Lapsuudesta asti minulla on ollut yksi kuolemanpelko ylitse muiden: tulipalo.
Vai onko se sitten irrationaalista pelkoa vai järkevää varustautumista uhkatilanteeseen; en tiedä. Veikkaan, että itse heilun tuossa pelon ja järkevyyden rajamailla. Mutta dippaan kyllä välillä (etenkin yöllä) syvälläkin siellä ihan puhtaan kauhun puolella.
Joskus vuosia-vuosia sitten haastattelin ison yrityksen turvallisuuspäällikköä. Kysyin häneltä lopuksi, että näkyykö hänen ammattinsa hänen elämässään jotenkin myös vapaa-ajalla. Hän mietti hetken, ja vastasi sitten: no on hän esimerkiksi kotona varautunut siihen, että pystyisi pelastamaan perheensä tulipalosta. On varattu sopivaan kohtaan köyttä pelastautumista varten, ja hän on katsonut, että miten sitä pitkin kiipeää ja niin edelleen.
Se jäi mieleen. Teki vaikutuksen. Olin silloin lapseton, mutta ajatuksissani laadin kyllä samana iltana pelastussuunnitelman itselleni ja kissalleni Punavuoressa.
Suomen-kotona puutalossa tulipaloon varautuminen on tietysti aiheellistakin. Meillä on kotona säännöllisesti huollettava jauhesammutin, sammutuspeitteitä monessa paikassa (tulipisteiden lähellä, keittiössä ja esim. television lähellä) ja totta kai asianmukaiset palohälyttimet. Olemme Joelin kanssa (minun aloitteestani) useasti käyneet läpi, että miten toimisimme, jos yöllä heräisimme palohälyttimeen.
Puutalon paloriskit ovat tietysti omanlaisensa; mutta eniten olen tainnut kuitenkin ”valvon yöllä asiaa miettien” -pelännyt tulipaloa kerrostaloissa. Etenkin matkoilla. Pahinta on ollut joissain halvoissa hostelleissa, joissa ikkunassa on ollut kalterit. Täältä ei pääsisi kyllä mitenkään pois. Ajatus on todella ahdistava. Aikoinaan Intiaan vapaaehtoistyöhön lähtiessä ostin jopa pienen matkakokoisen palovaroittimen, joka toimi myös murtohälyttimenä; sinänsä näppärä vekotin, joka toi vähän mielenrauhaa. Minne lie olen sen hukannut…?
Fugen uuteen talvikotiin saapuessa heti alkuun kuikuilin kohti kattoa; onko palovaroittimia…? No eipä ollut.
Asia jäi kuitenkin ”pitäisi hoitaa” -tasolle – katselimme kyllä kauppoja, mutta emme nähneet palohälyttimiä (ne eivät kai ole kovin yleisiä täällä), ja siihen se sitten jäi. Kunnes tännekin kantautuivat uutiset Vuosaaren kamalasta tulipalosta joulukuussa. Nyt hälytinostoksille hemmetti vie! Vauhkosin asiasta kyselin palovaroittimen ostopaikkavinkkejä Aurinkorannikon Facebook-ryhmässä, ja taisin saada muutaman muunkin palovaroitinostoksille. Ja itsekin löysimme pari palovaroitinta paikallisesta pienestä rautakaupasta.
Palovaroitin on tietysti yksi juttu. Mutta miten toimia, jos se sitten alkaisi huutaa?
Aikoinaan työpaikan paloharjoituksessa olisin kuollut. Lähdin (typerys!) rappuun. Ei ei ei ei ei rappuun! Vaikka kuinka alitajuinen ääni huutaisi, että ulos täältä (jos siis savu tulee muualta kuin omasta kodista), niin savuinen rappukäytävä on hengenvaarallinen. Sinne sitä tuupertuisi.
Täällä muuten Pelastustoimen ohjeita.
Taas siis täällä olen houkutellut vaatinut Joelia käymään erilaisia toimintatapoja ja skenaarioita kanssani läpi. Miten suljettaisiin väliovia. Makuuhuoneen vieressä on kylppäri; sieltä ehkä märkää pyyhettä oven rakoihin. Yöllä makuuhuoneesta onneksi pääsee parvekkeelle – mutta sitten se olisikin huutamisesta ja palokunnan saapumisnopeudesta kiinni. Uhhuh. Makuuhuoneen parvekkeelta ei siis itse pääsisi esimerkiksi naapurin parvekkeelle. Toisen puolen parvekkeelta pääsee; heh ja olemme Joelin kanssa käyneet läpi, kuka kiipeäisi ensin, miten nostettaisiin lapset ja niin edelleen.
