Voi lapset ja heidän makumieltymyksensä!
Lasten takia tähän taloon on otettu enemmän tai vähemmän avosylin vastaan monenlaista lastenviihdettä. Porttiteoriaa kuuliaisesti noudatellen ensiksi tulivat Fröbelin palikat ja Teletapit. No, siitä ei ollut enää pitkä matka Titi-nalleen. Myöhemmin iskivät prinsessat ja viimeisenä Ryhmä Hau.
Kaikista näistä hahmoista olen lasten innostuksen myötä alkanut itsekin ajatella, että no nämähän ovat ihan kivoja. Mutta on yksi, johon vaan… …ei, eijeijeijei *spontaani tuskanparahdus tähän* en vaan mitenkään pääse sisälle.
Tämä sarjahan on kaikille ihan tuttu (omasta lapsuudestakin, tosin se oli hyvin erilainen silloin), suloinen ja niii-iiiin yleisesti tykätty. Päällisin puolin näyttää hyvin harmittomalta söpöstelyltä, teemakin on ystävyys. Oi oi, pusi pusi. Mikäs sen ihanampaa? Ei tule oikeastaan edes mieleen, että tässä kaikkien (?) lasten suosikissa vois olla jotain ikävää.
Paitsi että mun mielestä se vaan on ihan kamalaa.
Vanhat ja uudet samassa kuvassa.
My Little Ponyt.
Mun pää hajoaa, kun Silva kuuntelee tätä äänikirjalta – ja videoista se vasta hajoaakin. Onko tää muka oikeasti kaikkien muiden maailman ihmisten mielestä ihan jees sarja…? Paitsi mun ja Joelin.
Ootteko te muut syventyneet tuohon sarjaan, katsoneet sitä yhdessä lapsen kanssa?
Siis joo teemana ystävyys, mutta ne suloisensöpöläisponihthan siis ihan koko ajan riitelevät, tiuskivat ja ovat toisilleen ikäviä. Ilkkuvat, pilkkaavat, kiusaavat. Ystävyys aina joo loppuratkaisussa ymmärretään jee-jee, mutta ensin on koko alkutarinan ajan ilkeilty, kiukuteltu, kostettu, uhkailtu ja tiesmitä. Lisäksi siellä on ilmeisesti jotain tosi ikäviä hahmoja, koska ponihommista on tullut meillä painajaisten vakiokamaa.
Siis muillekin kuin vanhemmille.
Siis avatkaa tätä ponihommaa nyt pliis mulle! Onko se kaikkien muiden mielestä oikeasti ihan kiva…? Ja siis miksi on olemassa tällainen suloisensöpöläinen lastensarja, jonka hahmot ovat vaan… ….äääh en keksi tähän sanaa suomeksi, mutta: bitch. Eiks ne ois voineet olla kivoja poneja hei…? Kopoti-kopoti.
Silvahan siis tykkää näistä poneista. Samanaikaisesti kyllä ymmärtää itsekin, että nyt esimerkiksi sovittiin, että ponivideoita ei netistä katsota, kun niistä tulee iltaisin ”jännittäviä ajatuksia”. Pelkästään nuo lelut on munkin mielestä oikein kivoja – ja lapsuudessani nämä vanhat ponit (joilla meillä siis leikitään) olivat mulle tosi tärkeitä ja rakkaita. Mutta ne uudet tarinat, graaah.
Ja mähän siis hajoilen jo pelkästään siitä, miten meidän nelivuotias sanoo sellaisella jenkkiteiniaksentilla, että Twilight Sparkle tai Pinkie Pie. Aaaaaaaaaargh! Miks niillä ei voi edes olla suomeksi käännetyt nimet aaaaaaargh? :D :D :D :D
Oonko ainoa? Oikeasti? :D
PS: Ja ettei ihan poniangstilta unohdu:
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
…ja sellaista ystävyyttä, jossa ollaan toisille alusta asti (eikä pelkästään loppuratkaisussa) kivoja ja huomaavaisia :)
32
MirvaK
15.2.2017 at 06:39Meillä katsotaan ja jopa mä sekä kutosluokkalainen poika katsotaan tyttöjen 4v ja 9v kanssa. Varmaankin nuorimman katselutottumuksiin vaikuttaa isommat sisarukset kun neiti katselee usein pokemonia, MLP:tä, winks clubia (miten nyt kirjoitettiin) ja glitter forcea. Tykkää myös Seikkailija Dorasta, masha ja karhusta sekä ryhmä hausta. Kaikki sulassa sovussa. Ja äiti jaksaa ellei samaa jaksoa katsota yli kolmea kertaa peräkkäin. ;) Eli meillä ohjelmat pääsääntöisesti katsotaan Netflixistä. Ja kyllä tiedän em. mainittujen suositusikärajat. Koska neiti ottaa ohjelmista ikäiselleen sopivat aiheet ja sivuuttaa mitä ei ymmärrä ja kun ei ole paunajaisia yms. niin en ole kieltänyt ohjelmis 3-4v:ltä.
