”Me ollaan tehty aivan karsea virhe!”, Joel parahti dramaattisesti saavuttuamme reissukohteeseemme numero neljä.
Ao Nang.
Myönnän, että tämä on osittain kokonaan minun syytäni. Keskellä viidakkoseikkailua mikään ei tuntunut niin houkuttavalta idealta kuin typistää apinoiden keskellä nukutut yöt neljästä kahteen ja jättää loman loppuun ajateltu Krabi town väliin – ja näiden sijaan suunnata reissun neljäksi viimeiseksi yöksi johonkin täysturistiresorttiin. Uima-allas ja biitsi; siinä meidän päällimmäiset ajatuksemme.
Mutta se mun syy siis. Fiksauduin liikaa mielikuviin, jotka rakensin päähäni about ensimmäisestä hotellista, jonka netti ja Lonely Planet heittivät eteeni. Kuvittelin meidät hienoon (kalliiseen) rannalle rakennettuun bungalowiin. Tonne! Ja oikeastaan ei edes kovin paljon edes katseltu muita.
No. Mielikuvitus ja todellisuus eivät kohdanneet.
Ensinnäkään huone ei ollut bungalow, vaikka sitä sellaisena myytiin. Toiseksikin… …uhhuh mikä turistisumppu.
Olin kuullut Ao Nangista hyvääkin. Mutta olisi pitänyt ajatella pidemmälle. Tai siis mennä pidemmälle. Ilmeisesti kauempana tästä turistiytimestä olisi ollut aivan erilainen meininki. Mutta nyt…Meidän hotellialueemme sijainti on siis keskellä Sitä Kaikkea. Tämä ei ole se Thaimaa, minkä me olemme oppineet tuntemaan. Kun katselee ympärilleen, meidät olisi hyvin voitu teleportata mihin päin maailmaa tahansa. Singapore, Dubai, Sansibar, Karibia, Teneriffa. Mihin se meidän Thaimaa katosi?
Persoonallisuus puuttuu. Henki. Jotenkin sitä taas huomaa, miten tärkeitä tuollaiset fiilisjutut itselle ovatkaan. Mikään luksus (minulle) ei voi kompensoida tunnetta.
Hehe vaihdoimme muka-bungalow-huoneemme muuten eka yön jälkeen vielä parempaan. Ei siksi, että olisimme halunneet luksusta vaan siksi, että Silva ensitöikseen liukastui järkkyliukkaalla kivilattialla ja löi päänsä. Halusimme puulattiaisen huoneen; saimme sellaisen executive-tason huoneesta. Hintataso on jo ihan samaa kuin Suomessa; itse asiassa emme ole ikinä missään taitaneet maksaa huoneesta näin paljon. Meillä on oma poreamme hemmetti vie.
Rahalla ei kuitenkaan saa sielua.
Mutta biitsi ja uima-allas, biitsi ja uima-allas, biitsi ja uima-allas. Yritämme nyt sulkea mielestämme kaikki ”tää niii-iiiin ei oo meidän juttu” –angstiajatukset ja herkutella sillä, että etenkin reissun alkupuolella meillä oli kaksi iiiiiiiihanaa paikkaa. Ja se viidaakkokokemus. Nyt sitten vaan otetaan tästä irti se, mikä saadaan. Tänne tultiin siksi, että lapset saisivat täyden riemun irti vielä viimeisistä lomapäivistä.
Biitsi ja uima-allas. Biitsi ja uima-allas. Biitsi ja uima-allas.
Joel just tuli sanomaan, että poreallas on täyttynyt. Tytöt nukkuu päikkäreitä, Joel teki meille vaahtokylvyn. Ja mä korkkaan jääkaappikylmän breezerin.
