Muistan ihan selvästi sen hetken, kun huomasin, että satunnaisen ohikulkijan silmissä olen siirtynyt kategoriasta ”nuori nainen” sarjaan ”äiti”. Tämä tapahtui (missäpä muuallakaan kuin) Viikin Prisman hedelmäosastolla viime talvena.
Olimme siis Joelin kanssa ”leikitään perhettä” -ostoksilla Prismassa. Minä olin muuten vielä oma pienikokoinen itseni, mutta raskausvatsa oli tiukan takin alta jo selvästi näkyvillä.
Siinä hedelmäosastolla oli appelsiinejä valikoimassa toinenkin pariskunta, jonka mies vilkaisi minua. Ei siis mitenkään provosoivasti tai paheksuttavasti – ihan sellaisella tavallisella arkisella tavalla, millä vilkaistaan vastakkaisen sukupuolen edustajaa: ilman mitään taka-ajatuksia, mutta silti jotenkin noteeraten toisen läsnäolon.
Mutta sen sijaan, että katse olisi lipunut korrektin huomaamattomasti minusta pois, se äkillisesti jotenkin terävöityi ja tipahti yllättyneenä kohti vatsaani. Kuvittelin melkein kuulevani miehen päänsisäisen ”raks-raks-aivot-prosessoi” -raksutuksen – minkä jälkeen miehen katse siirtyi taas rauhallisesti arkisten appelsiiniostosten pariin, vieressä pariskunnan nainen selitti jotain juttua.
Silloin sen siis jotenkin tajusin: tästä eteenpäin minut luokitellaan siis äidiksi. Kaukana olivat yhtä äkkiä ne ajat Bulevardin S-marketissa, kun eräskin surffitukkainen hymypoika lähestyi minua ystävällisesti ostoksiini vilkuilen: ”Hei mä huomaan, että sä oot kissaihminen. Mä näin sut aiemminkin täällä pyöräilemässä, asutko sä täällä jossain lähellä…?” Ja niin edelleen.
Luultavasti minua ei enää koskaan yritetä pokata ruokakaupassa. Tavallaan jopa vähän haikeaa.
*******
Vaunujen kanssa liikkuessani olen huomannut muuttuneeni jotenkin näkymättömäksi. Totta kai minua autetaan esimerkiksi ovissa ja ollaan muutenkin (useimmiten) ystävällisiä – onpa useamman kerran joku vaunupaikkojen lähettyvillä istunut nuorimies noussut ylös ja antanut minulle paikkansakin.
Mutta. Sitä on vaikea selittää, ehkä vaikea ymmärtääkin. Kun istahdan siihen minulle tarjottuun istumapaikkaan, tunnen jollain tavalla, että kyseinen nuori mies antaa paikan ”jollekin vaunujen kanssa liikkuvalle äidille” eikä viiden sekunnin päästä kysyttäessä muistaisi mitään minusta. Jokin nainen-ominaisuus on hävinnyt, äiti tullut tilalle.
Tämä on kuvateksti. Ai etkö huomannut kuvaa? Sehän on siis tämänpäiväinen ”päivän asu” -kuvani. Terveisin näkymätön äiti.
*******
Eikä se äitinäkymättömyys liity vain vastakkaiseen sukupuoleen. Alkukesästä istuimme kavereiden kanssa Vanhankaupungin koskella. Oli jo aurinkoisen lämmintä, mutta tuuli oli kalsea, ja tuoreena äitinä jännitin mahdollista rintatulehdusta. Päädyin käärimään huivin ”tuubitopiksi” t-paitani päälle, ja kun lähdimme kävelemään kotiin päin kyselin mielipidettä, että miltä tuo kötöstys näyttää: voiko niin lähteä ”julkisesti” kävelemään.
”Totta kai voit! Sä työnnät vaunuja, niin sulta menee läpi ihan mikä vain!”, minua iloisesti lohdutettiin. Öööö – kiitos?
”Ihan eri asia, jos minä lähtisin kävelemään tuon näköisenä”, sama tyttö jatkoi.
Okei hmm. Otin huivin pois.