Joo saatan olla neuroottinen.
No. Tänään osui silmiin iltapäivälehden uutinen siitä, miten äiti oli pelastanut vauvansa tulipalosta jossain Yhdysvalloissa. Hän oli ilmeisesti laittanut vauvan turvakaukaloon ja tiputtanut kaukalon alas palavan (omakotitalon?) ikkunasta. Äiti itse oli menehtynyt liekkeihin.
Aloin miettiä…
Disclaimer: mulla on flunssa ja pää totaaliräkätukossa. Tällaisia silloin tulee kai sitten mieleen.
Makuuhuoneen parvekkeelta ei pääse itse mihinkään (eivätkä lapset osaa laskeutua köydellä), mutta mitä jos… Mitä jos siellä säilyttäisi köyttä (kiinnityspaikka on) ja toista lastenvaunujen istuinkoppaa…? Aikuinen köydellä alas, lapsi koppaan turvavöihin ja alas, koppa takaisin ylös ja toinen lapsi alas, ja lopuksi toinen vanhempi myös köydellä alas. Joel ehkä menisi ensin, koska se selviäisi köysialaslaskeutumisesta todennäköisemmin kuin minä huonoilla käsivoimillani. Mutta kai hätätilanne antaisi lisää voimia?
Kirjoitin heti Joelille ideani messenger-viestillä. Ei vastannut. Höh. Niinpä kysyn teiltä, haha.
Mitä mieltä olette: neuroottista vai järkevää?
Oletteko te miettineet, miten pelastaisitte perheenne tulipalosta?
21
Karoliinan
6.2.2017 at 16:02Mä oon miettiny! Me asutaan onneks 2. Kerroksessa. Meillä on parvekkeella köyttä ja pieni kori johon lapsi mahtuu. Kori-köysi -systeemillä laskisimme lapsemme alas ja kiipeäisimme alas itse köyttä pitkin sitomalla sen kaiteeseen. Makuuhuoneeseen pitääkin vielä hakea kaikki sama setti varuiksi. Ei oo mun mielestä neuroottista vaan hyvä juttu miettiä! :)
krista
6.2.2017 at 16:09Meillä oli kans korijuttu kodin makuuhuoneesta mietittynä silloin, kun lapset oli pienempiä! Siitä yltäisi onneksi ulos myös niin, että lapsen sujauttaisi pussilakanaan (kohta alkaa tulla tytöillä paino vastaan eli pitäisi miettiä kestävyyttä) ja toinen ottaisi vastaan :D Kaikkea oon tullut miettineeksi :D
–
Joel tuli just kotiin ja piti ihan järkevänä tuota mun köysi-lastenistuin -ajatusta. Köyttä pitäisi ostaa! Tuntuuhan se vähän hätävarjelun liioittelulta (tuskin sitä tulee tarvitsemaan), mutta ehkä se on vähän niin kuin vakuutus. Se on tarpeen vain silloin, kun se sit oikeasti ON tarpeen ja hyvä olla olemassa!
Mari T.
6.2.2017 at 16:09On tullut mietittyä asiaa. Kotona onneksi asutaan niin matalalla että toisen kerroksen makkareista (parvekkeen kautta) pääsee hyppäämällä alas, ja kaikki perheenjäsenet onneksi jo niin isoja että osaavat omin toimin sieltä pudottautua.
Itsekin hieman neuroottisena panikoin näitä tilanteita sitten lomamatkoilla. En ikinä haluaisi asua hotellissa jossa joutuisin olemaan tyyliin 15.kerroksessa ilman parveketta tai pakotietä. Mieluummin max.muutaman kerroksen korkea hotelli josta pääsee hätätilanteessa vaikka hyppäämällä.
Keskusteltiin kaverin kanssa vastikään vähän vastaavanlaisesta tilanteesta, eli jos kotiin murtautuisi keskellä yötä joku. Miten hän pelastautuisi pienen vauvansa kanssa? Kaverin makkarista pääsee suoraan parvekkeelle, ja parvekkeella voi olla varalta köysi jossa on kiinni suuri Ikean kassi. Vauva sinne kassiin, ja kassi lasketaan köyden varassa toisesta kerroksesta takapihalle ja itse sitten kipinkapin perässä.
