelee sitten niistä puutarhahanskoilla lintuja minkä ehtii… mutta joo… noi verkot ei jotenkin oikein nappaa meikäläistä, mutta meillä onkin omalla pihalla vain mustaherukkaa, ja ne eivät linnuille kelpaa laisinkaan.
Omenoita meillä on ihan julmetusti, ja aika iso osa on matoisia ja/tai lintujen nokkimia. Mutta monilla naapureilla on jäänyt omenat tulematta, vaikka puut kukkivatkin keväällä kauniisti. Mistä lie johtuu?
Kristaliina
3.9.2013 at 20:04Me oltiin kans jo lähdössä verkko-ostoksille, kun sitten laitoin google-haun päälle ja sain vastaukseksi roppakaupalla varoituksia lintu- ja siiliteurastamisesta… Monessa paikassa verkon käyttöön juuri neuvottiin niin, että ne pitäisi tarkistaa päivittäin ja irrottaa juuttuneet linnut siitä. Jaiks, musta ei olisi siihen. Saatikka että meidän pihapiirin ihana siilikaveri juuttuisi sinne, yhyy…
Mutta kyllä tässä jo vähän verenhimo kasvaa, kun toisen kerran peräkkäin kävi karviaisille näin :)
Meillä muuten omppupuu ei keväällä oikein kovasti kukkinutkaan, sadon vähyys oli varmaan ennustettavissa jo silloin. Ehkä se on jotenkin ”lepotauolla” tai jotain, viime vuonna tuli aivan hurjasti omppuja.
NiinaS (Ei varmistettu)
4.9.2013 at 10:38Mulla on vain yksi omenapuu ja se on toistaiseksi pitänyt lepotaukoa joka toinen vuosi. Tänä vuonna taisi tulla 15 omenaa, joista 12 putosi maahan joko raakoina tai muumiotautisina, viime vuonna tuli niin paljon, että puusta repesi omenien painosta kaksi isoa oksaa :D
Teidänkin puu todennäköisesti vain huilii, ja ensi vuonna saatte taas huiman sadon!
MirvaK
3.9.2013 at 12:45Naapuri on puiden oksiin ripustellut cd-levyjä. Marjapensaat ovat siis puiden tuntumassa. Meillä laiskimukset eivät jaksaneet kerätä marjoja, joten linnut sai ne napsia (kilpaa lasten kanssa). Kirsikkapuu oli ainoa yllätys josta oli ykskaks kadonnut kaikki marjat.
nansk
3.9.2013 at 14:10Meidänkin äiti luottaa cd-levyihin. Toimivaksi todettuja on myös muovikäärmeet, kunhan niitä siirtelee välillä. Olen myös kuullut, että foliosuiruista olisi jotain apua?
Kristaliina
3.9.2013 at 20:07Me kans just nähtiin cd-levyjä ystävien vastaostaman talon viinirypäleitä (OOOOH!) vartioimassa. Hienosti näyttivät olevan kypsymässä!
Toinen karviaispensas onkin omppupuun alla, siihen tuota voisi testata! Toisen päällä taas ei oikein ole mitään, siihen täytyisi keksiä joku muu systeemi… Ens kesänä kyllä laitan varmaan kaikki mahdolliset suojelusysteemit kehiin :)
Omppu
3.9.2013 at 13:51Käsittääkseni omenapuilla on välillä hiljaisia kausia ja välillä satoa tulee enemmän kuin tarpeen. En tiedä mistä johtuu mutta ihan yleistä on. Todella harmillista kylläkin, koska anoppikokelaan omenamehu on taivaallista, samoin äidin omenahillo. Tänä vuonna tuskin saadaan kumpaakaan :(
Rastaiden sijaan vanhempieni luona todellinen ongelma on koirat (ehkä näillä kumminkin on yhteys?). Vanhempieni koira rakastaa karviaisia ja popsii mielellään muitakin marjoja. Menee siis mielellään käppäilemään marjapuskille ja samalla pelottaa rastaat pois. Koitin opettaa sitä herneiden makuun, jotta minun karviaiset jäisivät rauhaan mutta ei ole vielä tuottanut tulosta.
