Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä HOYA Lens Finland/myopia.fi kanssa.
Minulla on aina ollut ihan hyvä näkö.
Aikoinaan kuitenkin toimistotyötä tehdessäni pitkän työpäivän jälkeen seisoin marraskuun pimeydessä bussipysäkillä. No niin, sieltähän se bussi tulee! Onkohan se mun bussi – sen numero on… mä en näe sen numeroa!
Tai kerran vastaavassa tilanteessa liikennevaloissa toisella puolen tietä joku vilkutteli minulle iloisesti. Hei joku tuttu, kuka se on? Yritin tarkentaa kasvoihin. Whaaat, en näe kasvoja, niiden paikalla on sumua vaan.
Näöntarkastus kuitenkin paljasti näön edelleen hyväksi. Mun tapauksessa silmät olivat kai vaan väsyneet näytön tauottomasta tuijottamisesta.
Noilla vaivoilla se kuitenkin voisi olla myös myopiaa, likinäköisyyttä. Eli lähelle näkee hyvin, mutta kauas näkö on sumuista tai epätarkkaa.
Likinäköisyys kuulostaa jotenkin ihan tällaisten nelikymppisten vaivalta – heh vähän niin kuin plantaarifaskiitti, kolesteroli, lonkkakivut ja mitä näitä nyt on – mutta itse asiassa myopian eteneminen on nopeinta 6-10 -vuotiailla. Sitä voi olla vaan tosi vaikea huomata, sillä lapsihan ei välttämättä tiedosta, että hän näkee huonommin tai eri tavalla kuin muut.
Ja tässä ei muuten puhuta mistään harvinaisesta vaivasta. Vuonna 2020 myopiasta eli likinäköisyydestä kärsi Länsi-Euroopassa 37 % väestöstä. Aika paljon! Mutta ei läheskään niin paljon kuin tulevaisuudessa: 30 vuoden päästä eli vuonna 2050 likinäköisiä ennustetaan olevan yli puolet (56 %) väestöstä. Jaiks!
Lisää myopiasta (ja lähteet) voi lukea täältä.
Mutta hyviä uutisia heti tähän väliin: jos lapsella on myopia ja se havaitaan ajoissa, sitä voi myös hoitaa. Sen etenemisen voi saada pysäytettyä oikeanlaisilla, lapsen myopiaa hoitavilla linsseillä.
Lapsen näön ongelmat voivat tulla esiin monenlaisina pieninä johtolankoina. Pulmat voivat liittyä lukemiseen: esimerkiksi rivit hyppivät tai lukukohta häviää – tai lapsi ei jaksa lukea pitkää aikaa kerrallaan. Mutta myös vaikkapa päänsärky, keskittymisvaikeudet tai iltapäiväväsymys voivat johtua näköongelmista. Näitä ei välttämättä tulisi ajatelleeksikaan!
Täällä hyvä tsekkilista lapsen näön pulmiin. Jos edes yksi rasti menee ”kyllä”-ruutuun, kannattaa ehdottomasti käyttää lasta näöntarkastuksessa. Sillä nimittäin vain voittaa: jos näössä on jotain ongelmaa, lapsi saa siihen apua. Jos se sattuisi olemaan myopiaa, ajoissa havaittuna ja oikeilla linsseillä näön heikkeneminen voidaan saada hidastumaan tai jopa pysähtymään. Ja jos näkö on ihan kunnossa… …niin silloin tietää, että se on kunnossa.
Meillä kävi toisen lapsen kanssa tänä syksynä juuri tämä kolmas skenaario. Hän kävi näöntarkastuksessa, mutta (harmikseen!) ei saanut silmälaseja. Mutta nyt ainakin tietää, että lapsi näkee hyvin – ja sehän on tietysti tosi hieno juttu. Vuoden tai viimeistään kahden vuoden päästä mennään tsekkiin uudestaan.
