Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Ekopaasto
Heti alkuun varotuksen sananen: tämä bloggaus sisältää enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia.
Ensimmäisen Ekopaasto-bloggauksen keskustelussa (ihan lopussa) AnsaT esitti niin osuvia kommentteja, että niihin ei voinut vastata pelkästään kännykästä nopeasti näpyttelemällä. Itse asiassa niihin ei voi välttämättä vastata, vaikka keskittyisi ja ajattelisi – ei välttämättä edes, vaikka asioihin oikein kovasti perehtyisi ja tutkisi.
Lainaan pari kohtaa suoraan, mutta lukekaa ihmeessä koko kommentti täältä.
”Pullojen kierrätys ei riitä! Energiasäästölampun kierrätys ei riitä! Pyyhkeiden pesettäminen etelänlomalla hotellissa vain joka toinen päivä ei riitä! Oikeasti ympäristömme ja tämän pallon luonnonvarojen pelastamiseksi on tehtävä isompia tekoja kuin tuollaiset pienet arkipäivän niksit. Ne ”arjen pienet ekoteot” ovat ekojeesustelua parhaimmillaan tai pahimmillaan.”
ja:
”On siis väärin ajatella, että voisimme edetä tässä maailman pelastamisessa kovin pehmeästi eteenpäin. Ettei kerskakuluttamiseen syntyneiden ihmisten tarvitse traumatisoitua, kun elintavat muuttuisivat liikaa. Siitä se suuri trauma vasta syntyykin, kun öljy loppuu (toisaalta odotan sitä) ja luonnonvarat ehtyvät ja maaperä saastuu niin ettei siinä voi enää viljellä. Jälkimmäinen hommahan on arkipäivää esim. Kiinassa.”
Tämä on niin totta. Ja heti perään: onko sillä nyt mitään v*un (anteeksi) väliä, että heittää ne banaaninkuoret roskiin, jos se ei kuitenkaan riitä.
Mä ajattelen, että AnsaT on oikeassa. Mutta että… …on tilanteita, jolloin sitä ei kannata sanoa ääneen. Ainakaan ihan ensimmäiseksi.
Koska niin moni edelleen elää sillä banaaninkuoritasolla.
Jos me nyt tässä yksissä tuumin marssisimme sinne katumaasturikaupoille tai Malediivien-lennon lähtöportille ja kertoisimme, että ”hei kuulkaas ekoöykkärit: turhaan olette lajitelleet jätteenne, kun kuitenkin teette näin-ja-näin” – auttaisiko se? Mitä ajattelisi toinen osapuoli? ”Hihhulit.” ”Häipykää täältä lomamatkaamme/autokauppojamme pilaamasta.” ”Itse olen tämän työlläni ansainnut.” Okei olen sitä mieltä, että myös pitkälle viedyt viestit on hyvä sanoa ääneen; aina joku herää. Mutta sitten tarvitaan myös sitä pehmeämpää banaaninkuoriherättelyä. Että ”tee nyt edes tämä, jos et mitään muuta tee”.
Koska muuten tulee vastareaktio.
Me länsimaiset ihmiset kun olemme niin herkkiä siihen, kun joku (aiheestakin) kyseenalaistaa meidän ”ansaittua” (ha!) elämäntyyliämme.
Minä siis uskon, että tarvitaan rajuja kyseenalaistavia ääniä. Niitä, jotka virittävät banderollinsa eduskunnan eteen ja huutavat megafoniin. Ja sitten tarvitaan myös niitä pehmeitä ”kierrätys on jees” -viestejä ja arjen helpottavia niksejä. Koska jos et kuule yhtä viestiä, niin kuule pliis edes tämä toinen. Ratkaisu ei löydy sieltä yhden ihmisen biojätelaatikosta vaan siitä, että iso massa ottaa ekologisemman ajattelun osaksi arkiajatteluaan.
Eikä sekään välttämättä riitä.
Maailma tuhoutuu – bloggaaja juo viiniä ja kirjoittaa.
On niitä vieläkin radikaalimpia ajattelutapoja. Heh jos ette arvanneet – myös täältä meidän kotiympäristöstä sellainen löytyy. Joel totesi, että olisi paljon järkevämpää keskittää ne resurssit, joilla nyt pyritään torjumaan ilmastonmuutosta siihen, että sopeuduttaisiin ilmastonmuutokseen. Koska estettävissä se ei ole; ei niillä banaaninkuorilla mutta ei edes lentoliikenteen pysäyttämiselläkään.
Että silleen.
No niin. Minä taidan valita ne banaaninkuoret – ja päälle saan bonuksena huonon omatunnon. Ja se huono omatunto on hyvä. Ilman sitä voisin tuudittautua luulemaan, että hei tää riittää. Ei riitä.
En voi kuitenkaan valita sitäkään, että en tekisi mitään.
Oho, ei tullutkaan kysymyksiä. Ei tullut kyllä vastauksiakaan. Ehkä niitä ei ole.
CougarWoman
25.2.2015 at 16:31Niin – kai se on pähkinän(tai banaanin)kuoressa niin, että on parempi, että iso osa tekee jotain, kuin että pikkiriikkisen pieni tekisi kaiken, ja se iso ei mitään?