A
15.2.2017 at 08:52Koska itse olen saanut kirjallisuuden osalta (telkkuhan oli lapsuudessa tosi säännelty kun oli yksi tv, kolme kanavaa ja kaukosäädin lähes aina isällä, joten urheilua ja uutisia sitten) lapsesta asti aika vapaasti valita mitä luen (kirjaston suurkuluttaja, mun lainausrajoitukset oli lähinnä kuinka monta kirjaa saa lainata kerralla), olen vähän kokenut että en mitenkään tiukkapipoisesti lapsen viihdykevalintoja arvostele, vaan annan lapsen itse tykätä mistä tykkää (toki vajaa 5v. on sen ikäinen, että minä vanhempana olen läsnä kun hän katsoo telkkua ja kirjathan olen tähän asti lukenut, nyt kun osaa jo lukea niin sitten katson kyllä että mitä lukupinossa on, klassikot tuntuvat olevan erityisen ”vaarallisia” tässä mielessä). Tässä on vähän se ajatus, että jos lapsi näkee viihdettä laidasta laitaan, hän ehkä oppii arvostamaan mikä on hyvää ja mikä ei (ja jos ei, niin on ihan ok pitää huonostakin viihteestä, makuja on monia). Tottahan kyseessä on lapsi ja minulla on aikuisena vastuu (että pysytään ikätasoisissa jutuissa), mutta tuntuisi oudolta että koittaisin ohjata lapsen makua tarjoamalla hänelle pelkästään ja ainoastaan laadukasta viihdettä (toki hyviä juttuja kannattaa tarjota, mutta huonosti tehtyihin tutustuminen on musta sekin ihan hyödyllistä). Eihän nyt aikuisetkaan aina lue hyviä kirjoja tai katso laatuleffoja ja dokkareita…aivojennollausviihteelle on aikansa ja paikkansa. Itse olen saanut ala-asteikäisestä seikkailla vapaasti kirjaston valikoimaa läpi (ei niin ”hyvinä” valintoina tuli se että neljännellä luokalla luin Fanny Hillin ja kutosluokalla kahlasin Stephen Kingin tuotantoa, näistä vanhemmat ei siis ehkä tienneet, mutta toisaalta olen lukenut ihan älyttömästi kaikkea muutakin ja ihan hyvä musta tuli :D).
destemone
15.2.2017 at 10:43Meillä ei katsota, juuri noista mainitsmistasi syistä. ihan hirveää sontaa lapsille!
Kirsi
15.2.2017 at 17:28Hmm.. mielestäni tällä hetkellä pyörivä mainoskanavan my little pony-sarja on osittain saanut merkinnän K7,eli ei ole edes tarkoitettu niin nuorille kuin teidän tytöt?
krista
15.2.2017 at 18:10Joo niitä on sallitusta (S) K7-merkintään ainakin. Me ei siis olla katsottu mainoskanavaa (ei katsota telkkaria muutenkaan), vaan Youtubesta ja kuunneltu äänikirjoja. Ikärajoja on vähän haastava aina erikseen googlata (kun Youtube-videossa ei sitä näy), mutta oon pyrkinyt aina googlaaman ja me siis ollaan katsottu käsittääkseni niitä S-merkittyjä vaan :) Mutta SILTI en katso niiden olevan soveliaita tän ikäiselle eli ihmettelen sitä S-merkintää kyllä sen perusteella, mitä oon nähnyt…
nina
15.2.2017 at 20:04Siis aivan täyttä kakkaa, oon kieltäny tytöltä sen katsomisen (nyt 5 v, silloin 4v.) ja ihan niitä S-merkittyjä jaksoja katottu silloin. Kerroin myös tytölle etten halua että hän katsoo sellaista ohjelmaa missä vain ilkeillään toisille koko ajan. Kaveri jolla on samanikäinen tyttö joutui myös tehdä saman päätöksen koska oli huomannut omassa tytössä käytöksen muuttuneen ponien tapaiseen… mun mielestä tossa iässä kaivattais just niitä hyviä roolimalleja.
Ponileluilla tyttö toki saa leikkiä, ne on suloisia ja tykättyjä.
Enkeli
17.2.2017 at 09:44Meillä neiti, 2 v, tykkää hepoista ja poneista (tai noh…RAKASTAA!!!! Ja haluaa halia kaikkia heppoja…) ja ajattelin, että voisin antaa katsoa tv-sarjaa, mutta käänsin kelkkani hyvin, hyvin nopeasti. Rehellisesti sanottuna se on pelottava, ponit ei tee muuta kuin ilkeilee toisilleen. Ja ne kimittävät äänet!!!Siitä se mun pää hajoaa. Meillä ei tätä katsota eikä tulla vastedeskään katsomaan. Mutta mun mielestä tämä ongelma on monessa muussakin ohjelmassa, jotka on suunnattu lapsille. Itse vedin johtopäätöksen, että jenkkisarjoja kaikki, mutta saatan olla väärässä… Tällä hetkellä luotan YLEn tarjontaan, kun tuntuu, että ne turvallisimmat ohjelmat löytyy sieltä.
Jodelie
18.2.2017 at 13:52Mä oon teinimpänä, kun toi MLP Friendship is magic ei ollut vielä ihan rantautunut Suomeen, kattonut niitä enkuksi. Ei ole ehkä ihan pienille suunnattu sarja. Parikymppinen kaveriporukkamme kyllä tykkäsi. Suomeksi en ole katsonut, koska, noh, ei vaan pysty. :D
Leena
19.2.2017 at 01:24Uusi MLP on kamala. Juonitteluja ja ilmeetkin on poneilla ihan koko ajan ilkeät!! Pinit kuitenkin kiinnostaa, joten Netflixistä on lupa katsoa ”vanhanaikaisia” My little poneja. Se on sitä kopoti kopoti -osastoa! Suosittelen!
Lilah
20.2.2017 at 18:10Haha, luen vanhoja juttuja, mutta kimittävät konit on suuri inhokki täälläkin.