Hyvin harvahan näitä hätäkeinoja (onneksi) joutuu käyttämään, mutta tuskin on haittaa siitä että on ainakin mielessään luonut jonkinlaisen suunnitelman kiperien tilanteiden varalle.
krista
6.2.2017 at 16:21Oijoijoi, Ikean kassi on hyvä!!!! Millaisenkohan painon se kestää…? Mietin siis ihan tulipalotilanteeseekin, pysyisiköhän tuollainen leikki-ikäinen lapsi sellaisessa ja kestäisiköhän se n. 12 kg painon…? Mutta sellaista ois näppärä säilyttää parvekkeellakin; onpa hyvä idea!!!
–
Haha me kans käytiin läpi ”joku hullu tunkeutuis sisään” -skenaario täällä. Aika epätodennäköistä, mutta uusissa paikoissa tällaiset käy mielessä :)
–
Joo mä kans uskon, että asioiden läpikäyminen on hyväksi! Ja sit, kun niitä vielä tajuaa käydä läpi näin päiväsaikaan eikä valvo yöllä miettimässä niin kuin mulla joskus taipumusta on :D
Puumis
6.2.2017 at 16:10Me ei olla mietitty yhtään. Eikä itseasiassa olla vieläkään saatu aikaiseksi hankkia palovaroittimia, vaikka ollaan asuttu nykyisessä talossa jo kohta 8 vuotta. o_0 Varmaan vaan heittäisin tuolin makuuhuoneen ikkunan läpi, mies nostaisi koiran ikkunasta ulos, ja tulisi itse perässä. (Asutaan maantasossa, eli exit-strategiaa ei tarvi hirveästi miettiä.) Tämä siis, ellei kuoltaisi ensin häkämyrkytykseen.
krista
6.2.2017 at 16:15Nyt hei palovaroittimet sinne saman tien! Mutta joo yksikerroksisissa on kyllä tuo niin hyvä: ikkuna rikki ja ulos. MUTTA se palovaroitin tarvitaan, että kans heräätte! Mars kauppaan! :)
Satsu
6.2.2017 at 16:12Ei nyt ihan aiheesta, mutta ei niin kaukaa vierestäkään. Olettehan kuulleet, että siellä ovea ei välttämättä saa avaimellakaan ulkopuolelta auki, jos sisäpuolella on avain lukossa! Toki tulipalotilanteessa ei varmasti paljon avaimia kyseltäisi. (Kokemuksen syvä rintaääni http://ruusutorppa.blogspot.fi/2014/10/epsanjan-auringossa.html?m=1)
krista
6.2.2017 at 16:14Kyllä!!! Tää oli jossain… …oisko ollut ihan vuokranantajan tulo-ohjeissa? Jostain kuitenkin luin jo ihan alkuvaiheessa tänne tultua. Tosi hyvä pointti!
Tilia
8.2.2017 at 16:40Ainakin Suomessa palokunta sahaa tarvittaessa oven lukon alta kahtia. Ei siinä yleisavaimen perään aleta kysellä.
A
6.2.2017 at 16:13Mä olen käynyt (aikoja sitten) Helpen kurssin taloyhtiön suojelujohtajalli (mut kun värvättiin taloyhtiön varahenkilöksi) ja siksi näitä on tullut mietittyä pelastussuunnitelmaa tehdessä…etenkin kun asumme yksirappuisen talon ylimmässä kerroksessa (ei huoneistoparvekkeita). Eli rappuun ei todellakaan lähdetä jos jossain alempana on tulipalo. Turvallisuutta lisää meillä kotona palonsuojaovi (oikeasti äänieristyksen takia asennettu lisäovi eteisessä, mutta kestää 30 minsaa tulipaloa, siinä missä ulko-oven (40 luvulta) suoja on mitätön)) ja se että rapussa on automaattinen savunpoisto (hissirempan vaatimus). Rapussa ei säilytetä mitään (tätä vahditaan, mutta onneksi asukkaat on fiksuja ja esim. rattaat säilytetään kellarissa tai sitten asunnoissa, esteettömyys auttaa tässä, kun asuntoihin ja kellariin pääsee ilman portaita hissillä) sekä palo-ovet (vintti, kellari) pidetään kiinni. Lisäksi rappuun asennettiin joka kerrokseen uudet sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet. Realistisesti tulipalon riehuessa pitäisi olla hyvät mahdollisuudet päästä turvaan (koska tosiaan toivottavasti ovi pitää paloa sen puolisen tuntia ja Stadin brankkarit saapuvat minuuteissa), mutta eihän sitä koskaan tiedä…mitään köysipelastautumista en kuitenkaan ala suunnitella näin korkealta :)