Anoppilassa taas uskotaan hämäyksen voimaan. Heillä on iso kirsikkapuu syöttinä. Se tekee satoa mutta on niin korkea, ettei kukaan korjaa satoa maasta käsin. Sielläkin juoksentelee koira ja pari kissaa vapaana, mikä varmasti auttaa myös lintuihin. Lisäksi vaaleat marjat tuntuvat säästyvän eläimiltä, eivät ilmeisesti näe niitä. Keltaiset karviaiset ja vadelmat saa poimia mutta punaiset meinaa mennä parempiin suihin.
Yliopistolla muuten käytetään haukan ääntä. Lintukasetti vain pyörimään.
Kristaliina
3.9.2013 at 20:13Joo, tämä taitaisi selvästi olla meidän puun hiljainen vuosi – viime vuonna tosiaan tuli hurjasti, ja tänä vuonna kukkiakaan ei siis ollut kovain paljon. Buhuu. Just kun mä olin valmistautunut, että nyt otan kyllä omput talteen. Viime vuonna meni osa pilalle, toissa vuonna melkein kaikki; meillä oli silloin muutto päällä ja olin pahimmillaan raskauspahoinvoivana – ei tullut mieleenkään mennä kamalalta haisevia omenoita keräilemään :)
Täälläkin on muuten aika paljon kissoja liikkeellä. Mutta pöh, ilmeisesti lintuja silti enemmän. Koiria puolestaan ei vapaana juuri juokse, eli niitä ei voi ehkä syyttää :)
Hih joo pihalle kovaäänissysteemit ja haukan äänet raikaamaan (miltäköhän se kuulostaa; tuskin voi kuitenkaan käyttää sanaa raikaa) :)
Omppu
3.9.2013 at 21:09Me ollaan kuunneltu koko kesä ja pari aiempaakin tuota haukan ääntä, eikä se kuulosta yhtään hullummalle. En ole kellottanut kuinka usein nauha on pyörimässä, olisiko ehkä tunnin välein. Siihen ei edes enää oikein kiinnitä huomiota itse mutta alkukesästä se aina ihmetyttää.
Liisa
3.9.2013 at 14:40Öhm.. Minä olen korjannut sadon (karviaiset ja punaherukat) jo aikoja sitten, varmaan kuukausi takaperin. ;) Omenat taasen on meilläkin joutuneet valtaosin matojen ja lintujen napoihin. Ilo tosin käy välillä nappaamassa maasta tai alaoksilta punaposken haukattavaksi. Kätevää, kun lapsi hankkii itse ravintoa!
Iksu
3.9.2013 at 14:54Mäkin olen kuullut että omenat tekee satoa jotenkin vuorovuosina? Ja käsittääkseni paras marja-aika on jo mennyt, eli ensi vuonna nappaat ne ämpärit käteen jo elokuussa! :)
Kristaliina
3.9.2013 at 20:19Joo, tämä taisi tosiaan olla taukovuosi… Ens vuonna täytyy yrittää tosiaan olla rastaita nopeampi!
Juu, karviaiset tosiaan oli silloin elokuussa. Mutta nuo omput näyttäis vieläkin tuossa kypsyvän, samoin esim. naapurin luumut on vasta tuloillaan. Meilläkin muuten oli luumupuu. Oli. Mutta sitten Joel ja kirves.
Iksu
4.9.2013 at 10:54Mäkin kovasti odottelen päärynöiden kypsymistä isäni pihalla. Harmi vaan että välimatkaa on 150km, ja ollaan käyty siellä elokuussa jo pari kertaa muista syistä, ja nyt taas pitää suunnitella uutta reissua päärynöiden, kirsikoiden ja omenoiden takia. Mutta ihanaa silti <3
kutriina (Ei varmistettu)
3.9.2013 at 15:02Vanhoja CD-levyjä roikkumaan marjapuskiin, toimii ainakin meillä! :)
Kristaliina
3.9.2013 at 20:20Tämä ehdottomasti testiin ensi vuonna!
Jonnaa
3.9.2013 at 15:08Vanhat cd levyt roikkumaan pihaan.itse suojasin omat mansikat tänä vuonna hyttysverkolla…tarpeeksi tiheää jotta ei linnut pääse sinne mutta valopääsee läpi ja vesi.
Kristaliina
3.9.2013 at 20:21Hmm joo hyttysverkkohan vois kans toimia! Tuli siis marjoja kuitenkin, eli valo pääsi riittävästi läpi? Eikä mikään eläin sinne takertunut?
Jonnaa
5.9.2013 at 10:38Valoa pääsee läpi.
