Täällä puutalossa ”äidin masussa on vauva” -tyyppiset juttelut aloitettiin jo mahdollisimman hyvissä ajoin – heh suunnilleen heti loppukesän plussatestistä alkaen. Alussa tuntui, että hmm – paljonkohan tästä oikein tulee ymmärretyksi… Mutta nyt viime aikoina jonkinasteinen ”läpimurto” on hommassa selvästi tapahtunut; tirppa juttelee Seela-vauvasta jo ihan oma-aloitteisesti ja asioita selvästi myös itsekseen omassa päässään yhdistellen – kivaa!
Peruskauraa tirpan suusta on tietysti tämä tällainen:
”Äidillä on iso masu. Äidin masussa on vauva. Vauva möyrii äidin masussa. Vauva pokkii kovasti!”
Jos äiti käy päiväsaikaan jossain kodin ulkopuolella, kuuluu tirpan selitys jotenkin näin:
”Äiti kävi lääkärissä. Täti kuuntelee äitin masua. Kuuluu PUM PUM PUM!”
…ja tuo on muuten ihan totta: useimmiten päivällä ”kotoapoistumiseni” ovatkin liittyneet lääkärissä tai neuvolassa käynteihin. Silva oli kerran neuvolassa mukana sydänääniä kuuntelemassa ja makasi kainalossani siinä tutkimuspöydällä – siitä tuo pum pum pum on tainnut jäädä mieleen.
Välillä myös tuntuu, että sydän särkyy, kun tirppa vakavana selittää:
”Äidin masu on kipeä. Äiti lepää. Äiti pötköttää sohvalla. Äiti ei voi nostaa Sivvaa, äidillä on iso masu.”
…ja jos poistun sohvalta vaikkapa vessaan:
”Äiti meni nukkumaan. Äiti on väsynyt.”
Voi <3 <3 <3
Entä mitä sitten tapahtuu, kun vauva tulee pois äidin masusta?
”Äiti menee sairaalaan. Äiti nukkuu sairaalassa aaaa aaaa. Isi ja Sivva tulee katsomaan äitiä. Mennään sairaalaan katsomaan äitiä ja vauvaa.”
Olemme yrittäneet myös selittää, että Silva nukkuu yhden yön mummin kainalossa – tämä ei ole kuitenkaan vielä ”tarttunut” tirpan puheisiin. Eikä sitä pitkään kaavailtua yökyläharjoittelua (mummi tulee sitten todennäköisesti yöksi tänne meille) olla vieläkään tehty. Yksinkertaisesti ei olla löydetty vielä sopivaa hetkeä: tutin roskiin heittäminen järkytti nukkumisia sen verran, että heti siihen perään ei haluttu. Ja nyt taisi iskeä flunssa. Voih…
Sairaalassa olossa on myös yksi tirpan mielestä tosi olennainen juttu:
”Täti pistää! Täti pistää äitiä!”
Luultavasti Silva muistaa oman sairaalakäyntinsä tai sitten minusta labrassa otetut verikokeet ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.
Sitten se vauva tulee meidän kanssa kotiin. Se tulee tänne meille asumaan. Mitä sitten tapahtuu? Vähän autettuna juttu jatkuu.
”Vauva ikkee yhy-yhy-yhy!” (tekoitkua)
Niin, se on niin pieni, että se ei osaa vielä puhua. Siksi se itkee.
”Sivva iso tyttö. Sivva puhuu.”
Joo, hyvä kulta. Silvan ei tarvitse enää itkeä, koska Silva osaa jo sanoa, mitä Silva haluaa.
Mitä muuta se vauva tekee?
”Vauva syö maitoa. Äitin rintaan tulee maitoa.”
Hyvä kulta, voi miten hienosti Silva tietää!
Ja sitten me hoidetaan sitä vauvaa yhdessä. Äiti ja isi ja Silva hoitaa kaikki vauvaa yhdessä.
(syvä hiljaisuus)
Okei, tätä kohtaa siis harjoitellaan vielä.
Missä se vauva sitten nukkuu?
