Yhteistyössä: Norstat
Olen ehkä jossain kommenttikentän uumenissa kertonut tämän tarinan ennenkin (sori), mutta tapaus tulee aina mieleen, kun joku mainitsee tällaiset tuotetutkimukset.
Tästä on nyt ehkä kuusi vuotta aikaa – vuodenaika ainakin oli sama.
Kävelin työpäivän jälkeen räntäsateessa Iso-Roobertinkatua kohti Punavuorenkadun-kotiani. Varpaat korkosaappaissa kylminä ja märkinä; periaattessa ei kiire kotiin (siellä ei ollut ketään odottamassa), mutta ainoastaan halusi nopeasti päästä lämpimään ja kuoriutua pois märistä vaatteista.
Yht’äkkiä ystävällisen näköinen nainen lähestyy minua:
”Anteeksi, mutta olisitkohan kiinnostunut, meillä on juuri alkamassa…”
Sadasosasekunnin tilannearvio: tuo joko yrittää myydä mulle jotain tai rekrytoida sisään johonkin herätyskokoukseen!
”Ei kiitos!”, heläytin falsettiäänellä hyvin ystävällisesti, mutta vauhtiani hidastamatta.
”…siiderien maistatustesti, johon mahtuisi mukaan vielä muutama uutuusmaun testaaja”, nainen jatkoi minun selkäni takana.
NOOOOOOOOU!
Ja sit oli se joku suomalaiskansallinen jäyhyys ja nolouden pelko, joka esti mua kääntymästä kannoillani ja hihkumasta: ”Tulen! Tulen! Todellakin tulen!” Hitsi mikä arki-illan piristys ja yllättävä uusi kokemus se olisi ollut. Kaikista maailman ihmisistä just MUN olisi pitänyt (siinä elämävaiheessa) olla uutuussiiderinmaistaja! Ja mä sanoin ”ei kiitos!”. Damn! Ei pelkästään menetys mulle, vaan koko maailman siiderinhörpsijöille!
Pidemmän aikaa vitsailin, että aion sahata sitä perhanan Iso-Robaa edestakaisin niin kauan, että mut kutsutaan uudelleen vastaavaan siideritestiin. Edes säälistä. Vielä näin kuuden vuoden jälkeenkin vähän harmittaa. Mitäköhän makuja siellä ois maisteltu…?
Kuvan salaattiainekset eivät liity tapaukseen.
Tein itsekin haastattelijan ominaisuudessa ensimmäisenä opiskeluvuotenani radion kuuntelututkimuksia. Olen myös kuulunut vuosien varrella vaikka minkälaisiin kuluttajatutkimuspaneeleihin; erityisesti opiskeluaikana oli kiva saada silloin tällöin palkkioksi leffaliput tai pieni lahjakortti ruokakauppaan – vaikka eihän noita tietysti palkkion takia tehdä. Itse osallistun niihin vähän niin kuin oman tutkimusfriikk… kiinnostuksen takia; mun mielestä on ihan hurjan kiinnostava päästä kulissien taakse kurkistamaan, että mitä tutkitaan ja miten. Opiskeluaikana kävin myös muutamia markkinatutkimuksen kursseja, joten aina mulla salaa päässäni raksuttaa, että ”hahaa, nyt tässä halutaan tietää tällaista”.
Yksi hauskimmista ikinä kohdalleni tulleista yksittäisistä tutkimuskysymyksestä:
”Jos Xxxx olisi eläin, mikä eläin se olisi?”
Vastasin seepra. Selvästikin villieläin se tuote oli; ei kotieläin. Mutta ei mikään tiikerileijonaleopardi, vaan vähän kuitenkin sellainen… …säyseämpi. Ihan selkeä seepra siis. Rouskuttaa nurtsia savannilla. Olin juuri tullut Tansaniasta tällöin.
Olen edelleen sitä mieltä, että vastaukseni oli lähestulkoon nerokas.
Olisiko tämä pizza seepra – vai ehkä kuitenkin tukaani…?
