Neljäs kerta nalletalolla

”Sinusta on tullut minun kaveri”, sanoi tirppa Riitta-tädille.

Eikä ihme. Oltiin nyt alkuviikosta nimittäin vuoden sisällä jo neljättä kertaa Ikaalisissa ja Titi-nallen talossa. Tällä kerralla pistäydyttin vain yksi yö; saimme nimittäin kutsun Ikaalisten kylpylässä järjestettyyn Ti-Ti Nalle & Merenalainen maailma – konserttikiertueen videotaltiointiin – siis sellaiseen, jonka voi sitten myöhemmin nähdä dvd:ltä. Jee! Vähänkö kiva muisto, etenkin jos siellä satutaan vaikka vähän vilahtamaan.

Ja kutsuinpa mukaan kavereitakin! Totesin nimittäin, että olen kuulunut Blogirinkiin jo syksystä asti, mutta en vielä juurikaan live-tunne muita bloggaajia. No, nyt olen sitten tavannut jo ensimmäiset viisi: meidän vakkarimajoituspaikan eli Terme-hotellin pohjakerroksen valtasivat meidän lisäksi perheineen Pia (Jotain tekemistä), Henna (Pientä, suloista & vaaleanpunaista), Nanna (Kaikki äitini reseptit), Annaleena (Pata porisee) ja Emmi (Emmi Nuorgam), jonka kanssa tietty ollaan oltu jo piiiitkään blogituttuja. Hehe no ei niin pitkään. Muutaman vuoden :)

Ensin diskoiltiin!

Hitsi miten jotenkin hienoa, että siellä se disko edelleen on! Ideahan tähän tuli meiltä täältä – tai no okei en omi ideaa, Nonariina sen ajatuksen viime keväänä heitti ilmoille, kun mietittiin jotain kivaa aktiviteettia meidän lukijatapamiseen. Että disko ois kiva. Joo! Kun ehdotin ideaa nalletalolle eteenpäin, ajattelin, että tyyliin peilipallo kattoon ja tavallinen cd-soitin riittävät meille. No, sen olen tässä oppinut, että kun sieltä napataan koppi, se napataan kunnolla! Lukijatapaamisessa oli nimittäin ensitestissä ihan mahtavat valo- ja musiikkijärjestelmät. Kuulemma savukonekin oli suunnitteilla, mutta sitten tuli varmaan jäitä hattuun paloturvallisuussyistä :)

Meidän Seela oli vielä lukijatapaamisen diskoilujen aikaan menossa vähän sivustakatselijan roolissa. Mutta nyt! Tyyppihän oli ihan täysillä mukana! Etenkin siskon kanssa yhdessä <3 Silva puolestaan oli vauhdissa oikeastaan koko kaksituntisen ajan – ja ihme kyllä virtaa riitti vielä sen jälkeen leikkihuoneellekin. Me siellä some-huhuiltiin vielä pokkana leikkiseuraa, mutta muut (normaalinukkumaanmenoajoilla varustetut) nallevieraskaverit olivat kuulemma jo ihan nukkumameiningeissä silloin. Me iltakukkujat :)

Seuraavana päivänä aamu-uinnin (toivottavasti mä oon muistanut kehua ton kylpylän lastenallasta!) jälkeen sitten ”the thing” eli konsertin taltiointi.

Riitta-täti antaa ohjeita yleisölle ennen konserttia.

Samalla me yleisössä pääsimme kurkistamaan vähän tuotantoon – miten välillä vähän stopattiin ja roudattiin lavasteita, otettiin pätkiä uudestaan ja niin edelleen. Mutta itse asiassa yllättävän suorilta koko homma vedettiin pakettiin. Esiintyjät ovat selvästi niin pro, että ei siinä paljon uudelleenottoja tarvita. Ja Riitta-tädin lavakarisma (ja live-karismakin) tekee kyllä vaikutuksen kerta toisensa jälkeen.

Konsertin jälkeen oli taas nallehalailujen aika. Parasta!

Että kyllä. Nallefaneja ollaan meillä edelleen. Mua itseä jotenkin (ehkä) eniten ilahduttaa sellainen kiireettömyys. Mä luulen, että nämä nallet käy jonkinlaisen nallekoulutuksen :) Vaikka nallet eivät puhu, silti he jotenkin ihanasti ottavat lapsiin kontaktia ja pystyvät lapsihärdellin keskelläkin antamaan jotenkin omaa aikaa lapsille. On se sitten pieni yhteistanssahdus, halaus, sylissäpito, päänsilitys, kainalonkutitus… …sellaista huomiointia. Mä jotenkin… …huomaan sen. Arvostan sitä ihan tosi paljon.

Ja mä uskon, että se on näille lapsille niii-iiin tärkeää ja osa näiden nallejen viehätystä. Sellainen aitous. Vilpittömyys. Tykkään.

Tiri-vauvalla oli aikaa tanssittaa tirppaa.

Ja hei! Mulla koko tuollaolon ajan pyöri mielessä, että hitsi pitäisköhän alkaa taas miettiä sellaista samanlaista lukijatapaamista kuin viime keväänä…?

En ole siis mitään päättänyt (järkkäilymäärä oli viimeksikin aika iso; toisaalta oli se tosi palkitsevaa sitten kuitenkin, kun kaikki viihtyivät!) saatikka kysynyt nalletalon kantaa :) Tai Joelin kantaa :D Mutta kysynpä ensin teidän kantanne!

Olisiko kiinnostusta? Jos joskus tuossa keväällä…? Viime kevään tunnelmiahan oli täällä – ehkä jotain ihan samantyyppistä..?

PS. Note to self: kun tutustut uusiin ihmisiin…

…mieluiten älä tee sitä persilja hampaassa.

Hupsis.