Sotkamon-mummi (eli Ämmi) tuli viikoksi kylään – ihanaa! Tirppa on Ämmin seurasta aivan riemuissaan, ja meidän vanhempien toiveissa on ainakin treffi-iltoja, lepoa ja keittiön hyllyprojektin edistymisaskelia.
Meidän Ämmi on siis ihana. Mutta usein naurattaa nämä meidän näkökulmaerot.
Olin ostanut viime viikolla tulppaaneita Prismasta. Jossain vaiheessa Joel oli siirtänyt ne pois tieltä keittiön pöydältä tuonne olkkariin, Singerin päälle. Siinä vaiheessa mun täytyi käydä ihan kuva ottamassa: hei olisiko tämä nyt sellainen asetelma…? Uuu, meillä kotona on nyt asetelma!
Onko tämä nyt sitten blogiuskottavaa? Jos en olisi maininnut, että ne on sieltä Prismasta…?
Nooh, ensi töikseen meille tullessaan äitini tietysti huomasi:
”Aijai miten nättejä tulppaaneja! Keneltä sinä ne sait?”
”Ööööö ihan itse ostin.”
”Ai JAA?” (erittäin ihmettelevällä äänensävyllä – selvästi pohtien, että mitäköhän ne maksoivat)
Pian heräsi huoli:
”Voi voi voi kun täällä on niin lämmintä, kun tuo teidän kakluuni on päällä. Tulppaanit tykkäis viileästä.”
”Niin joo, niinhän ne taitais tykätä.”
Puoli tuntia myöhemmin:
”Jos nuo tulppaanit vaikka yöksi nostais tuonne eteiseen…? Ne pysyis pidempään hyvinä siellä.”
”Joo, siitä vaan – saa nostaa. Vaikka sitten, kun ollaan menossa nukkumaan.”
Ämmi kävi viemässä kukat eteiseen saman tien.
Nooh, nyt me sitten olemme parin päivän ajan saaneet nauttia kevätttulppaanien kauniista hehkusta täällä:
Pysyvät hyvinä mahdollisimman pitkään.
3
MirvaK
26.1.2014 at 14:04;D
LauraEm.
26.1.2014 at 14:05Mullakin on joskus ollu kauhee probleema(…), kun ostin kukkia jotka ei kuulemma tykännyt auringonvalosta. Mut… ne näytti ihanalta ikkunan edessä auringonvalossa! Kumpi parempi, ihanat kukat hetken vai taviskukat kauan? Hetken :)
Kristaliina
26.1.2014 at 18:05Täältä ääni hetken kauneudelle! :)
pieta
26.1.2014 at 14:09Hahaha :D joskus mäkin törmään tällaisiin samankaltaisiin näkemyseroihin…
Anomuumi (Ei varmistettu)
26.1.2014 at 15:21Tää kyllä liikutti ja huvitti. :) Äidit <3 Ja sitten joskus 30 vuoden päästä me nostetaan meidän lapsen tulppaanit kenkien sekaan.
Kristaliina
26.1.2014 at 18:04No hei todellakin nostetaan! :D
kat_ (Ei varmistettu)
26.1.2014 at 15:23Heh, ennen kuin luin pidemmälle, ihmettelin jo tuosta kuvasta, että millä keinoilla ootte saanet tulppaanit pysymään hyvinä viime viikosta tuohon asetelmakuvaan asti ;) Meillä ne tuntuu menevän vanhan näköisiksi jo parissa päivässä. Mutta joo, pitää varmaan mennä Prismaan siis ensi kerralla!
Kristaliina
26.1.2014 at 18:044-5 päivää taisivat kestää täysin hyvinä meidän lämpimässä olkkarissa, sitten alkoi vähän lehdet käpristyä ja alkoivat olla ”yliauenneita”… Heti seuraavana päivänä olivat auenneet, kun olin ne maljakkoon laittanut – ihan silleen tiiviisti supussa olivat vielä kaupassa.