Ja hei tuorein tutkimuskokemukseni itse asiassa ei ollut se lapsiin liittyvä tutkimus, josta muutama päivä ennen lähtöä bloggasinkin. Senkin jälkeen minulle vielä soitettiin: ”Onko hetkinen aikaa?”
Joel oli siinä sulkemassa matkalaukkua, minulla oli ilmastointiteippirulla kädessä:
”Joo! Totta kai!”
Joel pyöritteli silmiään, kun minä siinä lähtöhärdellissä vielä pokkana aloin vastata tutkimuskyselyyn.
Nyt täältä Espanjastakin käsin innostuin liittymään mukaan (minulle) uuteen kuluttajapaneeliin – ja lupasin blogiyhteistyön kautta vinkata tästä mahdollisuudesta myös täällä blogissa.
Norstat tekee siis tällaisia erilaisia tutkimuksia: tuotemaistatuksia, ryhmäkeskusteluita ja mysteerishoppauksia – mm. Härkis on saanut nimensä Norstatin tutkimusryhmässä! Tutkimusaiheet vaihtelevat: ruokaa, tuoteuutuuksia, makuvariantteja, sähkösopimuksia, vakuutuksia, kanta-asiakkuuksia… …erilaisia arkeen liittyviä tuotteita ja palveluita siis. Tällä hetkellä he hakevat ennen kaikkea uusia panelisteja, joita kiinnostaisi osallistua erilaisiin elintarvikealan kyselyihin ja tuotemaistatuksiin. Tutkimusryhmiä on erilaisia – joskus mennään pienryhmään paikan päälle, mutta toisiin tutkimuksiin voi vastata netissä tai puhelimessa. Siksi liityin itsekin jo nyt, vaikka täällä etä-Espanjassa nyt olenkin; toivoen nyt vaan, että sitten keväällä tulisi kutsu johonkin mielenkiintoiseen juttuun!
Eli nyt voi päästä vaikuttamaan, että millaisia elintarvikkeita tulee kauppaan, millaisia nimiä niille annetaan tai millaisia mainoskampanjoita (niitäkin testataan!) telkkarissa tulevaisuudessa pyörii.
Tutkimuksiin osallistumisista saa pienen palkkion (tutkimuksia tekemällä kerää pisteitä, joita voi lunastaa mm. leffalipuiksi tai lahjakorteiksi), mutta Norstat toivoo, että palkkio ei olisi osallistumiseen tärkein motiivi. Norstat myös kannustaa ohjaamaan tutkimuksista saadut palkkiot hyväntekeväisyyteen, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitolle, Syöpäsäätiölle tai Punaiselle Ristille.
Tämän postauksen lopussa siis lomake, jolla voi hakea mukaan – ja tässä se ”virallinen präntti”:
”Jätä yhteystietosi ja Norstat on sinuun yhteydessä muutaman arkipäivän sisällä. Jättämällä yhteystietosi liityt Paneeli.netin jäseneksi. Paneeli.netin jäsenyys on vapaaehtoinen, etkä sitoudu mihinkään liittyessäsi jäseneksi. Tutkimuksiin vastaaminen on aina anonyymiä ja luottamuksellista. Paneeli.netin jäsenenä valitset aina henkilökohtaisesti ne tutkimukset, joihin haluat osallistua. Kommenttejasi ja mielipiteitäsi ei voida yhdistää sinuun. Henkilökohtaisia tietojasi ei luovuteta kolmansille osapuolille ilman lupaasi. Tietoja ei käytetä suoramarkkinointiin, eikä tätä kautta myydä tai markkinoida mitään.”
Kaikkien tuonne lomakkeelle yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan myös 50 euron Stockmannin lahjakortti! Osallistumisaika päättyy ke 7.12. ja arvonnan säännöt löytävät tästä linkistä.
Suosittelen! Ihan älyttömän kiinnostavaa :) Ehkä tutkimusryhmissä tavataan?
