Näin tehdään sadetta!

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Oppi&ilon kanssa.

Lauantai-iltana nukkumaanmenoaikaan peiton alta kuului taas uusi randomilla ilmaan heitetty kysymys:
”Äiti, mistä vesi on tullut mereen?”

”Hmm ööö…?” Aikuisella pää lyö ihan tyhjää jo tähän aikaan illasta. ”Oisko se niin, että se vesi on ollut aina maapallolla…? Mutta ainakin sitten tietysti joesta virtaa vettä mereen…”

”Hei mä tiedän!”, lapsi keksi itse. ”Ainakin sitä tulee mereen taivaalta, kun sataa!”

”Hyvä kulta! Hyvin keksitty! Selvitetään tätä lisää vaikka huomenna heti aamulla”, minä lupasin.

”Voidaanko vaikka katsoa siitä tiedetemppukirjasta, että olisiko siinä jotain tästä asiasta?”, lapsi kysyi.

No kuule. Voidaan! Heti aamulla!

Ja oli kuin olikin!

Tai no itse asiassa suoranaisesti merien syntyä ei siellä sen syvemmin selitetty (kirjassa kyllä mainittiin, että lähes kaikki maapallon vesi on aina ollut täällä), mutta sen sijaan päästiin tekemään oma leikkimeri ja tutkimaan, miten vesi höyrystyy merestä ja tiivistyy pilviksi.

Onnistuttiin tekemään vähän sadettakin, vau!

Saadaanko mukiin syntymään sadetta…?

Iltapäivällä paketti auki! Onnistui!

Tutkiminen on muuten tosi kiva tehdä just leikkinä: että ihan pukeudutaan tutkijoiksi ja keksitään vaikka omat tutkijanimet. Sellaiset valkoiset tutkijantakit olisivat leikkiin superhienoja (myös vaikka valkoiset t-paidat voisivat ajaa asian!), mutta meillä tutkijanvarustukseksi ovat valikoituneet nuo essut. Tutkijanessut!

Lisäksi meiltä löytyisi muutamia sellaisia sairaalan kertakäyttömyssyjä, mutta nämä tyylitietoiset lapset (hih) eivät niistä juuri nyt innostuneet. Tutkijanrusetit päähän siis!

Sadetempun jälkeen jatkettiin samalla innolla myös muita tiedetemppuja Oppi & ilon Tiedeseikkailu Vesi -kirjasta.

Pipetin käyttäminen näille pikkututkijoille onkin jo entuudestaan tuttua, kiitos Espanjan montessorikerhon, jossa tätä on harjoiteltu. Vesi-kirjan mukana tulevia pipettejä (sopivasti 2 kpl) voi käyttää muutamassa tämän kirjan tiedetempussa, ja lisäksi niillä on kiva tehdä vesimuodostelmia paperille ihan muuten vaan.

Eilisen aamupäivän ehkä mielenkiintoisin temppu oli kuitenkin matkustava vesi. Tiivistettynä: ensin kolmeen lasiin vettä ja vesiväriä (sininen, keltainen ja punainen), ja väleihin tyhjät lasit.

Ja sitten talouspaperit väleihin näin:

…kunnes iltapäivällä sitten:

Tadaa! Kukas muuten spontaanisti muistaa, minkä nimisestä ilmiöstä tässä on kyse?

Pikkutieteilijät pohtimassa, mitä vedelle oikein on tapahtunut.

Tunnin tiedetempputuokion jälkeen isompi tieteilijä poistui jo kuuntelemaan Risto Räppääjä -äänikirjaa. Mutta pienempi halusi vielä jatkaa vedellä lääräämistä tieteellistä tutkimista, haha.

Mutta aika hyvä oma havainto tuli tässä:

”Äiti, miksi vesi piirretään aina kirjoissa siniseksi? Sehän on läpinäkyvää!”