Nooh. Kuulostaapa kurjalta. Ehkä tästä selvitään :D
46
Ninnulinnu
16.12.2015 at 13:05Nyt vaan nautitte siitä kaikesta mitä siellä on! Valosta! Auringosta! Lämpimästä! Merestä! Älkää antako tämän pienen pettymyksen vaikuttaa liikaa, koska (vaikka ei tekisi mieli tätä ”ääneen” sanoa) kohta olette Suomessa ja täällä ei ole mitään edellämainituista! :D Eli positiivisia ajatuksia kehiin! Ihanaa loppulomailua!
Krista Thaimaasta kirjautumatta :)
17.12.2015 at 10:54Niin me tehdään! ♡ Mielikuva räntäsateesta sai akuutin nauttimisvaihteen päälle :D
Jenni
16.12.2015 at 13:32Kumpi teistä vaati uutta huonetta? Mä en kyllä olis kehdannut. Meillä lapset sitten harjoittelevat kulkemaan raihallisemmin/jarrusukilla/paljain jaloin yms jos jotain pääsee käymään.
Riika.
16.12.2015 at 13:58No mutta tottakai kehtaa pyytää uutta huonetta! :) Miksei kehtaisi?
krista
16.12.2015 at 14:47Ei me vaadittu vaan ihan maksettiin lisää, että saatiin parempi huone :) Sanottiin kyllä (mä sanoin), että huone ei vastaa kuvausta ja kuvia ja respa oli samaa mieltä :)
Minttu
16.12.2015 at 22:37Minäki ihmettelen, miksei kehtaisi?
Krista kirjautumatta
17.12.2015 at 03:55Ehkä mä vielä avaan tätä :)
–
Mulle itselle on tosi paljon tilannekohtaista, sanonko, jos en ole johonkin tyytyväinen. Pienessä halvassa paikassa kaikki tietysti on mitä on – silloin vaikkapa hiirenkakasta mainitseminen aiheuttaisi vaan massiivisen hämmennyksen :) Tää on nyt kuitenkin sellainen turistipaikka, jossa kaikki tosi kallista (kaikissa näissä resorteissa) ja tietysti jos vaikka merinäköalasta erikseen maksaisi, sellainen mun mielestä kuuluisi ollakin.
–
Me varattiin (ja etukäteen maksettiin) siis family bungalow with garden view. Se ei ollut bungalow eikä se ollut puutarhassa :) Kerrostalo ja suoraan tielle. Kävin sitten respassa hyvin-hyvin pehmästi (täällä ”kasvojen säilyttäminen” tärkeää) kysymässä, että oliko meidät varmasti ohjattu oikeaan paikkaan. Kuulemma oli; ja kuulemma usein tulee tästä valituksia, kun netin kuvat harhaanjohtavia… Meille kerrottiin, että seuraavana päivänä vapautuu ”oikea” bungalowi, mutta se on vieläkin kalliimpi. Kysyin, onko siinä puulattia – kuulemma oli – ja se ratkaisi homman. Maksettiin siis lisää ja eka yön jälkeen siirryttiin kalliimpaan.
–
Silva ei juossut kaatuessaan vaan käveli itse asiassa tooooosi varovaisesti, kun lattiasta oli just varoitettu. Se oli ihan luistinrataliukas etenkin, jos siinä oli pisaraakaan vettä. Itsekin suihkun jälkeen piti pitää seinistä kiinni ettei kaadu… Varatessa jo yritettiin soittamalla kysyä, että onko huoneessa puu- vai kivilattia, mutta ei löydetty yhteistä kieltä. Onneksi kuitenkin löytyi tuo meidän nykyinen huone lopulta – nyt lapset saavat leikkiäkin eikä tarvitse koko ajan pelätä halkeavia kalloja… Silvalla erityisesti on vaikeaa näön takia ja koska ei osaa katsoa ”stereona” vaan katsoo yhdellä silmällä kerrallaan. Tällaiset jutut pitää silloin ottaa turvallisuusjutuissa huomioon – pelkät jarrusukat tai juoksematta olemiset ei silloin riitä…
Minttu
17.12.2015 at 07:54:) sitä vähän itse mietin, että tuskin olet mennyt naama punaisena vaatimaan ja huutamaan uutta huonetta teille. Mutta yleisesti, jos huone ei vastaa kuvausta/tulee em. ongelmia, miksi ei kehtaisi vaihtaa huonetta. Meillä joskus Tallinnassa tammikuussa (kauheat pakkaset silloin, -30) jäätyi huoneistossa vesiputket ja ylipäätään lämmitys ei vaan yksinkertaisesti pelannut siellä. Asunto oli kahdessä kerroksessa, kivitalossa – jolloin yksi yö nökötettiin ja nukuttiin kaikki yhdessä huoneessa. Aamulla lähdettiin pyytämään, joskos sitä saisi toisen huoneiston – ja kappas, saatiin.
