Miten meillä nukutaan

Huonosti.

Ha ha.

Väitän, että nukkuminen (tai oikeastaan nukkumattomuus) on yksi lapsiperheiden (joissa pienet lapset) keskeisimpiä ongelmakimppuja. Joillain se sujuu – ja silloin saa kyllä rehellisesti tuulettaa hyvää onneaan – mutta useimmiten taitaa olla niin, että aihepiirin äärellä kipuillaan tavalla tai toisella.

Väitän myös, että mitään autuaaksitekeviä niksejä nukkumiseen (tai nukkumattomuuteen) ei ole. Sehän siitä varmaan niin vaikean jutun tekeekin. Joku voi löytää hyvän ratkaisun jostain, mikä taas toiselle ei sopisi ollenkaan.

Mutta tärkeintä on varmasti kuulla, että omassa väsymystilanteessaankaan ei ole yksin. Että muissakin lapsiperheissä painiskellaan samojen asioiden kanssa. Niitä samoja silmäpusseja kantavat monet.

Ja että kyllä näistä selvitään.

Nukkuminen on myös vakkaristi tämän blogin toivotuimpia postausaiheita. Viimeksi unipostaustoiveen esitti Vanhemmuuden paineet -jutussa Ninnni.

No, täältäpä siis pesee – taas kerran – näin meillä nukutaan juuri nyt.

Päiväunet

Ensin paremmasta osuudesta. Päikkärit nimittäin sujuvat meillä edelleen niiii-iiiin hyvin. Ei voitaisi olla tyytyväisempiä. Molemmat tytöt menevät yhtä aikaa vaunupäikkäreille (kotipäivinä n. klo 14). Seela nukkuu noin kaksi tuntia ja Silva noin kolme tuntia – joskus enemmänkin. Päiväunet nukutaan joka ikinen päivä, ne eivät jää välistä kummallakaan koskaan.

Te tiedätte. Sekä ne, joiden lapset myös nukkuvat noin hyvin että ne, joiden lapset eivät nuku päikkäreitä. Mutta siis että tämä on tietysti aivan megalomaanista luksusta. Ihan mieletöntä.

Uniset siskot lähdössä vaunupäikkäreille.

Silvan aloittaessa osa-aikaisessa päivähoidossa yksi minua etukäteen arveluttaneista jutuista oli juuri päikkärirytmi. Päiväuniaikaa siellä on vain tunti – ja silloinkin esimerkiksi luetaan kirjaa. Ja ollaan sisällä. Olin aika varma, että ulkovaunu-uniin ehdollistunut tirppa ei tuollaisessa tilanteessa nukahda; ja jos nukahtaa, niin eivät sellaiset pienet torkut riitä mihinkään.

Tästä keskusteltiin hoitajien kanssa silloin alkuun. Itselleni jäi vähän tunne, että ”omanlapsentuntemustani” ei välttämättä ihan siinä kuunneltu – tietysti hoitajilla on vankka kokemus suurimman osan lapsista tavoista. Siellä oletettiin, että tämänikäisellä päiväunet jäävät todennäköisesti pois ja iltaunillemenon rytmi sen myötä muuttuu. Mutta kun. Mutta kun. Me vanhemmat kyllä nähdään, että lapsi vielä (vaikka jo yli 3,5-vuotias onkin) toistaiseksi tarvitsee ne päiväunet.

Kun yritin selittää, miten oletan, että asiat tulevat menemään, minua ei oikein kuunneltu. Taisinpa saada vähän sellaisia ”no katsotaanpa vaan” -ilmeitä syntymään.

No, katsottiin. Ja meni juuri niin kuin me vanhemmat arvioimme.

Haen siis Silvan hoidosta klo 14.30. Sen jälkeen tirppa menee vaunuihin, nukahtaa välittömästi ja nukkuu 2-3 tuntia. Eli hoitopäivinä Silvan päikkärit ovat n. klo 15-17, ja usein Seelan päikkärit pystytään ajoittamaan myös tasan siihen. Joskus Seela nukkuu vielä aamupäivällä pienet ekstrapäikkärit, jotta jaksaa sitten paremmin valvoa siihen kolmeen.

Ihan täydellistä.

Päivähoidon lepohetkellä Silva on torkahtanut vain kerran – ja silloinkin tirppa nukkui myös sitten ne normaalit päiväunet. Joskus yritin ehdottaa, että mitä jos tänään ei nukuttaisi (oltiin vähän myöhässä sen päivän aikatauluista ja Silvan muskarin alkuun oli vain vähän aikaa), ja sain lapselta täysilaidallisen ”mutta mulla VÄSYTTTÄÄ!”, ”mutta mä haluan NUKKUA!”, ”mä mieluummin NUKUN kuin menen muskariin” -vastauksen. Ja vannotuksen, että ”et sit kans herätä mua kesken unien sinne muskariin”. Okei okei, ymmärrän. Tarvitset unesi ja saat ne.