Ihmettelen vaan, että miten ne siellä kaupassa pysyy niin hyvinä (ja eivät ole tuolleen auenneetkaan). Ymmärrän kyllä, että kukkakaupoissa niitä varmaan osataan hoitaa niin hyvin – mutta entä Prismassa….?Onkohan siellä jotenkin töissä ihan omat hortonomit noille…? :D
tirppa (Ei varmistettu)
27.1.2014 at 14:04Niitä kukkia pidetään Prismassakin takahuoneessa kylmiössä, josta ne sitten tuodaan myyntiin :) Ja niitä ruiskutellaan vesisuihkeilla aika ajoin. Ei siihen tarvii hortonomin koulutusta! ;)
T. Prisman kauppatäti (EI kassaneiti)
Minttumaaria
27.1.2014 at 11:36Tulpaanit tykkää just tuosta kylmästä tai viileästä. Maljakkoon voi laittaa kylmää vettä, mä saatan joskus kauhasta vähän vähän luntakin mukaan. Yöksi ne voi laitaa jääkaappiin tms. viileään, jolloin kukat vetäytyvät vähän kiinni, mutta piristäähän ne pysyvämmin eteisessäkin kenkien joukossa. ;)
Vettä ei myöskään pidä laittaa paljoa, sen verran että varren pinta peittyy, koska runsas veden määrä a) kasvattaa varren pituutta ja b) avaa ne kukkanuput nopeammin. Tää menee käsikädessä myös sen kanssa, että vettä ei saa olla niin paljoa, että lehdet lilluvat siinä (ei millään liekkokukilla itseasiassa. Oh, kuinka monesti mä olenkaan voihkinut ruusumaljakoiden äärellä) koska vesi huononee ja limottuu niiden lehtien vaikutuksesta. Niitä huonoja ja varren alaosasta lähteviä lehtiä voi huoletta napsia pois, kun kukat laittaa maljakkoon. Koska se vesimäärä on aika pieni siellä maljakossa, täytyy sitä tietty muistaa lisätä. Oon monesti itekin huomannu, että oops, kukat on maljakossa ilman vettä ja sillon ne kuihtuu kyllä varmasti! :D
Ja veden lisäyksen yhteydessä vois sitten ne kuuluisat imupinnatkin uusia kerran viikossa, eli veitsellä vähän viistosti napsaista vartta poikki, niin tulpaanit pysyvtä hyvinä sen 1-2 viikkoa. Markettileikotkin on ok, ja kestävät sen minkä kestävät, sitten voi ostaa taas uusia! :) (jep, tykkään kukista)
terveisin nimimerkki: Minttumaaria ”vuosien kesätyöt kukkakaupassa” / ai miten niin oon opettaja” the besserwisser.
Kristaliina
27.1.2014 at 11:54Mä niii-iiiin tarvitsin näitä ohjeita! Mulla tulee just aina sellainen limavesi, joka alkaa jossain vaiheessa haista, iyyyh. Ja sit se vesi vaan jossain vaiheessa haihtuu pois ja saan kätevän kuivakukkakimpun siinä samalla :D (no, tulppaaneista sellaista ei tule, mutta ruusut ja esim. Silvan nimiäiskukkakimput ovat hups vaan sitten kauniisti muumioituneita :D )
Voisin kyllä parantaa tapani näiden hoidossa. Kiitos besserwisserille, joskus neuvot osuvat just oikeaan osoitteeseen! :)
Minttumaaria
27.1.2014 at 11:38Ja muut siis kommentoi tämän jutun pointtia, mä vaan mietin noiden kukkien hoitoa! :D :D
p.s kuva-analyysin perusteella Kristaliinankin tulppaaneilla on liikaa vettä. no niin, ei muuta. Ostakaa tulpaaneita, ne on kivoja ja helppoja!
