Miten kuulit tänään, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan?
Mä avasin vielä sängyssä pötkötellen Instan, ja puoliunisena sieltä ensimmäisen tarjolle nousseen Insta Storyn. Sieltä se tuli, ihan ensimmäiseksi.
Lapsi oli tulossa juuri kainalopötköttelyyn, joten työnsin puhelimen pois. Päässä kuitenkin jo takoi: nyt se sitten tapahtui, viime yönä. Myönnän, että oli vähän vaikea keskittyä lapsen pitkiin barbie-jutteluihin. Kun lapsi lähti leikkeihinsä, avasin kännykkänetin ja luin lisää.
Moni vanhempi on varmaan nyt tämän asian äärellä: miten puhua lapsille asiasta?
Ehkä lapset ovat siitä jo kuulleetkin – näin on käynyt meillä. Kotona tilanne olisi ollut vähän erilainen, mutta olemme juuri nyt Sotkamossa, jossa uutisia katsotaan säännöllisesti, ja vaikka lapsia kuinka paimentaisi toiseen huoneeseen leikkimään, niin korvat ovat kaikkialla. Jossain vaiheessa huomattiin (lautasenkokoisista silmistä ja toki kysymyksistäkin), että uutistenlukijoiden vakavilla äänellä kerrotut sodanuhkat on jo niin kuultu seinien läpikin, että on parempi ihan avoimesti jutella, että mistä on kyse.
Muuten lapsen mielikuvitus voi kertoa tarinat itse.
Muutenkin ajattelen itse, että ehkäpä tällaisen kouluikäisen kanssa on jo ihan hyvä keskustella asiasta – etenkin jos se tulee jotenkin eteen. Ja näin hiihtolomailijan näkökulmasta ajattelin, että ihan hyvä, että se tapahtuisi ainakin ennen kouluun paluuta, koska siellä se voisi siten tulla esiin. Joko oppitunnilla tai muilta kuultuna. Voisi tuntua ikävältä, jos lapselle tulisi sellainen fiilis, että omat vanhemmat ovat pimittäneet jotain tällaista näin merkittävää tietoa.
Mutta pienemmän lapsen suhteen – tarvitseeko tietää? Ja missä iässä?
Yksiselitteisiä vastauksia ei varmasti ole. Jotenkin itse ainakin pienen taaperoisen säästäisin tällaiselta sotakuvastolta (mahdollisuuksien mukaan), jos se olisi mahdollista.
Enkä rehellisesti sanottuna toivoisi, että nämä isommatkaan mitään uutiskuvia katselisi – visuaalisesti kun ne voivat olla tosi vahvoja. Itselleni on palanut lähtemättömästi verkkokalvoille kuva teloitetusta Ceausescusta. Se näytettiin uutiskuvissa jouluna 1989 ja olen ollut silloin siis 12-vuotias. Sanotaan nyt niin, että olisin ollut mieluummin näkemättä sitä.
Mutta tosiaan: näitä ei voi aina estää. Mieluiten kuitenkin juttelisin lapsen kanssa niin, että lapsi saa kysellä ja voidaan vaikka kartalta katsella. Meillä yksi ensimmäisistä asioista oli karttakirjan esiin kaivaminen. Ja mieluiten tällä tavalla rauhassa jutellen, jotta asia ikään kuin pysyisi hallinnassa, ei vyöryisi vaikeaselkoisena (aikuisenkin on välillä ymmärtää, että mitä tämän taustalla on) uutiskuvina telkkariruudulta.
Mutta miten siis puhua lapsille Ukrainan sodasta?
Minä en ole oikea asiantuntija vastaamaan siihen, mutta ajattelin linkata tähän kaksi tänään näkemääni , mielestäni hyvää lähdettä.
Lapsiasiainvaltuutetulla oli tänään Facebookissa hyvä kirjoitus – se löytyy täältä.
MLL:n sivuilla neuvoja, mitä tehdä, jos lapsi pelästyy uutistulvassa. Ja vinkkejä, miten keskustella asiasta lapsen kanssa. Juttu löytyy täältä.