…Eäähhh olikohan tuo nyt semmoinen aivopieru?! :D
Siis tarkoitan, että esimerkiksi omalla kohdallani pystyn ”joustamaan” (ja siinähän se mun länsimainen asenne sitten jo tulikin) sillä, että kierrätän kaikki roskat. Ja että menen ruokakauppaan kestokassin kanssa, enkä osta muovikassia. Ja että punnitsen ne banaanit ilman sitä hedelmäpussia. Ja että jos (mutta vain jos!) on oikein hyvä ilma, niin menen pyörällä töihin auton asemesta. Ja että en heitä ruokaa roskiin, vaan suunnittelen ostokset, pakastan tähteet, ja syötän nahkeat ja vähän pahentuneet kanoille tai koirille.
Nämä siis teen ihan automaattisesti, en siis semmoinen sädekehä pään päällä että nääs-nääs, kattokaa kaikki kun akka kierrättää. Silti tulee hyvä mieli siitä, kun tajuaa, että on edes vähän ympäristöystävällinen.
Mutta jos alettaisiin pakottamalla pakottamaan…eiiihhh.
loistoluoto (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 16:59Hyvä kirjoitus, hyvä kyseenalaistaa ja pöllyttää keskustelua, tästä äärimmäisen tärkeästä aiheesta. Lopputuloksestahan emme tiedä, teimme niin tai näin. Emme mitenkään voi ottaa kaikkia vaihtoehtoja huomioon. Mitä, jos saamme maailman lähes ”pelastettua”, mutta sitten kuvioihin tuleekin muuttuja y joka pistää koko pakan ihan uudelleen sekaisin? Mutta, vaikka näillä teoilla haetaankin hyvää lopputulosta, ne ovat itsessäänkin arvokkaita. Onko mukavampaa tietää elävänsä hyvää tehden, kuin pahaa tehden? Lyhyt bloggaus aiheesta: http://loistoluoto.com/2014/05/29/kannattaako/
Tuo ”banaaninkuoret ei riitä” -ajattelu on harmillinen este maailmanparannukselle. Koska ne banaaninkuoret ovat vain alku.Mutta hyvä alku. Ja OIKEAAN SUUNTAAN. Ei voi/kannata sanoa ihmiselle ”Muuta koko maailmasi ja kulutustottumuksesi ihan kokonaan, nyt heti”. Todennäköisesti pullojenkierrättäjä ja kompostoija hetken päästä alkaa ajatella, että tämähän onnistuu, minä osaan, tästä tulee hyvä mieli – mitäpä vielä voisin tehdä?
loistoluoto (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 17:05Niin, ja lisäyksenä vielä: olen siis täysin samaa mieltä siitä, että niitä banderolleja ja huutamista tarvitaan! Mutta banaaninkuoria ei pidä väheksyä samalla! :)
Iiro
25.2.2015 at 18:44Totta tämä. Vuosi tai pari sitten meuhkattiin myös siitä, että kuinka paljon tuulivoima tuottaa välillisesti päästöjä tai miten biojäte ei ole lainkaan ekologista. Kuitenkin itsestä kaikki yritykset, joissa yritetään luoda jotain positiivista kehitystä, ovat plussaa. Kuitenkin IPCC:n ilmastoraporttien lukeminen alkaa olla niin hemmetin masentavaa luettavaa, ettei oikein tiedä miten pystyisi säilymään toiveikkaana.
Lisäksi onhan tässä vielä sekin puoli, että länsimaissa (jotka ovat syypäitä ilmastonmuutokseen) on huomattavasti paremmat valmiudet myös siihen mukautua. Sen sijaan niillä, jotka kärsivät siitä eniten, on myös huonoin tilanne taloudellisesti. Vaikka keskustelu kääntyisikin ilmastopakolaisiin, niin silti vallitsevana tapana keskustella asiasta tuntuu olevan se määrä, kuinka paljon niitä tulisi Suomeen, eikä se kuinka moni joutuu jättämään kotinsa. Länsimaissa ei vaan tunnu olevan mitään syytä luopua nykyisestä elämäntyylistä. Pienet veronkorotukset bensiinissä tuntuvat aika mitättömiltä ja jotain liha- ja maitoteollisuutta tuetaan aika hanakasti.
lanni (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 18:38Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on ihan se ja sama mitä tekee tai ei tee; peli on jo menetetty, koska ihmiset ovat kehittyneet liian pitkälle. Vaikka elämän tarkoituksen miettiminen on yleensä suht filosofinen kysymys, elävien asioiden (kasvien, eläinten, ihmisten) elämän tarkoitus on elämän jatkaminen eli lisääntyminen. Ottaen huomioon sen tuhon ja ylikuormituksen määrän, minkä ihmiset ovat saaneet aikaan lyhyessä ajassa (ihminen ei ole enää osa ekosysteemiä, vaan päinvastoin tuhoaa sitä), on selvää, että ihmisten kohdalla evoluutio on mennyt ns. liian pitkälle.