”Pinnasängyssä!”, kuului vastaus ennen. (tarkoitus on siis laittaa vihdoinkin se pyykkiläjän alta löytyvä pinnis meidän sängyn viereen ”sivuvaunuksi”)
Mutta nyt yhtä äkkiä tirppa olikin keksinyt:
”Vaunussa! Omassa vaunussa Sivvan kanssa!”
Kyllä! Olimme siis esitelleet tirpalle tuplavaunuja niin, että toinen puoli on Silvan ja toinen Seela-vauvan – hienosti hoksattu.
Ja mikä tärkeintä – sen tirppakin jo tietää:
”Seela on Sivvan oma rakas! Oma rakas lisko.”
Ai mikä on…?
”Kaivaa ruokaa maasta nam-nam-nam!”
Ööööö tota. Otetaanpa koko homma taas alusta.
PS. Kirjan kuvat kirjasta Gunilla Hansson: Meille syntyy vauva. Tosi kiva kirja ja luettu meillä arviolta noin 5000 kertaa – iso kiitos kirjan meille eteenpäinkierrättäneelle Eevalle!
3
Cpop
19.2.2014 at 20:11Voi että mie repesin nauramaan tuosta lisko kohdasta!! Aahahaha! Kivasti vielä mies juttelee justiin skypessä perheensä kanssa ja katto minuu vähän kummissaan että mitä sä nyt siinä….
Ihana!
LauraSusanna
19.2.2014 at 20:50Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen vähän kade kun teidän Silva jo osaa puhua noin paljon! :) Meillä on Silvaa pari kk nuorempi poika, ja meillekin on tulossa vauva nyt ihan lähiviikkoina. Esikoinen puhuu vasta yksittäisiä sanoja, ja onkin vaikeaa tietää kuinka paljon hän vauvantulosta ymmärtää. Poika kyllä halailee mun masua ja sanoo että ”vauva” mahaa osoittaen, mutta en tiedä voiko hän vielä ymmärtää, että vauva on tulossa meille ihan pysyväksi perheenjäseneksi. :D Taitaa jäädä nähtäväksi. Noi vauvakirjat voisi olla hyvä idea meillekin luettaviksi, tosin pitäisi löytää riittävän yksinkertainen kirja, jossa kuvat olisi tekstiä tärkeämmässä osassa.. Tai sitten vain yrittää itse yksinkertaistaa kirjojen juttuja, poika kun ei jaksa kauaa samaa sivua katsoa!
Kovasti tsemppiä kuitenkin loppuodotukseen, toivottavasti Seela vielä malttaa pysyä mahassa muutaman viikon! Kiitos myös kivasta blogista, olen tätä melkein alusta saakka seuraillut, mutta vasta äskettäin tulin rekisteröityneeksi tänne Lilyyn niin kommentointikin on helpompaa kuin vierailijana! :)
Kristaliina
19.2.2014 at 22:53Lapset ovat tietysti erilaisia, mutta oman kokemuksen perusteella vahva veikkaus, että varmasti teilläkin napero ymmärtää ehkä jopa enemmän kuin vanhemmat voivat kuvitella! Sen nimittäin huomasi ainakin sitten itse siitä, kun puhe sitten käynnistyi – se oli jatkuvaa ihmettelyä, että miten se tuonkin voi tietää…? Meillä tuli jänniä tilanteita esim. reissulla, kun Silva sanoi ”setä leikkaa nurtsia” – eikä sille varmasti oltu puhuttu mitään nurtsin leikkaamisesta moneen-moneen kuukauteen! Reissussa kun marraskuu, ja luultavasti joskus edellisenä kesänä oli joku naapuri pihallaan ruohonleikkurilla huristanut – mutta vaikka Silva ei silloin osannut sanoa kuin ”äiti” ja ”kissa”, oli asia tallentunut pienten aivojen kovalevylle <3
Uskon kovasti, että se ymmärrys on jo ihan huikean paljon pidemmällä noilla naperoilla ennen kuin oma kieli taipuu perässä :)
Tsemppiä hurjasti sinnekin viimeisiin viikkoihin! …ja kiva, että rekisteröidyit – on aina ekstakiva saada kommentit ”tutuiksi tulevilta” lukijoilta. Laitahan sitten viestiä, että miten teillä kahden pienen sisaruksen yhteensopeutuminen lähtee sujumaan!