CougarWoman
26.1.2014 at 15:23:D:D
B (Ei varmistettu)
26.1.2014 at 16:04Samalla kun vetää kengät jalkaan tai nostelee kahvakuulaa voi ihailla tulppaaneja :D
Nannannaa
26.1.2014 at 17:23No hei ajattele nyt! Ihanaa tulla kotiin, kun voi popoja pois ottaessa ihailla kukkaloistoa. :D
Jazz (Ei varmistettu)
26.1.2014 at 17:50Heh, mun isoäiti on ihan samanlainen! Kysyi viedäänkö kukat kellariin :D
Kristaliina
26.1.2014 at 18:01No siellähän ne vasta ilahduttaiskin :D :D :D
anna-liisa (Ei varmistettu)
26.1.2014 at 19:07Esikoiselta tuli tekstari: ”Jotenkin tuosta puutalobabyn tulppanijutusta tuli sinä ja minä mieleen :).”
Niinpä.
Aysha
26.1.2014 at 20:16Heh, aika hauska kirjoitus:) Mulle tuli mieleen eräät näkemyserot liittyen kahvikuppeihin: meillä oli yökylässä viikon verran vanhempi sukulaisrouva ja siinä ajassa tuli keitettyä pannu jos toinenkin. Mulla on tapana juoda kahvit ja pestä se kuppi samoin tein: rouvalla oli tapana jemmailla sitä likaista kuppia päivä tai pari eri puolilla taloa. Joka kerta kun tartuin siihen likaiseen kuppiin, kuului ”älä turhaan, mie säästän sitä vielä” ja villasukat viuhtoen tultiin pelastamaan kuppi mun käsistä. Se yks ainut likainen kuppi sai mun aivot aikalailla ylikuumenemaan..
Kristaliina
26.1.2014 at 21:49Hihii, tuttua – ja sama juttu, vaikka ois astianpesukone! Mulla on tapana lastata astiat saman tien pesukoneeseen pois pöydiltä (kaikkein eniten inhoan tiskialtaassa lilluvia astioita), ja sitten tulee aina se, että ”voivoivoi, kun mähän olisin sitä vielä voinut käyttää” :)
Ne pienet erot, ne pienet erot :)
Jia (Ei varmistettu)
26.1.2014 at 23:32Ah, niin totta. Mun oma äitini ei ole onneksi tuota luokkaa (hänen äitinsä taas on, yhdessä on joskus hihitelty mummolle :D ) mutta anoppi… Voi vaan kuvitella miten rattoisaa meillä on kimppamökillä mikä on muutenkin tällaisen minimalistin helv* ja siellä on just noita ”käteviä arjen pikkuratkaisuja”. Mitään ei heitetä pois, yksi hylly onkin täynnä jogurttikippoja (just niinkuin siinä yhdessä mainoksessakin pari vuotta sitten :D ) kun niitä voi joskus tarvita (mihin!??!!) ja suodatinpussejakin voi todistetusti käyttää ainakin kahdesti! Niin ja kukkia ei edes kannata ostaa kun ne kuihtuu kuitenkin…
Elmi
26.1.2014 at 23:40Ehkä vähän samaa sarjaa tämä tarina. Keräilin teinivuodet astiasarjaa, jotta olisi kotoa muuttaessa sitten jotain mistä syödä – että tonnikala makaronilla maistuisi paremmalta kauniilta astiastolta syötynä :). Urheasti katselin jouluisin ja synttäreinä, miten sisarukset sai leffalippuja ja henkkamaukan lahjakortteja – minä otin tyytyväisenä vastaan kippoja ja kuppeja, ja haaveilin omasta asunnosta. Sitten kun muuttamisen aika tuli, läheinen sukulaistätini oli sitä mieltä, ettei tietenkään kannata sitä astiasarjaa omaan kämppään ottaa: varmasti vanhempani suostuisivat säilyttämään kappaleet pahvilaatikoissa entisessä huoneessani. Vaivalla kerätty sarjahan saattaisi käytössä mennä rikki ja kulua, fiksumpi se on säästää ”parempana astiastona” tulevaa varten. Tarjoutui ajamaan minut Ikeaan, jotta voidaan ostaa halvasta astiastosta muutama lautanen ja kuppi, ja voin niillä sitten elellä opiskeluajan. Olin pettynyt, mutta koska en ollut vielä täysin hiffanut tätä ”olen aikuinen ja voin päättää omista asioistani” -kuviota, ajettiin sinne Ikeaan ja kituuttelin niillä rumilla, opiskeluruokavalioni askeettisuutta alleviivaavilla lautasilla vuoden. Sitten salaa tätiltä äitini toi astiaston minulle pyynnöstäni. Täti oli vähän ihmettynyt, kun ensimmäisen kerran joi asunnollani kahvinsa keräämäni astiaston kupista ja vähän kyseli, että mitä teen jos johonkin astiaan tulisikin vaikka särö, mutta ymmärsi sitten kohteliaasti vaihtaa muihin aiheisiin :). Ja minä puolestani ymmärsin, ettei kaikkia oman elämänsä päätöksiä kannata tehdä herttaisia sukulaistätejä miellyttääkseen :)
murina
27.1.2014 at 06:59Voi ei :) Toivottavasti sitä itse osaa sitten mummona/anoppina/sukulaistätinä pitää huolen vain omista asioistaan…
Viimeksi muuttaessa muutama sukulainen sai ongelman aikaiseksi siitä, miten päin meidän keittiönpöytä on?! Kerroin sitten (enkä välttämättä edes kauhean kohteliaasti), että saan oman kotini sisustaa aivan miten haluaa ja rouvat on hyvät ja omat pöytänsä asettelee itse haluamallaan tavalla, hieman tuli vaivaantunut hiljaisuus tupareihin sen jälkeen :D
kirsikkainen
27.1.2014 at 11:45Reps täältäkin :D Oma anoppini tulee mieleen ja konflikteja voi jo naurulla muistella, etenkin kun välillä on n. 10 000 km. Mutta kulttuurisista syistä jouduin jonkun aikaa jopa ASUMAAN anopin luona. Hän päätti kukkien paikat, mutta lisäksi yritti vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Oli kiva tuntea 24-vuotiaana teiniangstiuden paluu ;)
Blue Peony (Ei varmistettu)
27.1.2014 at 13:11Minäkin aloin kerätä astioita jo teininä, kun löysin mieluisan sarjan. Ja niin vain otin sen omaan kotiini heti muuttaessani, vaikka äiti kehotti odottamaan, kunnes koti on ”laitettu”. No, laitetulta meillä ei näytä vieläkään, mutta olen käyttänyt niitä kuppeja ja kappoja yli 20 vuotta, ja rikki on koko tänä aikana mennyt yksi lautanen (jonka tilalle löysin antiikkiliikkeestä kaksi täsmälleen samanlaista, ja tuhlarina tietysti ostin molemmat). Ehkä filosofiani on hieman tarttunut äitiinikin, koska suvun ikivanhat perintöastiat ovat ilmestyneet käyttöön ja hän totesi kerran, että ei kai sillä väliä ole, jos lautanen hyvän aterian jälkeen hajoaa!
Annis (Ei varmistettu)
27.1.2014 at 13:36Siis aaargh, oma anoppini on entisöinyt todella kauniisti kaksi vanhaa, siroa nojatuolia: ainut ongelma on se että ne on a)valkoisia b)päällistä ei voi pestä, JOTEN ne on talon yläkerrassa, jossa harvoin ollaan, suojakankailla peitettynä. ”Oli järjetön vaiva niiden tekemisessä. Kerran kun kankaalle jotain roiskahtaa niin se on sitten siinä”, on syy tähän. En saa mahtumaan tajuntaani moista järjettömyyttä! Miksi ne piti sitten verhoilla?? Ja valkoiseksi?? Ketä ne nyt ilahduttaa??