Itsekin kyllä pyrin toimimaan ”ekologisesti” ja miettimään tietoisesti valintojani ja uskon ihan vilpittömästi, että jos moni tekee pieniä muutoksia, vaikutus on suuri. Silti, suuri osa maapalloon kohdistuvasta tuhosta johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset ovat itsekkäitä ja ahneita eivätkä ole valmiita luopumaan yhtään mistään pelastaakseen lajinsa, joten jossain vaiheessa jonkinlainen katastrofi tulee pistämään stopin ihmisten kehitykselle.
riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 18:51No mut se on just se (Joelinkin) pointti. Joka kerta kun sanot/ajattelet/kirjoitat ”minä uskon…” ”minun mielestäni…” jne luot kuvaa, että massatuotannon epäekologisuus ja ilmastonmuutos ovat mielipideasioita, joista sopii muodostaa oma fiiliksensä. Minun mielestäni ollaan jo lähempänä luomiskertomusoppia kuin totuutta jos näin kaltevalla pinnoilla liikutaan. Jokainen joutuu oman elämänsä oikeutukset perustelemaan lähinnä itselleen, joten yleistetty hyvittely tyyliin kiva että kierrätät edes banaaninkuoret jos muuten et tajua mistään mitään on vaarallista. Joukossa viisaus harvoin tiivistyy, vaan syntyy juuri kuvailemasi banaaninkuori-illuusio, että jos yhdessä näitä kierrätetään niin ei olla niin kovin pahoja. On kurjaa jos tulee paha mieli ikävistä asioista, mutta jos vaihtoehtona tarjotaan moraalisen selkärangan taipuisaa jokasuuntaan nyökkäilyä, otan mieluummin totuuden pahanmielen kera.
Kristaliina
25.2.2015 at 20:55Damn, mun pitkä kommentti hävisi just tietoavaruuteen!
Niin siis sitä kirjoitin, että jos siis viittasit tuolla ihan alulla mun tekstin muotoiluun (vai tarkoititko yleisemmin?), mä olen siinä mielessä vielä niin ”vanhanaikainen” kirjoittaja, että en yksinkertaisesti kykene kirjoittamaan (edes nettiin) ”näin on” -faktana asiasta, jossa en itse ole asiantuntija. Tässä tapauksessa ilmasto- tai ympäristöasiantuntija. En ole. Tai jos minulla ei ole mittavaa tutkimustietoa linkkeineen väitteideni takana. Eli koska en ole ilmastoasiantuntija, minun näkemykseni ovat ihan välttämättä ”käsittääkseni”-muotoiltuja, ja aiheesta riippuen enemmän tai vähemmän perusteltuja tai oikeita :)
Mäkin olen valmis kuulemaan totuuden pahan mielen kustannuksellakin. Niin kuin kirjoitinkin, huono omatunto on tässä asassa hyvä. (hih mun mielestä siis)
Mer (Ei varmistettu)
26.2.2015 at 11:08Oh, mä haluaisin kommentoida joka kohtaan, mutta kommentoin nyt vain tähän; viralliset ilmastoasiantuntijat ovat TODELLA yksimielisiä siitä, että ilmastonmuutos on tosiasia, soraäänet saa valitettavasti suhteettoman paljon palstatilaa, sillä asiantuntijoista vajaa 5% ei usko tieteellisiä faktoja. Ja tämä oli siis eräästä peer-review julkaisusta luettu tutkimus (en voi linkata kun en löydä sitä nyt).
Musta on jännä miten nykyään pitäisi olla aina asiantuntija voidaakseen sanoa sitä tai tätä, mutta sitten ne oikeat asiantuntijat lytätään kaikissa tiedemaailman ulkopuolisissa keskusteluissa, kun ”tavalliset ihmiset” (tai muun alan asiantuntijat) saa pitää esimerkiksi ympäristöingelmia ”uskon” asioina.
Itselläni ei ole vastausta ongelmaan, ja vaikka oma koulutus ja työkokemus antais valmiudet ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi tai sopeutumiskeinojen löytämiseksi, niin pitäisi osata ilmeisesti psykologinen manipulointi tai muu markkinointi, sillä tässä uskon asian läpilyömisessä voittaa se kuka huutaa kovimmin ja uskottelee, että banaaninkuoret riittää…
Itse veikkaan, että mitään muutosta ei tapahdu kenenkään elintavoissa ei länsi- eikä varsinkaan kehittyvissä maissa, ennenkuin on joko järkyttävä luonnonkatastrofi tai kolmas maailmansota/pari sekopäistä sinne tänne ammuttua ydinpommia tuhonnut tämänhetkisen elintason mahdollisuudet…
t. FM ympäristöalalta, ei pessimisti mutta (inho)realisti
Kristaliina
26.2.2015 at 11:14Apua toivottavasti en sanonut missään, että ilmastonmuutos on mielipidekysymys. Kyllä mäkin sitä ihan faktana pidän! ”Mun mielestä” -kommentit liittyivät mun ajatuksiin ilmastonmuutoksesta (=tosiasiasta).
Mer (Ei varmistettu)
26.2.2015 at 13:23Et kai sanonutkaan, minä yleistin raakasti, ja tavoittelin kommentillani lähinnä tarttumista siihen mitä ratkaisumahdollisuuksia on, kun poliitikot ja ”tavalliset ihmiset” (yleistäen taas) pitää ensin käännyttää ”uskomaan”, ennenkuin mitään alkaa oikeasti tapahtua.
Aina saa olla eri mieltä, mutta ei todellisuus siitä mihinkään muutu.