LauraSusanna
20.2.2014 at 12:45Joo mäkin kyllä uskon, että aikuiset usein syyllistyy lastensa ymmärryksen aliarviointiin, itsellekin on muutaman kerran tullut jo pojan kanssa yllätyksiä, että miten paljon se jo osaakaan ja muistaa! :) Mutta jäädään odottelemaan puheen kehitystä, sittenpä varmaan mekin päästään taas yllättymään toisen tiedoista ja taidoista.
Juu voin tulla kertomaan kokemuksia sitten, kun pikkuinen on syntynyt, että miten esikoinen reagoi uuteen tulokkaaseen. Toisaalta tuo esikoinen on hyvinkin sosiaalinen tapaus, ja neuvolassakin olisi kovasti menossa katsomaan toisten vauvoja, toisaalta se, että poika on kovasti äidin perään saattaa aiheuttaa ainakin jonkinasteista mustasukkaisuutta… Luin muuten jostain lastenkasvatusoppaasta, että isommalle sisarukselle uuden vauvan tulo olisi aikuisilla verrattavissa tilanteeseen, jossa toinen vanhemmista toisi uuden kumppanin yhteiseen kotiin ja ilmoittaisi että tämä uusi kumppani muuttaisi nyt meille pysyvästi asumaan! :D
MM
19.2.2014 at 21:13Meillä valmistauduttiin aikoinaan pikkusisarukseen tuloon mm. nukkea hoitaen, kun juttelusta ei oikein vielä tullut mitään. Kuvan mukaisesti nukkea laitettiin esim. nukkumaan. ”Nukke sänkyyn hop!” Ja tässä vaiheessa äiti sanoi, että kun vauva sitten tulee, laitetaan se sänkyyn yhdessä.
Silkkitassu
19.2.2014 at 21:49<3
ninieni (Ei varmistettu)
19.2.2014 at 21:50Repesin nauramaan pikkuliskolle täydessä ratikassa. Naapureilta tuli hieman kummastuneita katseita, kun kyyneleet silmissä koitin naurua pahimman purkauksen jälkeen pidetellä. :D
murina
19.2.2014 at 21:51Mä sanoisin, että ihan kauheata huolta ja murhetta ei tarvi ottaa siitä, ettette ole ehtineet yökyläilyä harjoitella. Itse olen ollut kummilapseni kanssa, kun hänen vanhempansa olivat pienempää sisarusta hakemassa. Ikäeroa heillä 2 vuotta ja oli ensimmäisestä kertaa elämässään jonkun muun kuin äidin tai isin kanssa nukkumassa (oli perhepedissä siis nukkunut aina), toki olin ollut todella, todella paljon hoitamassa päiväaikaan ja päiväunille laittanut monet kerrat. Mutta todella hienosti sujui, illalla vaan juteltiin, että äiti on nyt sairaalassa ja vauva syntyy. Yhden kerran heräsi yöllä kysymään äitiä, mutta nopeasti rauhoittui.
Ja tavallaan, nyt kun olette puhuneet siitä mummin kanssa nukkumisesta äidin sairaalaan menon yhteydessä, voi se ollakin hämmentävää, jos tuleekin muuten vaan mummin kanssa nukkuminen ja sitten ei kuitenkaan mitään vauvaa vielä olekaan!