(haha terveisin tutkimusfriikki)
Muita tutkimuksista tykkääjiä kuulolla? Vai onko tää jotenkin ihan kummalline ominaisuus ihmisessä? :)
Yhteistyössä: Norstat
Tilia
27.11.2016 at 15:12Itse jouduin kahvia juomattomana opiskelijana kerran kylmän lasipurkkimaitokahvin maistatukseen. Se näytti laihalta sinapilta ja meiltä kysyttiin ties mitä siitä parin tunnin ajan. Olin 100-prosenttisen varma, ettei tuote ikinä pääse yhdenkään kaupan hyllylle ja jos pääsee, kukaan ihminen ei sitä osta. Kylmää kahvia, kamoon! Koko ryhmämme tylytti tuotteen täysin maanrakoon. Niinpä naurattaa edelleen joka kerta, kun Frezzaa näkee kahvilassa tai kaupan hyllyllä. Hyvin näyttää porskuttavan.
krista
27.11.2016 at 15:58Hahahahahahaa! :D :D :D Ja siis Frezza – NAM, muistan, miten hurahdin siihen kesällä 2006 :) Nykyisin juon Starbucksin vastaavaa, Frezza on jostain syystä jäänyt, onkohan se vielä olemassa…?
krista
27.11.2016 at 16:00…ja siis hitsi että ois kiva päästä maistelemaan jotain tällaista ”tulevaa tuotetta”, en ole koskaan päässyt!
Anomuumioriginaali
27.11.2016 at 20:12Mä päädyin (silloisella) Kaisiksen metroasemalla vissysokkomaisteluun. Näytteet annertiin kertakäyttömuovimukeissa. Kyseessä oli siis maustamattomat peruskivennäisvedet. Kuulustelijan pokka meinas pettää, koska vastasin jokaiseen kymmeneen ”mikä maku tulee ensimmäisenä mieleen” -kysymykseen ”muovimuki”. :D En mä nyt osannut ruveta siinä valehtelemaankaan! Mutta tienasin sillä Fazerin sinisen.
krista
27.11.2016 at 20:18Reps! Ihan mahtavia kokemuksia! :D Toivottavasti vei palautteen eteenpäin, että josko vaihdettais mukeja :D
–
Joo siinä Kaisaniemen metroasemalla on varmaan ollut joku tutkimustoimisto, mäkin siinä joskus osallistunut johonkin kyselyyn! Siis silloin joskus aikoinaan, kun kuljin siitä paljon, kun opiskelin siinä… Silloin kun se oli vielä Kaisaniemi :)
Torey
28.11.2016 at 15:33Ihan loistava! :’D
Anneli
28.11.2016 at 07:02Oh no, olinkin ihan unohtanut oman alkoholimaistatustestini. En edes muista mitä kautta mua siihen testiryhmään pyydettiin, mutta hyvät naurut se kyllä kaveripiirissä sai aikaan. Aika oli tuolloin (reilu 10 vuotta sitten) muutenkin sellainen, että mun postit olisi kodin sijaan lähinnä pitänyt laittaa Onnelaan.
krista
28.11.2016 at 10:21Hitsi mä jäin miettimään, että oisko omastakin noin kauan! Mutta ei voi olla; koska mä soitin Joelille ”äääääää mä en mennyt siideritestiin” -avautumispuhelun ton jälkeen, ja Joelin kanssa ollaan oltu vasta tää reilu 8 vuotta, ja eka syksy me oltiin Joelin luona putkiremppaevakossa… Eli niitä varmaan siis järjestetään useamminkin! Ei siis ole vielä mennyt mun kaikki mahdollisuudet päästä siideritestiin :D Vaikka ei se kyllä nykyään ois enää sama :D
-jenni-
28.11.2016 at 08:04Hei mä olin siinä siiderimaiststuksessa itiksessä! Siitä kyllä jo yli 10v ja mun muisti ei meinaa ulottua sinne asti.. aika laihan makuisia oli muistan ja sai 1 rkl x 6 x) Ei kyllä kysytty uutuusmakutoiveita..