Jos olette nähneet muita vastaavia asiantuntijoiden laatimia konkreettisia vinkkijuttuja, niin linkatkaa ihmeessä alle keskusteluun!
Onko teillä keskusteltu asiasta lapsen kanssa – ja minkä ikäisen lapsen? Minkä ikäiselle jätätte tai jättäisitte kertomatta?
25
S
24.2.2022 at 14:16Olen kanssa itse ollut kahdentoista, kun sukulaisia oli käymässä. Nuorempi serkku käskettiin huoneesta pois, koska tv:stä näytettiin sotakuvaa… jostain. En muista/tiedä mikä konflikti oli kyseessä, (Afganistan kenties) mutta muistan sen tunteen, että piti olla ok kuvan näkemisen kanssa koska mua kerran ei käsketty kanssa huoneesta pois. (Ihan omasta päästä tuo kyllä, kun järjellä nyt ajattelee.)
En ollut ok.
Pitäkää niin paljon kun pystytte kuvallinen informaatio poissa pienten silmistä.
krista
1.3.2022 at 09:38Joo nuo kuvat todella palavat verkkokalvoille… Ja joku pienikin (aikuisen mielestä pieneltä vaikuttava) symbolinen juttu voi olla värisyttävä. Meillä esimerkiksi lapsi tuli hampaidenpesulta JUST, kun ruudulla oli kuva kerrostalosta, jossa kaikki ikkunat rikki. Sitten hääsin nopeasti pois. Mutta jo se näky rikkonaisista ikkunoista oli selvästi lapsen mieltä vaivaava.
–
Ps. pahoittelut kaikille näin kollektiivisesti viiveestä kommentteihin vastaamisessa!
A
24.2.2022 at 14:35Ei ole vielä keskusteltu tämän päivän tapahtumista kolmasluokkalaisen kanssa (uutisia ei katsota päiväsaikaan, lapsen uutislähteenä on enimmäkseen HS:n mainio Lasten uutiset, täytyypä katsoa ehtiikö tämä perjantain lähetykseen), koska ei ole voimia sitä nyt lapselle avata (vielä), mutta keskusteltava on. Aihepiiriä on kyllä sivuttu jo useampaan otteeseen lapsen kanssa keskusteluissa tällä viikolla, koska onhan tämän päivän tuleminen ollut näköpiirissä. Asiapitoisella linjalla mennään, historiaa on kumminkin käsiteltyä maailmansotia myöten ja siihen tämä omassa mielessä tuppaa rinnastumaan, mutta käsittämätöntä on kyllä vaikea selittää. Erittäin surullinen päivä ihmiskunnalle tänään :/
A
24.2.2022 at 15:05Tuli HS:ssa vastaan Lasten uutisten päivittyvä uutinen https://www.hs.fi/lastenuutiset/art-2000008638358.html Tämä on mun mielestä isommille ala-asteikäiselle hyvä kuratoitu pohjustus aiheeseen (mistä tietysti on hyvä keskustella myös aikuisen kanssa).
krista
24.2.2022 at 15:29Jesh, ihan mahtavaa, kiitos 🤩🤩🤩🤩
Oliver
24.2.2022 at 17:40Mä sanoin kolmasluokkalaiselle aamulla ex tempore että ”nyt sitten venäjä hyökkäsi Ukrainaan” jotta saatiin jotenkin keskustelu käyntiin ja kokisi että voi tarvittaessa kysellä. Ei oltu aiemmin puhuttu asiasta mitään mutta kuulemma Hesarin lasten uutisista oli eilen lukenut katsauksen aiheeseen. Ihmetteli mm. että miksi venäläiset ei äänestä Putinia pois… Hyvä lyhyt keskustelu oli. Neljävuotiaan kanssa en koe tarvetta puhua aiheesta.
krista
1.3.2022 at 09:40Ihan toimiva keskustelunavaus, sellainen spontaani ja suora – ja voi siitä sitten aistia, että millaista keskustelua lapsi mahdollisesti toivoo.