*******
Voi olla, että tämä äitinäkymättömyys onkin vain jokin kumma juttu oman pääni sisällä. Ennen saattoi tuntua ka-ma-lal-ta, jos oli bad hair day tai muuten vaan silmäpussimonsteripäivä. Nyt se on jokapäiväistä eikä tunnu missään. Ehkä en vain itse enää välitä, miltä muiden silmissä näytän.
Vapauttavaa se on joka tapauksessa.
Lähden kohta vaunuineni ja vauvoineni lounaalle Ruoholahden uuteen Dylaniin; trendipaikka todennäköisesti. En taida jaksaa laittaa ripsiväriä.
Kristaliina
13.11.2012 at 16:43Jännä lukea, että muillakin on niin samantyyppisiä kokemuksia! Joo, tavallaan tuo näkymättömyys on myös helpottavaa: kukaan ei tosiaankaan huomaa sitä rasvaista tukkaa, ilmeisesti se lasketaan ”äiti-lookiin” kuuluvaksi.
Niin joo toi oli kans mielenkiintoista, että Saralla oli samanlainen näkymätön fiilis, vaikka sillä oli vaan meidän vauva ”lainassa” vaunukävelyllä. Jos Rosanna sitä on siis vaikea selittää ystävällesi, anna vaan vaunut lainaan ja pyydä kävelemään hetki ympäri kaupunkia :) Toi autojen näkymättömyys (tai siis autojen sisässä olevien ihmisten) on kyllä kans aika hyvä vertaus!
Sini: milf, milf? Äääääääh en tajuuuuu! Kerro! OMG LOL ja silleen, näkymätön äiti-ihminen on tipahtanut lyhennekelkasta :D
Hehee, Tommi, voin vaan kuvitella, miten Joel on ollut siellä hämmentyneenä… Mähän oon meillä se (niin kuin S-S), joka ei tunnista ihmisiä ja menee juttelemaan tuntemattomille: kerran bussissa hyökkäsin iloisena yhden tyttö-paran kimppuun ja säikäytin sen varmaan ikuisiksi ajoiksi. ”Moi Riikka, ooksä Riikka”. Tyttö pudisteli päätä, että en, mutta mäpä en uskonut. ”Heliasta, Riikka!” Edelleen pään pudistelua. ”Mut kun me oltiin samalla luokalla, Heliassa, RIIKKA!”. Tyttö näytti siltä, että haluaa paeta hätäuloskäynnistä. Oisin ehkä voinut uskoa ykkösestä, että tyttö ehkä tietää nimensä paremmin kuin minä :D
Suvi_k: Aaaaa, tarrarulla… Muistan hämärästi, mikä se on – se on se, mitä meidänkin kissataloudessamme käytettiin joskus silloin ennen, kun vielä katsottiin peiliin ennen ulos lähtöä… :D
Elkku: Hitsi että mä oisin kihissyt tuollaisessa tilanteessa! …et HUHUU, mä oon edelleen täällä olemassa eikä ammatillinen osaaminen ole hävinnyt lapsivetten mukana. Huih ja uhh. Tekisi ihan mieli kysyä, että mikä ala…? Nais-vai miesvaltainen? Kerro jos haluat paljastaa :)
Rosanna: Oh, ihana tuo pikkupojan toteamus <3
Vierailija (Ei varmistettu)
13.11.2012 at 17:51Milf tuskin tässä yhteydessä tarkottaa Moro Islamic Liberation Front…
(Mother I’d Like to F…)
Kristaliina
13.11.2012 at 17:53Aaaaaaaaa! :D
Emmi Nuorgam
13.11.2012 at 18:52Elkku just noin! Ja sitten kaikki mitä teet, johtuu siitä, että olet äiti/raskaana.
”Ai hitsi tänä vuonna ajattelin laittaa joulukuusen.” ”Joo ne on NE HORMOONIT.”
”Ahdistaa tälläset minglaustilaisuudet, kun en yhtään ole sellainen vieraisiin ihmisiin tutustuja.” ”No et kai kun jäät kohta äitiyslomalle.”