Pakko vielä mainita. Yksi mihin jotenkin itselläni nousi karvat pystyyn tuossa Jennin kommentissa on
”Meillä lapset sitten harjoittelevat kulkemaan raihallisemmin/jarrusukilla/paljain jaloin yms jos jotain pääsee käymään.”
en tiedä, mutta juuri tuollainen asenne ei varsinaisesti auta, jos jonkun lapsi on liukastunut kivilattialla ja lyönyt päänsä? Vahinko on jos sattunut, ja vahinkoja myös sattuu oli ihminen kuinka varovainen tahansa. Ja tässä voisi taas palata vanhemmuuden paineisiin ja miten muut ihmiset (ehkä myös vahingossa) ruokkivat toisten huonoa omatuntoa. Ja voihan olla ettei Jenni tarkoittanut tuota niin jyrkkänä kommenttina… ken tietää.
pertti
16.12.2015 at 14:10Ette ole kyllä yhtään niin ekohenkinen perhe kuin olin ajatellut. Mukavaa loppureissua!
Krista Thaimaasta kirjautumatta :)
17.12.2015 at 10:47Niin ne mielikuvat saattavat pettää! :) Kiitos, enää yksikinä päivä – niisk!
Sanni
16.12.2015 at 15:19Heh, joskus männä vuosina vietin kuukauden Thaimaassa, siitä suurimman osan lojuen pikkuisella Koh Phayamin saarella. Voi sitä ahdistuksen määrää, kun sitten tupsahdin lähtöä edeltäviksi muutamaksi päiväksi Ao Nangiin :D Mutta hei, nautiskelkaa nyt viimeisistä reissupäivistä, altaasta ja auringosta oikein urakalla!
(Löysin puolivahingossa klikkaillessani tänne ja olen tässä viime päivien aikana lueskellut suurin piirtein ”kannesta kanteen” tämän ihastuttavan blogisi… Olen itse nyt parhaillani lepokomennuksessa sängynpohjalla kivuliaiden ennenaikaisten supistusten vuoksi ja kertomuksesi teidän tyttöjen odotusajoista ovat olleet mitä mainiointa vertaistukea! Kiitos mahtavasta blogistasi ja eritoten rehellisestä ja elämänmakuisesta tyylistäsi kirjoittaa <3 )
Krista Thaimaasta kirjautumatta :)
17.12.2015 at 10:51Oijoi, meillä taas just toi saari käymättä, mutta viereisellä Changilla on käyty kahdesti ♡
–
Kiitos myös kivasta palautteesta ja mielettömästi tsemppiä makoiluun! Mä niiii-iiin tiedän, miltä se tuntuu! Mutta on se sen arvoista! Millä viikoilla olet? Täydet peukunpitotsempit, että pääset turvallisiksi viikoille vähintään! ♡
Sanni
19.12.2015 at 01:0130+5 on plakkarissa nyt, eli vielä piisaa makoilua… Mutta hurjasti kiitos tsemppauksista! Varmasti on sen arvoista kyllä, siitä sitä löytää kummasti motivaatiota niinä hetkinä kun hanuri alkaa puutua sängynpohjalla :)
elina*m
16.12.2015 at 16:50Mä niiiin tiedän ton fiiliksen, sama koettu Phuketin Kata beachilla ja toisen kerran mentiin tekemään sama moka suuntaamalla vikoiksi päiviksi vauvan kans Pattayalle -ei se nyt voi olla niin paha ja siit on helppo hurauttaa kentälle hotellin autolla ja mehän ollaan siel altaalla vaan. Joo mut kyl sitä joutuu kumminkin liikkumaan siellä muuallakin ja se ilmapiiri oli todella ahdistava. Pala karmeinta Thaimaata :) mutta ihanaa loppulomaa kumminki!