–
Joo nelivuotiaan kanssa mäkään en lähtisi erikseen keskustelemaan, toki mahdollisiin kysymyksiin ikätasoillen vastaille, jos lapsi jostain kuulee ja kiinnostuu.
Sanjana
24.2.2022 at 20:01Oma esikoinen vielä vatsassa kasvamassa (mihin maailmaan hän syntyykään 🙈), mutta tuo olisi hyvä, että puhuttaisi lapsen tasoisesti.
Muistan 2000-luvun vaihteesta, kun itse ala-asteikäisenä rukoilin lapsen hartaudella iltarukouksen, jossa pyysin, että sota, taudit jne jne ei iskisi mihinkään maahan tai kaupunkiin. Ja ne aiheet kyllä poimin ihan suoraan uutisista ja aikuisten puheista.
Näin aikuisena surettaa, miten sitä on pieni ihminen koettanut kantaa maailman painoa harteillaan, mitään siitä oikeastaan ymmärtämättä. Varmaan niistä jotakin puhuttiin, mutta ehkä ei vanhemmat tiedostaneet, mitä kaikkea pieni ihminen kerää kuulemastaan sydämelleen.
krista
1.3.2022 at 09:42Mulla kans on ollut sota-ajatukset vahvasti mukana lapsuuden ajatuksissa – en edes ihan hahmota, mitä sotia silloin on ollut käynnissä, mutta se oli just sellainen iltarukoustyyppinen aihe mullakin. Ydinsodan uhkasta silloin ainakin puhuttiin, uhh, ja nyt sitten uudestaan. Tosiaan hyvin rankkoja aiheita lapsen mielessä kannettaviksi – kun on aikuisellekin raskasta <3
Jennie
24.2.2022 at 21:23En uskalla tehdä lapsia tällaiseen hulluun maailmaan kärsimään.
krista
1.3.2022 at 09:44Nämä on näitä isoja henkilökohtaisia kysymyksiä <3 Toisaalta itse ajattelen myös niin päin, että juuri lasten takia maailmalle haluaa tulevaisuuden - se antaa jotenkin vielä sellaisen syvän henkilökohtaisen syyn toivoa hyvää, vaikea edes selittää - koskee se sitten ilmastokysymyksiä tai sotia.
Lukija
25.2.2022 at 08:45Meillä ollaan nyt 8-vuotiaan kanssa puhuttu aiemminkin, ehkä ensimmäisen kerran 6-vuotiaana, yleisellä tasolla sodista ja siitä, että muualla maailmassa kyllä on jatkuvasti sotia. Ollaan käyty läpi sitä, että niistä kaukaisemmista sodista ei Suomessa paljon puhuta, vaikka monet ihmiset joutuvat pakenemaan kotoaan ja muuttamaan kauas kaikesta tutusta pakon edessä, pieni osa heistä tännekin. Lapsi on kysellyt, elääkö siellä sotaa käyvissä maissa myös lapsia ja kuoleeko heitä, ja tästäkin ollaan keskusteltu. Ajattelen, että tämän rakenteellisen kontekstin ikätasoinen ymmärtäminen on todella tärkeää, että lapsi ymmärtää pakolaisuuden ja siirtolaisuuden taustoja ja sitä kautta voi esimerkiksi samastua koulukavereiden ja heidän perheidensä elämäntarinoihin, joista ei varmaankaan koulussa paljon puhuta. Kyllä sota ja vaino ovat olleet koko ajan osa monen suomalaisen lapsen elämää ja me olemme olleet etuoikeutettuja, koska se ei ole suoraan koskettanut läheisiämme.