krista
6.2.2017 at 18:05No hei tuohan kuulostaa siltä, että teillä on hyvin paloturvallisuusasiat hoidettu! Tällaisessa tapauksessa tieto varmasti lisää turvallisuudentunnetta; tai siis vaikka hotellissa tai täällä nyt meidän kerrostalossa – voihan olla, että täälläkin on näitä asioita mietitty (tuskin on), mutta kun tuollaisista palo-ovista ja savunpoistoista sun muista ei ole tietoa, niin se osaltaan myös aiheuttaa sitä turvattomuuden tunnetta…
Lintunen 81
6.2.2017 at 17:05On mietitty, palovaroittimet (sekä häkä- että optiset), jauhesammuttimet ja sammutuspeitteet löytyy. Myös poistumista on mietitty ja käyty lasten kanssa läpi. Asutaan onneksi maan tasalla, joten ei kun ovesta tai ikkunasta pihalle. Eniten huolestuttaa lemmikit, jos palo alkaa päiväsaikaan, kun ei olla kotona. Ulko-ovessa on lemmikeistä ilmoittava tarra, se kannattaa kaikkien muistaa! Meillä on itse teetetty versio, jossa mainitaan, että yläkerrassa on kaksi pientä koiraa, koirien nimet on myös mainittu. Koirat eivät kiinni olevan portin takia pääse rappuja alas.
krista
6.2.2017 at 18:10Joo mulla kans oli ”asunnossa on lemmikki” -tarra ovessa, aina <3 Niisk. Mutta kyllä, sellainen kannattaa olla! Itse huolehdin silloin aikoinaan, että Tikru menisi tulipalon sattuessa todennäköisesti piiloon eikä kovin helposti antautuisi mukaanotettavaksi - näin siitä aikoinaan painajaisiakin, miten palomiestentikkaat odottavat parvekkeen luona ja mä en löydä kissaa mistään, uhhhuh...
-
Toi on muuten hyvä, että on mainittu myös lemmikkien sijainti, jos ne ovat jossain tietyssä paikassa kotona yksinollessaan!
Riika A
6.2.2017 at 17:08Olen miettinyt, mutta jostain syystä se pelastusköysi jonka ostoa olen suunnitellut siitä asti kun tähän asuntoon muutin (melkein 10 vuotta sitten, hups), on edelleen kaupassa. Asun viidennessä kerroksessa, ja nähtyäni miten kävi (entiselle) naapurille joka hyppäsi tuosta kerrosta ylempää en ihan heti lähtisi sitä vaihtoehtoa kokeilemaan…. No toisaalta Espoossa palokunta ehtii paikalle muutamassa minuutissa.
Espanjan kämpälläni on kyllä palovaroitin (täytyykin tarkistaa patteri kun keväällä käyn) ja asunto on maan tasalla. Mutta ne ovet. Tai siis lukot. Niitä kun ei ilman avainta saa auki sisäpuoleltakaan, ja olen miettinyt jos paniikissa pitäisi ensin löytää avaimet, sen jälkeen löytää nipusta oikea avain sisempään lasioveen ja vielä toinen avain ulompaan kalterioveen, ja tietysti räpeltää ne lukot aukikin. Ne olisivat pitkiä sekunteja. Porttiin on vielä kolmas avain, mutta siitä pääsee onneksi hätätilassa kiipeämälläkin yli. Niin ja kalterit toki ikkunoissa eli ainoa ulospääsy on tuon oven kautta.
krista
6.2.2017 at 18:16Hei nythän mä vasta aloin ajatella (tuosta ihan sun yksittäisestä sanasta), että onko olemassa sellaista erityistä kapinetta kuin pelastusköysi…? Varmaan on! Eli että siinä ois jonkinlaiset luotettavat ”hakaset” jo valmiina päissä, kenties jossain pussissa sun muussa sujuvasti esiinvetäistävissä niin kuin vaikka sammutuspeitteessäkin…. Hitsi sellainen ois hyvä! Oon vaan aina ajatellut, että mikä tahansa köysi – mutta nopeuttaishan se, jos ei tarvitsisi alkaa askarrella solmuja ja miettiä niiden pitävyyttä…
–
Joo näitä Espanjan-kodin lukkoja mäkin oon ajatellut. Meillä jos ovea ei laita takalukkoon, siitä pääsee vain kahvasta avaamalla ulos… Ja sit taas jos ei laita, se on mahdollisille murtovarkaille iloinen yllätys. Vähän silleen, että kumman riskin valitsee, jaiks.
