Miten ruoka ja rakkaus liittyvät yhteen?

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa.

Meidän perheessä rakkaus on ennen kaikkea arjen rakkautta. Pieniä arjen tekoja ja sanoja. Olen aiemminkin kertonut, että en tarvitse rakkaudelleni spektaakkelimaisia ympäristöjä tai lahjapakkauksiin käärittyä materiaa; en kaipaa kynttilänvaloillallisia kalliissa ravintoloissa, kukkapuskia tai kalliita koruja.

Sen sijaan voisin kertoa tällaisen yhden pienen (ja vähän yksityisenkin) rakkauden ilmaisun meidän perheestä.

Hauska muuten ajatella, että kun pariskunnat ja perheet ovat pitkään yhdessä, heille voi syntyä tällaisia yksityisiä omia pieniä tapoja, joihin voi latautua suuriakin merkityksiä. Sellaisia juttuja, jotka ulkopuolisille ihmisille eivät välttämättä avaudu ollenkaan – mutta jotka ovat erittäin merkityksellisiä just sille perheelle.

Meidän perheessä tällainen pieni hassu (ja vähän outokin) merkityksellinen asia on kahvi.

Puutalobabyn taikablogin puolella (täällä) meidän perheen 5-vuotias on jo kertonutkin, että hän tykkää laittaa äidille aamulla kahvin. Se on tärkeää. Sekä äidille että lapselle.

Kun lapsen aamutoimet on yläkerrassa tehty, hän lähtee tärkeänä äidin kahvia valmistamaan. Kun tulen vähän myöhemmin keittiöön, ihastelen tietysti ja kiittelen kahvista asiaankuuluvasti. Usein halataan. Lapsi hämmentää kahvin huolellisesti vielä lusikalla (tärkeää!), sitten yhdessä haistellaan herkullista tuoksua, ja lopulta sitten maistelen. Lapsi katsoo tarkkaavaisena: onko se hyvää?

Pieni hörppäys. Oi, miten hyvää – kiitos rakas! Sä teet äidille maailman parasta kahvia!

Sama rutiini toistuu joka ikinen aamu. Tämä hetki on minun ja lapsen aamuissa paljon muutakin kuin kahvin valmistusta.

Kohta äidin kahvi on valmis.

Mutta en minä itse asiassa kahvia tee muulloinkaan itse. Pois se minusta, ha!

Ei siksi, että olisin laiska tai osaamaton, vaan siksi, että meidän perheeseemme kahvin laittamisesta on muodostunut (jotenkin ihan vahingossa, vuosien varrella) juuri sellainen meidän oma perheen sisäinen ja erittäin merkityksellinen tapa, joka on paljon muutakin kuin se itse tekeminen. Just sellainen tapa, joka ei välttämättä ollenkaan avaudu muille.

Se on meillä tunne ja tunteen ilmaisu.

Joel laittaa mulle kahvin. Aina. Eli monta kertaa päivässä.

Se on paljon muutakin kuin minä teen sinulle palveluksen. Se on minä rakastan sinua. Tai minä huolehdin sinusta. Ennen kaikkea se varmasti on minä olen sinun arjessasi läsnä aina enkä koskaan mene pois.

”Kahvia pliiiiiis?”, minä kirjoitan messengeriin. Saan vastaukseksi sydämen.

Kohta yläkerrasta (Joel tekee siellä töitä) kuuluu lattialautojen natinaa. Joel tulee alakertaan. Jatkan tietokoneen naputtamista, sivusilmällä näen liikettä kahvinvalmistuksesta. Oikealta puolelta ojentautuu tuttu käsi, joka asettaa uuden tuoreen kahvikupillisen tietokoneeni viereen.

Nostan katseeni ylös. Kiitos. Sitten suudellaan. Jatketaan töitä.

Kerran riitelimme. Joo, kyllä meillä joskus riidelläänkin.

Mua niin ärrrr-syt-ti, ihan kihisin kiukusta, syytä en muista.

Siinä kesken molemmipuolisen kiukuttelun tuli päivän seuraavan kahvikupillisen aika. Voi nyt perhanan perhana. En todellakaan pyydä tuolta yhtään mitään. Mä teen kuule ihan itse kahvini! Rymistelin ja kolistelin mielenosoituksellisesti kohti keittiön kahvintekopaikkaa.

Joel tuli perässä. En katsonutkaan sinne päin.

Kuului lempeä mutta riitelystä surullinen ääni:
”Anna mä nyt edes teen sulle kahvin.”

Se ei ollut se kahvi.

Se oli se: minä olen sinun arjessasi läsnä aina (myös silloin, jos riidellään) enkä koskaan mene pois.

Se on se vastaus otsikon kysymykseen. Siten ruoka ja rakkaus liittyvät yhteen.

Tai no meidän tapauksessa kahvi ja rakkaus.

Tämä tarina syntyi siitä, kun kuuntelin K-Supermarketin tuoreeltaan YouTubeen laittaman videon. Se ei kerro ruoasta vaan rakkaudesta – ja olkoonpa vaan mainostarkoitukseen tehty video, mutta mä itkin (taas kerran, oon vaan herkkä tällaisille), kun katsoin sen.

Kerron kohdankin, jossa kyyneleet tulivat, se oli 0:40. Sitä ennen oli kyyneleet vähitellen kihonneet siitä vauvakohdasta alkaen noin kymmenen sekunnin ajan. Vanhuksen ryppyinen iho sitten sai pienen kihoamisen taittumaan tunteentyrskähdykseksi.

Videon jälkeen (Joel toi siinä mulle just kahvia ja mä niistin nenää sen itkun jäljiltä) kerroin, että kirjoitan tässä ruoasta ja rakkaudesta. Näytin jo otsikkokenttään valmiiksi kirjoittamani otsikonkin: Miten ruoka ja rakkaus liittyvät yhteen?

Itse asiassa olin sen otsikon kirjoittaessani aikeissa kirjoittaa tämän postauksen sisällöksi jotain ihan muuta; tarkoitus oli kirjoittaa siitä, miten meidän perheessä syödään joka päivä yhdessä pöydän ääressä.

Mutta Joel sanoi kahvia ojentaessaan, että hei kirjoita sitten tästä meidän kahviasiasta. Ja lisäsi vielä, että no voithan sä vaikka kertoa sen riidankin.

Kirjoitin, kerroin.

Näin meidän perheessä rakastetaan.

Kaupallinen yhteistyö: K-Supermarket ja Indieplace

37