Nälkäpäivä – tule mun kanssa keräämään!

Kaupallinen yhteistyö: SPR

Muistan Nälkäpäivän selvästi jo omasta lapsuudestani; siitä puhuttiin paljon Kuusamon ala-asteella 80-luvulla. Koulussa oli Nälkäpäivänä ruokana puuroa ja näkkileipää. Idea oli, että yhtenä päivänä syödään kevyemmin ja säästyneet rahat lahjoitetaan keräykseen. Koulussa puhuttiin Afrikan nälänhädästä ja näytettiin puolialastomia lapsia, joilla oli kärpäsiä silmäkulmissaan. Lasten pulleat mahat herättivät lapsessa ihmetystä; miksi ne ovat pulleat, vaikka heillä on nälkä? Opettajat selittivät, että se johtuu aliravitsemuksesta.

Nälkäpäivän kuvamaailma jäi lähtemättömästi mieleen. Nytkin kyynelet nousivat silmiin, kun kirjoitin tuon yllä olevan. Yhtä vahvasti jäi mieleen toisten auttaminen. Se tuntui koululaislapsesta tärkeältä. Se ihan ravisteli. Me yhdessä tehdään jotain, että voidaan auttaa näitä Afrikan pieniä pulleavatsaisia lapsia.

Muistan myös keräyslippaat. Niihin rahan laittaminen tuntui juhlalliselta. Piti ihan kurkistaa perään. Illalla puoli yhdeksän uutissa näkyi uutiskuvaa Nälkäpäivä-keräyksestä ympäri Suomen. Myöhemmin kerrottiin koko maassa kerätty summa. Vau.

Kuusamolaislapsi kotisohvalla tunsi ylpeyttä; juuri minä olen ollut osallisena jossain hyvin tärkeässä. Samalla se ruokki ja rakensi sellaista sisäsyntyistä auttamisen halua ja iloa.

Tuolloin mun lapsuuden aikaan, Nälkäpäivän alkuvuosina, keräys järjestettiin siis nälänhädän uhrien auttamiseksi Itä-Afrikassa. Nykyisin Nälkäpäivällä kerätään sitomattomia varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Tämän ansiosta varoja voidaan käyttää nopesti juuri siellä, missä avun tarve on suurin. Tällä hetkellä Nälkäpäivän lahjoituksia tarvitaan erityisesti Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Bangladeshissa, minne lähes miljoona ihmistä on paennut väkivaltaisuuksia Myanmarista. Sairaalassa hoidetaan eritysesti vaikeita synnytyksiä ja vaativia leikkauksia – avun tarve on valtava. Nälkäpäivänä kerättyjä varoja käytetään myös Suomessa: niillä esimerkiksi autetaan tulipalojen uhreja (viime vuonna 121 tulipalotapauksessa Suomessa) ja annetaan henkistä tukea onnettomuuksien uhreille ja läheisille.

Mun ollessa ala-asteella (ensimmäinen luokka) vuonna 1984 Nälkäpäivällä kerättiin 3,24 miljoonaa euroa, ja vuonna 1989 (kuudes luokka) puolestaan 1,78 miljoonaa euroa. Viime vuonna (2017) keräyksessä saatiin 2,39 miljoonaa euroa, ja koko keräyshistorian ennätys on vuodelta 2015 (tämä oli se vuosi, kun Suomessakin herättiin Euroopan pakolaistilanteeseen) huikeat 4,18 miljoonaa euroa.

Ihan mielettömän mahtavaa!

Mitä sillä lahjoitetulla rahalla sitten saa?

• 2 €: ruoka potilaalle päiväksi
• 10 €: antibioottikuuri 10 lapsipotilaalle
• 17 €: äitiyspakkaus kenttäsairaalassa synnyttäneelle
• 142 €: tynnyrillinen dieseliä, jolla sairaala saa sähköä päiväksi

• 22,5 €: kadonneen etsintäkoulutus yhdelle vapaaehtoiselle
• 50 €: henkisen tuen koulutus yhdelle vapaaehtoiselle
• 160 €: vaatteet tulipalon uhrille

Monia kiinnostaa (ja hyvä niin!) nykyisin hyväntekeväisyyskampanjoissa myös tämä: mikä osa menee varsinaiseen apuun ja mikä osa hallintoon? Se on tietysti tärkeä pointti.

Nälkäpäiväkeräyksessä jokaisesta eurosta menee vähintään 85 senttiä suoraan avustuskohteeseen. Katastrofirahaston sääntöjen mukaan keräyskulut saavat olla korkeintaan 15 prosenttia, ja sääntöjä sekä rahojen käyttöä valvotaan tiukasti. Keräyskuluihin puolestaan kuuluu keräysvälineiden (kuten liivit ja lippaat) hankinta, viestintä ja keräysturvallisuus.

Hassu havainto: olen osallistunut Nälkäpäivään rahaa lahjoittamalla muistaakseni joka ikinen vuosi, mutta ikinä en ole juurikaan ajatellut niitä kerääjiä. He ovat olleet minun silmääni vain ”niitä helposti tunnistettavia SPR:n punaliivisiä ihmisiä”. Mutta mistä he ovat niihin keräysliiveihinsä tupsahtaneet? Miten se homma oikein toimii?