Krista Thaimaasta kirjautumatta :)
17.12.2015 at 11:01Auts, Pattaya. Thaimaalainen todellakin on monet kasvot. Phuketissa mä oon päiväpistäytynyt vuonna 2003 siellä ”ytimessä”. Sen jälkeen on yövytty siellä reissuteknisistä syistä kahdesti, mutta ekaksi Phuket townissa ja tokaksi sataman lähellä, että ei tarvitsisi mennä sinne ranta-alueelle. Vaikka varmasti sieltäkin joku voi löytää ”keitaansa” ja itselleen kivoja paikkoja. Yritän olla sanomatta ”ei koskaan” :)
Nellisi
16.12.2015 at 18:09Tässähän se nähdään miten ihmiset on erilaisia. Määkin kyllä kaipaisin matkaltani rauhaa, mutta en ole ikinä ollut noin reissuhenkinen kuin te. Tosin enpä ole paljon matkustellutkaan. Häämatka Thaimaassa ja sillonkin tosiaan pakettimatka, koska minä tämän tason stressaajana en olisi kestänyt mitään epävarmuutta. Noi teidän jotkut reissukertomukset on mulle ihan liian hc meininkiä. :D
Vaikeeta on vaan toisinaan tarttua hetkeen. Yrittäkäähän kuitenkin nauttia vielä vikatkin päivät. :)
Krista Thaimaasta kirjautumatta :)
17.12.2015 at 11:15Joo ja paitsi ihmisestä, myös elämäntilanteesta voi riippua, että mitä lomalta haluaa. Tai siis meillä se on ollut näin. Viime talvena tuntui, että ei reppuilemaan – ja nyt taas (vaikkakin piti pähkäillä), että JOO :) Mutta omannäköisyyttä kannattaa vaalia myös lomailussa! Se, mistä itselle tuntuu, että ah nyt on ihanaa :) Vaikka rauhassa kotona! :)
Henna
16.12.2015 at 21:56Eräs vuosi mentiin Lantan ja Lipen kautta Krabille Ao Nangiin. Juurikin keskelle rysää, kuten tekin. Itkin ensimmäisenä iltana: missä on kaikki riippumatot, rentomeininki jajajaja.. Oi karseus mikä fiilis. I feel you! Siellä on kuitenkin yksi loistava muslimivetoinen pienen pieni katukeittiö, joka jäi mieleen. Niin huomaamaton, että saattaa kävellä ohi. Hunnutetuista tarjoilijoista tunnistanee parhaiten. Rannalta ylöspäin kävellessä, vasemmalla puolella tietä. En enää muista tarkkalleen missä kohtaa ja eihän samaa paikkaa välttämättä enää ole, mutta kannattaa katsastaa. Shokista huolimatta loistavia lomapäiviä!
krista
17.12.2015 at 11:48Hei kiitos vinkistä, mepä yritetään bongata iltaruoalle se paikka!