Lumi
6.2.2017 at 18:19Taitaa olla ihan hätäköysitikkaitakin. Muistelen, että meidän työpaikan survival kitistä (joka on kaikkien epämääräisissä maissa/paikoissa) matkustaville lainattavissa, on tällaiset.
krista
6.2.2017 at 18:23No nehän ois hyvät!!!!
–
Mulla tuli muuten uusi lapsenpelastamisniksi mieleen: kantoreppu!!! Eli lapsi sellaiseen ja selkään, ja sit itse köydelle. Vielä kun ois hätäköysitikkaat! Hitsi! Meilläkin ois sekä kantoreppu että kantorinkka täällä mukana, toiselle toinen vaan… Nyt täytyy googlata, ja vielä kun ois jotain matkapakkauksia! Toihan ois tosi suositeltava tuote jokaiselle! (monta huutomerkkiä, haha)
Riika A
6.2.2017 at 20:07Köysitikkaista en ookaan ennen kuullut (siis tuotteistettuna pelastautumisvälineenä), mutta varmasti helpottaisivat laskeutumista ainakin lapsi selässä kummasti. Niin joo ja tuli mieleen kun sanoit että sun käsivoimat ei riittäis köydellä laskeutumiseen, että köysihän kannattaa kiertää kertaalleen jalan ympärille ja pitää jalkaterillä paikoillaan, tuo lisää kitkaa niin ettei käsivoimia enää niin hirveästi sitten tarvitse.
TuuliaK
9.2.2017 at 11:05Jos ostatte yhden tai kaksi kiipeilykäyttöön tarkoitettua karabiineria ja askartelette solmun/solmut valmiiksi? Jos kummallakaan ei ole kiipeilykokemusta (en muista) niin hakusanoilla ”seinäkiipeily tuplakasi solmu” löytyy ohjeita. Ja sitten tietysti tarkistatte mihin kohtaan kaidetta/seinäkoukkuun/pöydänjalkaan nyt köydessä kiinni olevan karabiinerin saa hyvin kiinni (tai jos pöydänjalka tms on liian paksu niin köysi ympäri ja karabiineri kiinni takaisin köyteen). Kiipeilyvaljaiden ja kitkalevyn (esim ”kasi”) varaaminen laskeutumista varten saattaisi jo olla vähän turhan kallista ylivarustelua ja vaatii kyllä harjoittelua ennen tositilannetta. Mutta myös toisella köydellä (esim Prusik-solmu) saa lisättyä kitkaa laskeuduttaessa köyttä pitkin, ja senkin voisi solmia valmiiksi kassiin odottamaan.
TuuliaK
9.2.2017 at 11:12Karabiinerista vielä: kannattaa ottaa sellainen kiinni ruuvattava (tai muuten lukittava) malli, ette karabiineri pääse avautumaan vahingossa jos köysi liikkuu suhteessa karabiineriin laskeutumisen aikana.
Netu
6.2.2017 at 17:42Oon aatellu et oonko harvoja ihmisiä jotka miettii jotain pelastautumissuunnitelmaa esim. tulipalon varalta. Miulla tuo tulipalo ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Oon miettinyt sellaisia tilanteita missä ollaan vesillä. Vesillä olemisessa on jotain pelottavaa jos jotain sattuu. Joutuu veden varaan. Vesi on vaikka kylmää, huono näkyvyys ja ei tietoa tarkasta sijainnista. Menetän helposti suuntavaiston joten sekin tuntemattomassa vesistössä luo turvattomuutta. Ollaan suunnittelemassa reissua Thaimaaseen (2-3kk) syksyllä ja mietin jo nyt niitä venereissuja johonkin saareen. Mitä jos vene menee epäkuntoo, mitä jos joudutaan veden varaan, miten pelastan lapsen, mitä jos maata ei näy, kuinka kauan pysyy hengissä vedessä, hypotermia, hait… mitä näitä nyt on :D Katastrofiajattelua. Mitä jos tulee tulvia tai tsunami, kun juuri ollaan siellä saarella. Pyyhkiikö tsunami pikku saaren yli kokonaisuudessaan. No lapselle 2,5v otetaan omat pelastusliivit mukaan (hätävarjelun liioittelua :D) Hankala siihen oikeen muuten voi varautua.