Meillä mansikoiden uhkana oli siili joka asusti kesällä meidän pihalla.
Ja taitaa olla pikkasen halvempi ratkasu kun älyttömän kalliit ”oikeat” suojaverkot ja systeemit.Vanha kissa talous kun meilläkin on niin tätä hyttysverkkoa löyty metri kaupalla kaapista valmiiksi.
Raissi
3.9.2013 at 15:23Meillä söi oravat kaikki kirsikat puusta, siis ihan kaikki. Heittelivät ne kannat vaan maahan, Taidetaan kaataa koko kirsikkapuu ja kaivaa tilalle uima-allas ens kesänä..
Kristaliina
3.9.2013 at 20:23Jo on pokkaa oravilla! Tshih varo vaan, sit ne menee sinne teidän uuteen altaaseen uiskentelemaan ja ottamaan aurinkoa laidoilla :)
Voi, oispa kirsikkapuu! Haaveilin sellaisen istuttamisesta tuohon tontille, mutta puutarhasuunnittelijan mielestä multaa ei ollut kallion päällä riittävästi sille… Mun mielestä se kukintavaihe on jopa vielä ihanampi kuin ne marjat <3
Raissi
3.9.2013 at 21:21Se kukinta on kyllä häikäisevän kaunis, jos sattuu kotona olemaan ne pari päivää mitä sitä kestää :) Sen jälkeen onkin piha täynnä niitä valkoisia terälehtiä. Joo, täytyy hommata joku suojapeite sille altaalle, ettei ne kurret valtaa sitäkin, hitto.
Kylläpä tuo allas nyt kuulostaa hienolta, siis lähinnä ollaan suunniteltu sellaista 2,5 metriä kertaa neljämetriä lillumisallasta tähän pikku pihapläntille. Terassi sen ympärille. Tuttavilla on allas ja kyllä vaan oli lystiä kesäkuumalla siinä lilluskella.
Harmi kun tuo kirsikkapuu on jo niin iso, ettei sitä voi riipaista teidän pihaan testaamaan, että onko liian vähän multaa. Jos nyt se allaskaan enää ens kesänä tuntuu yhtä hienolta kuin tänä kesänä suunnitelmissa, heh :)
Kippuralla
3.9.2013 at 17:26Meillä on yksi mustaherukkapensas, aina huono sato. Pari punaviinimarjapuskaa joissa aina hyvä sato ja pari karviaispuskaa vaihtelevalla sadolla. Pari raparperipuskaa joita ei saada kaikkia käytettyä, vadelma teki vasta loppukaudesta kunnon satoa, 2/3 omenapuusta pullistelee. Mansikoita tuli vähemmän kuin viimevuonna. Tosin herukat ja karviaiset on kyllä jo ns pilalla täällä mitä puskaan on jäänyt..
Kristaliina
3.9.2013 at 20:25Mulla jäi lapsuudesta trauma mustaherukkaa kohtaan, kun niissä oli aina matoja. Punaviinimarjoihin madot eivät menneet, joten se säilyi traumoitta :) Raparperiä muuten haluaisin kans! Mansikatkin ois ihania, oooo ja vadelmat, mutta taitaa tulla jo kohta tilaongelmat vastaan meidän pienellä pihalla…
Tuulikkituutikki (Ei varmistettu)
3.9.2013 at 17:27Muistan syöneeni karviaisia jo 2 kuukautta sitten puskastamme ja sama viinimarjojen kanssa :D
Kristaliina
3.9.2013 at 20:27Oi, aika aikaisin! Meillä karviaispuskassa oli vielä heinäkuun lopulla ihan raakaa (muistan sen siitä, kun Joel palasi isäkuukaudelta töihin), mutta sitten elokuun puolivälin tienoilla ois ollut perfect – niin ilmeisesti rastaiden mielestäkin :)
Kippuralla
3.9.2013 at 17:30Meillä on paras tuholaistorjunta-porukka, 2 kissaa ja 2kissanpentua jotka päivittäin tuo näytille oravan/rotan!!/hiiren/pikkulinnun/variksen..