Mutta takaisin tuohon myopian yleistymiseen – mulla itselläni ainakin nousi ensimmäiseksi mieleen kysymys, että no mistä se sitten johtuu. Tästä tuli tosi hyvää keskustelua Insta Storyn puolella jokin aika sitten. Ja itse asiassa monien vastausten arkihavainnot menee todella hyvin yksiin sen kanssa, mitä myopiasta ihan tutkimustenkin perusteella tiedetään.
Hitsin digilaitteet!
No, ei kuitenkaan kannata vetää mutkia liian suoriksi: pelkkien digilaitteiden sijaan kannattaa ehkä ajatella lähityöskentelyä laajemmin, ja tätä meidän länsimaalaista elämäntapaa. Perintötekijät selittävät tutkijoiden mukaan vain pienen osan. Hyvää lööppikamaa sen sijaan saisi siitä, että mitä nuorempana menee kouluun ja mitä pidempään opiskelee, sitä suurempi on myopian riski. Koululaitos pilaa meidän lasten silmät, haha!
Nämä kaikki yllä olevat jutut on poimittu tästä Lääkärilehden artikkelista. Päädyin sinne ihan (mitenpä muuten kuin) googlaamalla.
Aikamoista tuulimyllyjä vastaan taistelua tämä tietysti on. Insta-keskusteluissa moni kertoi, että etenkin teinien osalta joissain kouluissa on luovuttu oppikirjoista ja iso osa opiskelusta tapahtuu ruudun äärellä. Läksyt tehdään ruudun äärellä. Ja sitten tietysti kavereiden kanssa viestitellään ruudun äärellä. Eikä sitä koulunkäyntiä voi tietysti lapselta kieltää!
Ja vaikkapa lukuharrastus: olisi aika nurinkurista rajoittaa lapsen lukemista silmäterveyden takia.
Mutta sekin on ihan tutkittu juttu, että ulkoilu voi pienentää myopian riskiä. Tämä seuraavakin (myöskin sieltä Lääkärilehdestä) oli aika kiinnostava yksittäinen tutkimus: Aasiassa lisättiin lasten koulupäivään lisättiin ulkoilua sama määrä kuin suomalaisissa kouluissa jo nyt on – ja sillä saatiin merkittävää vähennystä myopian ilmaantuvuuteen. Ja ulkotöitä tekevillä (esimerkiksi kalastajat ja maanviljelijät) myopia on todettu jo pitkän aikaa sitten harvinaisemmaksi kuin muilla.
Joten hop hop ulos vaan, kaiken lähityöskentelyn ja digilaitteiden käytön jälkeen!
Lisäksi ergonomialla (valaistus, työasento ja etäisyys) ja riittävillä tauoilla on merkitystä. Ja niillä säännöllisillä näöntarkastuksilla!
Ja jos tosiaan lapselta löytyy näöntarkastuksessa juuri tätä myopiaa (likinäkö eli miinusnäkö), kannattaa muistaa silmälasien linssejä valitessa, että myopiaa voi myös hoitaa. Siitä kannattaa lukea lisää myopia.fi -sivulta.
Perinteisesti siis likinäköiselle on annettu vaan näkemistä helpottava tavallinen yksiteholinssi, mutta nykyisin on olemassa myös lasten myopiaa hoitava linssi. Sellainen on HOYAn kehittämä MiYOSMART-linssi. Ne toimivat käytössä niin kuin tavalliset linssit (ja näyttävät tavallisilta linsseiltä), mutta samalla ne myös hoitavat myopiaa ja hidastavat sen etenemistä.
Lisää voi lukea täältä – ja sieltä näkee myös ajantasaisen listan sertifioiduista optikoista, jotka myyvät näitä myopian hoitoon tarkoitettuja linssejä.
Koskas teillä on viimeksi käyty näöntarkastuksessa?