krista
6.2.2017 at 17:57No siis kröhöm… Meillähän oli Thaimaan-reppureissulla tytöille pelastusliivit mukana :D Tai toisella oli pelastusliivit ja toisella sellainen uima-apukelluntapuku. Laitettiin päälle aina veneeseen mennessä ja myös autolautalla katsottiin, että ois suht näppärästi käden ulottuvilla tarvittaessa. Ja venepaikalle istuessa käytiin ensimmäiseksi keskustelu, että missä pelastautumisreitti ja miten toimittais. Et silleen, hätävarjelua meilläkin ehkä, mutta ne veneet on kyllä sellaisia, että tekisin saman toistekin. Tsunamit ja tulvat ei mun ”henkilökohtaisiin pelkoihin” kuulu, mutta ne kiikkerät veneet kyllä.
–
Eli sanon, että HYVÄ, ottakaa ihmeessä!
Puumis
7.2.2017 at 10:37Mulla on, vaikka muuten olenkin aika leväperäinen, matkalla aina mukana ”avaruuslakana” (siis myös autossa vakivarusteena siltä varalta, että auto hyytyy jonnekin tien varteen). Avaruuslakana pitää lämpimänä, on halpa, kevyt ja menee niin pieneen tilaan, että sitä kannattaa pitää mukana jo ihan vaikka patikkaretkellekin lähtiessä.
—
Esim täältä: http://www.varmuusvarasto.fi/avaruuslakana-suoja-lampo-peite-hopea.html
Lumi
6.2.2017 at 18:09Yleensä kaikissa hätätilanteissa auttaa, kun on miettinyt ja ehkä harjoitellutkin, miten toimia, jos hätätilanne tulee. Muistan aina lukiotunnin, kun opettaja sytytti pöydälleen kynttilän. Unohti sitten koko kynttilän ja nojaili pöytään. Opettajan kääntyessä koko neuletakin selkä oli tulessa. Opettaja itse ei asiaa huomannut ja ainut oppilaista, joka tajusi reagoida, oli partiossa lapsesta saakka käynyt poika. Ihme ja kumma, kummallekaan, opettajalle tai palon tukahduttaneelle pojalle ei tullut minkäänlaisia palovammoja. Tuo tapaus on jättänyt vahvan muistijäljen siitä, että yllättävässä tilanteessa ihminen herkästi jähmettyy, eikä osaa toimia rationaalisesti.
Muistutuksena vielä, että muistakaa varmistaa säännöllisesti, että palovaroittimen patterit toimivat. Työkaverin appivanhemmilla oli muutama vuosi sitten tulipalo. Talossa oli kaksi palovaroitinta, mutta kummankin paristot olivat loppuneet. Onneksi heräsivät savun hajuun ja ehtivät ulos. Palomestarin mukaan ei ollut kovinkaan paljosta kiinni, että olisivat jääneet sisälle ansaan.
krista
6.2.2017 at 18:20Joo mä uskon kans, että henkinen varautuminen on ihan hyväksi – että ei mene ihan lukkoon. Ihan asiasta viidenteen: me nähtiin viime viikolla melkein auton alle jäävä koira. Irrallaan (oli jonkun lemmikki kuitenkin, ei irtokoira) juoksi suoraan kohti auton nokkaa. Tuijotin vaan, ihan lamaannuin. Auto ehti sitten kuitenkin jarruttaa ja väistää ja koira IHAN viime sekunneilla pääsi alta pois – mutta ihmettelin, miksi en huutanut/heiluttanut/tehnyt MITÄÄN. Mulla oli Silva siinä; ainoa ajatus oli, että ”APUA NÄKEEKÖ SILVA KOHTA JOTAIN IHAN KAMALAA.” Huh huh.
–
Hyvä muistutus myös nuo paristot! Jotenkin sitä luottaa, että ne alkavat piipitttää, kun paristot ovat loppu – mutta ei pitäisi luottaa. Niissähän on kuitenkin se testinappula, mitä pitäisi silloin tällöin kokeilla.
Lilah
6.2.2017 at 23:17Varoittimet pitäisi testata aina kun on ollut paria päivää pidempään pois kotoa, koska siinä ajassa ovat voineet tyhjentyä. Moniko testaa? Aniharva jos kukaan, veikkaan. En minäkään. Luotan siihen, että joku kodin seitsemästä varoittimesta toimii.
krista
7.2.2017 at 10:31No enkä minä! Aijaijai, pitää kyllä tuonkin kanssa skarpata!
