Muumimaailma sateella vs. paisteella

Kahden ensimmäisen koulupäivän kunniaksi hurautettiin perjantaina iltapäivällä viikonlopuksi Naantaliin! Paa-pa-pa-paap-pa-paa-paa-pa-paa-pa ja silleen!

Tämä oli meidän kolmas kerta Muumimaailmassa, ja reissut näköjään sen kuin pitenee. Ensimmäisellä kerralla käytiin siellä vain päiväreissulla Helsingistä käsin. Viime vuonna oltiin kaksi yötä Naantalissa ja yksi päivä Muumimaailmassa. Ja tänä vuonna kaksi yötä Naantalissa ja kaksi päivää Muumimaailmassa.

Päätös kahden päivän rannekkeesta tehtiin itse asiassa vasta siinä portilla, kun todettiin, että hintaero ei ole kovin suuri. Toiselle päivälle eli sunnuntaille oli kyllä luvattu sadetta, sadetta ja vielä lisää sadetta. Mutta ajateltiin sitten, että toisen päivän (edes teoreettinen) uusintamahdollisuus vähentäisi hyvin sitä ”pakko nähdä kaikki saman päivän aikana” -painetta ekalta päivältä.

Ja niin se tekikin!

Lauantai oli ihanan aurinkoinen päivä Muumimaailmassa. Sellainen oikein kertakaikkisen täydellinen ja aurinkoinen.

Kun taas sunnuntaina tosiaan satoi, ja satoi ja vielä lisää satoi. Eikä meillä tietysti ollut sadevaatteita mukana, kun oltiin kotoa lähtiessä katsottu vain lauantain sää.

Mutta ai että! Se sunnuntaihan paljastui ihan mahtavaksi päiväksi!

Muumimaailma aurinkoisella vs. sateisella säällä, kas tässä:

Yleinen säämukavuus. Makuasia – toki – mutta veikkaan, että kuitenkin useammalla on mukavampi olo auringonpaisteessa kuin kaatosateessa. Toisaalta liiallinen hellekään ei varmasti ole mukavaa paikassa, jossa on valtavat määrät ihmisiä paahteisessa tungoksessa kuhisemassa.

Tihku- tai kuurottaisella sateella voi hyvin sanoa, että sää on pukeutumiskysymys. Mekin pärjättiin ihan hyvin jopa ilman sadevaatteita sunnuntaina; isompien kuurojen ajaksi hakeuduttiin sisätiloihin (joissa oli kivan väljää), ja pienestä tihkusta me selvittiin ihan vaan laittamalla huppu päähän. Mutta harmiteltiin kyllä, että ei ollut ne meidän Reiman softshellit päällä ja Patterit jalassa – jos ois ollut, niin olisi mennyt vielä mukavammin.

Suurimmalla osalla oli ihan sadevaatteet, ja ajoittain kateeksi kävi.

Mutta ei sadesää meidän päivää silti pilaamaan onnistunut!

Aurinkoinen lauantai.

Ruuhka. No oho, mikä ero aurinkoisen lauantain ja sateisen sunnuntain välillä!

Ihan pari muutakin oli katsonut sääennustetta ja valinnut lauantain. Lauantaina oli siis jonoa ja ruuhkaa (ei kuitenkaan liikaa), mutta sunnuntaina oli välillä niin kuin olisi ollut jossain yksityistilaisuudessa!

Väljyydestä oli paljon iloa – paikkoja pääsi tutkimaan vapaammin ja koko tunnelma oli kiireettömämpi. Lisäksi lapset pystyivät juoksentelemaankin enemmän, kun ei koko ajan ollut akuutti vaara hukata oma jälkikasvu väkijoukon uumeniin.

Sateinen sunnuntai.

Hahmojen kanssa kommunikointi. Halaamaan pääsee (jonottamalla) ruuhkassakin, ja hyvä niin. Mutta ai että, millaista yksityishuomiointia kiireetön päivä sai aikaan!

Suurimman osan sunnuntain vierailusta lapset taisivat leikkiä Pikku Myyn kanssa. VAU. Kun ennen on vaan nopeasti moikattu, halattu, ja vuoro on siirtynyt seuraavalle lapselle. Mutta sunnuntaihin saatiin kiireetöntä jutustelua ja hassuttelua! Viime viikonlopun Pikku Myy oli muuten aivan mahtava! Ja huikean hyvä muisti; hän muisti meidänkin lapset jo edelliseltä päivältä (vaikka silloin oltiin vain pikaisesti annettu yläläpsyt ja otettu valokuva), ja muitakin lapsia puhutteli ihan etunimellä. Nimimuistiarvostus!

Ja ihan valtava arvostus myös siitä, miten otti erilaisia ja eri-ikäisiä lapsia huomioon. Meinasin ihan liikuttua kyyneliin, kun Myy juttelullaan tsemppasi erään Haisulia pelänneen pikkutytön iloiselle kikatusmielelle. VAU, hienoa Pikku Myy!

Olimme etukäteen miettineet, että onkohan hahmoja jotenkin vähemmän liikkeellä märkänä päivänä – että mitenköhän ne karvaiset hahmot pärjäävät sateessa…? No, kumisaappaissa tietysti! Ainakin pienenpienellä tihkulla kaikki hahmot olivat hyvin liikkeellä ja heitä näki itse asiassa huomattavasti enemmän, kun lapsia oli vähemmän.

Ja kun tihku yltyi oikeaksi sateeksi, hahmot oleskelivat esimerkiksi Muumitalon pation katoksen alla.

Välillä jopa lasten luokse tuli ruuhkaa, kun kaikki muumihahmot tulivat yhtä aikaa moikkamaan niitä harvoja paikallaolleita lapsia, ha!

Mutta siis ihan mahtava kokemus! Vertailuna Ti-Ti Nallen taloon, jossa olen aina ihastellut nallejen läsnäoloa – nyt ensimmäistä kertaa Muumitkin pääsivät samaan eli olemaan aidosti ja kiireettä läsnä lasten kanssa!

Liikkuminen. Sadevaatteilla hankalaa ja ilman sadevaatteita märkää, hah! Mutta muitakin liikkumishaasteita sade toi tullessaan: moni polkualue on laiturimainen, ja sateella ne muuttuvat todella liukkaiksi. Siitä kuulutuksissakin varoitettiin, ja välillä me aikuisetkin meinasimme liukastella. Eli vaikka oli väljää, etenkin laiturimaisilla alueilla ei silti kannattanut lähteä ihan miten tahansa kirmailemaan.

Syöminen. Moni ruoka-alue Muumimaailmassa on ulkotiloissa, ja välillä varjojen alla olevat pöydätkin olivat ihan märät. Kääk. Mutta esimerkiksi Nipsun perunakiskalta vinkattiin, että voi mennä syömään pastapaikkaan sisätiloihin – ja sinnehän tietysti mahtui hyvin, kun oli niin tyhjää!

Lauantaina ruokaa joutui jonottamaan, sunnuntaina ei todellakaan ollut jonoa!

Asenne. Se on se, mikä oikeasti ratkaisee! Kun on liikkeellä kivalla mielellä, voi monenlaisesta säästä löytää ne hyvät puolet.

Mutta tälleen yleisesti ottaen jos olette joskus menossa Muumimaailmaan juuri sateisena päivänä, niin ei huolta! Sateisessa päivässä on paljon hyviä puolia, ja siitä voi saada irti jopa enemmän (tai ainakin eri tavalla) kuin aurinkoisesta muumipäivästä!

Millaisilla keleillä te muut olette tuolla vierailleet?

 

 

9