Mitä kuuluu, oma terveys?

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

Viime talven aikana (siellä Espanjassa siis) ystävämme Google on saanut vastata minulle mm. hakuihin: ”mustelma jaloissa veritulppa”, ”närästys vai sydänkohtaus”, ”verenmyrkytys oireet” sekä totta kai kestosuosikkini eli kuvahaku sanoilla ”ihosyöpä luomi”. Pitäisipä lisätä jo suosikit-kansioon tuo. Myös umpilisäkkeen tulehdus mulla olisi ihan varmasti ollut (itsediagnoosina) viime talven aikana useita kertoja, jos koko umpparia ei oltaisi leikattu pois jo vuonna 2011.

Olen ollut siis kuluneen talven aikana jotenkin erityisen huolissani omasta terveydestäni.

Ja ehkäpä se sellainen yleinen mielessä kytevä huoli on saanut minut kiinnittämään huomiota omiin (pieniinkin) kolotuksiin, ja ajattelemaan ihan tavallisistakin päänsäryistä, että ”apua onkohan mulla aivoverenvuoto”. Vaikka järki sanoo, että olisi vaan pitänyt kuumana päivänä juoda enemmän vettä.

Pilkkivälle terveyshuolelleni on useitakin eri syitä.

Kaksi raskautta ja niiden jälkeinen iso leukaleikkaus ovat selvästi jättäneet jälkensä yleiskuntooni. Ja lisätäänpä päälle vielä kaikki tämä vuosien univelka. Plus se, että lasten vitamiineista kyllä tulee huolehdittua, mutta samaan aikaan omat vitamiinit ehtivät päiväysvanhentua ennen kuin pöydällä pölyttyvän purkin muistaa syödä loppuun.

Vaikka tanssia ja zumbailua rakastan, niihin tulee jatkuvasti taukoja omasta ja lasten sairasteluista johtuen. Ja muista arjen kiireistä tietty. Säännöllisestä liikunnasta ei voi oikein puhua, kun kuntosalikortin käytössä saattaa hyvinkin olla viiden kuukauden taukoja. Sitten kolme käyntikertaa (suurella innolla!) ja taas kuukausi taukoa. Ja niin edelleen.

Omasta terveydestä huolehtiminen vaan jotenkin unohtuu – vaikka samaan aikaan sen kuitenkin tietää tärkeäksi.

Jos ei oman itsensä takia viitsi niin edes siksi, että olisi ihan suotavaa, että noilla lapsilla olisi (mahdollisimman terve) äiti vielä tulevina vuosinakin.

Lisää syitä ja selityksiä.

Vaikka tietysti tunnen olevani ikuisesti nuori ja kaikin puolin iätön, se ajokorttiin painettu vuosiluku silti todistaa, että mä täytän 40 vuotta tasan kuukauden kuluttua. Hupsis. Vaikka en koe asiasta mitään ikäkriisejä (enkä muutenkaan oikein mitään), varmasti se jossain alitajunnassa silti kummittelee: mulla ei ole oikein mitään käsitystä, että mitä mun terveydelle oikein kuuluu.

Muuta kuin se, että tunnen, että vastustuskykyni on aivan surkean huono – olen kipeänä ihan koko ajan. Väsyttää koko ajan ja on voimaton olo. Olen myös työterveyshuollon ulottumattomissa; silloin aikoinaan työelämässä sentään tuli istuttua työterveydenhoitajan luona flunssien yhteydessä ja silloin saattoi jutella muutakin. Nyt on jotenkin terveysasioidensa kanssa ihan… …yksin.

Ja koska en tiedä, luonnollisestikin sitten kuvittelen. Kaikenlaista.

Joel patisti minua lääkäriin jo siellä Espanjassa. Eikä siis siksi, että se luulisi, että mun jalkojen kolotus oikeasti johtuisi veritulpasta eikä siitä, että olen juuri kävellyt reipasta tahtia 8 km enimmäkseen ylämäkeä. Vaan se patisti lääkäriin ihan siksi, että terveystilan kartoitus todennäköisesti veisi pois sitä turhaa huolta. Ja jos jotain löytyisikin (vaikka alhainen hemoglobiini), sille tietäisi tehdä jotain.

En siis edes tiedä omaa hemoglobiiniani; äitini on arvaillut minulle anemiaa ja se voi hyvin olla totta.

Heikkoutta, väsymystä, huimausta ja sydämentykytystä – anemiaa vai kaksi lasta?