Kristaliina
3.9.2013 at 20:30Luonnollinen torjuntapartio! :)
Hih onhan meilläkin tuo kaupunkilaiskissa. Siinä on vaan se, että se ei suostu menemään inhalle likaiselle omituiselle nurmikolle vaan kävelee ainoastaan meidän kallioplänttien päällä (silloin, kun ne ovat kuivia). Eikä se sais kyllä kiinni mitään :D Vaikka välillä oon joutunut vähän menemään väliin, kun se alkaa vaania meidän pihasiiliä – auts…
Nannannaa
3.9.2013 at 17:59Meillä oli kans aivan onneton omenasato, mä jo tästä aiemmin blogissani puhuinkin. Laskin lopulta 11 omenaa, jonka jälkeen lopetin etsimisen ja laskemisen, kun masensi liikaa. Nekin omenat oli meinaan ihan kuivia ja/tai matoisia. Nice. Yhden omenan sai poika syödäkseen. Ja meillä on oikeesti aivan valtava omenapuu, joka tuotti viime vuonna aivan älyttömän määrän aivan älyttömän isoja omenia. Niitä vaan homehtuo tonne nurtsille, kun ei ehditty niitä kaikkia kärrätä poiskaan. Ja voi helvetti, tänä vuonna ei sitten mitään säilöttäväksi. Ihan tyhmää.
Marjoja on niin paljon, että osa meni harakoille ihan kirjaimellisesti, kun loppu into kesken. :D
Kristaliina
3.9.2013 at 20:32Sama täällä, viime vuonna meni omppuja pilalle ja nyt, kun intoa ja jaksamusta riittäisi, niin ei mitään. Luonto on epäreilu! :)
Voi tulispa meillekin pian marjoja!
Nannannaa
4.9.2013 at 17:24Marjat on kyllä aika pop! Ihanaa, että saa pitkin talvea mehua ja kiisseleitä oman maan sadosta. :) Ehkä teilläkin jo ensi vuonna on isompi saldo!
Perho Kerttunen
3.9.2013 at 18:09Tänä vuonna sato on vaihdellut alueittain. Meillä keskellä Suomea omenia on enemmän kuin moni muistaa koskaan nähneensä pihassaan. Kuten tuolla aiemmin kirjoiteltiin osa omenapuista huilaa vuorovuosin – mutta ei kaikki. Edellisessä pihassa meillä oli kaksihaarainen puu, jossa puu teki hauskasti satonsa vuorovuosin eri haaroihin :) Aina, kun vuorossa oli etelän puolelle osoittava haara, satoa oli yllin kyllin (= liikaa) mutta sinä toisena vuonna vain sen verran, että sen kanssa oltiin vain jossain määrin pulassa. Toinen puista teki sen sijaan omenia tasaisesti kumpanakin vuonna. Määrään pystyy vaikuttamaan yleensä sillä, että lannoittaa puuta (ei nurmea siinä alla) silloin, kun puu kukkii.
Verkottaminen on ainoa varma tapa saada punamarjaisten pensaiden ja puiden sato itselle. Tai sitten tirppojen yllyttäminen keskinäisten joukkotuhoaseidensa käyttöön, mutta se ei ole viisasta missään määrin.
Yrittänyttä ei laiteta, mutta valitettavasti ei aina palkitakaan!
Kristaliina
3.9.2013 at 20:35Lannoittaa? Ei tullut mieleenkään :) Lannoitetaanko ne joka vuosi vai ainoastaan silloin tällöin? Joo, me ollaan niii-iiin onnettomia näissä…
Ja no toisaalta: olen satavarma, että anoppilassa ei kyllä lannoiteta yhtään mitään, ja silti sieltä tulee aina järjettömät määrät kaikkea. Niin paitsi tänä vuonna :)
Hei ja sulta varmaan voi kysyä: uskaltaisko noiden karviaispuskien alle laittaa jonkun kehikkorakennelman…? Nyt etenkin toinen niistä kasvaa ihan lättänänä maata vasten, mutta en ole uskaltanut koskea siihen, kun se kerran niin paljon marjoja tekee muodostaan huolimatta… Ja pitäiskö noita karviaisia jotenkin leikata välillä?
Perho Kerttunen
3.9.2013 at 21:09Lannoitusta suositellaan joka vuosi. Ajatus on, että se sama määrä, mitä maasta häviää sadon kautta, tulisi saada takaisin. Hmmm, mitenköhän tuo määrä nyt sitten noiden neljän omenan jälkeen mahtaa mennä… Älkää nyt ainakaan haravoiko, niin lehtien energia palaa takaisin maahan ;) Minä pistän maahan rakeistettua kanankakkaa (sitä saa pussissa kaupasta) niin, että keväällä pistelen puun alle joko rautakangella reikiä ja niihin niitä rakeita (+ vettä) tai sitten niin, että lapiolla teen sopivan vaon ja lanta sinne. Silloin se menee puulle eikä nurmelle.