Bulla (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 18:59Kyllä maailma on pelastettavissa, mutta niin kauan, kun pyritään jatkuvaan talouskasvuun (mikä tapahtuu ainoastaan jatkuvan lisääntyvän kulutuksen kautta) ei oikeasti tulla panostamaan kestävyyteen tai ekologisuuteen. Siksi mun mielestä ilmastonmuutoksen tehokkain vastustus tapahtuisi maailmantaloutta uudistamalla, saastutusta sakottamalla isoissa suuryritysmitoissa, paikallisuutta kannustamalla, halpatuotantoa verottamalla ja niin edelleen. Ja nämä mun mielestä on asioita, joihin vaikutetaan esimerkiksi myös omalla äänestyskäyttäytymisellä.
Koska maailmassa on tarpeeksi ruokaa kaikille, jos esimerkiksi maataloutta uudistettaisiin rehutuotannosta ruokatuotantoon, jos syötäisiin enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa – mikä kannattaa jo henkilökohtaisen terveydenkin takia. Koska uusiutuvalla energialla voitaisiin korvata fossiiliset lähteet, jos niin haluttaisiin ja asiaan panostettaisiin, ja raha puhuisi vähemmän kuin ekologisuus.
Eikä tämä talouskasvun ihannointi oikeasti ole tuonut ihmisille niin paljon iloa ja onnea, että se olisi välttämätön tulevaisuuden malli: aika moni on varmasti turhautunut tähän lisää työtä, lisää vastuuta, vähemmän vapaa-aikaa, tuota, tienaa, osta, jatka loputtomiin -malliin. Jos onnistuttaisiin yhdistämään kampanjoinnissa ympäristön säästäminen, vapaa-ajan lisääminen, kulutuksen vähentäminen ja oman mielekkään elämän sisällön löytäminen, niin varmasti löytyisi tahtoa muuttaa asioita ja vaikuttaa poliittisellakin tasolla.
Ja siis mun mielestä kaikki pienet ekologiset teot on vain plussaa. Parempi, että edes osa tekee jotain kuin se, ettei kukaan tee mitään – mikä usein seuraa toivottomuudesta.
Bulla (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 19:14Ai niin, ja länsimaisesta asenteesta vielä: kyllä täällä joustetaan, kun tilanne oikeasti sitä vaatii. Esimerkiksi sota-aikoina annettiin helposti omasta, säästettiin ja luovuttiin. Silloinkin oli kyse tilanteesta, joka koski ihmisiä kaikissa tuloluokissa, ja myös kaikkia vaadittiin toimimaan. (Talouskriisissä ei oikein mielestäni edes vaatia samanlaista reaktiota, sillä se ei ole kaikkien tuloluokkien ongelma samassa suhteessa.)
Nyt pitäisi vain päästä siihen tilanteeseen, ettei kukaan usko kieltäjiä ja vähättelijöitä vaan hyväksyttäisiin ilmastonmuutos samanlaisena faktana, päästäisiin jo eteenpäin. Onko ilmastonmuutos välttämätön? Kyllä. Onko se väistämätön katastrofi? Ei ole. Sitä voidaan lievittää ja helpottaa, emmekä me vielä ole kuolemantuomiotilanteessa. Siksi kannattaa toimia nyt, kaikilla mahdollisilla tavoilla, eikä heittää epätoivoissaan hanskoja nurkkaan.
Kristaliina
26.2.2015 at 11:38Oi mä haluaisin klikata sydäntä tälle enemmänkin kuin yhden kerran – onneksi muutkin lukijat ovat puolestani klikanneet :)
kata_eric
26.2.2015 at 17:48Voisitko sä mennä eduskuntaan :D
Kristaliina
26.2.2015 at 20:21Bulla eduskuntaan! :)
Bulla (Ei varmistettu)
26.2.2015 at 22:10Haha :D Ehkei ihan eduskuntaan, mutta kiitos kunniasta :)
Haluaisin kyllä kauheasti innostaa ihmisiä ajattelemaan niin, että siinä missä menneisyydessä on tehty todella paljonkin huonoja päätöksiä ja valintoja, niin juuri nyt ja tulevaisuudessa voidaan yhdessä tehä myös niitä paljon parempia. Ja samalla korjata niitä pieleen menneitä asioita.
Tiutau (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 19:22Jos jotain merkityksellistä haluaa yksilötasolla tehdä, niin silloin kannattaa lopettaa lihansyönti sekä maitotuotteiden käyttäminen kokonaan. Karjatalous on paholainen nro 1. Se vauhdittaa ilmastonmuutosta, saastuttaa vesistöt, polkee ihmisoikeuksia ja puhumattakaan niistä eläinoikeuksista. Jokainen juustokilo vastaa päästöistään 60:km:n automatkaa ja keskiverto lihansyöjä syö elämässään 21 000 eläintä, joista jokainen on syönyt helvetisti ihmiselle sopivaa apetta, yleensä vielä kehitysmaissa kasvatettua. Kolmannes maapallon pinta-alasta on karjatalouden käytössä. Mitä useampi siirtyy kasvisruokavalioon ja totuttaa siihen lapsensa, sitä parempi. Lukekaa Jonathan Safran Foerin kirjoittama kirja nimeltään Eläinten syömisestä. Mikään ei ole sen jälkeen ennallaan.