”Mutta enhän mä voi mennä vaan lääkäriin ja sanoa, että mulla on ehkä ihosyöpä, veritulppa, sydänsairaus sekä umpisuolentulehdus ilman umpisuolta – nehän leimaa heti ihan luulosairaaksi!”, minä protestoin Joelille.

”No mitä jos et sanois niin”, Joel nauroi.
”Mene vaikka vaan ihan labrakokeisiin, niistä näkee paljon.”

Niin. Joo. Totta.

Niinpä päätin jo silloin Espanjassa ollessani, että hakeudun labrakokeisiin heti Suomeen palattuani. Pelkkä päätös jo helpotti niitä määrittelemättömiä huolia. Ja heti ensimmäisenä Suomessa viettämänäni arkipäivänä (eilen) varasin itselleni ajan verikokeisiin.

Terveystalon Terveyskatsauksen idea vaikuttaisi sopivan ihan nappiin tähän omaan tilanteeseeni – ja kun tämä blogiyhteistyömahdollisuus Terveystalon kanssa tuli eteeni, otin heti hommasta kopin. Just ihan mulle! Bongasin sieltä nimittäin itselleni naisen terveyskatsastukseksi räätälöidyn paketin, jossa tehdään kerralla 17 eri laboratoriotutkimusta. Testeistä näkyisi moni juttu, joka on naisen terveysvaivoista tyypillinen – lisää naisen terveyskatsastuksen sisällöstä ja tutkittavista jutuista täällä. Blogiyhteistyön myötä kirjoitan siis tämän kevään kuluessa, että mitä terveydelleni oikeasti (tutkimusten, ei google-arvailujen) perusteella kuuluu. Jea!

Aloin siis heti maanantaina varaamaan aikaa, ja yllätyksekseni olisin saanut sen vaikka jo samalle päivälle. Valitsin sen kuitenkin keskiviikolle, jolloin olen muutenkin Kampissa kaupungilla – eli siis jo huomiselle! Siitä se sitten lähtee!

Oon niii-iiiin tyytyväinen, että tein tän! Tämä olkoon 40-vuotislahja mulle ihan itselleni. Ja vähän samalla lapsillekin. Ja Joelille. Terveempi (ja mahdollisesti jopa pitkäikäisempi) puoliso ja äiti teille, olkaapa hyvä!

Terveyskatsastuksen käytäntö on ainakin itselleni ihan uudenlainen juttu. Labraan voi siis mennä ihan ilman lääkärin lähetettä, varaamalla ajan. Varasin itse netistä, mutta myös puhelimella voi. Tuloksien valmistumisesta tulee tekstiviesti-ilmoitus, ja sen jälkeen tulokset on luettavissa kirjautumalla sisään Oma Terveys 24/7 -palveluun. Ja – tää on mulle se uusi juttu – sen jälkeen voi ottaa (kirjautuneena tuonne palveluun) chat-yhteyden lääkäriin ja käydä tulokset (ja mahdollisen lisätutkimustarpeen) läpi lääkärin kanssa chattaamalla!

Oi nykyaika! Jännä kokeilla, miten tuollainen homma toimii.

Lapsia meillä tutkitaan jatkuvasti, aikuisia harvemmin :)

Aijaijai, että sitä voikin olla tyytyväinen ihan vaan labra-ajasta. Mulle olisi kai ihan helppo mennä sinänsä lääkäriin, jos olisi kirjaimellisesti pää kainalossa. (Joel sanoo, että et sä menis silloinkaan) Mutta tällaisessa yleisemmässä terveystarkastuksessa en ole käynyt… …raskauksien yhteydessäkään niitä ei tainnut olla?… …kuin työhöntulotarkastuksessa joskus vuosia-vuosia-VUOSIA sitten.

Hehkutin tätä äidilleni (hän täyttää 77 vuotta syksyllä) ja hän totesi, että olisipa tämä hyvä lahjaidea. Taisi olla vinkkiä siinä mukana, laitan ehdottomasti korvan taakse. Mutta ensin tämä 40-vuotislahja mulle itselleni.

Tosi kiinnostava kuulla, että… …miten mä voin :)

Superinnoissani! Vähän jännittääkin! Pitäkää peukkuja!

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

PS. Arvatkaa muuten, mitä tein tasan kolme vuotta sitten? JA tasan viisi vuotta sitten myös?

21