Mis mun sato?

Sadonkorjuuaika! Nyt sitten sellainen suloinen kori kädessä kiertämään tiluksia ja keräilemään talteen luonnon antimia!

Öööö?

No ensin punainen viinimarja:

No okei okei: tämän vasta tänä kesänä istutin. Ei siihen marjoja kai niin pian kuuluisi tullakaan. Hyvä, että on hengissä. Toistaiseksi.

*******

Ja sitten karviaiset, oh mun ihanat karviaiset! (mun pitää aina googlata ennen kuin kirjoitan tämän – jostain syystä sekoitan aina karviaiset ja karpalot) Hmm, missäs se meidän pensas nyt sitten olikaan…? Täällä?

Pientä viidakoitumista havaittavissa. Pitäiskö tässä pensaassa olla muutakin kuin oksat?

Uskokaa tai älkää, tämä lättänäpensas oli pullollaan marjoja vielä elokuun alussa. Katselin onnellisena, kuinka marjat alkoivat mehevästi punoittaa – ooh. Ja sitten satoi kolme päivää vettä. Seuraavana kuivana hetkenä menin katsomaan, ja – tyhjä pensas.

Ääääääh! Ihan sama juttu viime vuonna!

Tänä vuonna mukanäppäränä emäntänä tein karviaispuskille tällaiset suruliputuslauhat vanhasta videonauhasta. Mutta ei. Ei estänyt rastaita. Ärrin murrin, sinne meni kaikki!

Rastasverkkoja en halunnut käyttää, koska ne ovat kuulemma varsinaisia ansoja pikkulinnuille ja siileille. Ensi vuonna täytyy varmaan virittää verkot, mun ihanat karviaiset, GRAAAAAH!

Käytättekö te muuten verkkoja vai miten suojaatte marjat ahneilta linnuilta?

*******

Ja lopuksi omenat – no niitä nyt ainakin pitäisi tulla ihan riesaksi asti! Joo tota…

Bongaa kuvasta kaikki kolme omenaani.

Siis mitä on tapahtunut? Voisikohan syynä olla alkukesän kehrääjäkoit…? Ahnaina suunnistimme kohti anoppilaa – no siellä niitä omenoita ainakin riittää; muistaakseni kuuden puun verran. Mutta ei. Vain muutamat hassut omenat sielläkin.

Joillakin pihoilla omenoita näyttäisi olevan kuitenkin ihan oksat notkollaan. Mitä, mitä, mitä?

0