Nt-ultran uutisia – hyviä sellaisia

Olen näköjään ottanut tavaksi ultraajan pöydällä tärisemisen, kyyneleet valuen.

Varsinaiseksi itkuksi sitä ei kai voi kutsua, nyyhkytys puuttuu. Enemmänkin sellaista tunteenpurkausvapinaa ja muistutus siitä, miksi ei olisi tänäkään aamuna kannattanut laittaa ripsiväriä.

Ensimmäiset sekunnit olivat piinaavan pitkät.

Ruudulla näkyi mustaa. Kuten viimeksi kesäkuussa, kun tässä ihan samassa nt-ultrassa todettiin keskenemeno. Sitten ruudulla alkoi näkyä jotain, mutta liikkumatonta. Se oli just se mun syvin pelko: kaksi viikkoa sitten varhaisultrassa kaikki oli hyvin, mutta entä jos… Entä jos…

Se kaikki kesti ehkä sekunnin tai kaksi, mutta ehti jo kouristaa kauhun rintaan.

”Ja tässä on sydämen syke”, ultraaja esitteli.

Kaikki oli hyvin!

Ja ihan kohta näkyi jo liikettäkin, vauva vaan oli jotenkin hassussa asennossa. Mikä helpotuksen vyöry!

Kaikki oli itse asiassa erinomaisen hyvin! Joka ikinen mitta oli juuri sitä, mitä kuuluikin olla – ultraaja ihanasti selosti koko ajan, että mitä tutki ja mitä siellä näkyi. Myös niskaturvotusluku oli erittäin pieni, hyvin kaukana riskiluvusta.

Varsinainen tieto riskiluvusta tulee vielä puhelimitse: siihen vaikuttaa verikokeiden tulokset sekä mun ikä. Kävin jo kyllä kurkistelemassa Maisasta… Google kävi kuumana lukuja tulkitessa – ha ha – tätähän ei tietysti kannattaisi itse edes yrittää tehdä. Don’t try this at home ja silleen. Mutta mun maallikkotulkinnan mukaan… kaikki taitaa tosiaankin olla ihan erinomaisen hyvin. Ikäriskilukuni näillä vuosirenkailla on toki ihonkananlihallenostattavan hurja (1:31), mutta vastaavasti muut luvut olivat sitten (käsittääkseni) hyvinkin kohdallaan: sekä downin että 18-trisomian riskiluvut (jossa pitäisi olla jo se ikäkin mukaan laskukaavaan laskettuna) olivat mun tulkinnan (ja googlen, haha) mukaan erittäin pienet.

Jesh, jesh, jesh, jesh!!!!

Toki odottelen sitä puhelua ja ammattilaisen tulkintaa vielä.

Laskettu aika muuten aikaistui peräti viidellä päivällä. Tällaista ihan vähän uumoilinkin: mulla on nimittäin tosi lyhyt kierto (noin 23 päivää), ja peruslaskukaava on tehty 28 päivällä. Ja pienen ihmisenalun mitat tosiaan vastasivatkin sitten tuollaisen lasten LOL-nuken kokoa. Kuusi senttiä.

Olipa kyllä tosi hassu fiilis päivittää raskausappi ja todeta, että tässähän hypättiin melkein kokonainen raskausviikko yli!

Eli hups, nyt onkin jo viikot 12+6. Huomenna siis 13+0, eli huomenna käynnistyy 14. raskausviikko. Ja se on viimeinen viikko ensimmäistä raskauskolmannesta! Loppiaisena ollaan jo toisella raskauskolmanneksella. Uskomatonta!

Kyllä tässä alkaa ihan selvästi sellainen sisäinen orastava optimismi kasvaa! Olen ollut hyvinkin epävarma raskauden suhteen, mutta nyt alkaa ihan oikeasti toivo pilkahdella.

Vauva! Tuleekohan meille ihan oikeasti vielä yksi vauva!