Tajusin juuri, miksi olen nykyisin aina myöhässä. Ei se johdu naperosta, ei varavaippojen pakkaamisesta. Nytkin napero on nukkunut koko ”lähtöhässäkän” (ha! tässä mitään hässäkkää ole ollut) ajan, ja silti minä olen vielä tässä enkä ratikassa kohti keskustaa.
Viihdyn kotona ehkä vähän liian hyvin.
Minä rakastan tätä sotkutaloa. Täältä omasta pihapiiristä pois lähteminen on aina vähän ponnisteluiden takana. Tikru lekottelee aurinkoisilla portailla (enkä ole vielä raaskinut pyytää sitä sisälle).
Joka paikassa kotona on tavaraa, tavaraa, tavaraa niin kuin Huvikummussa ikään, Italian-laukut ovat vieläkin purkamatta tuossa eteisen lattialla, ja minä päätän vielä juoda yhden kupin pikakahvia.
*******
Okei mekko – check. Varvastossut – check. Korvikset – check. Pienennykseen vietävä sormus – check.
Varavaipat, soseet, harsot, vesi sun muut – check.
Viimeinen pikakahvihörppäys – hmm, no kohta check.
*******
Joo joo, lähden lähden! Ystävä Kurvissa jo kohta odottaa.
1
Emilia Pyykkönen
6.6.2013 at 22:50Mä olen ollut kyllä vanhemmuuden myötä enemmän myöhässä kuin aikaisemmin. Ja sotkuisempi. Myöhässä siksi, että kun omaa aikaa on, en edistä sillä aikaa päiväunien jälkeistä lähtöä, vaan alan pakata vasta sitten, kun nassu herää. Enkä haluais omalla ajalla siivota. Siksi siis sotkuista. Mutta kai näinkin pärjää.
Kristaliina
8.6.2013 at 22:14Mulla se myöhästelijyys on jotenkin sisäänrakennettuna, mutta työelämäaikana oon tietoisesti joutunut pitämään sitä kurissa. Mutta tosiaan näin vanhemmuuden myötä, kun ei ole pakko olla jossain tiettyyn aikaan, sitä antaa vaan jotenkin itsensä lipsua kaikista aikatauluista…
Joo, ja just tuo sama homma! Ei millään raaskisi käyttää sitä ”omaa aikaa” lähtöjärjestelyihin vaan päätyy sitten hässäköimään siinä, kun napero on herännyt. Ja ei, omaa aikaa ei luonnollisestikaan voi käyttää siivoamiseen :)
anna-liisavään. (Ei varmistettu)
6.6.2013 at 22:54Heh. Tärkeysjärjestyksestäsi kertonee jotain sekin, että bloggaat, vaikka jo olet myöhässä.
Kiva meille :).
Kristaliina
8.6.2013 at 22:11joo, asiat tärkeysjärjestykseen :D
aina ajoissa (Ei varmistettu)
7.6.2013 at 22:11äh, mua ärsyttää myöhästelijät. Se on niin epäkunnioittavaa odottajaa kohtaan ja itsekästä. Miksi järkätä tapaamisia jos mielummin nuhjuaa kotona. argh.
Kristaliina
8.6.2013 at 22:20Joo oon samaa mieltä, se on huono tapa. Niin kuin tuolla aikaisemminkin kirjoitin, työelämässä pidin tuon huonon ominaisuuteni tietoisesti kurissa. Tai ainakin tein parhaani yrittäessäni.
Edelleenkin yritän skarpata neuvolat sun muut, sekä esimerkiksi sellaiset tapaamiset, joissa joku ihminen nolona joutuu seisoskelemaan jossain odottamassa. Mutta tällaiset lähiystävien ”no hei me lähetään sinne päin valumaan sitten kun ehditään” -tapaamiset ei ole meidän ystäväpiirissä niin minuutin päälle :) Etenkin kun noin äiti-lapsi-pareilla lähdetään kaupungille hengailemaan, ei ole niin tarkkaa. Hih enkä muuten missään nimessä ole muuten edes ystäväpiirimme pahimmasta päästä, meillä on pari aika patologista tapaustakin :D Lähiystävät tietysti tuntevat, että paljonko se jonkun ihmisen ”viisi minuuttia” oikein on :)
Kristaliina
8.6.2013 at 20:22Juu, soseiden ja sormiruoan yhdistelmää edelleen :) Ollaan oltu tosi hitaina syömisten monipuolistamisen kanssa, mutta ehkä sitä tässä elämässä vielä ehtii. Ja hih meidän tirpalla kun ei ole oikein noita hampaita vielä :)
Kristaliina
8.6.2013 at 20:22…ja imetystä myös :)
Milkkis (Ei varmistettu)
8.6.2013 at 21:36Ookei, mulla samanikäinen poika mutta ei tosiaan soseita ole suostunut syömään enää pitkään aikaan. Muutenkin olin päättänyt että vuotiaasta alkaa sitten syömään kotiruokaa, ainoa miinus nyt sitten on että mun pitää tosiaa laittaa sitä ruokaa joka päivä. Vauvavuoden vedin itse jotakuinkin voileipiä ja mies söi lämpimän ruuan töissä, nyt on pakko kokata aaaaarrrgh :( Ja muuten, mulla oli ihan sama soseahdistus kuin sullakin. Olisin mielelläni täysimettänyt vaikka vuotiaaksi :)
Saako kysyä oletko suunnitellut imettäväsi vielä pitkään? Itsekin vielä imetän, mutta tarkoitus olisi lopettaa ihan lähiaikoina. Ainakin mulle vieroitus on tosi vaikeaa ja haikeaa, mutta meillä haaveissa toinen vauva pian eikä näytä onnistuvan kun imetän..
Kristaliina
8.6.2013 at 22:04Joo, tuo ruoanlaitto on mullekin se kipukohta, niin kuin ehkä oletkin lukenut :) Meillä Silva saa siis maistiaisia meidän ruoista, ja vetelee itse etenkin leipää, karjalanpiirakkaa ja hedelmiä/vihanneksia. Mutta ns. lämmin ruoka menee edelleen soseena – ja purkista. Sen purkkiruokakriisin laantumisen jälkeen olen päättänyt olla stressaamatta tämän ruokahomman kanssa yhtään enempää; laajennetaan vähitellen repertuaaria sitten, kun on hampaat :)
Imettämisen kanssa olen ajatellut niin, että toivon, että se loppuu jossain vaiheessa itsestään. Jos ei lopu, niin sitten menköön jonnekin sinne kaksivuotiaaksi asti ennen kuin alan mihinkään ”toimenpiteisiin”. Paitsi jos tulee joku muu syy lopettaa aikaisemmin (niin kuin esim. teillä toisen vauvan haave, toinen syy voisi olla töihin paluu jne)…
Kristaliina
26.6.2013 at 00:09Hih, kiitos :)