”Laskiaispullaa! Laskiaispullaa!”, tytöt hihkuivat. Olivat käyneet Joelin kanssa laskiaispullaostoksilla lähikaupassa.
Sitten syömään, välipala-aika!
Tavallisesti niin kaikkiruokainen Seela katsoi pullanpuolikastaan epäluuloisena:
”Puppii! Puppii!”, Seela komensi.
Kulta, tähän ei tarvita ketsuppia.
”Haakka?”
No ei kyllä oikeastaan haarukkaakaan. Se on pulla, kulta. Se on vähän niin kuin… …leipä. Ota vaan käteen ja syö. Katso, miten siskokin syö! Nam nam!
Silva puolestaan hihkui riemusta pulla kädessään, kunnes…
”Minä en tykkää tuosta kermavaahdosta.”
”Enkä hillosta.”
Ahaa. No, syö sitten pelkkä pulla.
”Voisinko mä mieluummin saada jotain muuta?”
”No mitä?”
”Vaikka kiiviä?”.
”Kiivii, kiivii! Ei laakkiaispullaa! Äiti KIIVII ANTAA!”, Seela säesti.
No niin. Tytöt söivät siis välipalaksi kiivihedelmän.
Ymmärrän kyllä hyvin. Itsehän sen puhkikerrotun tarinan mukaan hoitopaikan leivontapäivänä – muiden lasten mussuttaessa tyytyväisenä tuoretta pullaa – menin tarmokkaasti kysymään hoitotädiltä: ”Voisinko mä saada ruisleipää ja voita?”
Äiti ja isi söivät loput pullat iltapalaksi lasten nukahdettua.
PS. Ja mitä tärkeintä, kysymys siihen päivänpoltavimpaan kysymykseen: HILLOLLA, totta kai!
33
Mervi
7.2.2016 at 02:28Kuulostaa jokseenkin tutulta :) Meillä on pojalla lauantai herkkupäivä ja tarjottiin kaikille yhteiseksi tarkoitetusta fasun sinisestä levystä suklaata niin hän pyysi ennemmin omenaa. Joten pojalle omenaa ja meille vanhemmille suklaata, ei huono diili ollenkaan!
Ja kyllä, pulla ehdottomasti hillolla :)
krista
8.2.2016 at 11:15Meillä muuten Silva ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten pyysi, että saako maistaa suklaata – oltiin nepalilaisessa ja siellä tuli sellaiset yksittäispakatut Fazerin siniset laskun maksamisen yhteydessä. Toki annoin maistaa. Haukkasi ehkä neljäsosan, sanoi että oli hyvää ja pyysi, että voiko laittaa loput takaisin paperiin ja syödä myöhemmin. Laittoi sitten takaisin paperiin, eikä ole sen jälkeen pyytänyt loppuja :) Parempi ensikosketus tuo kuitenkin kuin, se, kun mä 5-vuotiaana syljin joulusuklaat mummilan vessanpönttöön, kun oli niin järkyttävän pahaa mukamas :D Muistan vielä itsekin, kun huuhtelin suuta vessassa; yhhyhhyh, suklaata :D
A-M
7.2.2016 at 08:55Kiitos postauksesta. Ei varmaan ollut tekstin tarkoutus, mutta se sai itsellä taas ärtymyksen huippuunsa, kun muistui mieleen taas niiiiin monta tilannetta, jossa isovanhempien ikäinen sukupolvi on sitä mieltä että mitä enemmän lapsi saa sokeria, sitä enemmän lasta rakastetaan. Eikä ymmärretä kun kiellän isovanhempaa kaivamasta jäätelöitä esiin, jos pullaa ja keksiä on jo syöty.
Eikä ymmärretä varsinkaan sitä, että lapselle voi oikeasti riittää ja hän voi olla onnellinen siitä ruisleivästä, kiivistä ja omenasta. :)
Herkutella voi, mutta kohtuus kaikessa, lapsillakin!
Olisiko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?
Olisi kivaa kuulla postausta aiheesta – ympäristön paine ja terveemmät elämäntavat. :)
Torey
7.2.2016 at 09:59Meidän lapsilla ei oo mitään täyskieltoa, mutta välillä saa kyllä toppuutella vanhempia ihmisiä. Juurikin tuo, että jos on annettu jo pullaa ja keksiä, niin ei sitä välttämättä tartte enää jätskiä antaa. Etenkään jos välissä ei ole annettu kunnon ruokaa! :D
nimetön
7.2.2016 at 11:22Joo meillä miehen vanhemmat myös rakastavat sokerilla (tosin muutenkin kyllä ja ovat ihania isovanhempia) Asuvat kauempana joten olemme siellä usein muutaman päivän kerrallaan ja pöydät notkuvat sokerista. Yleensä tarjolla on lapsille (1 ja3v) pullaa, keksejä, kuivakakkua, munkkeja, jääteloä, karkkia, Kinder munia. Sokerisia välipaloja maistellaan aamusta asti pitkin päivää ja tietenkään tavallinen ruoka ei enää tahdo mennä alas ja meno on aika vuoristorataa kun verensokerit heiluvat ylös ja alas.