phocahispida
25.2.2015 at 20:57Meillä tehdään liharuokaa ehkä kerran kahdessa viikossa, jos sitäkään. Kun mies luopui lihasta kaverinani melkein kokonaan, ravintolassa tai kylässä saattaa syödä, lupasin vähentää juuston syöntiä. Enää ei osteta juustokönttiä kaappiin leivän kaveriksi ja halloumilla yms. herkutteluakin on koetettu vähentää minimiin. Rankkaa, mutta kyllä tuo sädekehä tosiaalta lämmittää pään päällä suristessaan – ja hätistää kärpäsiä. ;D
Kristaliina
26.2.2015 at 11:24Mä oon niin onnellinen siitä, että olen jo ”valmiiksi” kasvissyöjä; silloin valinta ei ollut niinkään eettistaustainen (silloin 90-luvulla näistä ei vielä puhuttu), mutta osoittautui kuin vahingossa oikeaksi valinnaksi myös eettisesti.
Kasvissyöntikin muuten vielä kuohuttaa tunteita, ja siinä missä esim. yliopistolla kasvissyönti oli tosi yleistä, työmaailmaan mennessä se olikin omituinen poikkeus. Olen ollut useammassakin työpaikkaruokalassa ”se ensimmäinen kasvissyöjä”, jonka takia keittiöissä on jouduttu pähkäilemään, että mitäs ne kasvissyöjät oikein syövätkään… :) Ei tunnu olevan ihan selvää sekään :D
Kasvissyönnistäkin voisin jossain vaiheessa kirjoittaa!
21 000 eläintä on ihan hurja luku. Huhhuh.
Joel muuten toivoo ja odottaa, että pian saataisiin markkinoille keinolihaa :) Taitaa kuitenkin sitä ennen vastustus sellaiselle olla melkoinen :)
kata_eric
26.2.2015 at 17:52Tässä on myös länsimaissa ihan hirveästi eroja. Yllätyin Tanskassa asuessani siitä miten harvinaista kasvissyönti siellä on. En edelleenkään tunne yhtäkään tanskalaista kasvissyöjää, vaikka Suomessa ystävistäni vähintään puolet on.
Siellä on myös vaikeaa jättää esim punainen liha pois, koska pelkät kanasalaatit tai -leivät ovat harvinaisia, lähes aina joukossa on myös pekonia.. :D
Eikä siinä, kierrätyksessäkin he ovat yllättävän paljon jäljessä. Ei uskoisi kun kuitenkin pohjoismaa on kyseessä.
Vierailija (Ei varmistettu)
26.2.2015 at 14:12Jäin vielä miettimään tuota 21 000 eläintä per lihansyöjä, kuulostaa niin kovalta. Jos sen TOSI karkeasti laskee, niin 85 vuotiaaksi elänyt söisi siis noin 0,68 eläintä päivässä, jos minulla ei ole nyt joku karkea ajatusvirhe. (Eli laskin 21000 / 85 = 247 ja 247 / 365 pvä =0,68.) Eli minua kyllä kiinnostaa miten tuo 21000 eläintä on laskettu? Olen samaa mieltä siinä että lihansyöntiä on vähennettävä, mutta ihmettelen kyllä tuota lukua.
Tiutau (Ei varmistettu)
26.2.2015 at 20:03Luku on poimittu tuosta Jonathan Safran Foen kirjasta, en nyt muista tarkkaan miten se on laskettu, mutta sieltä se löytyy. Keskiarvojahan nuo on. Voihan olla että mukaan on laskettu myös lihansyöjien roskiin heittämä liha, jota ei siis ole varsinaisesti syöty mutta ostettu kuitenkin. Keskiarvot on siis yhdysvaltalaisista kuluttajista. Ja jos on kova syömään kanaa niin helpostihan tuo määrä tulee silloin tulee täyteen.
polar code
25.2.2015 at 19:34Musta tässä pitäisi kääntää katse pois yksilöiden valinnoista, heidän Malediivien-matkoistaan, banaaninkuoristaan ja ekopaastoistaan. Paljon tärkämpää on keskittyä politiikkaan, niille päätöksenteon areenoille, joilla voidaan muuttaa lakeja ja rakenteita, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa ja nyt ylläpitävät kestämätöntä kulutusta.
Esimerkkinä nyt vaikka liha- ja maitotalouden tuet tai liikennejärjestelmien rakentaminen ja tukeminen autoilua ja lentämistä lisääväksi, jne.
Näihinhän ainakin Bulla ja Iiro jo yllä viittasivatkin. Tilannehan on vähän sama kuin siinä vanhempainvapaan jakamisessa; turha jahkailla miten saadaan yksilöt muuttamaan käytöstään, poliittisten ratkaisujen tulee ohjata, joskus pakottaa (kasvisruokapäivä kouluun?) tiettyihin toimintamalleihin.
Kristaliina
25.2.2015 at 21:05Mä oon niii-iiiiin samaa mieltä. Vaikka oon sitä mieltä samalla, että myös yksilön teot vaikuttavat – myös nimittäin sillä tapaa, että mielipiteet samalla muokkautuvat ekommiksi > toivottavasti painetta päättäjiinkin jne.