”Haluaisitko sä viiniä? Tai on meillä tietysti mehuakin.” ”No niin kai on, mutta ei kai sun tartte muita pakottaa mehua juomaan!”
Yksityiselämässä, töissä, joka puolella. Olet ennen kaikkea äiti, et ihminen, nainen, ystävä tai ammattilainen. Varsinkin, jos keskustelukumppanilla ei ole lapsia, niin se jotenkin korostuu. Aina välillä tekis mieli kiljua, että helvetti ei mulla vielä ole äitipää ja mun kanssa voi keskustella viittaamatta jatkuvasti siihen että satuin harrastamaan suojaamatonta seksiä!
Ippeike (Ei varmistettu)
13.11.2012 at 22:40Hih tää on niin totta! Oon 20v _vaan_ äiti. Mut oikeestaan tää kyl on menny vähän toisinki päin, en minäkää oo huomannu muita miehiä kun omani. Mulla on muutenki pää sekasi ruokakaupassa kun yritän muistaa mitä piti ostaa niin en kyllä varmaan ois huomannukkaa vaikka oisin katseita saanut.:D
Ja mulla on niin sama ku joku ylempi kirjotti et ku lähen yksin ilman lasta liikenteeseen niin mielessä pyörii et ”tietääköhän noi nyt että mä oon äiti”. Ihan omituista.:D
Ps. Sulla on ihana!! blogi.
Vierailija (Ei varmistettu)
13.11.2012 at 22:57Joo totta joka sana… Itse on vaan päättänyt että satsaan edelleen ulkonäkööni enkä jää ”äidin näköiseksi” vaikka äiti olenkin. Äitiys on mulle toki tärkeintä, mutta on myös ihanaa tuntea olevansa NAINEN. Meikkaan joka päivä, olin kotona tai töissä, kodin ulkopuolella oon tarkka mihin pukeudun (en ainakaan tuulipukuun;D) ja on ihanaa kun oma mies katsoo ihaillen ja kehuu. Muiden miesten huomio on kyllä aikasta yhdentekevää.. vaikka imarteleehan sekin toki:P
T.30+ äiti & nainen ;)
NeitiN (Ei varmistettu)
14.11.2012 at 00:33Olen 20v ja pian 2-vuotiaan kummitäti, hoidan aina välillä kummityttöäni ja tykkäänkin liikkua hänen kanssaan pitkin poikin ja musta tuntuu etten tosiaan ole näkymätön vaan kaikki tuijottaa mua just niin että tommonenki ”nuori tyttö” ja jo muksu vaunuissa. En tiedä sitten että tuijottaako ihmiset oikeasti mua vai tuntuuko musta vaan siltä :D
blond
14.11.2012 at 12:03Olen aina ollut näkyvillä..ja tuntui oudolta kun olin raskaana ku minusta tuli tämä äiti henkilö..näkymätön.Ajattelin et nyt siis olen vain äiti en muuta.Kun sain poikani ni sain puhelun kuvaajalta et haluisi minut malliksi.Vastasin että olen juuri kk sitten saanut poikani.Kuvaaja vastasi tähän että ei sillä ole merkitystä.Tuntui todella hyvältä muttä kieltätysin työstä.Olen nyt äiti ja malli hommat on nyt historiaa..Poikani olessa 4 kk menimme mieheni kanssa baariin.Yllätyin en ollutkaan baarissa äiti vaan miehet iskivät silmää ja yrittivät tulla juttelemaan.Ylpeenä kerroin olevani äiti ja naimisissa..P.s oma elämä ei olekkaan ohi vaikka olenkin äti <3
Toimitus
14.11.2012 at 16:41Kiitos inspiraatiosta päivän kysymykseen!
Elkku
14.11.2012 at 16:43Kristaliina: Olin näkymättömänä Habitare messuilla ammattilaispäivänä. Messut ovat ennen yleisöviikonloppua auki (pääosin kutsuilla saapuville) ammattilaisille.