Tapansa kullakin. :D
Vierailija (Ei varmistettu)
27.1.2014 at 15:26Mun äiti vaahtosi ylioppilasruusujeni päältä ainakin 2 viikkoa. Niitä lillutettiin ämpäreissä, vietiin parvekkeelle viileään, leikattiin ja vatkattiin koko se aika, kun kukista oli mitään jäljellä. Viime vaiheessa varret oli jo pois ja pelkät kukat matalissa maljoissa. Se ruusuista huolehtiminen oli ihan täyspäiväistä hommaa, mutta nauttimaan niistä ei ehditty ollenkaan. Ja sitten mun olisi pitänyt vielä ymmärtää olla kiitollinen siitä valtavasta vaivannäöstä minun ruusujeni tähden… Yritin ymmärtää ja yritän vieläkin, että ehkä se oli äidiltäni jotain lapsi kasvoi aikuiseksi, en haluaisi luopua hänestä -surutyötä. Tai sitten se on vaan tätä yhden sortin hulluutta, jota muissakin kodeissa näyttää esiintyvän.
Astiapuolelta olen myös miettinyt, että mullakin on isoisovanhempien perintöastioita, joita ei oikein raaskisi käyttää. Säästelen niitä omille tuleville lapsenlapsilleni. Jotka säästelevät taas omilleen. Ja kukaan ei käytä niitä koskaan! Meillä on suvussa tällaiset perintöastiat ja perinteenä on, että ei käytetä niitä, vaan pidetään kaapissa! Jepjep.
Aysha
27.1.2014 at 18:26Hih, ihmiset osaa olla huvittavia kaikkine tapoineen, kuppeineen ja tuoleineen :) Meidän talossa kaikki on käyttöä varten, turha mitään on kaapeissa jemmailla. 10 vuoden aikana on yksi Pentikin lautanen mennyt rikki joten ei paha!
Mun piti just pari päivää sitten perustella miehelle että miksi meille on ostettu kurahousut. Mies oli sitä mieltä että kannattaako sen lapsen antaa möyriä maassa, nuo kurahousut naarmuuntuu ja entäs jos ne menee rikki? Ihmettelin siinä vähän aikaa että rattaissako sen mukelon pitäisi koko aika istua-kohta ei saa kävelläkään ettei kengän pohjat kulu. Huhheijaa:)
T-100
28.1.2014 at 17:42Apua, ihan ku meidän mamma! Meillä kotosalla tosiaan roudailtiin kukkia monta kertaa päivässä viileimpään ja pimeimpään mahdolliseen nurkkaukseen, tulppaaneille annosteltiin tosi tarkkaan vedet ja talvehtivat pelargoniat varmuuden vuoksi jäädytettiin ruukkuihinsa, kun ne vasta tykkäsivätkin viileästä! Pikkuveljeni ylioppilasruusut pistettiin heti sellasenaan roikkumaan verhotangosta kukinnot alaspäin, kun silleen ne värit säilyy parhaiten. Voin muuten kertoa, että kuivattu ruusun kukinto on lopulta kuitenkin sellanen hailunrapsakka muisto menneistä, ihan sama missä sitä roikottaa ja miten verekseltään.
En ikinä vie kukkia mammalle tuliaisina. Taannun aina teini-ikäiseksi sitä leikkokukkasekoilua seuratessa.
eelmou (Ei varmistettu)
28.1.2014 at 21:06Oltiin tänään naapurin lasten ja niiden hoitajan kanssa pihalla. 1v 9kk poikani haki puskasta kepin, naapurin lasten hoitaja nappasi sen hänen kädestään ja huudahti: ”Hyi, se on likainen! Kenkäsikin menivät nyt mutaan!” Sitten ohjasi hämmentyneen pojan takaisin ohjattujen leikkien pariin. Mua vähän vaan hymyilytti. :) Onneks yleensä saadaan sotkea ihan rauhassa.