MUTTA samanaikaisesti poliittisen päätöksenteon soisi kyllä kulkevan yleistä mielipidettä (hitaasti muuttuvaa) edellä tässä asiassa, koska tosiaan alkaa olla kiire. Pitäisi pystyä tekemään kunnon isoja linjauksia, vaikka saisikin jotkut älähtämään takajaloilleen. Valitettavaa taitaa olla, että ne ”jotkut” ovat myös äänestäjiä, joita sitten mukamas pitäisi kovasti miellyttääkin eikä ketään suututtaa… Mutta nyt pitäisi pystyä suututtamaankin.
Mutta joo, mun mielestä kans tilanne on vähän samantyyppinen kuin siinä vanhempainvapaan jakamisessa.
Hehe ja mikä älytön älämölö siitä kasvisruokapäivästä silloin tulikaan. Päivä, omg. Jos piperrys tapahtuu tuota vauhtia jatkossakin, niin itku tulee kaikille illankoitteessa. Tai jotain :)
loistoluoto (Ei varmistettu)
25.2.2015 at 22:23Niin, politiikka on tärkeää, sillä ne suuret muutokset tehdään, mutta yksilönvalinnoilla vaikutetaan politiikkaan. Mitä kansalaiset tahtovat, millaisia asioita kokevat tärkeiksi ajaa…sellainen saa jalansijaa politiikassakin.
Eli tässäkin asiassa tarvitaan sekä politikointia että konkreettisia tekoja, ne eivät missään nimessä sulje pois toisiaan. Ja ne politiikan kautta ohjatut keinot tulevat myöskin olemaan joka tapauksessa juuri sitä konkretiaa, yksilöiden tekoja, eli siihen on hyvä pyrkiä jo nyt. (Ihan vaikka harjoittelun vuoksi, jos ei muuten motivoidu ;) )
Mutta itseäni motivoi tosiaan vahvasti se ajatus, että oli lopputulos mikä oli, olen itse ainakin tehnyt parhaani, yrittänyt elää hyvin. Vähän samalla tavalla kuin se, että jos yritän toteuttaa rakkautta arkielämässäni, niin se tuo maailmaan hyvää, vaikka se minun rakkauteni ei koko maailman sotia lopetakaan. Mutta samalla se on hiton paljon mukavampi ja mielekkäämpi tapa elää :)
kao kao
25.2.2015 at 20:17Mä koetan kouluttaa greenofficea mun työkavereille. Surettaa kun ne tulostaa ihan kaiken. Mut oon jo saanut paljon sähköiseksi.
Toisaalta itellä menee paljon ruokaa roskiin. Kahden kodin välillä ramppaaminen ja oma minikokoinen syömisongelma tekee paljon jätettä.
Mun linja taitaa olla tässäkin, et ne pienet teot on isoja massana, mut se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö meidän tulisi valtiontasolla/länsimaina tehdä isoja muutoksia.
banderolleja tarvitaan, et jengi herää. Mut ehdottomasti eri viestintätavoilla saavuttaa suuremman kohderyhmän..
T-100
25.2.2015 at 20:43Ja tämän postauksen yläbanderollissa keikkuu joku meikkivoidemainos, jossa hengiltä photoshopattu mimmi keimailee. Mahtava kontrasti sisältöön nähden! :D
Kristaliina
25.2.2015 at 20:47Haha! :D Ihan hyvä vaan – ja toistaiseksi mä kirjoitan mieluummin tällaisista jutuista kuin meikkivoiteista :)
Mari Johanna
25.2.2015 at 20:56Niin. Se vain on kovin epäloogista, että länsimaista mussuttajaa ei saisi ”pakottaa” eikä tiukasti arvostella tästä ylikuluttamisesta ja saastuttamisesta. Kun sille tulee se vastareaktio. Se nyt kuitenkin vain on sil viisiin, että kun tulee se todellinen vastareaktio eli nature strikes back -efekti, ei ylikuluttaja-ihmisen pahaa mieltä estä mikään. Se tulee siis ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin myöhemmin, siksi olisi erittäin bueno että tehtäisiin enemmän kuin se pelkkä banaaninkuori (vai mikä tässä nyt oli esimerkkinä pienistä ekoteoista).
Oikeasti, jotta juna kääntyisi, päätösten pitäisi olla suuria, poliittisia, kansainvälisiä. Kuten tässä moni kirjoittikin. Kansainväliset ympäristökonferenssimme kuitenkin vain pipertelevät, eivätkä koskaan saa mitään aikaan. Tai jos luvataankin jotain, aikaraja työnnetään niin kauas, ettei ainakaan näiden tämänhetken poliitikkojen tarvitse olla vastaamassa tekemättä jättämisistään.
Itse olen kahden vaiheilla, että mitä tässä pitäisi tehdä. Painaa kaasua ja lentää pitkin maailmaa (esimerkiksi), vai pukeutua säkkiin. Itse säästän ja ekoilen, vaikka ehkä alitajuisesti tiedän, että on jo liian myöhäistä. Tulee ainakin itselle hyvä olo, että elää (kuten opettaa) kuten pitää.
