Manjana, manjana (eli nettiyhteys espanjalaisittain)

Lähtötilanne: jo syyskuun kohdalle tehtävälistallemme oli kirjattu lyhyesti ”nettiyhteys siellä”.

”Haluaisimme hoitaa jo etukäteen nettiyhteyden kuntoon, että pääsemme sitten heti saavuttuamme mahdollisimman tehokkaasti hommiin”, kirjoitimme eräässäkin Espanjaan lähetetyssä meilissämme.

Syyskuun tekemisiä.

Aaahahahaahahahahahahahahaha!
(kaikuu sellainen ontto nauru jossain käytävillä)

Päivä 1: saapuminen

Nyt asettaudutaan eka päivä – mutta aletaan sit hoitaa nettiasiaa (joka ei siis yrityksistä huolimatta ollut onnistunut etukäteen) heti huomenna.

Päivä 2: nettikaupassa

Joel jonottaa Seelan kanssa yli tunnin pienessä ja hikisessä suomalaisessa puhelin- ja nettikaupassa. Ystävällinen ja osaava palvelu. Tarvitaan vain espanjalainen pankkitili, tuore palkkakuitti ja espanjalainen puhelinliittymä – palatkaa uudestaan (jonottamaan), kun nämä on hoidettu!

Päivä 3 aamupäivä: pankissa

Minä jonotan lähes tunnin pienessä ja hyvin ilmastoidussa pankissa. Vihdoinkin tiskillä:

Pankkivirkailija: Tarvitaan palkkakuitti (elehtii: hush pois jonosta, tuo se huomenna).
Krista: No, se on minulla tässä, ole hyvä.
Pankkivirkailija: Tarvitaan skannaus passista – harmi vaan, että skanneri ei tänään toimi (elehtii: hush pois jonosta, tule huomenna uudestaan).
Krista: Voin ottaa valokuvan passistani tässä ja nyt, ja lähettää sen saman tien teille sähköpostiin.
Pankkivirkailija: Sopii, sopii, palataan asiaan, kun olemme saaneet sen perille (elehtii: hush pois jonosta).
Krista: Voin lähettää sen juuri tästä näin. Haluan hoitaa tämän tässä kerralla.

(pankkivirkailija elehtii jo ärtyneenä; tuo se ei lähde täältä millään)

Pankkivirkailija: Tarvitaan myös nämä-ja-nämä tiedot, lähetä ne sähköpostiin myös.
Krista: Saisinko osoitteen?
Pankkivirkailija: duisyfdhnwp391638@3hnsmlae.es (luetellen kirjaimet espanjaksi).
Krista: Voisitko kirjoittaa sen paperille?
(ei voi; sen sijaan virkailija ojentaa paperin ja kynän ja luettelee kirjaimet ja numerot uudelleen, uudelleen, uudelleen, uudelleen – yritän kirjata ja näyttää tuotoksiani, lopulta hyväksyy, oikein on)

Pankkivirkailija: Tule ensi viikon tiistaina (kolmen päivän päästä) uudestaan, hasta luego!
(elehtii raivokkaasti minua pois jonosta)

Päivä 3 iltapäivä: sähköpostin virheilmoitus

Muutamaa tuntia myöhemmin saan sähköpostiini virheilmoituksen: osoite virheellinen, viestiä ei toimitettu. Palaan puolen tunnin kävelymatkan päässä sijaitsevaan pankkiin uudestaan. Jonotan puoli tuntia.

Krista: Sähköpostiosoitteenne ei toiminut. (näyttää kännykältä osoitetta)
Pankkivirkailija: Osoite on ihan oikein.
Krista: Se ei kuitenkaan toiminut. Viesti tuli takaisin.
Pankkivirkailija: Osoite on ihan oikein.
(käy kysymässä kollegalta)

Pankkivirkailija: Loppusosa onkin .com eikä .es, kokeile sillä (elehtii: hush pois jonosta).
(siirryn vain pari askelta sivuun jonosta ja jään lähettämään viestiä siihen ja päästän vain yhden asiakkaan väliin – sitten kiilaan takaisin tiskille)

Krista: Viesti lähti nyt uudestaan, tuliko se perille?
Pankkivirkailija: Tuli! Tule ensi viikon tiistaina (kolmen päivän päästä) uudestaan, hasta luego!
(elehtii: madre de dios nyt pois jo siitä jonosta!)