Vierailija (Ei varmistettu)
15.11.2012 at 16:27Minusta tuntuu että se johtuu siitä, että äidit ei jaksa enää välittää ulkonäöstään pätkääkään. Ihailen kovasti naisia, jotka tuolla kaupungilla villakangastakeissaan ja saappaissaan huoliteltuina tarpovat vaunujen kanssa.
heta margareta
15.11.2012 at 16:51Sori nyt vaan Vierailija 16:27, mutta en lähtisi yleistämään, että juurikin äitiys tuhoaa mielenkiinnon omaa ulkonäköä kohtaan. Ennen oikeasti mietin, miten kukaan pystyy lähtemään ulos ilman ripsiväriä tai pipo päässä. Pari kuukautta sitten kuvioihin tuli kuitenkin pienen makkarakoiravauvan, jonka kanssa tarvon ympäri puistoa pipo päässä, hait jalassa ja todellakin ilman meikkiä. Ihan supervapauttavaa!
Ei-äitinä kuitenkin haluaisin puolustaa meitä lapsettomia ja ajoittain tökerösti suhtautuvia. Usein kuulee sanottavan, että äitiys muuttaa itseä, arvoja ja mielenkiinnonkohteita. Kuulijalle välittyy joskus kuva, että se äitiys olisi vähän niinkuin uskoon tulemista. Maailma uudessa valossa ja sillai. Silloin alkaa ajatella, että kiinnostaako sitä nyt mun jumpat ja viinit ja poikaystävä ja lapsettomat hörhöilyt ja et onko se nyt se sama tyyppi kuin ennen ja voinhan jutella sille samoja juttuja kuin ennen?
Sori. Me ei vaan aina tiedetä näitä juttuja.
Kristaliina
15.11.2012 at 17:42Heta margareta: Kiinnostaa! Tai siis puhun tässä kyllä nyt vain omasta puolestani. Mutta itselle ainakin ehti kertyä 34 vuotta myös ei-äiti-elämää (jolloin itse tuli varmasti vahingossa oltua tyhmä ja tökerö tajuamattaan) ja siksi on vaan ihana kuulla kakkavaipattomien ystävien juttujakin välillä :)
Tietysti nämä äitiyshormonit pistävät kyllä aika tehokkaasti pään sekaisin alkuun ja äitien omat puheenaiheet ovat monesti sitä vauva-vauva-vauvaa. Se on jännä, kun kaveri saattaa kertoa vaikka tosiaan jotain viini-jumppa-poikaystävä -juttua, ja äiti kuuntelee sujuvasti, mutta jatkaa ”niin joo tuostapa tulikin mieleen, että mun vauva…” :D
Mutta kyllä se (suurimmalta osalta ainakin) menee varmasti jossain vaiheessa ohi :) Toivottavasti!
Emmi Nuorgam
17.11.2012 at 23:58Heta, todellakin kiinnostaa! Ja mua voi sitten parin kuukauden päästä myös muistuttaa tästä. ;)
Vierailija (Ei varmistettu)
11.12.2012 at 14:45Voin lohduttaa että kyllä sua vielä miehet ”sillä silmällä” katselee siellä lähikaupassakin, silloin kun lapsi jää kotiin ja hilppaiset sinne yksiksesi :)
Muistan kuinka oudolta tuntui kun ensi kertaa olin liikenteessä ILMAN vauvaa ja vaunuja ja yhtäkkiä olin taas olemassa vastakkaiseisen sukupuolen silmissä. Ihan lähikaupassa maitoa hakemassa, samoissa vaatteissa ja meikeissä missä kuljin yleensä vauvan kanssa eli ei kyse edes siitä että öitiyden myötä ei huolehtisi ulkonäöstään… ja nuoret pojat vislasi petään *hah*
MILF, totta tosiaan. Nyt eronneena 37 vuotiaana kolmen lapsen äitinä, vientiä olisi vaikka kuin 20-30 vuotiaiden miesten keskuudessa. Olen usein kysynyt näiltä mikä pojilta mikä ihme vanhemmassa naisessa viehättää kun olisi nuorempia (ja kauniimpia) tarjolla… kuulemma se on itsevarmuus, rentous ja luonnollisuus, nuoret tytöt ovat heidän mielestään liian pinnallisia ja kuitenkin ennakkoluuloisia.