Ja muistuttaisin vielä siitä, että lapsi ei mene rikki eikä traumatisoidu
iäksiyhtään siitä, että yksi yö poikkeaa rutiineista. Toki voi olla paha mieli ja harmi, mutta kun vaan mummi kertoo, että isi tulee kotiin kun vauva on syntynyt ja sitten Silva ja isi pääsee sairaalaan katsomaan äitiä ja Seelaa niin varmasti sujuu hyvin <3tsemppiä (Ei varmistettu)
19.2.2014 at 22:36Itse koin että paras ja tärkein asia mitä esikoiselle (ja orastavan mustasukkaisuuden minimoimiseksi) voi tehdä on antaa hänelle mahdollisimman paljon huomiota kun vauva on syntynyt/kotiutunut. (Meillä lapsilla ikäeroa alle 2v. ) Vastasyntynythän nukkuu paljon joten vauvan nukkuessa kannattaa tehdä ja touhuta mahdollisimman paljon Silvan kanssa. Lepsuilla kotihommissa yms ja todella ottaa hänet prioriteettinumeroksi yksi. Äidiltä ja isältä saaman huomion väheneminenhän on se isoin juttu mikä pientä esikoista vauvantulossa eniten harmittaa. Sen kun pyrkii minimoimaan niin uskoisin että peli on pitkälti pelastettu, koska silloin esikoisen elämä ei niin suuresti muutu vauvan tulon myötä. Paljon omaa spesiaaliaikaa äidin/isän/isovanhempien jne kanssa, niin esikoiselle ei tule olo että äiti/isä/isovanhemmat jne ovat aina vaan vauvan kanssa.. Vauvan syöttöhetkethän on ne haastavimmat hetket kun silloin on kiinni siinä eikä muuta voi, ja odottavan esikoisen aika on pitkä. Noihin tilanteita varten minulla oli laatikko, jonne hankin kaikkea kivaa tekemistä esikoiselle, sellaista jota pystyy tekemään itse tai suullisesti neuvomalla (piirtelyjuttuja, palapeli, palikoita jne). Tämän laatikon sisältö otettiin siis käyttöön kun esikoinen kaipasi huomiota just silloin kun oli syöttöpuuhat käynnissä.
Kristaliina
19.2.2014 at 22:46Tämä on just sitä, mitä ajateltiin meillä toteuttaa – oma äitinikin sitä kovasti on painottanut. Eli jopa niin, että ”Silva ykköseksi” ja ekstahuomiota. Itse asiassa ajateltiin jopa pyytää sitten ”vauvavierailuille” tulevia ystäviä ja sukulaisia, että eivät välttämättä toisi vauvalle mitään. Että jos haluavat tuoda jotain, niin sitten mieluummin Silvalle tai molemmille. Ettei tulisi sellaista tilannetta, että kaikki vaan ihastelisivat uutta vauvaa ja isompi kokisi olonsa syrjäytetyksi.
Mä pidän kaikkea näihin tilanteisiin liittyviä asioita tosi-tosi tärkeinä. Ehkä jopa haastavimpana asiana äitiydessä tähän asti – mutta niin tärkeänä, että oikeasti haluan panostaa siihen. <3
Tilia
20.2.2014 at 09:46Tässä kannattaa tarkkailla sitten itseään, ettei tuo jää päälle pitemmäksi aikaa, että toinen on ykkönen ja toinen aina kakkonen ja ikuisesti ”vauva”. Helposti nimittäin muutenkin menee niin, että se on pikkusisarus, joka saa aina kaikki toisen vanhat lelut, vaatteet ja urheiluvälineet ja joka kokee olevansa aina kakkonen, kun toinen osaa ja tietää kaiken paremmin ja ehtii vastatakin aina nuoremman puolesta, vaikka nuorempi itsekin osaisi jo jotain sanoa…
Oletteko ajatelleet, että vauva antaisi Silvalle jonkun muiston sairaalassa, kun tapaavat ekan kerran? Meillä oli tällainen juttu, ja se on ollut isommalle tosi tärkeä asia ja muistaa ne kirjat vieläkin erityisinä, jotka silloin sai, vaikka tajuaakin toki jo nyt, että äiti ja isähän ne varmaan oli ostaneet eikä mahassa ollut sisarus, joka oli nimellisesti antaja. Muistaa kyllä myös vuosien jälkeen todella tarkasti, mitä toi äidille sairaalaan tuliaisina, että on se vaan iso hetki ollut elämässä isommallekin sisarukselle. :)