Kristaliina
25.2.2015 at 21:28Mun tarkoittama logiikka piilee siis siinä, että se ylikuluttajamussuttaja ei kuuntele sitä liian tiukkaa arvostelua. Se ei saa siitä pahaa mieltä eikä mitään muutakaan, koska se sieltä katumaasturistaan leimaa sen ekohippien hihhuloinniksi. Siksi mä yritin sanoa, että viestin täytyy olla erilainen eri porukalle, että edes jotain menee perille.
Nature srikes back -viestiä sen sijaan on vaikea olla sit kuulematta, kun tulee jotain (heh) tulikiveä taivaalta.
Mutta joo samaa mieltä kaikesta tuosta loppuosasta. Että tosiaan tarvitaan suuria poliittisia ja kansainvälisiä päätöksiä. Mutta että me yksilötkään ei voida tuudittautua siihen, että ”jossain päättäjien pitäis tästä fiksusti päättää”.
polar code
25.2.2015 at 22:10Niin, ei pidä tuudittautua, mutta tehokkaampaa kun omiin ekovalintoihin keskittyminen vois olla tarttua toimeen ja alkaa itse poliittiseen työhön! :)
Sitähän on montaa sorttia: liity puolueeseen (toimia voi taustallakin, jos ei poliitikon ura kiinnostele), järjestä kampanjoita (vaikka sen kasvisruokapäivän saamiseksi kouluihin), toimi järjestössä tai perusta uusi, hiosta päättäjiä, jne. Äläkä sano, että tämä kaikki on turhaa. Tsekkaa muutama historiankirja koskien vaikka työväenliikettä tai naisten oikeuksia, jos et usko että asioita voi (kollektiivisella aktivismilla ja poliittisella toiminnalla) muuttaa.
Cpop
25.2.2015 at 21:38Politiikka ja parlamentit sun muut ovat ihan täysi vitsi. He eivät oikeasti päätä yhtään mistään, vaan päätökset tekee ne jotka omistavat eniten tässä maassa.
Varmaan monikin nyt on asettamassa päähäni foliohattua, mutta minä uskon ja näen kaikkein suurimpana maailman ongelmana elitismin, koska niin hurjan pikkuruinen joukko ihmisiä käytännössä sanelee ehdot miljardeille muille ja uskottelee höpöhöpö juttuja rahan ihmeellisyydestä jne.. Kannattaa paneutua aiheeseen itsekukin (:
Cpop
25.2.2015 at 21:39maassa, siis maailmassa -.-
Cpop
25.2.2015 at 21:27Onhan se totta että ei se pieni teko itsessään riitä, mutta minä uskoisin että on todennäköisempää päätyä suuriin tekoihin, jos ensin ottaa sen pienen askeleen. Ainakin mikäli lähden ajattelemaan asiaa omalta kohdaltani, niin eläisinkö yhtä ekologista elämää nyt jos olisin joskus yhtäkkiä muuttanut koko elämäni päivässä mullinmallin mukkelismakkelis? En usko, olisin varmaan päätynyt ”äh tämä on liian hankalaa!” ja heittänyt hanskat tiskiin.
En tosin ole mikään sellainen vimpanpäälle ekologinen, mutta uskoisin olevan keskivertoa tarkempi kulutuksessa yms. Meillä ei ole autoa, melkein kaikki käyttötavara on käytettynä ostettu/saatu, kierrätetään niin paljon kun pystytään/jaksetaan/osataan, ostetaan luomua, kodin puhdistusaineet ovat ekologisia jne… Onko tämä riittävästi? Maailmanlaajuisella tasolla tuskin, koska on ihan mahdotonta edes olettaa että yksi talous voisi mitenkään korjata miljoonien ja taas miljoonien muiden ihmisten aiheuttamat päästöt.
Haluan silti pysyä optimistisena siitä, että kun ihmiset kokeilee pikku juttuja, ne innostuu ja uskaltautuu sitten tekemään myös niitä isoja valintoja ja muutos lähtee käyntiin!
Tuleeko maailma (tai siis ihmiskunta) pelastumaan vaikka tehtäisi mitä? No sitä ei vaan voi kukaan tietää etukäteen.
Suvi K.
25.2.2015 at 21:49Olit oikeassa, tähän ei kommenttiboksi riitä. ;) http://www.lily.fi/blogit/mie-puntti-ja-paistinpannu/fifty-shades-green-eli-mita-ajatella-ekoilusta
norpsu (Ei varmistettu)
26.2.2015 at 09:07Tää ei nyt liity asiaan mitenkään mut pakko kysyy: onko tuo yksi umk:n finaalissa olevan yhtyeen laulaja jotain sukua teille? :)
Kristaliina
26.2.2015 at 10:21Onhan se :) Ei siis mulle vaan Joelin puolelta :)
norpsu (Ei varmistettu)
26.2.2015 at 12:58Osu nimi silmään aamulla ja hetken piti miettii et mistä se on tuttu kunnes välähti :) hauska biisi!
hermoraaste
26.2.2015 at 12:21Ekohommat on mulla joku kestoärsytyksen aihe. Tai siis ei ne ekohommat itsessään vaan just nää täälläkin mainitut, ilmastonmuutoksesta ”eri mieltä” (voiko faktasta olla eri mieltä?) olevat soraäänet. Kun joku ilmoittaa, ettei ”usko” ilmaston lämpenemiseen ja planeetan elinkelpoisuuden hiljattaiseen hirttymiseen, mun tekee mieli heittää tälle ”harhaoppiselle” yläfemma. Naamaan. Vasaralla. En kuitenkaan tee niin, koska se on a) laitonta ja b) hyödytöntä.