Anneli
6.2.2017 at 21:15Ei ole lainkaan neuroottista. Itse vilkaisen aina uudessa paikassa miten sieltä pääsisi ulos tulipalon tai muun insidentin sattuessa. Niinkuin sanoit, etenkin ulkomailla lopputulema on liian usein ”ei mitenkään”. Meillä pääsee kotona makkarista ulos ikkunan rikkomalla ja hyppäämällä, ja se tuo minulle tietynlaista rauhaa (varoitin on tietysti katossa).
Samoin kuin autoilussakin, itse pidän kuitenkin ihan ensiarvoisen tärkeänä sitä, että ensin MINIMOI NE RISKIT että mitään sattuu. Liian moni tulipalo alkaa saunasta jossa on kiukaan päällä kuivatettu vaatteita.
Meillä on myös (minun aloitteestani) mietitty myös mitä tehdä jos päälle iskee jokin ennalta-arvaamaton ja vakava poikkeustila. Ei me nyt ihan mitään doomsday preppereitä olla, mutta on mietitty mitä kotoa otetaan mukaan jos tulee äkkilähtö, mistä ne kamat löytyvät ja mihin sitten mennään ja millä. Onko se sitten jo sekoa vai ei, en tiedä 😀
Mii
6.2.2017 at 21:30Mä mietin aika paljon näitä, tulipalo niin kotona kuin reissussakin on se ykkös uhka :D
Me reilu vuosi sitten ostettiin uutta taloa, suurin osa potenttiaalisista hylättiin sen vuoksi että makuuhuoneita oli yläkerrassa 2 (eli lapsille) ja alakerrassa yksi (meille). Ja tämä asetelma oli ehdoton ei. Miten tulipalon aikana pelastaa koko perhe jotka nukkuvat eri kerroksissa.
Devika Rani
6.2.2017 at 21:49Kiehtova keskustelu! Mä olen miettinyt asiaa aina joskus mutta mitään ei olla asialle tehty. Mun pitäis palkata sut konsultiksi suunnittelemaan meidän kodin pelastussuunnitelma. :D
Maija
6.2.2017 at 22:11Joo, olen miettinyt minäkin täällä. Aina panen merkille myös esim. hätäpoistumistiet missä ikinä. Meillä on 60-luvun kerrostaloasunto ja väliovi on ihan *****. Se ei mene edes kunnolla kiinni eikä todellakaan ole mikään palo-ovi. Olen ajatellut pidemmän aikaa sen vaihdattamista, mutta siinä on ongelmana se, ettei oviaukko ole nykystandardien mukainen. Meillä on parveke ja Helsingissä onneksi palokunta tulee minuuteissa.
Näitä on ahdistava miettiä.
Minttu MAMI GO GO
6.2.2017 at 23:10Hei en kestä, kirjoitin just blogiin vähän samasta aiheesta ja sitten näin heti julkaisun jälkeen tän sun postauksen blogin sivupalkissa. Todistaa ainakin sen, etten tosiaan ole ainut joka yöllä valvoo ja miettii näitä!
Paprika
6.2.2017 at 23:39JA mie puolestani luin nää molemmat ja ahdistuin, hahah :D :D
krista
7.2.2017 at 18:14Hahaa ja minä puolestani luin tän kommenttisi (ja postauksesi) eilen illalla sellaisessa tilanteessa, että olin maannut sängyssä tätä aihepiiriä miettien; kuinka voisi sitoa vaatteilla lapset itseeni (että legginseistä saisi ehkä jonkinlaisen kantoliinasysteemin selkään) tulipalosta pelastautuessa. Sitten totesin, että okei nyt kelaan liikaa ja otin vielä kännykän käteen surffailtavaksi – ja luin kommentin ja postauksen :D Haha, päädyitköhän säkin siihen, että legginsit on näppärät…? :D
–
Joo todistaa todellakin. Kaikenlaisia keloja sitä tuleekin kelattua, uhhuh…
Lilah
6.2.2017 at 23:35Nykyiset ikkunat ei muuten hajoa ihan helposti, ei vaikka heittäisi tuolilla. Eli kannattaa varmistaa että ikkunan saa avattua. Monia nuoria uhreja vaatinut asuntopalo Naantalissa/Raisiossa vuosia sitten osoitti ettei ikkunan kautta ihan helposti poistuta maan tasallakaan.