krista
28.11.2016 at 10:23Yks RUOKALUSIKALLINEN, huijausta :D No niin, ehkä mä voin nyt elää tän kanssa, että jäin paitsi muutamista ruokalusikallisista siideriä :D :D :D Mutta joo tosiaan nää on ollut varmaan eri testejä kuitenkin, eli näitä varmaan järjestetään useamminkin! (jea)
vannikkila
28.11.2016 at 09:55Toinen tutkimusfriikki täällä hei! :D
–
Mulla on tullut nyt se vaihe, että mä kyllästyn niihin aina samanlaisiin tutkimuksiin – liian usein tullut kysymyksiä eri kaupoista tai radiomainoksista. Nyt sit on kuitenkin löytynyt pari omaa kanavaa, missä vastaan esimerkiksi oman terveyteni kysymyksistä yms. :) Ja joskus kun löytää esimerkiksi nettisivun, minne on koostettu yliopistojen tutkimuksiin liittyviä kysymyspaletteja, ni ai että! :D
krista
28.11.2016 at 10:31Jesh, samis!
–
Joo sit hyvin oppii huomaamaan myös sen, mikä tutkimus ”toimii” ja mikä tuntuu ainakin vastaajan näkökulmasta kököltä. Niin kuin siinä pitkässä tutkimuksessa, joka tulee siis HUSilta/Seelalta tuntuu, että kysytään KAIKKEA MAHDOLLISTA, että ”jos joskus tästä ois jossain tutkimuksessa jotain hyötyä” – ihan jees varmaan niille, mutta vastaajalle tosi turhauttavaa. Ja joskus sit on sellainen olo, että ”vau, tää oli hyvä”. Niin kuin se, missä tuo seeprakysymys oli – siinä oli muutakin hyvää.
–
Joo yliopistojen/opiskelijoiden kyselyihin vastaan AINA. Kun vaan yhtään pystyn. Oon blogin kauttakin ollut jo aika monen gradun tutkimusaineistossa :D
–
Nyt kuule tuonne Norstatiin säkin! Mä siis menin sinne kans. Ja se lahjakorttiarvonta myös, se on vaan tästä blogista tulleiden osallistujien kesken :)
S
28.11.2016 at 10:23Oon ollut ite Norstatilla töissä muutaman kuukauden AMK opintojen ohella. Lopetin, kun ei aika riittänyt siihen ja kouluun. Oli muuten ihan ok hommaa, jos unohdetaan härskejä puhuneet känniläiset… :D
Työn ansiosta oon lopettanut tutkimushaastattelijoille kiukkuilun, kun tosiaan tietää mitä se työ on. Jopa mies on vastaillut nätisti niille! Mennyt selkeesti mun mutinat perille :D
Kiinnostais kyllä tuo Norstatin tutkimusjuttu… En ehkä paikan päälle lähtis, mutta netti ja puhelinhaastattelut on ok! Pohdin vielä…
krista
28.11.2016 at 10:34Mulla kans on ihan hyvät muistot siitä radiokuuntelututkimuksesta; se tehtiin puhelimitse. Ainoa miinus oli, että työmatka oli piiiitkä, tai siis ainakin se tuntui opiskelupäivän päälle tosi pitkältä. Ois muuten ihan kiva myös ohjata live-keskusteluita, se ois kiinnostavaa… hmmm… sivuduuni vaikka mulle, eipä ois yhtään mahdoton idea muuten! :)
–
Osallistumaan vaan! Tuollahan voi tosiaan valita, että mihin osallistuu. Nojoo, sä tietysti tiedätkin :D
rinkeli
9.12.2016 at 21:52Mä olin kerran sellaisessa siiderimaistajaistutkimuksessa! :D Olin aika hiljattain täyttänyt 18v ja olin ystäväni kanssa tulossa Alkosta pois, kun joku nainen tuli kysymään että ollaanko täysikäsiä ja halutaanko osallistua. No tokihan me haluttiin! :D
krista
9.12.2016 at 22:10Oijoijoi vuosien takainen minä on hieman kateellinen vuosien takaiselle sinulle! :)