Päivä 7: pankissa ja nettikaupassa

Jonotan 45 minuuttia pienessä ja hyvin ilmastoidussa pankissa sillä aikaa, kun muu perhe jonottaa pienessä ja kuumassa puhelin- ja nettikaupassa (tai oikeastaan sen pihalla, kun sisään ei mahdu). Espanjalainen pankkitili on vastoin kaikkia ennakko-oletuksiamme valmis. Koko perhe jonottaa vielä yhdessä puoli tuntia puhelin- ja nettikaupassa (paikalle tarvitaan molemmat aikuiset kerralla, koska tili on toisen ja puhelinliittymä toisen hallussa). Vihdoin Joel pääsee hoitamaan asiaa ja minä yritän pitää kasassa kaikesta jonottamisesta herpaantuneita lapsia, jotka tekevät ihastuneena taputtavalle mummoyleisölle hurjia piruetteja kaatuillen päänhalkaisumeiningillä kiiltävälle kivilattialle.

Asia hoidettu, kaikki kunnossa, asentaja tulee ehkä jo tällä viikolla!

Päivä 13: puhelinjonotusta ja soittopyyntöä

Asentajasta ei ole kuulunut mitään. Joel jonottaa puoli tuntia puhelinpalveluun ja jättää soittopyynnön, johon ei koskaan vastata.

Päivä 15: asentajan soitto

Ystävällinen asentaja soittaa Joelille ja kertoo (espanjaksi), että ei pääse meille sisään. Kummallista – ei meidän ovella ole ketään. Käy ilmi, että asentaja on väärällä kadulla. Ja väärässä kaupungissa. ”Manjana!”, asentaja sanoo ja sulkee puhelimen.

Päivä 16: asentajan käynti

Ystävällinen asentaja tulee ovellemme. Puhuu paljon espanjaa, sanoo ”Manjana!”. Poistuu paikalta koskaan tulematta ulko-ovea pidemmälle.

Päivä 17: asentajan käynti

Ystävällinen asentaja tulee uudestaan, siirtää huonekaluja ja suristelee porakonetta. Puhuu paljon espanjaa, sanoo kolme sormea pystyssä ”Manjana, tres!” ja poistuu paikalta.

Päivä 18: asentajan soitto

Asentaja soittaa oveltamme – ei kello kolme, vaan kello yksitoista – ja puhuu paljon espanjaa. Olemme rannalla. ”Tres!”, Joel sanoo, ”Tres!”. Asentaja puhuu paljon espanjaa. ”No esta aqui”, Joel yrittää. ”Tres!” ”No no no no no no”, asentaja vastaa ja sulkee puhelimen.

Päivä 20: puhelinjonotusta ja soittopyyntöä

Joel jonottaa puhelinpalveluun ja jättää soittopyynnön. Tällä kertaa iltapäivällä soittopyyntöön vastataan: ”Manjana!”

Päivä 21: asentajan käynti

Ystävällinen asentaja saapuu meille, siirtelee huonekaluja ja suristelee porakonetta. Sanoo ”no es posible!” ja poistuu paikalta.

Päivä 22: puhelinsoitto nettikaupasta

Joelille soitetaan asiakaspalvelusta – netin asentaminen ei onnistukaan. Jotain on ”täynnä”. Eli kaikki tähän menessä tehty (pankkitilien avaamiset, jonottamiset, poransuristamiset, asentajakäynnit, puhelinliittymät jne.) on ollut täysin turhaa.

Soittaja suosittelee jotain erilaista pakettia, joka on paljon parempi kuin alkuperäinen paketti (mutta joka ei ollut tarjolla viimeksi) ja pyytää maksamaan 235 euron pantin reitittimestä, jotta hommaa voidaan edistää eteenpäin. Joel maksaa.

Päivä 25: asentajan yllätyskäynti

Ystävällinen asentaja soittaa oveltamme – vaikka siis asentamisen ei pitänyt olla mahdollista! – ja alkaa taas tarmokkaasti suristelemaan porakonettaan. ”No problem!”, asentaja iloisesti hymyilee, kun yritämme elekielellä viestittää, että olemme jo tilanneet erilaisen netin. Tunnin suristelun jälkeen meillä on netti. Se alkuperäinen, mikä piti alun perin ollakin.

OMG. MEILLÄ ON NETTI. Näin sujuvasti ja näppärästi heti 25 päivän jälkeen MEILLÄ ON NETTI.

Jatko-osa: kuinka saamme takaisin sen 235 e, jonka maksoimme pantiksi saadaksemme sen toisen nettisysteemin, joka meille myytiin siksi, kun sen ensimmäisen nettisysteemin ei pitänyt onnistua, mutta se sen jälkeen onnistuikin.

Ahhahahahahahahahahahahaha!
(kaikuu sellainen ontto nauru jossain käytävillä)

PS. Meillä kävi myös huoltomies korjaamassa ”löysiä” valokatkaisijoita. Erittäin mukava ja ystävällinen mies ahersi monta tuntia. Tulos: Kahden löysän (mutta toimivan) valokatkaisimen sijaan saimme kolme kokonaan toimimatonta. Viimeisen valokatkaisijan hän liimasi pikaliimalla. Eipä ole enää löysä. Ei liiku sit mihinkään, ei.