Ukrainastakin on nyt sitten puhuttava ennen hiihtoloman loppua, koska varmasti koulussa tämä tulee vastaan, vaikka kotona pystytäänkin pitämään pieni uutispimennossa (etenkin, kun Hesaria ei ole moneen päivään jaettu ;). Ajattelen, että tämäkin keskustelu asettuu nyt laajempaan kontekstiinsa, kun sodan olemassaolo ei tule ihan järkytyksenä. Silti tämä varmasti tulee lähelle uudella tavalla esimerkiksi suhteessa venäläistaustaisiin kavereihin, ja myös siksi, että onhan tämä sotaa käyvä maa nyt fyysisesti ihan rajan takana. Ei voi muuta toivoa kuin mahdollisimman pikaista rauhaa. 💔
krista
1.3.2022 at 10:54Joo meillä kans sodan käsitettä, pakolaisuutta ja siirtolaisuutta ym. on käsitelty aikaisemminkin – jännä, en edes tiedosta, että missä vaiheessa, sanoisin tyyliin ehkä aina eli se on kulkenut meillä osana sellaista vähän yleistä yhteiskuntaa ja maailmaa koskevaa keskustelua. Kun on ollut aiemminkin erilaisia keräyksiä vaikka, niin lasten kanssa ikään kuin yhdessä ollaan niihin osallistuttu. Yksi kysymys olikin, että onko tämä samantyyppinen sota kuin Afganistanissa ja Syyriassa ja pohdittiin eroja ja katsottiin kartalta jne. Mutta joo mä olen tosiaan ihan samaa mieltä, että tällaisten ilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää. Ja siis totta kai lapsentasoisesti <3
-
Ja siis ihan totta: vaikka aiempaakin keskustelua sodasta on ollut, tämä tulee tietysti ihan eri tavalla lähelle. Niin lapsia kuin meitä aikuisiakin. Raskaita aikoja kyllä...
Rr
25.2.2022 at 09:05Meillä yllättäen tokaluokkalainen poika ahdistui asiasta suuresti, odotin että nelosluokkalaista veljeä olisi mietittänyt asia enemmän. Hyviä vinkkejä asiasta puhumiseen sain täältä, kiitos!
Näin viime yönä unta, että Putin syöstiin vallasta ja Venäjän presidentiksi nousi Asmr videoista tuttu venäläissyntyinen GentleWhisper Maria 😂😂 Voi kun näin olisikin oikeasti!
krista
1.3.2022 at 10:56Voi oispa enneuni! :D En kyllä tuota ”uutta Venäjän johtajaa” edes tunne, mutta silti AIVAN VARMASTI parempi vaihtoehto!
Anna
25.2.2022 at 09:36Meillä on aina ollut aika avoin suhtautuminen siihen mistä voi lapsille puhua. Minusta kaikesta voi puhua kun se käsitellään ikätason mukaisesti. Mitä pienempi lapsi sitä vähemmän mennään yksityiskohtiin kun tällaisista aiheista puhutaan, mutta ikinä ei aleta kauhistella ja pelotella tai päivitellä. Mitä neutraalimmin keskustellaan sen parempi. Kuvia en näyttäisi alakouluikäisille lapsille ollenkaan. Kysymyksiin pitää kuitenkin vastata rehellisesti ja jos kysymys on sellainen, johon ei voi lapset iän huomioiden vastata pitää kysymys silti jotenkin huomioida. Joko kertoa vain osittain tai sitten sanoa, että ne ovat asioita joista aikuiset huolehtivat.
Kerrottiin eilen illalla lyhyesti lapsille mitä on käynyt, koska koululainen varmasti kuulee asiasta koulussa ja jos se häntä yhtään mietityttää niin puhuu varmasti siskolleen. Koululainen ei sanonut siihen oikein mitään. Pitää siis hänen kanssaan varmaan ottaa asia vielä puheeksi ja kysyä onko koulussa ollut puhetta ja jäikö joku mietityttämään, ettei yksin haudo asiaa.
Pienempi taas kysyi, että oliko se tuhmasti tehty ja kun sanottiin, että oli niin hän oli sitä mieltä, että asia oli käsitelty. Hänen kanssaan tuskin tarvitsee aiheeseen paneutua tämän enempää, mutta on ainakin pohjustettu aihe kevyesti jos kuulee jossain puhetta tästä.
krista
1.3.2022 at 11:02Oikein hyvä linjaus mun mielestä! Ja tosiaan ikätason mukaisuus tässä se tärkeä juttu ja just se, että kuvavirrasta mielellään poissa. On niin eri asia tosiaan käsitellä asiaa aikuisen kanssa hallitusti juttelemalla ja kyselemällä kuin olla uutisvirran (tai lööppien, nekin on varmaan aika vaikuttavia) äärellä.