Tulin ajatelleeksi asiaa vasta nyt tänä vuonna, kun SPR:ltä kutsuttiin minut mukaan keräämään. Ja tietysti heti totesin, että tulen, ja yritän saada mukaan muitakin! Koska jotta tämä Nälkäpäivän yhteisponnistus onnistuu, tarvitaan tietysti valtava määrä vapaaehtoisia kerääjiä ympäri Suomen. Jos Nälkäpäivän viikonloppuna (tänä vuonna to-la 20.-22.9.2108) törmäät kerääjiin ja voit näppärästi tyhjentää kolikkosi keräysastiaan, se on niiden vapaaehtoisten kerääjien ansiota!

Koska jos ei ole kerääjiä, ei ole keräysastioitakaan kaupungilla näkyvissä – eikä tule niin paljon lahjoituksiakaan. Eli vapaaehtoisten kerääjien löytyminen on ihan valtavan tärkeää! Mä jotenkin uskon, että aika moni kyllä lahjoittaa, kunhan se tehdään riittävän helpoksi!

Tässä siis taas yksi pieni mutta tärkeä tapa auttaa: anna omaa aikaasi! Vaikka tunniksi, ihan omien aikataulujen mukaan! Ai että mä jotenkin nyt ihastuin tähän (mulle uuteen) näkökulmaan: Nälkäpäivässä voi auttaa perinteiseen tapaan antamalla keräykseen rahaa, mutta lisäksi voi auttaa antamalla keräykseen aikaa. Sillä tavalla voi saada keräykseen enemmän kuin oma kukkaro antaa myöten!

Ja keräämään voi tulla kuka vaan, henkkarit vaan mukaan!

Olen itse menossa kerääjäksi nyt siis eka kertaa ja myönnän, että vähän jännittää. Mutta kyllä se varmasti sitten siitä lähtee, kun pukee tuon liivin päälleen – ja lippaidenjakopisteessä saa kuulemma vielä käytännön ohjeet. Mieleeni tuli kuitenkin kysäistä täällä: lähtisikö joku teistä mun kaveriksi keräämään? Seura on nimittäin erittäin tervetullutta!

Ajattelin nyt itse mennä ensimmäisen kerran keräämään silloin heti ekana päivänä to 20.9. työmatkaliikenteen aikaan. Kampin kauppakeskuksessa (katutaso) on lippaidenjakopiste – siitä voisi lähteä liikkelle vaikka klo 16.30. Mitäs sanotte, pääsisikö joku mukaan? Tehdään treffit johonkin ja mennään yhdessä hakemaan lippaat ja liivit?

Ja jos et voi tulla keräämään, mutta jos kuljet tuolloin torstaina Kampin ohi, niin tule ihmeessä silti moikkaamaan ja laittamaan keräyspanoksesi mun/meidän lippaaseen! Voin laittaa vaikka tarkemmat koordinaatit tulemaan sitten, kun ollaan asetuttu siihen johonkin hyvään keräyspaikkaan!

Lähden kyllä siis ihan itseksenikin (iik!) nyt tuohon aikaan keräämään, mutta jos saisin jonkun kivan seuralaisen tai pienen tiimin, niin olisipa mahtavaa!

Ja haastan teidät myös kerääjiksi omilla paikkakunnillanne!

Homma toimii niin, että kerääjäksi voi ilmoittautua etukäteen täällä. Tällöin alueen vapaaehtoisten kanssa voidaan koordinoida, että missä ja milloin kerääminen tapahtuu. Isoissa kaupungeissa on myös lippaidenjakopisteitä (kuten tuo Kamppi, josta mä lähden liikkeelle ensimmäisellä kerralla), joihin voi tulla ilman ennakkoilmoittautumista. Sieltä saa liivin ja lippaan (ja opastuksen), ja henkilöllisyystodistus täytyy tietysti olla mukana.

Täältä löytyy varmaan aiempina vuosina lipaskerääjinä toimineita – millaisia kokemuksia teillä on keräämisestä? Ja jakakaa ihmeessä parhaat keräämisvinkkinne ja niksinne näin uudelle tulokkaalle :)

Tämä on ihan mahtava juttu, jonka varmasti aion ottaa tavaksi! Lahjoitetaan tänä vuonna myös aikaamme!

PS. Oletteko yhdessä lasten kanssa osallistuneet hyväntekeväisyyteen – vaikka ihan kolikon yhdessä tiputtamalla? Suosittelen, se on mahtava tilaisuus opettaa muiden auttamisen tärkeydestä ja koko maailmasta! Meillä nyt jo tänä aamuna tästä lippaasta ja liivistä käytiin paljon hyviä keskusteluita: esimerkiksi siitä, miten köyhissä maissa voi olla niin köyhää, että työn tekeminenkään ei auta. Lapsi myös ehdotti, että lähdettäisiin keräämään maasta kolikoita ja laitetaan ne tuonne lippaaseen; Espanjassa kuulemma rannalla oli monta tai ainakin viisi kolikkoa.

Uskon, että tällaiset lasten kanssa käydyt keskustelut ovat tärkeitä rakennuspalasia tulevien sukupolvien maailmankatsomukseen!

Kaupallinen yhteistyö: SPR

18