Ja tokihan kaikki voi olla jo menetetty: mun mielestä Joelin sopeutumisnäkökulma oli mainio. Mut jos jostain banaaninkuoritason luonnonsuojelusta ei oo hyötyä, niin voisko sen ajatella niin, ettei siitä oo mitään haittaakaan? Muuta, kuin se oma henkilökohtainen vaiva, jonka niiden banaaninkuorien kierrättämiseen joutuu näkemään.
Ohoh, yhtäkkinen tunnekuohukommentointi :D menenpä tästä kävelemään ympyrää ja jupisemaan itsekseni. Auttaa!
Pyjama
26.2.2015 at 20:32Jos on joskus aikaa, niin lue Alan Weismanin Maailma ilman meitä.
Minä pidän hyvin epätodennäköisenä, että ihminen pystyisi tuhoamaan maapallon ”lopullisesti”, niin että siitä tulisi kuollut planeetta. Sen sijaan ihminen pystyy helposti tuhoamaan itsensä. Weismanin kirja on kiinnostava ajatusleikki siitä, mitä tapahtuisi, jos ihminen katoaisi maapallolta tänään. Maapallo elpyisi hämmästyttävän nopeasti.
(Ilmeisesti olen jollakin tasolla aavistuksen optimisti ihmisenkin suhteen, kun valmistun pian pääaineena ympäristötiede ja -teknologia :P)
Mari Johanna
26.2.2015 at 21:05Juu en minäkään usko että ihminen maapalloa tuhoaa. Itsensä kyllä ja sivussa monen monta muuta lajia. Mutta maailmanloppu sellaisena loppujen loppuna ei varmaan toteudu, onhan ennenkin ollut ”maailmanloppuja”, jääkausi jne. Eipä tämä pallo meitä immeisiä jää kaipaamaan.
Ilargia (Ei varmistettu)
1.3.2015 at 17:01”Joel totesi, että olisi paljon järkevämpää keskittää ne resurssit, joilla nyt pyritään torjumaan ilmastonmuutosta siihen, että sopeuduttaisiin ilmastonmuutokseen. Koska estettävissä se ei ole; ei niillä banaaninkuorilla mutta ei edes lentoliikenteen pysäyttämiselläkään.”
Tuo on mielenkiintoinen ajatus, juteltiin siitä syksyllä yhdellä kurssilla. Nykyään ilmastonmuutoksen torjumisessa ei oikeastaan enää pyritä estämään ilmastonmuutosta, koska tutkijoilla on jo hyvin tiedossa, ettei se ole mahdollista. Kysymys ei siis ole siitä, että yritettäisiin estää lämpötilan nousu, vaan pyritään vaikuttamaan siihen, paljonko se nousee. Moni pitää lämpenemisen torjumista/rajoittamista tärkeänä, koska jos siitä luovutaan, niin sopeutumista on edessä aika hiton paljon enemmän. Lisäksi jouduttaisiin hyväksymään se, että monet nyt asutut alueet muuttuvat elinkelvottomiksi. Näistä syistä itsekin olen sitä mieltä, ettei torjumiseen suunnattuja varoja kannata laittaa kokonaan sopeutumiseen. Eivätkä ne varmasti edes riittäisi rajoittamattomaan ilmastonmuutokseen sopetumiseen.
Ymmärtääkseni nykyään yritetään maailmanlaajuisesti lyödä läpi sellaista ajatusta, että lämpeneminen pitäisi rajoittaa niin alas kuin mahdollista, mutta samalla pitäisi myös alkaa sopeutua. Rikkaammassa maailmanosassa tätä tietysti jo tehdäänkin, esim. tuon kurssin toinen luennoitsija on ollut mukana kirjoittamassa laajahkoa raporttia ilmastomuutokseen sopeutumisesta New Yorkissa:
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/nyas.2010.1196.issue-1/issuetoc
Tietysti mediassa ja valistustyössä voi silti olla raflaavampaa antaa sellainen kuva, että pyritään täysin estämään ilmastonmuutos…
Ja joo, mun mielestä on myös hyvä, jos ihmiset elää edes vähän ekologisemmin vaikkei se maailmaa pelastaiskaan. Vähän samoin kuin musta on ihan hyvä, jos ihminen vaikka lahjoittaa vähän johonkin ”anna vähävaraiselle lapselle ihana joulu” -keräykseen siitä huolimatta, ettei se poista köyhyyttä maailmasta.
Kiitos kiinnostavasta postauksesta!
Stellaria (Ei varmistettu)
6.3.2015 at 19:54Kiitos inspiroivasta pohdiskelusta, eh, vähän myöhässä:) Niin inspiroiva, että piti aikani pohdiskeltuani pohdiskella sitä itsekin blogissani (http://ruokamietteita.blogspot.fi/). Joka toinen päivä epätoivo kyllä valtaa mielen, varsinkin kun lukee kaikenlaisia raportteja aiheesta ym. mutta sitten kannattaa lukea jotain sellaista, missä suunnitellaan, mitä asioille kannattaisi tehdä, niin tulee toiveikkaampi mieli:)