Menee aina muutama päivä kotiinpalun jälkeen palata normaaliin ateriarytmiin. Huoh…
Koska kyseessä ovat miehen vanhemmat mielestäni miehen tehtävä olisi puhua järkeä omille vanhemmilleen mutta mies ei myöskään osaa heille sanoa kuin rivien välistä. Onneksi tässä -mielessä -tapaamme vain parin kuukauden välein.
satsu
7.2.2016 at 12:20Meillä pulla on suurinta herkkua! Itsekin koitan vähän laskeskella lapselleni tarjoaman sokerin määrää, mutta kun sokerijugurtit, murot tai vaalea leipä eivät kuulu ruokavalioomme niin en koe syyllisyyttä pullan tarjoamisessa (ei nyt joka päivä). Karkeista yms meillä on kyllä pysytty erossa, jätskiä saattaa kesällä saada kyllä. Meidän pojan erikoisuus on, että hän ei syö lettuja, eikä pannaria (eikä siis myöskään pinaattilettuja jne)! En tiedä mistä moinen.
Devika Rani
7.2.2016 at 20:20Ihanat! Mutta kyllähän se niin on, että jos ei ole tottunut sokeriin, niin ei sitä välttämättä kaipaakaan. Meidän tyttö tykkää kyllä kaikesta makeasta mitä (harvoin) pääsee maistamaan, mutta yleensä jää puolet syömättä. Toisin kuin leipä, jolla hän voisi elää. :D
Just eilen hihkuin tytölle että maanantaina mennään kylään kaveriperheeseen ja saadaan syödä pullaa. Tais äiti olla kyllä enemmän innoissaan kuin tyttö. :D
Minna
8.2.2016 at 06:20Huoksus. Tämä liittyy nyt enemmän kommenttiin kuin kirjoitukseesi. Meillä oli mummilassa lakritsikippo josta poika sai käydä vähän väliä hakemassa lisää. Lasipurkin kansi vain kilisi. Sitten äitini pyysi että veisin pojan lääkäriin kun se ei syö ruoka-aikana… Olin myös jo vierottanut pullosta ja siirtyneet nokkamukiin niin yökylässä juotiin pullosta… Ja eiku uudestaan…uudestaan… voi niitä aikoja.
ElinaBeE
8.2.2016 at 12:52Lätkäisin laskiaispullan lämpimään maitoon (eikö sitä kuulu niin syödä?) ja esikoinen ilmoitti, ettei kyllö syö ”limaa”. Nyppi vain ihan paiseissa raesokerit päältä pois ennen kuin maito ”sulatti” koko pullan mössöksi. Sain itse syödä sitten ”pullakeittoa” :D
krista
8.2.2016 at 15:56Teit-MITÄ-teit? :D Hihihihii mä väitän, että sun esikoisella oli ihan asianmukainen reaktio :D
ElinaBeE
8.2.2016 at 20:10No kun mulla on vahvasti sellainen muistikuva, että laskiaispulla laitetaan lämpimään maitokulhoon? :D Ai ei vai? Mieskin oli ihan kauhuissaan, mutta totesi tän olevan taas varmaan joku suomalaisten ”mämmi-juttu”! Mun mielestä pullakeitto oli aika hyvää, mutta söisin kyllä pullaa vaikka ketsupin kanssa <3
krista
8.2.2016 at 20:20En mä ole koskaan kuullut tuollaisesta :D Mutta kyllä se joltain suomalaiselta mämmiperinteeltä kuulostaa, pakko myöntää! :D Pitää melkein googlata!
ElinaBeE
8.2.2016 at 21:37Googlasin ja ilmeisesti köyhät söi pullansa lillutettuna maidossa ja rikkaat mantelimassalla ja kermalla :D Mä siis keskiluokkaisesti vedin omani mantelimassalla, kermalla ja lillumassa maidossa!
Tilia
9.2.2016 at 22:07Ruotsissa ainakin on ollut tuo maitoperinne ihan kahviloissa!