Ja kyllä, sille pensaalle kannattaa laittaa joku tuki. Jos nurmea joskus leikkaa, niin silloin se on huomattavasti helpompaa! Minä olen laittanut mitä erinäisimpiä tukia: kauneimmat ovat joko kaupan valmistukia (niitä nättejä puisia) tai sitten itse luonnonpuista väsätyt. Neljä päästänsä haaraista keppiä maahan ja niihin neljä tukipuuta, kiinnitys narulla, ruuveilla tai nauloilla. Mutta hei: mikä tahansa viritys käy, kunhan itse kehtaa postata siitä kuvan nettiin! Mitenköhän menisi sukkahousurinkula pensaan ympäri ja se kiinnitetään juurelle tökättyyn pylvääseen…? Ja ainahan ne marjovat oksat voi suojata sillä samalla sukkahousulla, jos oikein villiksi heittäytyy. Mutta et sitten sano, että idea tuli minulta!
Leikata saa, mutta ei ole pakko. Jos joku oksa näyttää kuivalta, se pois, sillä ei se enää marjoja tee. Leikkausajankohdaksi suositellaan yleensä kevättalvea, paitsi jos pensas sattuu olemaan lumen alla piilossa. Toinen suositeltu ajankohta on loppukesä, yleensä elokuu – mutta ymmärtääkseni nytkin voi leikata.
Titiomm (Ei varmistettu)
3.9.2013 at 18:11Oon kuullut että lintuihin auttaa se että keväällä/alkukesällä maalaa pikkukiviä marjapensaiden läheltä punaiseksi. Linnut sitten käy nappaamassa niitä ja oppii mieltämään kerrasta tai parista ne pahoiksi jutuiksi. Sitten on saanut olla mansikat yms. rauhassa. Kokeile sä ensi kesänä toimiiko tämä! Mulla ei ole sitä ylellisyyttä että olisi mitään omaa pihaa, joten ei ole tullut kokeiltua :)
Kristaliina
3.9.2013 at 20:38Lintukoulutusta! Hih toi on niin hauska vinkki, että ihan pakko testata! :)
nyyh (Ei varmistettu)
3.9.2013 at 21:33eikö niiden nokka voi mennä rikki? :–(
miia484
3.9.2013 at 19:54Vanhempieni karviaspensaan tyhjenti joutsen! :D Ei jäänyt marjan marjaa.. Tarkka kaveri.
Kristaliina
3.9.2013 at 20:39Voi perhana. JOUTSEN. Eipä heti tulisi mieleen, että sellainen marjapensaassa peuhaisi – joutuisi varmaan pari kertaa hieraisemaan silmiään, kun sellaisen näkisi :D
phocahispida
3.9.2013 at 21:34Kummitäti toi meille omppuja eli ihan ilman ei jääty. Suuntaan anovan katseeni viimeisten raparperien js sitten niitten omppujen osalta anoppilan tiluksille…
:) (Ei varmistettu)
3.9.2013 at 21:44Hei, hommatkaa pihaan vihreä karviainen! Superhyvät marjat eikä tarvitse minkäänmoisia linnunpelottimia:-) Karviaispusikon ympärille kannattaa muuten myös nikkaroida (kkröh ostaa valmiina…) kehikko, ettei marjat paina oksia maahan. Ja meillä linnut on pitänyt loitolla vanhat cd-levyt ym kimaltavat härpäkkeet.
Evis
4.9.2013 at 06:46Meille kun tulee nyt minimaalinen piha, niin ajattelin yrittää kanssa kasvattaa jotakin. Tosin jos esim. marjapensaan istuttaisin niin todennäköisesti marjojen katoamisesta löytyisi syntipukki muualta kuin luonnosta –naapureiden lapsista. Muistan ainakin itse lapsena käyneeni naapurin pihamaalla hieman varkaissa ;) Meillä ympäristössä taas niitä muksuja riittää ja jos jokainen parikin marjaa tulisi hakemaan niin olisi sato siinä.
En tosin onneksi ajatellut ihan marjapensasta sentään alkaa viherpeukaloimaan.