–
Ja kyllä, meillä samat tuntemukset siis :)
Janika
17.12.2015 at 08:08Komppaan Perttiä. Olen tykännyt blogistasi, ja kirjoitustyylistäsi, mutta jos tämän kaiken kaukomatkailun jälkeen itket ilmastonmuutosta, saat hävetä!
p.s. en tiennyt norsujen rääkkäyksestä, ennen kuin luin aiemman postauksesi kommentteja, joten hyvä tietää sekin.
Krista kirjautumatta
17.12.2015 at 09:02No on kyllä aika outoa, jos ei ennen ole tullut blogissa ilmi, että reppureissaus on meille elämän suola. Tämä ei ole mikään täydellisjeesuksen blogi ja jos joku pitää meitä ekojeesuksina, on väärässä eikä luultavasti ole lukenut blogia kovinkaan tarkkaan. Mä nimittäin sitä koko ajan hoen; miten paljon ihailen niitä, jotka pystyvät parempaan. Hiilijalanjälkeäkn täällä on laskettu useampaan kertaan ja aika keskivertoja olemme. Meillä on mm. auto emmekä ole edes kokeilleet kestovaippoja. Et silleen.
–
Aivan varmasti itken ilmastonmuutosta ja muitakin ikäviä asioita. Tämä ei ole täydellisen ihmisen ihanne-elämäblogi. Ekoblogeja löytyy paljon, mm. Leo Stranius, Kemikaalicocktail ja ! Kotitalouskriisi tulee heittämällä mieleen :) …paitsi että Kemikaalicocktailissakin perhe taisi kyllä käydä (oisko ollut just Thaimaassa) joskus lomalla ja Kotitalouskriisi ainakin Espanjassa. Leo Stranius ehkä ei :)
Krista kirjautumatta
17.12.2015 at 09:03Ja hienoa, että säkin opit norsujen kohtelusta!
Tinde
17.12.2015 at 11:44Höh, Kemikaalicocktail ei ole ekoblogi, vaan samaa itsekästä minäminä- tuubaa kuin suurin osa blogeista, joissa ollaan huolestuneita milloin mistäkin mutta ei tingitä piiruakaan omasta itsekkyydestä.
krista
17.12.2015 at 11:46Toivotaanpa sitten, että joku epäitsekäs ja aina eettisesti toimiva ihminen perustaa blogin – sille on varmasti tilausta! Tätä blogia kirjoittaa tosiaan tavallinen ihminen, minusta ei ole esikuvaksi niin kuin olen usein sanonut :)
Tiutau
17.12.2015 at 12:53Hyvä Krista, arvostan sua just tuollaisena! Olet aito etkä muuksi yritä itseäsi väittääkään. Sitäpaitsi arvelen, että keskivertoa tiedostavampi suomalainen kuitenkin.
Nämä kirjoittajia haukkuvat verkkokiusaajat osoittavat kommenteillaan vain sen minkälaisia itse ovat, btw lievätköhän yhtä ”suorapuheisia” livenä?
Täydellinen ei liene meistä kukaan, eikä blogistin tarvitse olla täydellisen looginen jokaisessa elämänsä teossa voidakseen esittää omia mielipiteitään.
Krista kirjautumatta
18.12.2015 at 10:21Kiitos! Ja aina on toki varaa parantaa -mutta tosiaan hassua ajatella, että bloggaajan (etenkin sellaisen, joka kirjoittaa tavallisesta elämästä) pitäisi olla jotenkin täydellinen. Mä en ainakaan ole.
–
Varmaan nuo arvostelijat tekevät ainoastaan eettisiä ratkaisuja :) Hieno homma jos näin on; olen iloinen, että sellaisia ihmisiä löytyy! :) JOTENKIN kuitenkin tuntuu, että sellaiset aidosti eettisin perustein toimivat ihmiset eivät ole niitä samoja, jotka netissä toisia arvostelevat :D
Hna
17.12.2015 at 15:37Samaa tulin sanomaan kuin ylläoleva. Oletta ihania juuri noin!
Krista kirjautumatta
18.12.2015 at 10:24Kiitos! <3