”Oi ei!!! Oi ei!!!”, voivotteli tirppa heti herättyään, kun huomasi Joelin sänkypaikan olevan tyhjänä.
”Mitä, kulta?”
”Missä isi on?”
”Isi on töissä, isi tulee sitten taas illalla”, vakuutin.
”Mitä isi tekee siellä töissä?”
”Noo… Isi juttelee ihmisten kanssa.”
”Mitä se juttelee?”
”No jos vaikka jollain on paha mieli, niin se lohduttaa.”
”Ja sitten se varmasti ottaa syliin ja halii ja sanoo, että ei se mitään, kyllä se itku menee ohi”, tirppa mietti.
”Joo, niin se varmaan tekee.”
Silva mietti hetken ja jatkoi sitten päättäväisesti:
”Ja sitten se isi varmasti soittaa musiikkia ja tanssii.”
Aika monipuolinen työnkuva tuolla meidän isillä.
1
Kanelibasilika
18.8.2014 at 15:10Lasten logiikka :)
vierailija (Ei varmistettu)
18.8.2014 at 15:26:’)
Tässähän herkistyy ja alkaa itseäkin itkettää.
Liisa
18.8.2014 at 16:04Ei se mitään. Joel laittaa musiikkia ja tanssii niin se menee ohi.
Kristaliina
18.8.2014 at 16:04Ei se mitään, kohta tulee Joel ja soittaa musiikkia ja tanssii :)
Kristaliina
18.8.2014 at 16:07Liisa, ei oo todellista!!! :D Samalla sekunnilla laitettu sama kommentti! Ollaankohan me epähuomiossa yks ja sama ihminen… :D
Liisa
18.8.2014 at 16:09Sister from the other mother!
Vierailija (Ei varmistettu)
20.8.2014 at 15:56Sister from another mister :D
vierailija (Ei varmistettu)
18.8.2014 at 16:34Tsih, jopas helpotti! :D
Nekku
18.8.2014 at 16:16Awww miten suloista! :D
Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu)
18.8.2014 at 16:24Päiväkodista tuli pojan ollessa pienempi viestiä, että poika oli ystävänsä kanssa puhunut mitä vanhemmat tekevät työkseen. Minä kuulemma tanssin ja kaverin isä heittää voltteja. Hakkaisi kummasti nämä ajoittain tylsät asiantuntijatyöt :)
Lilleri
18.8.2014 at 17:06Asiakkaat vois olla ihmeissään jos Joel pitäisi tälläisen loppuhuipennuksen! :D
Torey
18.8.2014 at 18:52Meillä oli tänään sama kysely aamulla.
”MISSÄ ISI ON?!”
”Töissä, muistatko kun isi eilen sanoi palaavansa taas töihin. Isi tulee sitten illalla kotiin.”
”Voi eei. Minulla tulee isiä ikävä!”
<3
tsinnia (Ei varmistettu)
18.8.2014 at 20:39Ihana! Tämä psykologi alkoi miettiä, että pitäisköhän testata tuota itekin asiakkaiden kanssa, kuulostaa sen verran toimivalta hoitomuodolta. :D
Vierailija (Ei varmistettu)
18.8.2014 at 22:16Joo, minä kans innostuin, että tuollaista pitäisi psykologin työn aina olla!!
Kristaliina
18.8.2014 at 22:18Halitanssiterapiaa!
Kristaliina
18.8.2014 at 22:19ei pidä sekoittaa sylitanssiterapiaan :D
Stellina (Ei varmistettu)
18.8.2014 at 23:51Varmasti olisi tehokas terapiamuoto <3
tsinnia (Ei varmistettu)
19.8.2014 at 11:42:D ”Joelin metodi”
Vierailija (Ei varmistettu)
19.8.2014 at 08:40Onko Silva päässyt koskaan käymään isin työpaikalla? Meillä on lapsille konkretisoitunut työnteko paremmin, kun ovat nähneet, minkä pöydän ääressä sitä työtä tehdään.
Vierailija (Ei varmistettu)
19.8.2014 at 09:45Saattaa olla aika realistinenkin tuo Silvan käsitys isin työstä. Musiikin kuuntelu ja soittaminen on hyvä ja aika käytettykin tapa luoda kontaktia nuoriin.:)
Jodelie
19.8.2014 at 10:25Nauroin vedet silmissä, ihana lapsi teillä!
Corde
19.8.2014 at 21:18Meillä isi hakkaa ja lyö ihmisiä töissä ja käskee niitten mennä kotiin. Tää on meidän 3v kuvaus. 7v sanoo et isi on kova äijä ja vetelee ihmisii munille paitsi jos ne on naisia.
Isi on siis järjestyksenvalvoja, joka tätä nykyä ei kyllä usein joudu keskelle tappelua. .
EWE
20.8.2014 at 22:41No, on kyl teidän tirpalla mainiot jutut :D
Jonnaa
21.8.2014 at 09:01Meillä esikoiseni ollessa kolme vuotta ajoin kuorma autoa. Ja tottakai hain tällä valtavalla autolla pojan kotiin myös joskus. Isolla autolla oli pakko pysäköidä tarha ikkunoiden eteen. Kas kummaa kun koko tarha oli ikkunassa katsomassa kun meidän poikaa haettiin. Yksi päivä kuulin keskustelun tarhan eteisessä kun hiukan vanhempi lapsi huusi täyttä kurkkua isälleen , ”miks sä et voi ajaa rekkaa kun rassen äitinkin ajaa sitä? Minä en tule enään sinun kyytiin.”
annahoo (Ei varmistettu)
21.8.2014 at 16:45Kummityttöni kyseli myös n. 5-vuotiaana minun ja mieheni töistä. Ensin käytiin läpi, että mies tutkii työkseen laboratoriossa, johon neiti totesi salaperäisesti, kuin salaisuuden selvitettyään: ”Minäpä tiedän missä se laboratorio on, se on teidän vaatekaapissa!”. Omaa asiantuntijatyötäni oli vaikeampi selittää ja taisin olla puheissani hieman liian lennokas, koska kuvaukseni (luen, kirjoitan muistioita ja papereita, neuvon ihmisiä, olen kokouksissa…) jälkeen tyttö hihkaisi: ”Ihan niin kuin agentti!” :D Voi kun olisikin elämä noin jännää, agentinhommia ja salaisia laboratorioita :)
Terveisin itse lapseton, mutta puutalon elämään koukuttunut vakkarilukija jo Silvan syntymästä lähtien :)