–
Meillä oli tullut kuulemma jo ensimmäisenä koulupäivänä puhetta asiasta, ainakin toisen luokassa. Opettaja oli käsittääkseni hienosti ollut tilanteessa mukana ja keskustelun tukena <3 Tuo onkin tosi tärkeä juttu, että myös koulussa aikuiset ovat niitä vakaita aikuisia, jotka tukevat lapsia asioiden käsittelyssä. Etenkin näillä alakouluikäisillä opettajan sana painaa joskus jopa enemmän kuin oman vanhemman :)
Paula
26.2.2022 at 14:08Halusin puhua 8-vuotiaalle just koska koulussa asia varmaan tulee esiin. Keskustelu meni näin :D
”Sit ku koulu alkaa niin siel varmaan puhutaan sellasest tärkeest uutisesta et ukrainas on alkanu sota. Nii älä sit hämmästy jos siel on jotain sellasia sotajuttuja.”
”Mmm.”
”Haluuksä kysyä jotain siitä?”
”En.”
4-vuotiaalle ei olla puhuttu.
krista
1.3.2022 at 11:04Hihi, hymyilin itsekseni tälle silloin kun luin, ja nyt uudestaan. Lapset ovat niin omanlaisiaan :)
–
Meillä puolestaan asiasta päädyttiin puhumaan hiihtoloman loppupäivinä aika paljon, lapsilla oli tosi paljon erilaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Mutta ikään kuin he ”määräsivät” sen tahdin ja määrän, että mitä puhuttiin eli itse kyselivät – jos heillä ei olisi ollut kysyttävää, niin sitten varmaan samalla tavalla kuin teillä :)
Anna
27.2.2022 at 07:57Kahdeksanvuotiaan puheisiin sota on jo uinut, ihan huomaamatta!
Ehkä olisi tosiaan hyvä avata syitä miksi sota on alkanut – ja miksi Suomella Venäjän naapurimaana on eri tilanne. Myös sodan päättyminen mietityttää lasta. Sitäkin varmaankin miettii että tehdäänkö tälle jotain, ja tietävätkö vanhemmat tästä ja miksi he eivät välitä. Näin ainakin meillä. Vielä ihmetystä aiheuttaa se kun minä (äiti) on venäläinen, on varmasti paikallaan erottaa kansalaisten normaali arki molemmissa maissa, kertoa että sota ei tässä tapauksessa ollut niiden kansalaisten aloitteesta, ja että maissa jatketaan myös sitä normaalia arkea.
On kyllä hurja tilanne!
krista
1.3.2022 at 11:10Meillä kans käytiin sellainen tilanne, että otetaanko aihe leikkeihin – mutta lapset totesivat, että nääääh, ei oteta. Mutta selvästi se tosiaan oli mielessä.
–
Tuo on muuten tosi tärkeä pointti, että just kansalaisten normaali arki pidetään erillään. Me ollaan ihan erikseen korostettu sitä (itse asiassa aika paljonkin), että kyse ei missään nimessä ole venäläisistä vaan tämä on Putinin juttu. Ollaan esimerkiksi korostettu sitä, että myös Venäjällä osoitetaan mieltä sotaa vastaan ja puhuttu siitä, että monella venäläisellä on varmasti tosi paha mieli tästä. Että osaisivat varmasti suhtautua, että JOS esimerkiksi koulutilanteessa (toivottavasti näin ei ole) jostain kuulisi, että joku syyttäisikin venäläisiä tai jopa kiusaisi – sellaiselle pitää olla nollatoleranssi ja mun mielestä lasten on tärkeä ymmärtää se jo vähän ennakkoon, jos sellaiseen törmää. (ja kertoa asiasta aikuiselle)