PS. Kouluterveydenhoitaja tarkistaa näön ja tarvittaessa ohjaa eteenpäin, mutta jos näitä tarkastuksia on koulussa liian harvoin (kuten meillä), voi myös itse viedä lapsen optikolle, silmälääkärille tai optometristille. Näin me tehtiin. Monilla optikoilla on näöntarkastukset jopa ihan ilmaisia. Pääasia, että menee säännöllisesti ammattilaisen tekemään näöntarkastukseen.
14
Q
10.10.2022 at 13:01Itsehän olen nyt 33 ja sain tänä vuonna tietää että näen eri tavalla kuin muut!
krista
10.10.2022 at 13:20Oho! Mutta siis hienoa, kun sait tietää! Tätä me tosiaan on meilläkin puhuttu (toisen lapsen näkemiseen liittyen), että miten sitä voi tietää, että miten ”kuuluisi” nähdä, jos on itse aina nähnyt asiat eri tavalla. Ja vaikea myös esimerkiksi lapselle selittää, että miten muut näkee ja miten se eroaa siitä, miten lapsi (todennäköisesti) näkee. Monissa tapauksissa sen hoksaa varmaan vasta sitten, kun saa oikeanlaiset lasit silmille.
Katarina
10.10.2022 at 14:34Hei, jos kuvaparit oli tarkoitettu havainnollistamaan myopiasilmän näkökykyä niin myopiassahan myös kaukonäkö heikentynyt eikä vain lähinäkö. Eli myopiassa niin lähellä oleva kirjan teksti on sumea kuin myös kaukana olevat puut!
Mutta jos oli tarkoitus esittää normaali silmän toiminta eli lähelle tarkentaessa kaukana olevat kohteet sumenee ja kauas tarkentaessa lähikohteen sumenee, niin ok🤓
krista
10.10.2022 at 14:48Tarkoitus on ihan lähelle ja kauas katsomista vaihdella ja kuvittaa postausta, ei sen kummemmin demonstroida mitään :) Jälkimmäiset kuvat, joissa tarkennus on kauas, voisivat vaikka leikisti olla sellaista, että myopiasta kärsivä saa silmälasit ja alkaa nähdä ruskasta sumun sijaan myös puita ja lehtiä:) Myopiassa siis näkee hyvin lähelle, mutta heikommin kauas.
Katarina
10.10.2022 at 19:53Ok. Jos on paljon miinusta eli vaikea myopia myös lähelle näkeminen esim lukeminen hankaloituu eikä onnistu ilman laseja tai sitten kohde pitää todella todella lähellä, miltei aivan nenän edessä.
Miten muuten nykyään koululaiset suhtautuu laseihin? Omassa lapsuudessa silmälasien käyttö oli jotenkin noloa ja hävettävää, moni kavereista kieltäytyi käyttämästä vaikka olisi tarvinnut. Lasit jäivät reppuun kokonaan, tai oli käytössä vain taululle katsoessa. Oli kai pelkoa kiusaamisesta jos niitä käyttäisi koulussa kokoajan, välitunneillakin.
krista
10.10.2022 at 20:40Oi tuo silmälasiasenneasia, tää ois postaus ihan erikseen – mulla ois PALJON sanottavaa tästä aiheesta :) Meillähän on tosiaan toinen lapsi saanut jo 2,5-vuotiaana lasit.
