Tasan neljä vuotta sitten tapasin yhden kivan pojan. Sillä oli piknik-eväinä mansikoita ja rommia. Minua nauratti enkä kertonut, että liiskaantuneet mansikat on ällöjä.
Istuttiin Koffin puistossa ison puun alla, alkoi sataa vettä. Ei haittaa, puun alla pysyi kuivana. Kello tuli paljon ja paleli, mutta kumpikaan ei raaskinut myöntää, että pitäisi jo lähteä kotiin. Työpäiväkin huomenna.
Lopulta hampaat alkoivat kalista ja oli pakko nousta. Se nosti mun keltaisen jopon alas portaita mun kotipihalle. Portaissa sain ison suukon.
Tämä ”pus” tapahtui jouluna 2008 Intiassa.
5
Pirpana (Ei varmistettu)
2.7.2012 at 15:12ONNEA <3
Vierailija (Ei varmistettu)
2.7.2012 at 15:19Ihanaa <3 <3 <3 Siirappi on parasta!
-Riika
Peanut
2.7.2012 at 15:46Onnea! Ihana alkutarina teillä. :)
Neenee (Ei varmistettu)
2.7.2012 at 15:55Oooh<3 Just eilen fiilisteltiin kaverin kans, kuinka i h a n a a on olla ihastunut (ja myöhemmin rakastunu), Piti oikeen miettii, milloin itellä on ollu viimeksi semmonen jalatmeneealtakuajatteleekaantoista-olo..
Liisa
2.7.2012 at 21:11Onnea!