Me ollaan lasten kanssa puhuttu pelastautumisesta, miehen ei niinkään. Hiljan just mietin, että pitäisi ihan käytännössä testata miten lapset selviää yläkerran paloportaista. Alakerrassa kun on kolme ulko-ovea niin ikkunan kautta tuskin joutuisi menemään.
Paprika
6.2.2017 at 23:38Apua, en ehkä olisi koskaan tahtonut ajatella tätä, mutta tavallaan ihan hyvä, että nyt tarvitsee. Asutaan kolmannessa kerroksessa, eikä täältä pääse mitenkään pois. Mitenkään. Alan varmaan kerätä selviytymisrojua parvekkeelle.
Ihmemummo
7.2.2017 at 08:25En voi millään, en millään, ymmärtää, että pelkäät ja panikoit ja ”mielikuvaharjoittelet” asiaa näinkin paljon, mutta et esim. ostanut Suomesta mukaan vaikka kolmea palovaroitinta (eivät juuri mitään paina, eivätkä paljoa myöskään maksa) tai vaihtoehtoisesti hoitanut asiaa ihan heti loppuun tuonne saavuttuanne vaan jätitte sen ”pitäisi hoitaa asteelle”. En ymmärrä en. Jos asia on tärkeä, niin kiire ja ”no ne lapset ja se arki ja se uusi paikka” ei selitä. Jos asia on tärkeä, niin kyllähän se aika hoitaa se löytyy.
Viluvarvas
7.2.2017 at 09:36No se taitaa olla ihan vain inhimillistä. Aika moni pelkää esimerkiksi syöpää tosi kovasti, mutta ei vain saa aikaiseksi ryhtyä konkreettisiin toimiin riskin pienentämiseksi (ruokavalio, liikunta jne.) koska syyt x ja z.
Elmis
7.2.2017 at 14:13Tiedoksi: Blogin kommentteja ei näy tai ne näkyvät osittain, jos kommentoijat ovat kommentoineet toistensa kommenteja (esim. Kun sinä vastaat kommenteihin jne). Tämä siis kun lukee mobiililla. Harmittaa ettei näy!
krista
7.2.2017 at 14:21Joo tää on tosi mälsää – johtuu siis sisennyksistä! Joskus (mutta ei läheskään aina) voi auttaa, jos kännykän kääntää vaakatasoon. Tällä hetkellä ”vastausporrastus” on muistaakseni kolmiosainen. Sitä voi vähentää, mutta sitten tosiaan kommentin-kommenttiin ei pystyisi enää vastaamaan, ja se vaikeuttaisi keskustelua… Nää on vähän tällaisia vaikeita valintoja :)
Nana
7.2.2017 at 17:50Ei lainkaan neuroottista.Itse olen miettinyt samaa.asutaan omakotitalossa.Kaikista huoneista löytyy palovaroittimet ja takan läheisyydestä häkävaroitin.
kun poikamme oli pieni,pidin mökillä hänellä kokoajan pelastusliiviä päällä.
Neuroottista tai ei.Mökillä oli jyrkkä rinne,josta olisi helposti kierähtänyt veteen.
Ellliisa
7.2.2017 at 17:56Kauheasti ei kyllä tuu mietittyä näitä, muuta kuin sillain että löytyy sammutuspeite ja palovarottimet on testattu sillon tällön. Mutta kun kirjoitit, niin aloin miettimään tätä meidän asunnossamme, kaksikerroksinen rivitaloasunto. Alakerrasta on ovet sekä etu- että takapihalle, oletetaan että edes toisesta pääsee ulos hädän hetkellä. Yläkerrassa vaihtoehdot on parveke toisella puolella, sieltä pääsee sitten naapuriasuntojen (ne on yksikerroksisia) katon kautta palotikkaille ja alas. Toiselta puolelta yläkerrassa pitää avata/rikkoa ikkuna, jonka alapuolella on meidän terassin katto, josta pääsee taas naapurin katon kautta palotikkaille, tai tarvittaessa vaikka roikkumalla hyppää alas.
krista
7.2.2017 at 18:02Hei tosi hyvän kuuloiset pelastautumisreitit teillä! Meillä (puutalossa) on onneksi kans tuolleen, että yläkerrasta pääsee ”lipan” (portaikon katos) päälle ja siitä on enää lyhyt matka alas.