Totta, hyvä havainto! Mutta muistelepa muuten vaikka merta siellä Espanjassa – näyttääkö se sinun mielestäsi läpinäkyvältä vai siniseltä? Olisikohan se niin, että se sininen jotenkin heijastuu jostain…? Mistäs se vaikka voisi heijastua…?

Pienemmän tutkijan kanssa jatkettiin vielä rakentamalla foliosta lautta. Pystyyköhän lautta kantamaan leluja?

No pystyy!!!

Lastattiin ja lastattiin lisää legoja kyytiin. Kunnes lapsi tipautti päälle marmorikuulan. Plop! Sinne upposi foliolautta!

Ja loppuhuipennuksena tehtiin vielä kellukeittoa:

Tämä oli 5-vuotiaan mielestä jotain ihan lumoavan mahtavaa. Kuljimme ympäri huoneita ja keräsimme erilaisia pikkutavaroita samalla miettien, että kelluuko tämä vai ei. Legopalikka? Äidin korvatulppa? Rannerengas? Hiuslenksu? Pinni? Pääsiäistipu?

Ja sitten kellukeittoon! Mahtavaa!

Havainnoinnin riemu on niin aito ja vilpitön!

Tässä Oppi&ilon Vesi-kirjassa on muuten ikähaarukaksi laitettu 4-8 vuotta, kun taas siinä saman sarjan Energia-kirjassa ikähaarukka alkaa vuotta ylempää, eli se on 5-8 vuotta. Nyt, kun näitä temppuihin on ehtinyt rauhassa tutustua (aiempi postaus oli tuoreeltaan kirjat saatuamme täällä), huomaakin juuri tuollaisen pienen eron kirjojen vaikeusasteissa. Suosittelisinkin pienempien lasten vanhemmille ensin tätä Vesi-kirjaa – tässä on siis enemmän tällaisia helppoja ja vähän pienemmille(kin) sopivia temppuja.

Energia-kirjassa on kivat ilmapallotemput kaikenikäisille, mutta sitten siellä on mukana myös useampia haastavampia temppuja, jotka sopivat tosi hyvin sellaisille ala-asteikäisille. Esimerkiksi raketin tekeminen, VAU!

Ja Omat tutkimukseni -tehtäväkirjan ikähaarukka on myös tuo 4-8 vuotta.

Mutta kaiken kaikkiaan kaikenikäisille lapsille löytyy kaikista näistä kiinnostavaa tutkittavaa – ja aikuinen tietysti etenkin pienempien mukaan ”tutkimusavustajaksi”.

Ihan superkivaa yhteistä tekemistä, lämmin suositteluni!

Kuuma vinkki: Oppi&ilon Facebookissa haetaan jatkuvasti lapsia tuotetestaajiksi Oppi&ilon Puuharaatiin. Esimerkiksi huhtikuussa on näköjään haettu 8-12 -vuotiaita testaajia vanhempineen, ja vastaavia (esimerkiksi uuden kirjan!) eri-ikäisille lapsille tarjoitettuja Puuharaati-hakuja tulee sinne kuukausittain. Kannattaa siis seurata Oppi&iloa Facebookissa!

Vanhemmille suunnatun Oppi&ilon uutiskirjeen voi muuten tilata täältä. Kirje ilmestyy kerran kuukaudessa, ja siellä on hyödyllistä tietoa iloisesta oppimisesta – ja myös tietoa tarjouksista ja etukoodeista. Nyt kirjeen tilaajille näyttäisi olevan tarjona täkynä – 10 % ensimmäisestä tilauksesta Oppi&ilon verkkokauppaan.

Tuon verkkokaupan lisäksi Oppi&ilon kirjoja saa tietysti kirjakaupoista ja isommista marketeista, kuten K-Citymarketeista ja Prismoista. Ainakin meidän lähi-Prisman (Viikki) hyllystä näitä Tiedeseikkailu-kirjoja olen bongannut!

Kaupallinen yhteistyö: Oppi&ilo

9