–
Mä olin alkuun taaperoaikoina hyvinkin ”herkillä” asian kanssa eli halusin tietää ja huolehtia, että lapsi ei saa kuulla siitä mitään negatiivista, esimerkiksi päivähoidossa jne. Ja siis käsittääkseni ei koskaan tullut mitään, oikeastaan päinvastoin eli laseja aina vaan ihasteltiin! Kiitos varmasti kuuluu myös päiväkodille! Toki tuli ”miksi sulla on silmälasit?” -tyyppisiä viattomia kysymyksiä, ja niihin lapsi vastasi yhtä viattomasti, että ”siksi että mä näkisin paremmin”, kaveri vastasi ”okei” ja leikki jatkui. Ei kukaan moksiskaan. Ja siihen aikaan oli tärkeää kaikki tyyliin Frozen-lasit jne <3
-
Myös aikuiset - ihan tuntemattomatkin - osallistuivat spontaanin ihanasti "silmälasiasennekasvatukseen", eli aikuiset usein kehuivat ja ihastelivat silmälasipäistä taaperoa. Siitä kaikesta on ainakin meille rakentunut sellainen juttu, että silmälasit ovat ilo ja ylpeys ja hieno juttu <3 Oon siitä tosi iloinen ja osin iloisesti yllättynytkin - tosiaan omassa lapsuudessa silmälasiasenteet olivat hyvin erilaisia. Ja myös koululaisten keskuudessa näyttäisi (ainakin tässä meidän viiteryhmässä), että silmälasit ovat jopa enemmän cool tai hieno juttu, tai minimissäänkin neutraali. Mutta ei ollenkaan sellainen kurja juttu. Meilläkin tosiaan toinenkin lapsi haluaisi lasit, mutta harmi kyllä ei vieläkään tullut :)
-
En toki tiedä, onko kaikkialla näin, mutta ainakin tosiaan tässä meidän ympäristössä tämä on ollut ihan mahtava asennemuutos omaan lapsuuteen verrattuna <3 Näin silmälaseja käyttävän lapsen vanhempana olen ollut tästä tosi iloinen! Nykylapset on kyllä hienoja tyyppejä <3
Katarina
10.10.2022 at 21:57Mahtavaa! 💖
LauraMaria
11.10.2022 at 23:25Oi, noi likinäköä hoitavat lasit kuulostaa tosi hyviltä! Mun nuoruudessa ei niitä vielä ollut. En edes muista miten mun likinäköisyys tajuttiin/keksittiin, mutta alakouluikäisenä ne lasit tuli. Nyt sitten alkaa miinus viimein vähentyä, kun tulee ikänäköä.. :D Kävin tänään optikolla, kun olin metsästänyt turhaan kaksi kuukautta sopivaa silmälääkärin aikaa. Mutta kun oikean silmän näöntarkkuus jäi jonkun niiden raja-arvon alle, niin täytyy käydä vielä silmälääkärillä. Luultavasti siis maksan silmälääkärilaskun siitä, että se lekuri toteaa mulla olevan tosi kuivat silmät.. :D Silleen vähän typerää, mutta toisaalta, ymmärrän raja-arvot ja tuleepa tarkistettua ne silmänpohjat, että ne on kunnossa.
Tilia
13.10.2022 at 08:57Oi, olisipa likinäköisyys nelikympppisten vaiva – vaan tuntuu, että kaikki ikätoverit käyvät vuorotellen hakemassa ne lähilasit ikänäköön optikolta, kun ei vain näe enää lähelle sitten millään. Sen sijaan monella on tuo lapsuuden likinäköisyys vanhetessa helpottunut eivätkä enää tarvitse laseja kauas katseluun. Moni miettii jopa, miten saisi ajokortista sen vanhan merkinnän pois, kun lasit lähinnä haittaa ajamista, mutta ajokortin mukaan ne on pakko kuitenkin olla päässä. Voisiko joku tutkiva journalisti selvittää asiaa?
Cara
14.10.2022 at 12:40Nelikymppisellä syy näköongelmiin voi olla myös salaa päälle hiipivä kaihi, joten suosittelen käyntiä silmälääkärissä, jos tuntuu, ettei sopivia laseja optikon tekemän näöntutkimuksen avulla saa. Kokemusta on, kaihi voi alkaa kehittyä jo kolmekymppisenä, kuten itselleni kävi. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ikätoverit hakevat laseja ikänäköön ja itse en tarvitse minkäänlaisia laseja. Ajokortin merkinnän sai helposti muutettua lääkärintodistuksella, josta ilmeni näöntarkkuus.