Eli sanotaan nyt niin, että kyllä se vaan usein se vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija :)

Tulossa on kuitenkin päiväuniin nyt reissunkokoinen muutos. Sinne Thaimaahan kun me ei vaunuja oteta mukaan. Viimeksi (1v8kk) Silvalle oli koko Thaimaa-systeemissä niin paljon uutta, että ilman mitään ongelmia se alkoi nukkua normaalit päikkärinsä sisätiloissa sängyssä – mitä se ei siis kotona koskaan tee. Saa toki toivoa, että myös tällä kertaa kävisi niin. Ööö kertaa kaksi. Eli että molemmat lapset alkaisivat ongelmitta yhtä äkkiä nukkua sisällä.

In your my dreams.

Eli ihan niin optimisti en sentään ole. Mutta reissu näyttää – etukäteen en osaa arvioida, miten käy.

Yöunet

Voi apua.

Mistäs nyt lähtisi liikkeelle…? No vaikka tästä 10 kuukauden takaisesta tilanteesta. Siitä nimittäin on totta kai menty iso askel eteenpäin. Ja hyvä niin. Mutta ei tässä vielä mitään voittajia tietenkään olla.

Viimeisten kuukausien aikana Seelan uniasiassa on tapahtunut useita pieniä muutoksia. Ensin loppui yöimetys ja Seela alkoi syödä öisin korviketta pullosta – kerroin siitä täällä. Siitä yöt ihan-ihan-mini-vähän ehkä helpottivat. Seuraavaksi oli minun yöpoissaoloja: kaksi yötä Frankfurtissa, kaksi yötä leikkauksessa ja kolme viikkoa ilmapatjalla alakerrassa leikkauksen jälkeen (koska leukaa piti varoa, en voinut ottaa riskiä, että joku mätkäisee minua unissaan). Yöpoissaoloni menivät hyvin – Joel hoisi hommaa pullotekniikalla ja yöheräilyjen määrä pysyi suunnilleen vakiona.

Jossain vaiheessa minulle alkoi kuitenkin kumipatjayöt riittää. Ja minun takaisin sänkyyn tuloni ei sitten tapahtunutkaan ihan ongelmitta.

Seela nimittäin möyrii minuun kiinni (ja päälle) koko ajan. Muutama yö oli tosi tuskaa. Kokeilimme erilaisia systeemejä, ja tällä hetkellä tuntuisi toimivan parhaiten niin, että Joel menee yläkertaan tyttöjen kanssa – minä toivotan hyvät yöt ja jään alakertaan. Ja kun Seela on nukahtanut, minä hiippailen perässä ylös ja kaivaudun omaan kolooni Joelin ja Silvan väliin – Seela ei siis nuku enää minun vieressäni, vaan järjestys perhepedissä menee Seela-Joel-minä-Silva.

Uusin muutos on se, että viikonloppuna Seelan yömaito vihdoinkin vaihdettiin veteen. Ja se on mennyt niiii-iiiin hyvin, Seela ei ole protestoinut juuri ollenkaan. JESH! Herkkyyskauden tunnusteleminen rules!

Silvan osalta aikoinaan yömaidon vaihtaminen veteen muutaman viikon kuluessa vähensi heräämiset yhteen/kahteen – ei se viitsinyt enää sitten veden takia heräillä. Nyt muutaman yön jälkeen Seela heräilee vielä saman verran kuin ennen. Mutta ainakin siitä yökorvikkeesta on nyt päästy eroon. Hyvä niin!

Muutamia kertoja yössä Seelalla saattaa tulla vielä akuutti ”ÄITIIIII!!!!”-kohtaus, ja jos se ei vedellä ja isin silittelyillä ole mennyt ohi, minä olen käynyt siinä vieressä vähän pötköttelemässä.

Että aikamoista actionia ne yöt vielä ovat.

Silva sentään nukkuu hyvin. Paitsi silloin (flunssaisena = koko ajan) kun ei nuku :)

Yönukkumisrytmi on meillä tavallisesti sellainen, että viimeistään noin 21.30 tytöt ja Joel siirtyvät yläkertaan ja kymmeneen mennessä koko porukka tavallisesti nukkuu. Myös Joel. Yöllä siis nukutaan/valvotaan, ja aamulla herätään (lue: tytöt heräävät ja me vanhemmat sen myötä) useimmiten ilman herätyskelloa automaattisesti noin kahdeksan aikoihin. Siitä yritetään heräillä rauhalliseen tahtiin ja kiireettä niin, että Silva on hoitopäivinä viimeistään klo 9.30 päivähoidossa.

Pidän luksuksena nukkumisessamme myös sitä, että ei tarvitse kovinkaan usein herätä kellon pirinään.

Silva saa vuorokaudessa unta noin 10+3= 13 tuntia ja Seela puolestaan 10+2=12 tuntia (plus levottomuudet yöllä). Se on minua hämmästyttänyt tosi paljon, että tuo 3v8kk-vuotias nukkuu vuorokaudessa enemmän kuin tuo 1v8kk-vuotias. Ehkä se on osoitus siitä, että lapsilla tosiaan voi olla erilainen tuo unentarve – ehkä.

Miten teillä nukutaan?

 

55